Lue keskustelun säännöt.
Äh, päädyin alanvaihtajana työpaikkaan jossa olen porukan "älykkö", siis voi taivas noita muita :(
04.11.2016 |
Kyllä niiden kanssa nyt toimeen tulen, mutta huomaan joka päivä olevani niin eri aaltopituudella kuin he. Ovat olleet vuosikymmeniä samassa työssä, samaa tehtävää suorittaen ja mahdollisimman helpolla ettei tarvitse vaivata omaa päätään ollenkaan. Etenemis- ja itsensä haastamisen mahdollisuuksia on ollut mutta kukaan ei ole halunnut tarttua niihin.
Itse olen tottunut kameleonttina muuttumaan aina kunkin työpaikkani tarpeisiin, opiskelemaan lisää, hankkimaan erilaisia kokemuksia ym. Pisin työsuhteeni toistaiseksi kesti 8 vuotta (irtisanouduin kun kaipasin uusia näkökulmia), tämä nykyinen todennäköisesti vaikka loppuiän.
Mutta en halua sammaloitua kuin nuo muut!
Enkä tässä luetellut kuin työelämätaitoja, siviili erikseen vielä...
Kommentit (41)
No miksi sinä olet mennyt alle omantasoiseeni paikkaan? Et ole päässyt muualle?
Joskus voi olla ihan viisastakin. Tiedän tyypin, joka tekee suorittavaa työtä päivätyönä, mutta iltaisin laatii sanaristikoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä muut ovat töissä vain rahan takia ja saavat elatuksensa sieltä ja elämän intohimo ja nautinto tulevat harrastuksista ja muusta vapaa-ajasta.
Tiedän tyypin, joka teki suoriteperustuvaa duunia monta vuotta, mutta samalla kehitteli vapaa-ajalla merkittävää keksintöä ja haki patentin ja sai ihan mukavat liksat ja nyt matkustelee ympäri maailmaa ja nauttii elämästä.
Ihmisellä pitäisi olla muutakin kuin vain työ, jossa kehittyä ja saada käyttää älyään esim. harrastukset.
Sä elät työn kautta, mutta ne muut saattavat elää harrastusten tai muun kautta. Me ollaan niin erilaisia, joku panostaa työuraansa täysillä ja joku toinen muuhun.
Kyllähän useammalle työpaikalle mahtuu monenlaiseen sosioekonomiseen asemaan kuuluvia.
Olen myös työpaikassa, jossa on paljon koko elämänsä talossa olleita suorittajia, vailla koulutusta jne. Kuilu näiden ja ylempien toimihenkilöiden välillä on järkyttävän suuri. Keskustelut, pukeutuminen, vapaa-aika ja ruokailutottumyksetkin ovat todella erilaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, elämässä on muutakin kuin työ, ainakin mulle. Mut ihmettelen edelleen miksi tuollainen vaihdos.
Vaihdoitko alaa saadaksesi kokea ylemmyyttä? Oliko toisella alalla tunne, että jäät muiden jalkoihin, etkä saa kokea olevasi tarpeeksi älykkö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän useammalle työpaikalle mahtuu monenlaiseen sosioekonomiseen asemaan kuuluvia.
Olen myös työpaikassa, jossa on paljon koko elämänsä talossa olleita suorittajia, vailla koulutusta jne. Kuilu näiden ja ylempien toimihenkilöiden välillä on järkyttävän suuri. Keskustelut, pukeutuminen, vapaa-aika ja ruokailutottumyksetkin ovat todella erilaisia.
Mihin ryhmään sinä kuulut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko sihteerinä Tyksissä?
Hei minullekin tuli osastonsihteeri mieleen... Itse työskentelin ko. työssä sijaisena ja kyllä tykkäsin työstä. Oli melko haastavaa ja vaati kyllä ihmiseltä tietynlaista älykkyyttä, mutta en voi kun ihmetellä muutamia kollegoja! Siis ihan joku suojatyöpaikka! Eivät todellakaan tehneet töitä, kuten kuului. Tekivät sen rutiinin robottimaisesti, niin kuin 25v. on tottunut. Sosiaalisia taitoja ei ollut. Eivät onneksi olleet paljon potilaiden kanssa tekemisissä juuri siinä työpisteessä. Minä tunsin olevani ihan eri maata... Keskustelin kahvitauoilla hoitajien ja lääkäreiden kanssa, muutamasta hoitajasta jäi ihan vapaa-ajan ystäviäkin. Ihmettelivät myös näitä kahta mörköä, jotka eivät ikinä puhuneet mitään tai jos puhuivat, niin se oli jotain negatiivista mussuttamista.
Itse teen työtä, johon ei vaadita juurikaan koulutusta. Viihdyn töissäni hyvin enkä ainakaan tällä hetkellä kaipaa yhtään enempää. Saan paljon liikuntaa, ei tarvitse kantaa liikaa vastuuta, tapaan paljon erilaisia ihmisiä. Kun lähden töistä, ei tarvitse ajatella enää työasioita. Miinuspuolina huono palkka työn raskauteen nähden ja se, että töitä joutuu tekemään melko paljon.
Kaikki työkaverini eivät välttämättä ole sieltä välkyimmästä päästä tai omaa laajaa yleissivistystä, mutta heillä on muita hyviä puolia. Jos kaipaan syvällistä pohdintaa, harrastan sitä kotona. Kieltämättä välillä rasittaa, kun yksinkertaisten asioiden vatvomiseen käytetään paljon aikaa, mutta kestän sen. Välillä voi vain sulkea korvansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän useammalle työpaikalle mahtuu monenlaiseen sosioekonomiseen asemaan kuuluvia.
Olen myös työpaikassa, jossa on paljon koko elämänsä talossa olleita suorittajia, vailla koulutusta jne. Kuilu näiden ja ylempien toimihenkilöiden välillä on järkyttävän suuri. Keskustelut, pukeutuminen, vapaa-aika ja ruokailutottumyksetkin ovat todella erilaisia.
Mihin ryhmään sinä kuulut?
Olen johtavassa asemassa. Mutta keskustelen sujuvasti kaikkien kanssa, myös seiskalehden sisältö on tullut tutuksi. Otan tämän oppimisena itselle :)
Lukiko kukaan vastaajista aloitusta sen vertaa että loppuun kirjoitin Enkä tässä luetellut kuin työelämätaitoja, siviili erikseen vielä... kun eikös täällä heti alettu vihjailla ja sanota melko suoraankin että minä elän vain työlleni ja nämä työkaverit keksivät patentteja kotona vapaa-aikanaan? Totuus on se että nämä tekevät kotonaan yhtä vähän kuin töissä! Minä puolestani haen niitä patentteja harrastuspohjaltakin...
Ja näiden tiettyjen ihmisten pomoksi en missään nimessä halua, kuka ehdoin tahdoin haluaa sellaisia johtaa joita ei pidä ammatillisesti eikä muutenkaan minään?
Ammattini ei ole sihteeri mutta samantyyppistä työtä kyllä.
Kasvun paikka tämä ilman muuta on itselleni ja huomaan, että minulla on todella suuria vaikeuksia käsittää tällaista vuosikymmenten ammattiylpeydettömyyttä (pitää siis mielestäni sisällään esim. intohimon, viihtymisen, työelämätaidot, kehittämishalun itsessään ja työssään ym).
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No miksi sinä olet mennyt alle omantasoiseeni paikkaan? Et ole päässyt muualle?
Joskus voi olla ihan viisastakin. Tiedän tyypin, joka tekee suorittavaa työtä päivätyönä, mutta iltaisin laatii sanaristikoita.
Pidät huonona kun ap kuitenkin tekee työtä, vaikkei vielä ehkä tasoistaan? Suomi nousuun vaan.
Vierailija kirjoitti:
Ihmisellä pitäisi olla muutakin kuin vain työ, jossa kehittyä ja saada käyttää älyään esim. harrastukset.
Miksi? Eikö se riitä että käyttää älyään työssä, eli ollessaan hyödyksi, ja harrastuksissa, eli hyödyttömyyksissä, sitten vain lataa akkujaan?
Vierailija kirjoitti:
Lukiko kukaan vastaajista aloitusta sen vertaa että loppuun kirjoitin Enkä tässä luetellut kuin työelämätaitoja, siviili erikseen vielä... kun eikös täällä heti alettu vihjailla ja sanota melko suoraankin että minä elän vain työlleni ja nämä työkaverit keksivät patentteja kotona vapaa-aikanaan? Totuus on se että nämä tekevät kotonaan yhtä vähän kuin töissä! Minä puolestani haen niitä patentteja harrastuspohjaltakin...
Ja näiden tiettyjen ihmisten pomoksi en missään nimessä halua, kuka ehdoin tahdoin haluaa sellaisia johtaa joita ei pidä ammatillisesti eikä muutenkaan minään?
Ammattini ei ole sihteeri mutta samantyyppistä työtä kyllä.
Kasvun paikka tämä ilman muuta on itselleni ja huomaan, että minulla on todella suuria vaikeuksia käsittää tällaista vuosikymmenten ammattiylpeydettömyyttä (pitää siis mielestäni sisällään esim. intohimon, viihtymisen, työelämätaidot, kehittämishalun itsessään ja työssään ym).
ap
Nii.. Tai sitten olet siellä työpaikassa hetken ja huomaat että kukaan ei ole kiinnostunut siitä mitä ajattelet, mitä teet, mitä syöt ja miten elät.
Olet kaikille robotti suojatyöpaikassa johon on paperilla palkattu joku joka tekee jotain. Ihan sama kuka.
Ehkä sä olet samanlainen suorittaja kuin muutkin kun hetken olet "sopeutunut"
Meillä keksittiin tälläinen taitojen mukaan menevä palkkaustaulukko, saatiin akat tappelemaan keskenään että kuka saa lyödä mihinkin paperiin nimen...
Ehkä se sopisi sinne teillekin??
Fiksut oppivat tuollaisissakin tilanteissa. Toiset jäävät haukkumaan toisia.
En nyt osaa ap.n tilanteesta sanoa. Mutta itselläni on työelämää takana 38 vuotta (olen siis aihevapaalla jo tositosivanha). Ja kyllä työ on vain työtä. Nuorena toki ajatteli, että minä näytän hampaani ja kuinka etenen ja kehityn yms.
Mutta kun jossain vaiheessa elämä lipuu eteen päin ja huomaa, että työnantaja on valmis heivaamaan minut ja muut pois heti, jos heidän omat optiot ei kasva. Se on aivan sama, kuinka hyvin kehityn yms. niin palkka ei nouse ja etenemään ei pääse. Etenemään pääsee se kaikkein lipeväkielisin, ei ammattitaitoisin.
No, kun tuli perhettäkin ja muuta elämää, kuin työ, huomasi, että sen ihan saman palkan saa, kun tekee toimenkuvaan kuuluvan työn hyvin. Ei yhtään enempää, ei vähempää. Kun siitä ei todellakaan makseta, jos painat niska limassa lisää omistajille rahaa ja optioita. Palkkioksi sinut voidaan kokea uhkaksi ja saat lähteä seuraavissa YT-neuvotteluissa.
Joten voin olla työkaverisi, joka käy vain sen 8 tuntia töissä tekemässä työnsä ja elämä on jossain muualla.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä muut ovat töissä vain rahan takia ja saavat elatuksensa sieltä ja elämän intohimo ja nautinto tulevat harrastuksista ja muusta vapaa-ajasta.
Tiedän tyypin, joka teki suoriteperustuvaa duunia monta vuotta, mutta samalla kehitteli vapaa-ajalla merkittävää keksintöä ja haki patentin ja sai ihan mukavat liksat ja nyt matkustelee ympäri maailmaa ja nauttii elämästä.
Ihmisellä pitäisi olla muutakin kuin vain työ, jossa kehittyä ja saada käyttää älyään esim. harrastukset.
Nämä on ihmeellisiä kommentteja. Ei voi olettaa, että firma menestyy, jos vain johtoporras ajattelee ja välittää. Muut on vaan siellä suorittamassa. Tuo on helppo tie YT-neuvotteluihin.
Elämässä pitää olla muutakin kuin työ, mutta silloin kun ollaan töissä, järjen käyttö on sallittua.
AP, tiedän miltä tuo tuntuu. Itse vaihdoin työpaikkaa ja olen paljon onnellisempi.
Kuulostaa että sullahan on mahdollista saada ne muiden vieroksumat suuret etenemismahdollisuudet ja edetä pikavauhtia pomoksi.
;)