Onko teille sattunut "läheltä piti" tilanteita?

Kerran olin ylittämässä suojatietä keskusta-alueella. Eräs autoilija pysähtyi suojatien eteen ja viittoi minulle että voin ylittää suojatien. Astun tielle ja yhtäkkiä minut ylitse päästänyt auto tööttää hulluna. Säikähdän ja pysähdyn katsomaan mitä ihmettä se tööttää. Sillä sekunnilla viereiseltä kaistalta joku suhaa täysillä ohi. Jos en olisi pysähtynyt, olisin satavarmasti jäänyt alle.

Vessanpöntön yläpuolella katossa oli vesimittarin luukku. Kunnon umpipuinen, painava kansi siitä luukusta sitten tipahti pöntölle jolla olin sekuntia aiemmin käväissyt. Olis menny pää mäsäksi, ja kaikki sen illan ehostustyö hukkaan:)

Tulipa naama valkaistua.

Meinasin jäädä ratikan alle kun oli muka niin kiire juosta junaan. Ei ollut paljosta kiinni ja jäi kyllä viimeiseksi kerraksi, ei ikinä ole niin kiire että pitäisi pelleillä turvallisuudellaan.

Aika paljon on sattunut kohdalle "vähältä piti" ja "onni onnettomuudessa" tilanteita.  viimeisin kuukauden takaa, kävelin vahingossa suoraan ohi ajavan auton eteen. Onneksi sen verran astuin "ohi", että auto lipui ohitseni muutaman sentin päästä. osaisinpa ottaa tästä(kin) tilanteesta opikseni ja vastaisuudessa olla varovaisempi... Tuskin vain.

Ajoin jäisellä tiellä pyörällä jäiseen kaarteeseen...tajunta palasi noin tuntia myöhemmin kun lahauduin kävellen kotia kohti jollain ilveellä (vuonna keppi ja kivi ennen kypäriä). Aivotärähdys.

En nähnyt autoa tietä ylittäessäni, jäin alle...tai päälle. Olin pyörällä ja auto meni lunastukseen. Säikähdyksellä selvittiin.

Meinain mennä Myyrmanniin ruoka-ostoksille, mutta otinkin päikkärit. Onneksi, koska kosahti just siinä kohtaa ja silloin, kun olisin tullut ostoksilta.

Meinasin ajaa liukkailla motarin mutkasta ulos...liikaa vauhtia ja vanhat renkaat, just onneksi oli kurvissa kuiva kohta ja jarrut toimi. Takana tuleva sai varmaan sydärin.

Sain hoitsulta särkylääkettä, harmi et oli asperiinia, onneksi oltiin jo sairaalassa, ni selvisin. Tämän jälkeen olen ollut vainoharhainen varmistaja.

Katsoin väärin liikennevalojan ja astuin tielle (känykkä prkl), olikin punaiset ja ratikka pyyhkäisi just nenän ohi. En räplää kännyä enää liikkuessani.

Tämä on eittämättä paras läheltä-piti-mutta-selvisin: alkoholistiperheen parjattu, pieksetty ja vähätelty lapsi kasvoi sittenkin omasta mielestään kohtuu tavan ihmiseksi muutaman kuprun, montun ja harhasuunnan jälkeen.

Menin kuistille katselemaan ukkosta, kun salama löi noin 5m päässä kasvaneeseen pihakoivuun. Taju lähti, etuhammas katkesi kun ilmeisesti löin sen rapunkaiteeseen, poskeen tuli iso vekki siihen osuneesta puunkappaleesta, korvat soi monta tuntia ja lääkäri joutui kaivamaan poskesta pinseteillä pari tikkua ennen kuin laittoi tikit mutta muuten selvisin säikähdyksellä. 

Sama homma, hiuksia hipoen meni valtava jääköntsä ja ihan Turun ydinkeskustassa. Mielestäni siellä oltiin juuri jäitä irrottamassa, en tiedä missä meni vikaan mut milleistä oli kiinni.

Opiskelijana ajelin pyörätietä pitkin, saavuin pyöräteiden X-risteykseen, jossa vasemmalta tuleva pyörätie tulee jyrkkää alamäkeä. En huomannut, että toinen pyöräilijä tuli sieltä vasemmalta täyttä vauhtia. Ehti juuri ja juuri pyöräni edestä pois alta, olisi kyllä ollut aikamoinen yhteentörmäys, jommalle kummalle olisi käynyt kyllä pahasti tai molemmille.  Onneksi selvittiin vain säikähdyksellä.

Tänään klo 12 maissa maantiellä, jossa kaiteet molemminpuolin  (100 km/h) hirvi tuli eteen,70 m väli autoon. Mies havaitsi ja ohjasi juuri kohdalla olevalle levennyskohdalle autoa,  mä olin sillai, et "mitä sä nyt oikein meinaat??" ennenkuin tajusin hirven. Hirvi löntysteli ihan rauhassa kaiteitten yli, katseli meitä hiukka ylimielisen näköisenä, että pitäiskö noita vähän heivata muualle,  kuola vaan valui turvasta, oli sarvipäinen uroshirvi, tosi komea.

Alle 10-vuotiaana laskettiin potkukelkalla alamäkeä hurjaa vauhtia alas (kaveri kyydissä). Oli maalis-huhtikuu ja  asfaltoitu ajotie oli pikkuisen sulanut paikkapaikoin. No eikö mitä, kelkka tietty tökkäsi sulaan kohtaan ja minä lensin kaaressa asfaltille ja jyräytin polveni. Polvi oli kyllä kipeä viikkokausia. Tuon jälkeen hiihtelin yksikseni jossain umpihangessa ja kaaduin enkä meinannut millään päästä ylös sieltä, kun polveen sattui niin sairaasti. Vanhemmillehan sitä ei kerrottu tietty mitään mistään.

Alakouluikäisenä kesällä mentiin uimaan kavereiden kanssa, aikuisia ei mukana. En ollut mikään hyvä uimaan. Rannasta noin 50 m päähän oli tehty sellainen kelluva lautta juurikin kait uimareita varten. Lähdettiin uimaan lautalle. Muistan vieläkin, kuinka ajattelin kovasti hengästyneenä, etten kyllä jaksa lautalle, mutta jos luovutan, hukun. Jaksoin juuri ja juuri lautalle. Sitä en muista, miten sieltä pois tulo onnistui...hengissä kuitenkin ollaan.

olin kävelemässä suojatielle kun rekka ajeli tieltä minuun päin. se vilkutti vasemmalle sillä tavalla, ettei olis siis ollut tulossa sen suojatien yli, mihin ite olin menossa. jotenkin aattelin vaan kuitenki oottaa sen rekan, ja eikös mokoma vilkuttamisesta huolimatta ajanu suojatien yli. eli littanaksi olisin menny, jos olisin olettanut rekan joko kääntyvän tai noudattavan liikennesääntöjä! toi tilanne jotenki valkeni vasta pitemmän ajan päästä, nythän siitä on jo yli 10 vuotta. mutta olisin itsekin päätynyt näihin iltalehen lööppeihin suojatieuhrina..

Oltiin kaveriporukalla Lapissa vuokramökillä viikko. Yhtenä iltana meidän oli kaikkien tarkoitus lähteä baariin ihan pitkän kaavan kautta. Jotain riitaa sitten tuli kahdelle kaverukselle, ja toinen heistä päätti itkien jäädä mökille. Minäkin jäin sitten seuraksi, kun en baareissa viihdy muutenkaan. 

Juteltiin alakerran olkkarissa riitaaa auki, kun huomasin seinälampun savuavan. Seinällä olevan lampun varjostin oli tipahtanut paikoiltaan suoraan nojaamaan päällä olevaan lamppuun ja kuumentunut, ja oli juuri syttymässä palamaan kun huomasin asian. Olisi ollut entinen mökki ja meidän omaisuus ilman sitä riitaa. Oli myös paritalo(-mökki), en tiedä kuinka huonosti olisi käynyt seinänaapureille. 

Lisää.

Onhan niitä. Pahin oli ehdottomasti se kun meinasin jäädä rekan alle.

Tämä tapahtui kun olin teini-ikäinen. Olimme tulossa kaverini kanssa eräältä hevostallilta talvi-iltana, tämä talli sijaitsi parikymmentä kilometriä kaupungista ja odotimme linja-autoa pimeässä koska siellä ei ollut katuvaloja.

Olimme siinä aivan tein reunassa, takana oja joka oli lumen peitossa. Siitä suunnasta josta odotimme linja-autoa tuli rekka aika kovaa vauhtia, ja kaupungista päin linja-auto. Rekka väisti linja-autoa ja koska ei nähnyt meitä pimeässä tuli suoraa kohti. Minä jähmetyin siihen paikkaan. en pystynyt liikkumaan, Kaverini onneksi tarttui käsivarteeni ja kiskaisi mukanaan ojaan. 

Rekka pyyhälsi vierestä ohi. Se oli kamala tilanne. Kun pääsimme kaupunkiin menimme eräälle huoltoasemalle ja ostimme heijastimet. 

Toinen ei ihan niin pelottava mutta huonosti siinäkin olisi voinut käydä ole se kun tämän saman kaverini kanssa olimme keskustassa, tämä oli päiväsaikaan ja näkyvyys oli hyvä. Lähdimme ylittämään suojatietä ja näimme että aika kaukana oli tulossa auto. Olimme puolivälissä suojatietä kun se auto yhtäkkiä olikin siinä, kovalla vauhdilla jarruttamatta ajoi melkein ylitsemme.

Minun toinen käteni osui auton kylkeen ja sormet oli pitkään kipeät sen jälkeen. Kuski posotti tyyriinä tiehensä. Toisaalta toivoin että olisi osunut minuun, olisi saanut kunnon sakot ainakin tai jos olisin kuollut ankaramman rangaistuksen suojateillä yli ajamisesta.

Äsken sattui läheltä piti -tapaus, kävin äkkiä jääkaapilla, siinä kiireellä huitoessa sormet osui johonkin, mutta en ajatellut siitä sillä hetkellä mitään. Kohta aloin tietokoneen ääressä ihmettelemään mikä haisee, ihan kuin jokin kuuma metalli, arvelin jo että onko tietokoneen (läppäri) jäähdytys hajonnut, mutta haju vaan voimistui niin lähdin katselemaan muualta asunnosta mahdollista hajun lähdettä, ja hyvä että tuli lähdettyä kun ne sormet oli onnistuneet kääntämään hellan levyn kuutoselle! Niin kuumana oli jo että punaisena helotti jo vastus perinteisen hellan levyn sisällä. Äkkiä levy sammuksiin ja valvovan silmän alla annoin jäähtyä sen että jos syttyy palamaan, on valmiina sammuttamaan, mutta onneksi ei syttynyt.

Ei varmaan enää kovin pitkään olisi mennyt kun olisi voinut syttyä tulipalo.

Kaikkea sitä voikin sattua!