Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kun toisen lapsi lyö - saako puuttua?
01.11.2016 |
Käytetään tässä pitkässä sepostuksessa 4-vuotiaasta sukulaistytöstäni nimeä Miisa-Irmeli.
Yleensä Miisa-Irmelin kanssa on mukavaa: leikimme, pelaamme ja tyttö istuu paljon sylissäni. Tyttö on reipas ja temperamenttinen, mutta oppi puhumaan varsin myöhään. Toisinaan Miisa-Irmelin otteet leikeissä ovat olleet turhan reippaita (ottaa tavaroita toisilta jne) ja tyttö käyttäytyy hyvin itsekkäästi (ei jaa omastaan). mikä on kai tuossa ikävaiheessa tyypillistä. Aiemmin tytön kanssa ei ole ollut mitään ongelmaa, mutta käydessäni nyt viimeisintä kertaa vierailulla huomasin tytön muuttuneen.
Miisa-Irmeli on minusta muuten ihana tyttö, mutta hän lyö. Jos joku asia ei mene mielen mukaan, tyttö saattaa yllättäen lyödä toista. Lyömistä oli useita kertoja päivässä ja lyönnit kohdistuvat sekä isosiskoon (7 v), vanhempiin että minuun, kun kyläilin heidän luonaan. Suhtaudun kaikenlaiseen väkivaltaan hyvin kielteisesti, sillä kasvoin kodissa, jossa oli perheväkivaltaa. Ymmärrän toki, että lapsella ei ole aina kykyä säädellä tunteitaan, mutta mielestäni lyöminen ei silti ole ok.
Viimeksi kyläillessäni sukulaisperheen luona, Miisa-Irmeli suuttui jostain yllättäen ja löi minua kovasti. Miisa-Irmelin vanhemmat olivat vieressä, kun nuhtelin tyttöä ja sanoin tytön äidille, että suhtaudun tiukasti lyömiseen. Tähän tytön äiti sanoi tytölle tyyliin "noh noh, Miisa-Irmeli, ei saa lyödä, pyydäpä nyt anteeksi". Tyttö ei tehnyt elettäkään pyytääkseen anteeksi ja lähti tilanteesta pois. Vanhemmat jättivät tilanteen siihen. Seuraavana päivänä olin tytön kanssa kahden, kun tyttö yllättäen löi minua nenään todella kovasti. Tilannetta seurasi pitkä kädenvääntö tytön kanssa, kun koitin selittää ettei saa lyödä, minuun sattui ja tytön pitäisi pyytää anteeksi (pyytäähän kaverikin päiväkodissa anteeksi häneltä, jos lyö). Tilanne päättyi siihen, että Miisa-Irmeli linnoittautui vaatekomeroon itkemään eikä halunnut pyytää anteeksi. Lopulta sain jonkinlaisen anteeksipyynnön tapaisen pitkän puhuttamisen jälkeen. Vanhemmille en tästä välikohtauksesta puhunut, kun eivät puuttuneet aikaisempaankaan lyömiseen.
Miisa-Irmelin käytös oli muutenkin mielestäni kummallista. Tyttö saattoi ottaa leikkiessään syliin nuken ja ryhtyä hakkamaan tätä päähän nauraen. Öisin tyttö nukkui vieressäni (normaalisti nukkuu vanhempiensa huoneessa), itkeskeli unissaan lyhyitä nyyhkäyksiä ja potki raivoisasti, myös minuun osuen.
En tiedä, onko tällä tekemistä Miisa-Irmelin käytöksen kanssa, mutta huomasin hänen katselevan tabletilta Youtube-videoita ilman vanhempien valvontaa (laitteessa ei ole mitään rajoittimia). Mielestäni videot eivät olleet tytölle sopivia, vaikka ulkoisesti ne näyttivät asiallisilta. Videoissa satuhahmoiksi puetut aikuiset mm. hakkasivat toisiaan ja virtsasivat toistensa päälle. Koitin varovasti vihjata tytön äidille, ettei Miisa-Irmelin katsomat videot ole lapselle välttämättä sopivia, mutta äiti ei reagoinut asiaan.
Olen hämmentynyt Miisa-Irmelin käytöksestä. Miksi nelivuotias käyttäytyy noin ja saanko puuttua lyömiseen, jos vanhemmat eivät niin tee? Täytyykö minun sietää Miisa-Irmeliltä lyömistä, koska "hän on vain lapsi"?
N30
Kommentit (37)
Ymmärrän ap, että sulla oli hyvä tarkoitus tuossa anteeksipyytämisen vaatimisessa, mutta olen sitä mieltä että siitä ei seuraa mitään hyvää. Lapsi koki tilanteen aika ahdistavaksi, jos kaappiin piti mennä piiloon. Sinun tehtävä ei mielestäni ole "opettaa" lapselle mitään. Riittää, että näytät mallia siitä, että ketään ei lyödä etkä siis anna itseäsikään lyötävän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taitaa nää mammat olla niitä joiden kersat lyö toisia. Mut sehän on ihan ok ettei tarvi pyytää anteeks.
Tiedän itsekin nuo kyseiset videot, koska ovat myös mun sukulaistytön (4v) suosiossa ja täytyy sanoa että itseänikin häiritsee ne... Hän myös ottaa vaikutteita näiltä videoilta ja matkii käyttäytymistä. Ja erityisesti häiritsee se miten suosittuja nämä videot on, kun juoni ei oo aina edes pikkulapselle sopiva.
Mulla ei oo omia lapsia (vielä), mutta en ehkä antaisi omien lasten kattoa noita ku ei oo ehkä tohon ikäluokkaa soveltuvia. Ja no oon ite sitä mieltä ett tabletti ei oo ton ikäiselle hyväksi tai varsinkaan jos lapsi saa käyttää sitä rajattomasti ja ilman valvontaa.
Käyttäjä webs & tiaras julkaisee ainakin noita videoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka tämä on provo kultaisine suihkuineen kaikkineen niin jos lapsi lyö minua, niin totean selkeästi, että noin ei tehdä, tuo sattuu, en halua olla lyövän ihmisen seurassa. Ja sen jälkeen sitä lasta ei minulle ole! Lähden pois kyläpaikasta (olen kerran niin tehnyt jo siksikin, että lapsen vanhempien mielestä lyöminen ei edes satu) tai siirryn toiseen huoneeseen kuin missä lapsi on. Jos lapsi kaikesta huolimatta tunkee syliin tms. niin ilmoitan, että älä koske minuun, minua ei saa lyödä.
Ihmeesti ipanat tajuavat, että nyt tuli tehtyä jotain typerää, koska en ole enää mukava.
Minusta lapsen ei tarvitse jakaa mitään omia tavaroita. Aikuistenkaan ei tarvitse, miksi lapsen muka pitäisi?
Mut laitto vanhemmat pyytää anteeksi, jos lapsena löin jotakuta ja ihan täyspäinen aikuinen musta silti tuli. Ei anteeksipyynnössä oo mitään pahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällä palstalla puolustellaan pettämistä, itsekkyyttä ja muuta p*skaa, niin toki sekin on ok, et sua lyödään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Porvoossa ei mitään uutta.
Ei tämä ole provo, olen oikeasti huolissani sukulaistyttöni käytöksestä. Miksi tekisin tällaisesta aiheesta provon?
Ap
No viimeistään tuo video satuhahmoiksi pukeutuneista miehistä, jotka kuseskelevat toistensa päälle 👍
Tällaisia videoita Miisa-Irmeli katseli. Videoissa aikuiset olivat pukeutuneet aikuisten rooliasuihin (Spidermania, Frozenin Elsaa jne). Ihmettelin itsekin, voiko tuollaisia Youtubessa oikeasti ollakaan. Ilmeisesti voi.
Ap
Vai että ihan Miisa-Irmeli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lyömiseen saa puuttua ja pitääkin.
Mutta enpä tiedä, onko anteeksipyynnön vaatiminen se oikea tapa. Itse olisin lapsena raivostunut siitä entistä enemmän, ja tosiaan toiminut juuri noin että olisin linnoittautunut vaatekomeroon yksinäisyyteen.
En usko, että käytöstä selittää pelkkä videoista saatu malli. Jotakin omaa pahaa oloa siellä on takana.
Lyömiseen pitää tietenkin puuttua. Lapselle täytyy osoittamalla ja keskustelemalla opettaa, että meidän yhteiskuntamme on sellainen, että väkivalta ei ole sallittua.
Anteeksipyynnön pakottaminen ei ole järkevää siksi, ettei se lisää katumusta eikä muuta käytössä itsessään.
Tapa pyytää anteeksi on toisia huomioiva hyvä tapa, jos sattuu esimerkiksi tönäisemään toista. Tällaisen tavan voi opettaa lapselle näyttämällä mallia ja kertomalla asiasta silloin, kun lapsi on vastaanottavainen.
Anteeksipyytäminen katumuksen seurauksena puolestaan toimii juuri tässä järjestyksessä: Katumuksen hetkellä voi tunteensa ilmaista pyytämällä anteeksi.
Usein lasta opetetaan pyytämään anteeksi ikään kuin nöyryytyksenä tai rangaistuksena pahan teon jälkeen. Se on henkistä väkivaltaa siinä missä lyöminen on fyysistä väkivaltaa. Ketään ei voi eikä saa PAKOTTAA tuntemaan tunteita, joita ei oikeasti tunne. Paras tapa kasvattaa lasta pyytämään anteeksi, on herättää lapsen empatiantunteita auttamalla häntä eläytymään toisen asemaan. Toisessa aiheutuva ikävä olo herää tällöin myös lapsessa. Vasta tämän jälkeen voi puhua siitä, miksi anteeksipyytäminen on tärkeää, muuten sanat eivät liity lapsen mielessä siihen asiaan, mihin niiden kuuluisi liittyä, siis katumukseen.
Toistan vielä, että anteeksipyytämistä voi toki harjoitella ihan kauniina tapana, mutta kuten ap:n kertomuksesta käy ilmi, se on ihan turhaa ja jopa vahingollista; Lapsi kyllä tietää, mitä häneltä odotetaan, mutta tunnemyrskyssä tai jonkin muun syyn takia ei kykene tahtoa noudattamaan. Näin lapselle on helppo kasvattaa heikko itsetunto. Anteeksipyytäminen on paljon helpompaa tilanteessa, jossa luottaa itseensä ja siihen, ettei maailma romahda, jos osoittaa oman heikkoutensa. Tilanteessa, jossa lapsi lyö, ei yleensä koeta luottavaisia ja turvallisia tunteita - lyödessäänhän lapsi kokee sisäistä heikkoutta ja pyrkii kompensoimaan tilannetta esittämällä vahvaa, siis lyömällä.
Niin kummallista kuin se onkin, niin yleensä (henkisesti) kaikkein heikoimman on kaikista vaikein pyytää anteeksi. Lyövä lapsi on todella heikoilla, jos hänellä on normaali kyky empatiaan. Toisaalta, jos lapsella ei ole normaalia kykyä empatiaan (vielä tai koskaan), ei se herkkyys sinne mieleen iskostu rangaistuksilla, nöyryytyksellä, eikä anteeksipyynnön pakottamisella.
Lto
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lyömiseen saa puuttua ja pitääkin.
Mutta enpä tiedä, onko anteeksipyynnön vaatiminen se oikea tapa. Itse olisin lapsena raivostunut siitä entistä enemmän, ja tosiaan toiminut juuri noin että olisin linnoittautunut vaatekomeroon yksinäisyyteen.
En usko, että käytöstä selittää pelkkä videoista saatu malli. Jotakin omaa pahaa oloa siellä on takana.
Joo. Lapsi joko tuntee olevansa rakastettu ja arvostettu, tai sitten ei. Jos ensimmäistä, niin pääsääntöisesti mielellään käyttäytyy siten kuin rakastava aikuinen toivoo. Jos jälkimmäistä, niin joko tottelee opportunistisesti eli rangaistusta välttääkseen (ja heti kun silmä välttää, rikkoo sääntöä), tai sitten itsepäisesti kieltäytyy kontaktista eikä mikään moite tai rangaistus tunnu missään. Ainakin viimeisessä tapauksessa on ihan hyödytöntä mitään anteeksipyyntöä vaatia, se voi vain pahentaa tilannetta.
Rakastetuksi itsensä tunteva lapsi välillä kokeilee rajojaan. Pitäisi nyt osata lapsen käytöksestä päätellä tai hänen kanssaan juttelemalla saada selville, onko kyse vain siitä, vai onko jotakin syvempää ja pitkäaikaisempaa, mikä hiertää. Kuunnellaanko lasta vakavasti silloin kun hän puhuu niistä asioista, jotka häntä elämässä rassaavat?
Vierailija kirjoitti:
Ap vielä tarkentaa:
Tuo kädenvääntö tytön kanssa tarkoitti siis sitä, että koitin juurta jaksaen selittää asiaa tytölle "minuun sattui kovasti, kun sinä löit. Toisia ei saa lyödä. Jos lyö, pitää pyytää anteeksi. Jos sinua lyö kaveri päiväkodissa, pitää kaverin pyytää anteeksi sinulta, eikö niin?" Tuohon tyttö nyökkäsi, muuten kuunteli hiljaa mököttäen. Kädenväännöllä tarkoitin siis sitä, että tyttö ei millään uskonut tehneensä mitään väärää.
Ap
Varmasti ymmärsi, että oli tehnyt jotain väärää, mutta ei kokenut oloaan riittävän turvalliseksi sen myöntämiseksi. Yritit murtaa lapsen. Terveellisempi tapa olisi järjestää lapselle tilaisuus pyytää anteeksi niin, että hänen ei tarvitse menettää kasvojaan. Seuraavalla kerralla voit sanoa, jos tilanne toistuu, että "Hei, tuntuu kurjalta olla yhdessä kun lyöt, minuun sattuu. Olisi tosi hienoa, jos pyytäisit anteeksi. Voit vaikka kuiskata sen korvaani selkäni takaa." Eli älä pakota, vaan tee tilanteesta mahdollisimman helppo lapselle.
Lto
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Usein lasta opetetaan pyytämään anteeksi ikään kuin nöyryytyksenä tai rangaistuksena pahan teon jälkeen. Se on henkistä väkivaltaa siinä missä lyöminen on fyysistä väkivaltaa. Ketään ei voi eikä saa PAKOTTAA tuntemaan tunteita, joita ei oikeasti tunne.
Aamen!
Vierailija kirjoitti:
Paras tapa kasvattaa lasta pyytämään anteeksi, on herättää lapsen empatiantunteita auttamalla häntä eläytymään toisen asemaan.
Hmmm, minä olettaisin, että paras tapa on se että näyttää mallia. Eli kotona aikuiset pyytävät anteeksi toisiltaan ja myös lapsilta silloin kun huomaavat tehneensä väärin tai pahoittaneensa toisen mieltä ajattelemattomuudellaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usein lasta opetetaan pyytämään anteeksi ikään kuin nöyryytyksenä tai rangaistuksena pahan teon jälkeen. Se on henkistä väkivaltaa siinä missä lyöminen on fyysistä väkivaltaa. Ketään ei voi eikä saa PAKOTTAA tuntemaan tunteita, joita ei oikeasti tunne.
Aamen!
Vierailija kirjoitti:
Paras tapa kasvattaa lasta pyytämään anteeksi, on herättää lapsen empatiantunteita auttamalla häntä eläytymään toisen asemaan.
Hmmm, minä olettaisin, että paras tapa on se että näyttää mallia. Eli kotona aikuiset pyytävät anteeksi toisiltaan ja myös lapsilta silloin kun huomaavat tehneensä väärin tai pahoittaneensa toisen mieltä ajattelemattomuudellaan.
Totta, tuolla tavalla lapsi näkee ja oppii hyväksyttävän toimintamallin matkimisen kautta, mutta ei silti vielä ymmärrä syvällisesti, mistä toiminta kumpuaa, ellei kykene samaistumaan heihin, joita matkii.
Lto
Alue: Aihe vapaa
Olen lapsen kummitäti ja ollut lapsen elämässä mukana ihan alusta asti. Näemme lapsen kanssa säännöllisesti monta kertaa vuodessa.
Ap