Menin lukemaan John Jonesin luolaonnettomuudesta ja menetin yöuneni
Lyhyesti: Mies jäi jumiin todella ahtaaseen luolaan pää alaspäin. Häntä yritettiin pelastaa kaikin voimin, mutta oltuaan liian kauan ylösalaisin mies lopulta menehtyi. Ruumis jätettiin luolaan, koska sen hakeminen pois arvioitiin liian vaaralliseksi. Alueen suuaukko suljettiin betonilla, ettei kenellekään toiselle kävisi näin, ja että omaiset saisivat rauhan.
Tästä oli puhetta sukellusdokumenttia käsittelevässä dokumentissa. Menin sitten googlettamaan lisää ja ahdistuin aivan helvetisti. Ihan hirveä tapa kuolla. Pahin painajaiseni. En ole kahteen yöhön oikein nukkunut, kun olen ajatellut liikaa tätä.
Onko muita herkkiä, joilla menee helposti yöunet ja jotka alkavat miettiä kaikenlaisia asioita liian tarkasti? Miksihän sitä ei ikinä etukäteen tajua, ettei kannattaisi lukea ja miettiä. Onko teillä vaikeuksia tajuta omaa sietokykyä?
Kommentit (360)
Vuonna 1992 Joe Burrus, taiteilijanimeltään Amazing Joe, kuoli yrittäessään temppua jossa hänet haudattiin elävänä. Burrus oli vuotta aiemmin onnistunut vastaavassa tempussa, jossa hänet oli haudattu kahlittuna "kurkistusikkunallisessa" puuarkussa multaan. Tällä kertaa hän halusi kuitenkin päihittää itsensä Houdinin kahlekuninkaana; hänet laskettiin kahlittuna, täysin läpinäkyvässä muovi-/lasiarkussa 2 metriä syvään hautaan, ja hauta täytettiin mullalla ja märällä betonilla. Kun hauta saatiin täytettyä, arkku meni rikki ja Burrus kuoli. Ei ollut laskenut että arkun päälle tuleva massa painaa 7 tonnia, eikä kotitekoinen muovirasia kestäisi sellaista painoa... Paikallaolijoiden kerrotaan kuulleen, miten arkku hajosi maan sisällä, ja esim. Youtubesta löytyy video, josta näkee miten haudan pinta lässähtää yllättäen metrin alaspäin (en saa puhelimella linkitettyä, kun YT-sovelluksesta en osaa osoitetta poimia). Onnettomuutta olivat todistamassa myös Burruksen lapset. Häntä kaivettiin ylös puoli tuntia, jolloin mies oli jo kuollut hapenpuutteeseen.
Lapset, muistakaa että sitä matikkaa voi joskus oikeasti tarvita. Tosin tässä ihan jo järkikin olisi ollut ns. kovaa paskaa.
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
John Holmesin luolaonnettomuus oli sellainen, että hän päätti mennä virtsalle avaran luolan suojiin, mutta jäi vehkeestään kiinni luolan suuaukkoon ja menehtyi janoon.
Oliko tämä mielestäsi hyväkin vitsi tässä asiayhteydessä?
Kokemäen uunisurma oli järkyttävä tapaus, ja oli ahdistavaa lukea siitä.
Vierailija kirjoitti:
Lyhyesti: Mies jäi jumiin todella ahtaaseen luolaan pää alaspäin. Häntä yritettiin pelastaa kaikin voimin, mutta oltuaan liian kauan ylösalaisin mies lopulta menehtyi. Ruumis jätettiin luolaan, koska sen hakeminen pois arvioitiin liian vaaralliseksi. Alueen suuaukko suljettiin betonilla, ettei kenellekään toiselle kävisi näin, ja että omaiset saisivat rauhan.
Tästä oli puhetta sukellusdokumenttia käsittelevässä dokumentissa. Menin sitten googlettamaan lisää ja ahdistuin aivan helvetisti. Ihan hirveä tapa kuolla. Pahin painajaiseni. En ole kahteen yöhön oikein nukkunut, kun olen ajatellut liikaa tätä.
Onko muita herkkiä, joilla menee helposti yöunet ja jotka alkavat miettiä kaikenlaisia asioita liian tarkasti? Miksihän sitä ei ikinä etukäteen tajua, ettei kannattaisi lukea ja miettiä. Onko teillä vaikeuksia tajuta omaa sietokykyä?
Onnekseni olen kylmäsydäminen orpo ja asperger, päätän että pidän pääni kylmänä. Välitän läheisistäni ja rakkaista jotka tunnen henkilökohtaisesti mutta esim. "Estonian" tapaus 1994 ja pakolaiskriisit jättävät minut kylmäksi. kaikkien meidän on kuoltava, ja olen itse alle kouluikäisenä nähnyt oman äitini kuolevan keittiön lattialle. Ikävä että John Jonesia ei saatu pelastettua ja osanottoni omaisilleen. En kuitenkaan menetä yöuniani.
Hirvittävintä, mitä olen hiljattain katsonut, on Dr Phil -talkshow You Tubesta. Käsitteli sex-traffickingiä, vieraana oli ex-orja, nainen.
Kun se ihmiskauppa on 'näkymätön' ja hyväksikäyttäjä voi olla 'naapuri'.
Onko suomenkielessä muuta sanaa kuin ihmiskauppa.
Tsunamiuutiset järkyttivät minua 12-vuotiaana suunnattomasti ja kärsin vuosia ahdistuksesta aina kun asiasta puhuttiin. Mieleen painui joku radiouutinen missä toimittaja sanoi vauvoista ja taaperoisa jotka vaipat päällä huuhtoutuivat takaisin rantaan..
Minäpä taas erehdyin lukemaan John Holmesin luolaonnettomuudesta pari vuotta sitten ja näen vieläkin painajaisia.
Vierailija kirjoitti:
Lyhyesti: Mies jäi jumiin todella ahtaaseen luolaan pää alaspäin. Häntä yritettiin pelastaa kaikin voimin, mutta oltuaan liian kauan ylösalaisin mies lopulta menehtyi. Ruumis jätettiin luolaan, koska sen hakeminen pois arvioitiin liian vaaralliseksi. Alueen suuaukko suljettiin betonilla, ettei kenellekään toiselle kävisi näin, ja että omaiset saisivat rauhan.
Tästä oli puhetta sukellusdokumenttia käsittelevässä dokumentissa. Menin sitten googlettamaan lisää ja ahdistuin aivan helvetisti. Ihan hirveä tapa kuolla. Pahin painajaiseni. En ole kahteen yöhön oikein nukkunut, kun olen ajatellut liikaa tätä.
Onko muita herkkiä, joilla menee helposti yöunet ja jotka alkavat miettiä kaikenlaisia asioita liian tarkasti? Miksihän sitä ei ikinä etukäteen tajua, ettei kannattaisi lukea ja miettiä. Onko teillä vaikeuksia tajuta omaa sietokykyä?
Miksi se meni luolaan?
Luoliin ryömiminen eli luolasukellus on harrastus. Mitä hankalampi luola sitä parempi. Pitäisi mennä aina jalat edellä luemma mutta tuo tyyppi meni pää edellä.
Tuo Junko Furutan tapaus oli kyllä niin hirveä, että alkoi oksettaa kun luin. On vaikea edes käsittää millaisia hirviöitä ihmiset pahimmillaan voi olla.
Vierailija kirjoitti:
Pari vuotta sitten oli Hesarin kuukausiliitteessä Estoniasta. Siinä kerrottiin pelastusveneestä löydetystä naisesta, joka puristi sylissään kuoliaaksi paleltunutta vauvaansa. Voin kertoa, etten nukkunut juurikaan kun vähän tuon lukemisen jälkeen lähdettiin risteilylle, mukana nelikuinen kuopus... Karmiva ajatus.
Ettei olisi ollut Titanicista? Olen lukenut paljon kirjallisuutta ja pelastuneiden tarinoita Estonialta, eikä missään tälläistä ole tullut vastaan. En oikein usko, että se olisi ollut käytännössä mahdollista. Estonia upposi todella nopeasti ja pelastuneet joutuivat ensin veden varaan. Lautoille ei siis päässyt suoraan laivasta. Lähes kaikki pelastuneet olivat nuoria miehiä. Merellä oli myrsky, aallot oli tosi korkeita ja vesi kylmää. Pelastuslautoille kiipeäminen oli vaikeaa.
Ja ensinnäkin laivan kallistuttua jo kannelle pääseminen oli hyvin vaikeaa ja moni kuoli jo tässä vaiheessa tiputtuaan tai jäätyään jonkun alla. Se että joku nainen olisi ensinnäkin onnistunut pääsemään vauva sylissä kannelle. Uimaan vauvasta kiinnipitäen neljän metrin aallokossa ja pääsemään vielä lautalle kuulostaa todella uskomattomalle.
Sen sijaan Titanicissa näin olisi voinut käydä, koska pelastusveneitä laskettiin laivasta, ihmiset kyydissä.
En voi sille mitään, mutta aloin miettiä luolaonnettomuuteen liittyen yhtä asiaa. Eli hänen on varmaan täytynyt virtsata/ulostaa siellä jumissa olemisen aikana, niin onko se kaikki valunut hänen päälleen...?
Vierailija kirjoitti:
En voi sille mitään, mutta aloin miettiä luolaonnettomuuteen liittyen yhtä asiaa. Eli hänen on varmaan täytynyt virtsata/ulostaa siellä jumissa olemisen aikana, niin onko se kaikki valunut hänen päälleen...?
Ei, kyllä kai painovoima sen verran armahtaa kuolevaa miestä että virtsa ja ulosteet nousevat ylöspäin.....
Jossakin katsoin pari jaksoa sarjaa, jossa kerrottiin kauheimmista kuolemista.
Siinä jäi mieleen mies, joka oli mennyt nukkumaan autonsa alle ja auto hiekkarannalla. No siinä miehen nukkuessa olikin nousuvesi tullut, pehmittänyt hiekan ja kun mies heräsi, oli auto jo niin keikallaan miehen päällä, että mies oli jumissa. Eipä auttanut kuin odottaa veden nousua entisestään ja hukkumiskuolemaa. Tilanne oli siis näytelty sarjassa. Se jäi mieleen, joskin en nyt sentäs yöuniani menettänyt.
Mutta onhan näitä vaikka millaisia ahdistavia tapoja kuolla. Toisaalta, onko se sairaalasängyssä tukehtuminen sen mukavampaa? (hitaampaa se ainakin voi olla).
Vierailija kirjoitti:
Luoliin ryömiminen eli luolasukellus on harrastus. Mitä hankalampi luola sitä parempi. Pitäisi mennä aina jalat edellä luemma mutta tuo tyyppi meni pää edellä.
Mies siis otti tietoisen riskin. Ei käy edes sääliksi, voi vain todeta että: Darwin Awards. Sille on syynsä miksi valtaosa ihmisistä ei ryömi pää edellä tai mitenkään muutenkaan päin ahtaisiin kallion onkaloihin, ainakaan ilman jotain muutakin syytä kuin "jee, onpa vaarallista, pitääpä koittaa selviänkö hengissä".
Tuossa näkyy olevan aika hyvin kuvitettu juttu siitä miten John Jones jumittu sinne koloon (itse en luettuna ihan hahmottanut että mistä oli kyse): https://www.riemurasia.net/kuva/Luolatutkimus/177729
On tuossa kyllä ollut paska tuurikin jo mukana, vaikka vaarallista touhuahan tuo on jokatapauksessa.
Olen herkkä.
Olen oppinut suojelemaan itseäni ahdistavilta uutisilta ja väkivaltaviihteeltä.
Omassa elämässä on ollut ihan tarpeeksi surua ja pelkoa.
Vierailija kirjoitti:
Tuossa näkyy olevan aika hyvin kuvitettu juttu siitä miten John Jones jumittu sinne koloon (itse en luettuna ihan hahmottanut että mistä oli kyse): https://www.riemurasia.net/kuva/Luolatutkimus/177729
On tuossa kyllä ollut paska tuurikin jo mukana, vaikka vaarallista touhuahan tuo on jokatapauksessa.
Tuossa tuli vain sellainen mieleen, että mitä hiton väliä vaikka olis jalat katkenneet vetäessä? Hitostihhan se sattuis, mutta olishan se parempi kuin kuolla tukehtumalla.
Minua on ahdistanut paljon se Grenfell Towerin tornin tulipalo. Kaikki eivät ole päässeet pois asunnoistaan ja rappukäytävä on pilkkopimeä ja täynnä savua. Liekkejä loimottaa joka puolelta. Ahdistavaa ja pelottavaa. Surettaa kaikkien siellä olleiden puolesta. Vaikea kuvitella, mitä ne ihmiset ovat kokeneet, jotka eivät ole päässeet rakennuksesta ulos.
Näin pelkkänä lyhyenä tekstinä en osaa järkyttyä. Tulee enemmän sellainen "sattuma on ikävä, koko ajan tapahtuu kaikkea pahaa" -ajatus. Homma jää etäisemmäksi.
Jos aiheesta on elokuva tai kirja, ne ravisuttavat minua enemmän. Niissä upotaan syvemmälle itse kokemukseen ja samaistun enemmän, usein jopa itken valtoimenaan.