Lue keskustelun säännöt.
Komentakaa lapsianne edes kaupassa!
04.11.2016 |
Ei kaikki ihmiset tykkää, että ne kultamussunne juoksentelee sinnetänne, pyörii jaloissa ja härskeimmät menevät ostoskorille.
Idiootit vanhemmat vain katsovat hymyssäsuin kultamussujensa hyörimistä.
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään olen törmännyt johonkin ihmekasvatukseen ettei lapsille muka saisi enää sanoa "ei" ja sen tilalle pitäisi tarjota jotain vaihtoehtoa. Ihan ääliömäistä ja näkyy kyllä siinä miten nykylapsilla ei ole mitään rajoja ja saa tehdä just mitä huvittaa. Esimerkkinä tutun lapset riehuivat juhlissani ja tekivät koko ajan kiellettyä asiaa. Kun minä "kehtasin" kieltää lapsia sain haukut vanhemmilta. Kävi niin että jouduin itse ojennettavaksi.
Siinä ihmekasvatuksessa on ideana, että pieni lapsi ei vielä ymmärrä mitä se EI juuri siinä tilanteessa tarkoittaa. Jos lapsi vaikka nappaisi siellä kaupassa jonkun helposti särkyvän kulhon ja lähtee juoksemaan sen kanssa ja huudat ei, mitä lapsen pitäisi silloin tehdä? Päästää heti irti (eli tiputtaa lattialle)? On paljon järkevämpää kertoa lapselle mitä toivot lapsen tekevän, esim "laske kulho varovasti hyllylle". Rajat tietenkin pitää olla, mutta lapsen on helpompi noudattaa niitä, kun ymmärtää mitä häneltä odotetaan.
Välillä näkee esim siellä kaupassa vanhempia, jotka huutavat pää punaisena koko ajan eitä, enkä edes aikuisena ymmärrä mitä he haluavat lapsen tekevän. Miten sen 3-vuotiaan pitäisi tietää miten toimia, jos kukaan ei neuvo...
No, jos ohjeistus loppuu tuohon "laske kulho varovasti hyllylle", mitä lapsi tekee seuraavalla kerralla: ottaa kulhon käteen ja juoksee sen kanssa ja jos on oppinut jotain, laskee sen varovasti hyllylle :) Sellaistakin ihmekasvatusta on, että lapselle opetetaan pienestä pitäen, että JOKA TAVARAAN EI TARVITSE KOSKEA. En pidä itseäni minään erityisen hyvänä kasvattajana, mutta tuossa asiassa olen selvästi jotenkin onnistunut tai sitten lapsillani on sisäsyntyisiä suuria kykyjä, sillä he eivät vaan ole napsineet kaupassa, kyläpaikassa tms. mitä vaan tavaroita käsiinsä. En käsittääkseni tehnyt sellaista itsekään lapsena ja se on ollut minulle jotenkin niin itsestään selvää, että se on sitten selvästikin ollut helppo opettaa lapsille samanlaisena selviönä. Lapseni on erityislapsi ja hänellä on hieman ongelmia toiminnan ohjauksessa, mutta hänenkin kanssaan kasvatusajatus on, että niiden taitojen mukaista käytöstä voi vaatia, mitä lapsella jo on. Jos lapselle on juuri sanottu, että "älä ota sitä kulhoa", niin kyllä aika moni lapsi hoksaa, että ei-sanalla viitataan juuri tähän asiaan, eikä sen pitäisi olla mitenkään epäselvää.
Väännetään nyt vielä rautalangasta. Lapselle kuuluu opettaa, mitä saa tehdä ja mitä ei saa tehdä. Esim. kaupassa voi katsella tavaroita, mutta niihin ei kosketa ilman lupaa. Mutta siinä vaiheessa, kun lapsi on jo tehnyt jotain mitä ei sais tehdä, on paljon hedelmällisempää ohjeistaa mitä hänen pitää nyt tehdä vs. huuta ei.
Siis tuo lihavoitu kohta. Vaikka lapsi tietää että kulhoa ei olisi saanut ottaa, ei hän välttämättä ymmärrä mitä hänen kuuluu tehdä nyt, kun kulho on jo kädessä ja vanhempi huutaa vihaisesti ei. Minusta irti päästäminen olisi aika luonnollinen reaktio pelästyneeltä pieneltä lapselta. Kerro sinä mitä lapsen kuuluisi tuossa tilanteessa tehdä? Laskea se maahan? Tuoda sinulle? Viedä takaisin? Miksi lapsen edes pitäisi joutua arvailemaan, kun voit vain kertoa sen hänelle yhdellä helposti ymmärrettävällä lauseella?
En tarkoita, että lapselle pitäisikään sitä ei:tä huutaa kuin hinaaja, vaan ihan vaan sanoa se napakasti, ei lasta hengiltä säikäyttäen. Jos lapsi porhaltaa kulho kädessä kaupan toiseen päähän, en todellakaan lähtisi juoksemaan perään (mitä lapsi luultavasti odottaa) vaan jatkaisin ostosten tekoa. Lapsi todennäköisesti palaa aikanaan ja sitten napakka puhuttelu ja se kippo haetaan takaisin. Jos lapsi ihan alvariinsa juoksentelee tavaroiden kanssa, vaikka siitä olisi puhuttu, laittaisin kärryyn istumaan. Jos siinä kinuaa alas, sanotaan, että kokeillaan ensi kerralla, osaako olla nätisti. Siis tottakai lapselle voi selittää asioita rauhallisesti, mutta jos koko ostosreissu sujuu lapsen opastamiseen, olisi varmaan parempi pitää siellä kärryissä. Siis en nyt ole jotenkin radikaalisti eri mieltä kanssasi, mutta joskus tuntuu, että vanhemmat pyrkivät liikaakin luovimaan ja välttelemään kieltämistä: kaupassa pitäisi voida keskittyä ostosten tekoon ja silloin voi lapselta vaatia ihan ikätasoista käytöstä, eikä käyttää kaikkea energiaa siihen, miten lasta ohjeistetaan sanomatta "ei" (tämä on siis huomio joistain vanhemmista). Siitä turhanpäiväisestä rääkymisestä ei tosiaan ole mitään hyötyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei nykyään saa lapsia komentaa, heti on joku kukkahattupässi saarnaamassa kasvattajaa.
Pitäkää niiden lastenne tahmaiset käpälät irti irtokarkeista! Sitä lasta ei saa päästää omin käsin kaivelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään olen törmännyt johonkin ihmekasvatukseen ettei lapsille muka saisi enää sanoa "ei" ja sen tilalle pitäisi tarjota jotain vaihtoehtoa. Ihan ääliömäistä ja näkyy kyllä siinä miten nykylapsilla ei ole mitään rajoja ja saa tehdä just mitä huvittaa. Esimerkkinä tutun lapset riehuivat juhlissani ja tekivät koko ajan kiellettyä asiaa. Kun minä "kehtasin" kieltää lapsia sain haukut vanhemmilta. Kävi niin että jouduin itse ojennettavaksi.
Siinä ihmekasvatuksessa on ideana, että pieni lapsi ei vielä ymmärrä mitä se EI juuri siinä tilanteessa tarkoittaa. Jos lapsi vaikka nappaisi siellä kaupassa jonkun helposti särkyvän kulhon ja lähtee juoksemaan sen kanssa ja huudat ei, mitä lapsen pitäisi silloin tehdä? Päästää heti irti (eli tiputtaa lattialle)? On paljon järkevämpää kertoa lapselle mitä toivot lapsen tekevän, esim "laske kulho varovasti hyllylle". Rajat tietenkin pitää olla, mutta lapsen on helpompi noudattaa niitä, kun ymmärtää mitä häneltä odotetaan.
Välillä näkee esim siellä kaupassa vanhempia, jotka huutavat pää punaisena koko ajan eitä, enkä edes aikuisena ymmärrä mitä he haluavat lapsen tekevän. Miten sen 3-vuotiaan pitäisi tietää miten toimia, jos kukaan ei neuvo...
Sä olet sitten varmaan niitä, jotka sanoo sille lapselle, joka ottaa sen lasikulhon sieltä kaupan hyllyltä syliinsä, että "Kulta, laita se takaisin hyllylle." ja sopivasti sinun siinä "kullitellessa" se 3-vuotias tiputtaakin sen kulhon sinne lattialle, kun se vain lipsahti. Sitten varmaan taas "Voi kulta, sinulle sattui vahinko, ei se mitään kulta."
Se oli fiksu veto mummolta. Itsekin pahanteossa olevia vieraita teinejä komentaessa käytän tuota vanhempi aspektia. Ei auta että kyseenalaistaa teinin käytöksen, koska hän haluaa käyttäytyä huonosti. Mutta kun kyseenalaistaa kotiolot, niin joka teini skarppaa ja esittää fiksua.