Lue keskustelun säännöt.
Onko teille sattunut "läheltä piti" tilanteita?
Onni onnettomuudessa
04.11.2016 |
Onko sattunut sellaisia tilanteita, joissa onnettomuus/tapaturma on ollut lähellä sattua ja olette selvinneet säikähdyksellä ja naarmuilla.
Kommentit (56)
Teininä kännissä hyppäsin vauhdista kaverin mopon kyydistä. Ilman kypärää. Edessä oli ratsia ja olen aivan varma, että kuski kehotti hyppäämään kyydistä, joten minä hyppäsin. Keskellä autotietä ja vauhtia oli varmaan se 45km/h. Tai en tiedä, saattoi olla vähemmänkin jos kaveri hidasti ratsian nähdessään.
Ainoa vamma mikä tuli oli se, että alahampaat menivät osittain huulesta läpi ja leuasta aukesi nahka. Selvittiin siis tikeillä ja liimalla. Aikamoinen säkä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pari vuota sitten lumisena talvena pudottelin piharakennuksen katolta lumia. olin niin hölmö, että seisoin tikkailla ja tökin lunta. Yht äkkiä koko katollinen lunta lähti vyörymään minua kohti, minä tikkailla muutamien metrien korkeudessa maasta. Ajattelin että ei hemmetti, nyt kaadun selälleni, jokainen luu murtuu ja henki pois jos jään sen lumikasan alle. Kun lumi osui minuun, tikkaat kallistui taaksepäin ja jäi pystysuoraan seisomaan, lumet suhahti minun ja seinän välistä. Ihan käsittämätön tuuri.
Hirvikolari on ollut lähellä, ehdin nähdä vain hirven takajalat ajovaloissa, kyse oli ihan muutamasta metristä etten törmännyt.
Pari viikkoa sitten auto tuli kolmion takaa eteen. Oli märkä tie, autoni vaan liukui vaikka jarrut oli pohjassa. Katsoin että en voi tehdä mitään, kohta kolahtaa. Sen verran oli refleksejä sillä pölvästillä, että koukkasi sen muutaman kymmenen senttiä oikealle, että sujahti keulani ohi. Ajoi hirveää vauhtia edelleen, kännissä varmaan tai huumeissa.
Vierailija kirjoitti:
On. Olin kääntymässä maantiellä satasen rajoitusalueella takavasemmalle kääntyvälle pikkutielle, joten hidastin, vilautin varmuuden vuoksi jarruvaloja ja panin vilkun päälle. Onneksi näin peilistä, että kaukana takanani ajanut yhdistelmäajoneuvo lähestyi hiljentämättä vauhtia, vaihtoi kaistaa ja pyyhkäisi vasemmalta ohitseni. Henkeni oli kiinni jarrujalastani, joka onneksi toimi jo tuolloin selkäytimellä.
Tämä tapahtui vuosia sitten. Katsoin juuri karttapalvelusta, onko risteys ennallaan, ja onhan se. Asetelmakin on sattumalta täsmälleen sama kuin tuossa kuvassa. Toivottavasti tuo pakukuski on ehtinyt pois alta.
https://www.google.fi/maps/@60.4591829,24.9488949,3a,75y,320.14h,82.97t…
Mitä pääsen tuonne googlen sivulle. Koitin liittaa osoitteen hakuun, mutta ei toiminut.
Oliko sitten läheltä piti tilanne vai ei, jäi mysteeriksi. Koiran kanssa olin kahdestaan luontopolkuilemassa aika kaukana asutuksesta. Koira alkoi oudosti nuuhkia ilmaa ja häntä oli koipien välissä, yleensä kulkee edelläni, mutta nyt se pysytteli ihan lähelläni ja ei mielellään kulkenut eteenpäin polkua. Ajattelin kuitenkin jatkaa matkaa, kun ei mitään ihmeellistä kuulunut. Polku kiersi lammen rantaa ja yhtäkkiä takanani niemennokassa 50-60 m päässä kaatui laho puu lampeen. Edessä oli sen verran pusikkoa, että sen aikaa minkä uskalsin tiirailla seutua, en nähnyt mitään liikettä. Ajatus jäi, että joku eläinhän siellä tietty oli, mutta kyllä aika rivakasti kävelin loppumatkan autolle. Yksin en ole tuolle seudulle enää uskaltanut mennä. Karhuja on tuolla alueella nähty.
Joskus 7-vuotiaana menin joskus sellaisen vesiputouksen alle seisomaan, koska se kuulemma "hieroi hyvin niskoja". Siellä oli paljon aikuisiakin. Kuitenkin olin niin pieni että vesiputouksen paine painoi minut veden alle enkä päässyt ylös, kun tietysti se yltä tuleva vesi tuli niin kovalla paineella niskaan ja selkään. No, taju meni mutta toinen vanhemmistani onnistui repimään minut pois sieltä ennen kuin kuolema korjasi. Onneksi olivat sen verran hereillä että tajusivat ettei minulla ole kaikki hyvin kun niin kauan veden alla olin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On. Olin kääntymässä maantiellä satasen rajoitusalueella takavasemmalle kääntyvälle pikkutielle, joten hidastin, vilautin varmuuden vuoksi jarruvaloja ja panin vilkun päälle. Onneksi näin peilistä, että kaukana takanani ajanut yhdistelmäajoneuvo lähestyi hiljentämättä vauhtia, vaihtoi kaistaa ja pyyhkäisi vasemmalta ohitseni. Henkeni oli kiinni jarrujalastani, joka onneksi toimi jo tuolloin selkäytimellä.
Tämä tapahtui vuosia sitten. Katsoin juuri karttapalvelusta, onko risteys ennallaan, ja onhan se. Asetelmakin on sattumalta täsmälleen sama kuin tuossa kuvassa. Toivottavasti tuo pakukuski on ehtinyt pois alta.
https://www.google.fi/maps/@60.4591829,24.9488949,3a,75y,320.14h,82.97t…
Mitä pääsen tuonne googlen sivulle. Koitin liittaa osoitteen hakuun, mutta ei toiminut.
Kyseessä on Hämeentien ja Nummitien risteys. Minä olin menossa Tuusulasta pohjoiseen päin. Tuolla suoralla on huono maine. Sorarekkojen kulta-aikaan ajettiin tuossa kakaroina polkupyörällä.
Jalankulkijana olen useamman kerran meinanut jäädä autogiljotiiniin samassa ylityskohdassa. Tai no, ensimmäisellä kerralla olin oikeasti jäämässä alle, sittemmin olen osannut varoa enkä lähde ylittämään ennen kuin kaikki autot ovat joko menneet ohi tai pysähtyneet. Mutta sama tilanne on toistunut useasti, yhdellä kaistalla annetaan tietä ja toisella mennään tukka putkella ohi. "Paras" oli kun joku aika sitten yksi auto oli hidastamassa ja antamassa tietä niin sen takaa samalta kaistalta kurvasi joku kusipää vierelle ja kiihdytti täysiä ohi. Kun ei voinut sitä muutamaa sekuntia odottaa. Sinänsä ymmärrän hyvin autoilijoita, jotka tästä syystä eivät anna tietä tällaisissa paikoissa. Ajan kysymys milloin tuossa kohtaa joku kuolee tai vähintäänkin vakavasti loukkaantuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus vajaa kymmenen vuotta sitten kun olin asfalttihommissa lapiomiehenä, eräänä työpäivänä kävelin siinä levittimen (se kone mikä levittää sitä asfalttia) vieressä tien keskikohdan puolella, niin rekka ajaa selkäni takaa erittäin läheltä. Olisiko noin 10-20 senttiä ollut väliä, oli siinä työkaveri myös vieressä. Säikäytti kyllä tuokin tilanne, ei ollut ainoa vaaratilanne mitä huomasin noissa hommissa kun seitsemän kautta niitä tein. Opin varomaan liikennettä aivan eri tavalla noiden töiden myötä.
Vierailija kirjoitti:
On. Olin kääntymässä maantiellä satasen rajoitusalueella takavasemmalle kääntyvälle pikkutielle, joten hidastin, vilautin varmuuden vuoksi jarruvaloja ja panin vilkun päälle. Onneksi näin peilistä, että kaukana takanani ajanut yhdistelmäajoneuvo lähestyi hiljentämättä vauhtia, vaihtoi kaistaa ja pyyhkäisi vasemmalta ohitseni. Henkeni oli kiinni jarrujalastani, joka onneksi toimi jo tuolloin selkäytimellä.
Tämä tapahtui vuosia sitten. Katsoin juuri karttapalvelusta, onko risteys ennallaan, ja onhan se. Asetelmakin on sattumalta täsmälleen sama kuin tuossa kuvassa. Toivottavasti tuo pakukuski on ehtinyt pois alta.
https://www.google.fi/maps/@60.4591829,24.9488949,3a,75y,320.14h,82.97t…
Jatkossa laitat varmaan sen vilkun päälle jo ennen kuin alat hidastelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On. Olin kääntymässä maantiellä satasen rajoitusalueella takavasemmalle kääntyvälle pikkutielle, joten hidastin, vilautin varmuuden vuoksi jarruvaloja ja panin vilkun päälle. Onneksi näin peilistä, että kaukana takanani ajanut yhdistelmäajoneuvo lähestyi hiljentämättä vauhtia, vaihtoi kaistaa ja pyyhkäisi vasemmalta ohitseni. Henkeni oli kiinni jarrujalastani, joka onneksi toimi jo tuolloin selkäytimellä.
Tämä tapahtui vuosia sitten. Katsoin juuri karttapalvelusta, onko risteys ennallaan, ja onhan se. Asetelmakin on sattumalta täsmälleen sama kuin tuossa kuvassa. Toivottavasti tuo pakukuski on ehtinyt pois alta.
https://www.google.fi/maps/@60.4591829,24.9488949,3a,75y,320.14h,82.97t…
Jatkossa laitat varmaan sen vilkun päälle jo ennen kuin alat hidastelemaan.
Mikäs viisastelija se siihen ilmestyi? Olin tuon tapauksen aikaan ajanut autoa kolareitta ja sakoitta yli 20 vuotta, joskus jopa ammatikseni, joten osasin hidastaa ja panna vilkun päälle yhtaikaa.
Teininä harrastin ratsastusta hetken aikaa. Hevonen, jolla pääsin ratsastamaan oli mustalaisilta ostettu suomenhevonen, vähän kaltoinkohdeltu, ei mikään kiltti heppa. Kokeneempi ratsastajatyttö lähti mukaan kävellen. Kypärä mulla oli, mutta ei satulaa. Mentiin sellaista syrjäistä hiekkatietä, ensin kaikki sujui ihan hyvin, mutta anna olla, kun hevonen tuli mäen harjalle, niin silloin sillä välähti. Lähti ihan hirveää vauhtia laukkaamaan ja mä keikuin selässä sillai puoliksi putoamaisillani. Toinen tyttö juoksi tuhatta ja sataa perässä ja huusi, että "sahaa, sahaa suitsilla". Minähän tein työtä käskettyä ja pysähtyihän se kaakki sitten jossain puolen kilometrin päässä lopulta. Olihan siinä ainekset taittaa niskansa.
Konimuskaakkimus oli kyllä muutenkin tosi ilkeä, jos sitä meni sen pilttuuseen harjaamaan, niin se odotti niin kauan, että hoitaja siirtyi pilttuun takaosaan harjaamaan ja sitten se motitti hoitajan nurkkaan ja yritti potkaista kavioillaan seinään.
Jätin harrastuksen sikseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kohdun ulkopuolinen raskaus "räjähti" munasarjassa. Ambulanssi ei suostunut hakemaan minua, ja kun vihdoin pääsin taksilla lähimpään sairaalaan, kuskattiin minut kiireen vilkkaan sadan kilometrin päähän suoraan leikkaussaliin. Lääkäri kertoi, että onni oli matkassa, puoli tuntia myöhemmin olisi henki lähtenyt sisäisten verenvuotojen takia.
Olin ylittämässä Mannerheimintietä Helsingissä. Odotin, että valo vaihtuu vihreäksi ja astuin vasta sitten ajoradalle. Autolla meni vähän pitkäksi ja tuli vanhoilla vihreillä mutta pysäytti suojatien eteen. Hänen takaansa tuli kuitenkin vielä toinen auto reilusti päin punaisia, kurvasi vasemmalle kaistalle tämän pysähtyneen auton ohi ja kaasutteli menemään. Onneksi tajusin, että se toinen auto tulee sieltä, niin en jäänyt alle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kävelin tyytyväisenä kirjastosta kohti keskustaa. Yhtäkkiä eteeni tippui järjetön köntti jäätynyttä lunta jostakin katolta! Säikähdin kamalasti! Piti hetki seisoa paikoillaan ja hyperventiloida. Soitin kyseisen rakennuksen huoltoyhtiölle, lupasivat tulla heti tiputtamaan lumet. Seuraavana päivänä luin lehdestä että mies kuoli juuri samassa kohtaa sinä päivänä. Huoltoyhtiö oli juuri saapunut tontille, eivät vaan ehtineet ajoissa :(
Tässä muutama:
1. Hirvi hyppäsi auton eteen ja ehdittiin jarruttaa juuri ja juuri. Hirvi oli ehkä 5cm päässä auton keulasta kun auto pysähtyi.
2. Hirvi hyppäsi välittömästi auton takaa tielle kovalla vauhdilla.
3. Pyöräilin kapealla autotiellä, kun joku avaa auton oven eteeni. Ehdin väistää sivulle.
4. Pyöräilin pyörätiellä ja näin sen varteen pysäköityjen autojen yli, että nainen on ylittämässä autotietä kohdasta, jossa ei ole suojatietä. Ajattelin polkaista vähän kovempaa, että ehdin ennen kuin hän tukkii eteen. Yhtäkkiä autojen välistä tuleekin naisen pieni koira 5 metrin narussa. Ehdin väistää ja onneksi oli aika hyvin tilaa siihen, vaikka jalankulkijoiden puolelle pitikin mennä.
5. Pelleilin lapsena snörellä (pitkä, narumainen karkki). Olin solminut siihen paljon solmuja ja karkki oli suussani. Nousin ylös kengät siottuani ja vedin solmukohdan henkeeni. En saanut happea ja työnsin käden kurkkuuni ja sain sormilla kiinni narun päästä ja vedin sen ulos.
6. Olin kolarissa ja kaksi muuta kyydissä olevaa vietiin sairaalaan ja oli murtumia selässä ja kallossa. Minulla oli vain pari haavaa lasinsiruista.
Kerran meinasin ajaa traktoria päin autolla.
Eilen sattui semmonen että ajettiin (mies ajoi) omalla kaistalla ja toiselta kaistalta tuli vastaan auto aika kovaa neljänkympin alueella. Tuolle toiselle kaistalle oli pysäköity autoja reunaan, joten kaista ei ollut normilevyinen ja vastaantulijan olisi pitänyt pysähtyä/ vähän hidastaa ettei koukkaa meidän kaistalle. No tämä ei hidastellut saatikka pysähdellyt, viuhahti ohi nippanappa meihin osumatta. Juuri sen verran ehdin olkani yli katsoa, että pikkulapsi oli juuri astunut ajotielle ja matkalla yhden ajotien reunaan pysäköidyn henkilöauton takaovelle. Tämä vastaantuleva auto ajoi varmaan 50-60 km/h maks. puolen metrin päästä sitä pikkutyttöä :( Jos tyttö olisi astunut ajotielle pari sekunttia aiemmin ja ehtinyt auton ovelle, tämä vauhtikuskihirmu ei olisi ehtinyt tehdä mitään ja lapsi olisi jäänyt konepellille/ alle/ kahden auton väliin. Hyi helvetti että kylmäs.
Ajoin nuorena kolarin sähkötolppaan todella liukkaalla tiellä talvella 80 vauhdissa. Liikaa vauhtia, huomio kiinnittyi radion räpläämiseen=ajolinja karkasi ja auto lähti lapasesta kun yritin korjata. Ajauduin ensin vastaantulevien kaistalle, sitten pyörähdin ympäri ja kylki edellä ojaan, etukulma osui tolppaan ja ihan muusiksi. Pääni osui sivuikkunaan.
Päänsärkyä tuli ja melkoinen shokki mutta selvisin naarmuitta. Ja mikä tärkeintä, auton sai isä kuntoon viikonlopun aikana(sitä autoa ajattelin enemmän kuin sitä että olisin hyvin voinut kuolla).
Tilanteessa olisi voinut sattua vaikka mitä; jos joku olisikin tullut juuri vastaan, sillä tiellä ajaa paljon rekkoja kovaa vauhtia... Tai jos tolppa olisikin osunut auton kylkeen eikä keulaan, olisin ollut siinä vastassa. Tai jos en käyttäisi turvavyötä olisin varmasti lentänyt kyydistä. Mutta turha kai jossitella, opin kyllä että talvella ei kaahata.
Joskus ala-asteella pyöräilin kouluun maantietä pitkin. Koulu oli menosuunnastani katsoen maantien vasemmalla puolella. Koulun kohdalla hyppäsin kyllä pyörän päältä pois, mutta enpä katsonut taakseni, vaan käännyin suoraan takaa tulevan auton eteen mennäkseni koulun pihaan. Jarrut vain ulvoivat ja auto pysähtyi kuin pysähtyikin muutaman sentin päähän minusta, konepeltiin olisin voinut koskettaa. Varmaan kuski säikähti todenteolla. Minä en jäänyt paikalle ihmettelemään, vaan painelin koulun pihaan taakseni katsomatta enkä ole koskaan kertonut tapahtumaa vanhemmilleni.
Mulla on tosi usein läheltä piti tilanteita. Melkein joka päivä voisin kuolla, mutta tähän asti on selvitty kuitenkin vaan naarmuilla.
Tästä on jääny kammo: tie levenee kaksikaistaiseksi risteysalueella jolloin oikealle kääntyvät ryhmittyvät oikealle. Minä jatkan suoraan. Minä jään oikealle kääntyvän rekan pimentoon mutta luotan että sieltä risteyksestä tielle tuleva tajuaa odottaa niin kauan että näkee, tuleeko joku sen kääntyvän rekan takaa toista kaistaa. No ei tajunnut joten meinasin ajaa nokka edellä tämän uunon kylkeen! Jäi senteistä kiinni ja säikähdin niin että oli pakko pysähtyä lähimmälle bussipysäkille tasaamaan pulssi.