Kuinka paheksuttava on, kun ekaluokkalainen myöhästyy 5 minuuttia melkein joka aamu?

Ap olis voinut heti aloituksessa kertoa, että lapsi myöhästelee porvoolaisesta koulusta. Porvoossa myöhästely on ihan ok.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse käyn korkeakoulun ekaluokkaa ja myöhästyn joka aamu vähintään 5 minuuttia. Ei ole toistaiseksi tullut sanomista. Yritän toki koko ajan skarpata asian suhteen, mutta VR ja aamu-unisuus asettavat aika ison yhteishaasteen tilanteeseen.

Syypää ei ole VR eikä aamu-unisuus vaan sinun laiskuutesi. Kun sanomista tulee, aiotko edelleen myöhästellä vai parannatko tapasi?

Ymmärrät kyllä käyttäytymisesi törkeysasteen sitten, kun (tai jos) olet itse vastuussa palavereista ja projekteista, ja yksi tai useampi alaisesi, pomosi, asiakkaasi tai yhteistyökumppanisi tulee paikalle jatkuvasti vähintään viisi minuuttia myöhässä. Yritäpä miettiä, mikä tuossa myöhästelyssä muita niin haittaa. Tuleeko mitään mieleen?

Olen aika usein odotellut myöhästelijöitä, enkä koe viittä minuuttia ongelmaksi. En ole sellainen hätähousu, olen aika lunkki luonteeltani. Onneksi meidän koulussa ei olla yhtä nipoja kuin tällä palstalla. En ole ikinä ymmärtänyt myöhästymisestä syntyvää ininää - juuri se numeron tekeminenhän siinä tilanteessa häiritsee. Meillä luennoitsija tai kukaan ei kiinnitä myöhässä luokkaan hipsivään huomiota ja opetus jatkuu keskeytyksettä. Ainoa, joka siitä kärsii, on opiskelija itse. Olettaen siis, että opettaja on tullut ajoissa, hekin saattavat tulla luokkaan 10 min tai puolikin tuntia myöhässä.  Meillä on muutenkin paljon itsenäistä opiskelua, niin en koe tuollaista rennompaa tuntien aloittamista minään ongelmana.

Nipoilu jostain viidestä minuutista on minusta merkki siitä, että ihmisellä on pipo vähän turhan kireällä. Relatkaa. :D

Te keskustelette nyt aikuisista ihmisistä. Joo, toki korkeakoulussa tai työpaikalla voi ottaa lunkin asenteen, että kukin pärjätköön omillaan. Aloitus koski kuitenkin ekaluokkalaista.

Jos oppilaat tulevat tunnille tipotellen myöhässä, opettaja joutuu selittämään tunnin ohjelman aina uudestaan ja uudestaan. Luokassa on myös paljon oppilaita, joiden keskittyminen herpaantuu heti, kun myöhästelijä lompsii luokkaan ja alkaa kysellä, mitä täällä tehdään. Tunnin tärkein vaihe on sen ensimmäiset 5-10 minuuttia, joiden aikana opettaja yrittää saada oppilaat orientoitumaan käsillä olevaan tehtävään.

Oppilaiden jatkuva myöhästely haittaa peruskoulussa työskentelyä merkittävästi, koska lasta ei voi jättää ohjeistamatta ja lapset tekevät aina saapumisestaan tai kaverin saapumisesta sen numeron. Luokkahuoneissa on ihan riittävästi haastetta ja hässäkkää muutenkin!

Kun sinun henkesi riippuu sekunneista, niin ei kai sillä niin väliä jos apu tulee 5 minsaa myöhässä...

Myöhästely voi olla tosi iso ongelma lapselle. Ainakin minun lapsilleni on, vaikka yritän tosi kovasti skarpata, niin että eivät minun takiani myöhästyisi.

Minulle ainoa keino aamujen hallintaan on herätä juuri oikeaan aikaan, ei liian aikaisin, ei liian myöhään. Silloin tiedän, että minun pitää tasaiseen tahtiin suorittaa aamurutiineja, enkä ala vahingossa puuhastella jotain tarpeetonta. Liian aikaisin herääminen aiheuttaa nimittäin pahemman myöhästymisen, kuin liian myöhään herääminen. Takaraivossa on koko ajan tieto, että nyt on aikaa... ja sitten kello onkin jo paljon enemmän kuin luulin.

Ap minun taktiikkani on laskea taakse päin aikataulua, ja laittaa kello soimaan 10 min ennen kuin pitäisi nousta. Sitten torkutan sen 10 min ja noustessa tiedän, että nyt pitää pysyä vauhdissa, että ehditään. Lapselle on myös tosi kiva ehtiä olla hetken aikaa pihalla ennen kuolun alkua, joten varaa mukaan 5-10 minuuttia sitä varten. Jos koulu alkaa klo 9.00, niin yritä pakottaa aivosi ajattelemaan, että oikeasti se alkaa 8.50, koska silloin on lapsen "kaverihetki".

Meidän lasten koulussa menee ovet aina lukkoon tuntien ajaksi. Eli jos oisit samassa koulussa niin lapsi ei pääsis edes sisään koskaan. On siellä ovikello, mutta sitä ei aina kukaan kuule kun soi opehuoneeseen, joka on tuntisin tyhjä. Vaihtoehtona on koputtaa luokkien ikkunaan, jolloin joku lähtisi luokasta avaamaan oven myöhästyneelle. Näin kyllä tehdäänkin jos joku sattuu myöhästymään, mutta yllättäen näitä myöhästelijöitä ei tuossa koulussa niinkään ole. Aiheuttaa senverran häiriötä ja vaivaa muille ja on niin noloakin.

Käyttäjä2079 kirjoitti:

Ymmärsinkö oikein, että ap on yhden 7 -vuotiaan lapsen kanssa kotona? Onko perheessä toista aikuista, muita lapsia? Ja koulu on 2 km:n päässä ja sinne mennään omalla autolla, ei fillarilla tai kävellen? Reitti on ehkä vaarallinen, OK. 

No, jokainen tyylillään. Mitä vaativampaan ja palkitsevampaan työhön ihminen pyrkii, sitä tärkeämpää on ajan hallinta. Ihmiset ovat erilaisia, toki, jotkut aamu-, jotkut iltaunisia. Mutta näyttelijä ei voi myöhästyä näytöksestä, mullistava tieteellinen  tutkimus on jätettävä silloin, kun asiasta on rahoittajan kanssa sovittu, ravintolan asiakkaat tulevat lounaalle tiettyyn aikaan ja silloin ruuan pitää olla valmiina. 

Ehkä ap ei pidä koulua tärkeänä ja myöhästelee siksi. Ikävää, että lapsi joutuu samalla myöhästelemään. 

Ekaluokkalainen on kuopus, on muitakin lapsia, koululaisia kaikki, paitsi vanhin ei opiskele. Mies löytyy myös, tekee oman firman hommia. Ihan tavallisella omakotitaloalueella asutaan. ap

Vierailija kirjoitti:

AP vaikuttaa sangen yksinkertaiselta. Ei aamu-unisuus ole sairaus vaan opittu tapa.

Se voi myös johtua sairaudesta. Miehelleni aamut oli ihan tuskaa ja heräsi vasta kolmannen tuplaespresson jälkeen. Kunnes lopulta tutkittiin ja todettiin vaikea uniapnea. Nyt nukkuu ylipainemaskin kanssa ja herää pirteänä eikä nukahtele enää työpöytänsä ääreen tai auton rattiin moottoritiellä.

Tuolle ap:lle sanoisin, että häpeä leijuu ylläsi! Ryhdistäydy nyt hyvä ihminen. Tuollaisen pari kilsaa suuntaansa voi ajaa vaikka yöpaidassa, ei ole siitä kiinni! Tärkeintä on saada lapsi kouluun ajoissa, ettei hänen tarvitse hävetä äitiään. (Ja kyllä, olen sitä mieltä että enemmän häpeämistä on myöhästelevässä äidissä kuin siinä, joka ajaa vaikka yöpaidassa, että lapsi ehtii kouluun.)

Ja miten kehtaa seisottaa lasta pihalla auton luona ja odotuttaa itseään!? En pysty ymmärtämään. On kyllä kotiäiti paskimmasta päästä!

Inhoan myöhästelijöitä. Ihan sama onko kyseessä koulu, ystävän tapaaminen tai vaikka työpaikka, niin tuo osoittaa kyllä täyttä välinpitämättömyyttä kaikkea kohtaan. Kuinka vajaa pitää olla, ettei osaa lähteä ajoissa liikkeelle? Kyrsi opiskellessakin, kun aina oli muutama idiootti, jotka tulivat sen vartin myöhässä joka päivä. Ja sitten asialle ei kukaan tee mitään, vaan opettajatkin vain voivottelevat. Saisivat jäädä käytävään, jos olevat niin osaamattomia elämään normaalia elämää.

Oman lapsen luokassa on myös lapsi, joka myöhästelee aika usein. Myös häntä kuljettaa vanhemmat kouluun. Oma lapseni on tämän huomioinut ja ihmettelee, miten joku voi olla "aina" myöhässä. Asiasta on kotona keskusteltu, mm- kuinka myöhästyminen on epäkohteliasta muita kohtaan ja milloin myöhästymiselle ei voi mitään (esim. bussit myöhässä tai hammaslääkärikäynti).

Omista kouluajoista muistan, miten alakoulun opettaja teki selväksi, ettei myöhästely ole kertakaikkiaan sopivaa ja kuinka tuli käyttäytyä, eli koputtaa luokan oveen ja  luokan edessä pyytää anteeksi ja kertoa syy, miksi oli myöhässä. Ja sitä todelläa harjoiteltiin; jokainen meni vuorollaan luokan oven taakse ja näytteli myöhästynyttä. Muistan vieläkin sen häpeän tunteen.... Se nöyryys istutettiin pikkukoululaisiin hyvin tiukasti. Ja kyllä, kukaan ei myöhästellyt.

Olin koulussa se myöhästelijä. Se johtui huonoista ja kaoottisista kotioloista, olin koko ajan sellaisessa lukkotilassa ja todella saamaton. Epäsiisti ja sotkuinen myöskin, aina samat vaatteet päällä. Kotona siis alkoholia, mt-ongelmia ja väkivaltaa. Olen nyt aikuisiällä hieman katkera siitä ettei koulu tehnyt lasua minusta, olisin ehkä päässyt parempiin oloihin viettämään lapsuuttani.

Vierailija kirjoitti:

Jos koululla herää huoli lapsen hyvinvoinnin laiminlyönnistä, he saattavat ja itse asiassa heillä on velvollisuus, puuttua ongelmaan kutsumalla vanhemmat palaveriin koululle, missä onkin sitten mukava käsitellä oman elämänhallinnan puutteita opettajan, kuraattorin, psykologin ja terkan kanssa. Tarvittaessa koululta tehdään myös lastensuojeluilmoitus. Jos aikuinen ja vielä kotiäiti ei saa lastaan ajoissa kouluun, herättää se varmasti epäilyjä, onko perheen asiat muutenkaan kunnossa. Ihan lapsesi takia, ryhdistäydy hyvä ihminen ja jos et pysty, hae apua.

Ikäväähän se varmasti ap:lle on joutua selvittelemään koulun kanssa asiaa, joka liittyy omaan toimintaan, mutta vähäsen nyt jarrua pelotteluunkin. Opettaja, kuraattori, koulupsykologi ja terkka eivät sentään ketään syö! He ovat ammattilaisia, jotka ovat siellä töissä huolehtiakseen oppilaiden asioista ja jos lapsella on olemassa tai harkinnassa esimerkiksi erityisen tuen päätös, niin he neuvottelevat lapsen asioista sekä keskenään, että yhdessä vanhempien kanssa. Meilläkin on erityisen tuen päätös, mutta ei sentään myöhästelyn vuoksi. Onkos ap:n kuopus juuri liian iso, että pääsisivät perheneuvolaan rukkaamaan aamurutiineja? Se voisi olla oikea osoite, jos ei ole muita ongelmia kuin vetämättömyys aamuisin.

Btw, taidan valitettavasti tietää ketjussa aikaisemmin mainitun koulun, jossa lapset ovat ihan säännöllisesti 5-20 min. myöhässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole hyväksyttävää.

Me kuljetetaan 15 kilsan päästä ja kumpikin lapsi on näinä 11 vuotena myöhästynyt kerran. Toinen siksi että koko Itäväylä tukkeutui kuolonkolarin takia ja toinen siksi että sama tie meni tukkoon jonkin työkoneen kaaduttua.

Sen sijaan sieltä kuulemma myöhästyy liki joka aamu joku ihan vieressä asuva tai joku joka kulkee HKL:n bussilla noin kahden kilsan päästä.

Tämähän on vanha vitsi, mitä lähempänä asut koulua/työpaikkaa, sitä todennäköisemmin tulet viimeisenä / myöhästyt.

Lukiovuosina lähes joka aamu yksi oppilas tuli ensimmäiselle tunnille myöhässä. Hän asui melkein koulun vieressä, matkaa oli jotain 100 metriä.

Itse asuin bussimatkan päästä ja siihen yhteen ainoaan bussiin oli ehdittävä, kun seuraava meni vasta tunnin päästä. En myöhästynyt kertaakaan.

Yleisesti pieni myöhästyminen ei ole minusta ongelma - olen tottunut akateemiseen "joustoon" enkä muutenkaan elä minuuttiaikataululla.

Mutta

Lapsena myöhästyminen oli inhottavaa! Toiset lapset hämmästelee ja joutuu koputtaa luokan oveen. Myöhästyin lapsena tosi harvoin ja silloinkin yleensä minuutteja, mutta se tuntui kauhealta. Ja se paniikki, jos bussi ei vaikka ollut ajoissa. Toivottavasti opettajat eivät enää tee asiasta mitään nöyryytys-numeroa, vaikka huomautus onkin paikallaan. (Itse opettajana suosisin merkintöjä, ja esim kolmesta merkinnästä viesti kotiin tms. Muiden edessä ei tarvisi olla niin tilivelvollinen, mutta kotiin saattaisi tieto, jos ajoissa oleminen on jatkuva ongelma)

Mun lasten koululla ovet lukitaan ja myöhästymisestä tulee poissaolo. Jos myöhästymiseen on hyväksyttävä syy (bussi myöhässä..) siitä tulee luvallinen poissaolo ja jos hyväksyttävää syytä ei ole (kuten ap:n tapauksessa), se on luvaton poissaolo.

Luvattomat poissaolot käsitellään opettajan kanssa ja jos niitä on usein/jatkuvasti, rehtorin kanssa. Tietty määrä luvattomia poissaoloja ja lapsi joutuu tuplaamaan luokan.

Emme asu Suomessa. Mun lapset ei ole ikinä olleet myöhässä.

Ap kerjää lasua.

On se kyllä tosi paheksuttavaa. Ryhdistäydy tai hanki apua.

Ennen ei oltu myöhässä. Oli enemmän kuin noloa olla tulla luokkkaan tunnin alettua. Nykyään mikään ei tunnu olevan noloa.

Vierailija kirjoitti:

Kun en vaan ehdi ajoissa viemään...

Kuinka puutteellinen elämähallinta sulla on kun lapsi myöhästyy joka aamuna koulusta? Sinä et arvosta opettajaa etkä muita oppilaita kun et passita ekaluokkalaistasi ajoissa  kouluun ja muut joutuvat takiasi keskeyttämään oppitunnin  5 kertaa viikossa.

Ryhdistäydy!

Mun lapsen luokalla on vastaava tapaus. Lapsi tuodaan kouluun autolla ja on lähes joka aamu myöhässä. Lapsi saattaa olla myös pois koulusta vaikka kolmekin päivää, kun "mulla oli toi olohuoneen sisustusprojekti vauhdissa enkä ehtiny kuskaamaan sitä kouluun". Seuraavassa kuussa oli sit joku puutarhanmylläys tai varaston siivous tai joku muu syy. Lapsi parka kävi aikansa rehtorin puhuttelussa, sit äiti kävi kasvatuskeskusteluissa ja nyt kolmannella luokalla oli sit jo sen lasun vuoro... Lapsi pärjäsi kyllä koulussa ja oli muuten kaikin puolin hyvin huollettu.

Esikoinen on tuollainen myöhästelijä.

Hänellä on aina kiire ja sitten hirveä ressi aina.

20 vuotta on hoputettu, keskusteltu ja selitetty ja väännetty rautalangasta. Ei auta ja mikään ei muutu.

Nyt on jo aikuinen niin tehköön mitä haluaa...itsehän kantaa seuraukset ja viuhtoo ympäriinsä.

On kuin seinille olisi puhunut 20 vuotta ja mitkään neuvot ei tietenkään kelpaa.

Aika epäonnistunut olo vaikka kaikkea on yritetty vuosien aikana.

Minä ja mieheni olemme aina etuajassa ja muutenkin kaikki hoituu ajallaan.