Miksi miehiltä/isiltä ei vaadita samaa kuin äideiltä?
Väsyneen äidin tilitys... ei ehkä pitäis, mut sanompa silti! Ja ihan alkuun selvyydeksi: Että tiedän, itse olen valintani tehnyt ja mitään en kadu. Kyse ei ole siitä. Ja rakastan lapsiani yli kaiken ja mitään en vaihtaisi. Mutta kyse on nyt ihmisten asenteista.
Mulla savu nousee korvista, jos vielä kerran kuulen lauseen: "Mutta omasta ajasta ja harrastuksista on pidettävä kiinni, vaikka onkin lapsia. Paremmin jaksaa, kun saa välillä vähän tuulettaa ajatuksia. Se on parempi mies ja isä ku saa välillä touhuta omia juttuja. Kai oot antanu miehelles aikaa harrastuksiin?" No kettu vie olen, mutta missä on mun aika? Ei kukaan tuu kysymään, että ennätäthän ite huolehtimaan omien ajatusten tuulettamisesta. Mutta sehän on äidin tehtävä huolehtia itse ja järjestää aikaa.
Oon ollut nyt muksun kanssa lähes kaikki arkipäivät helmikuusta 2015 asti ja kahden alle kaks vuotiaan kanssa maaliskuusta 2016 alkaen. Pääsääntöisesti myös viikonloput, muutamia poikkeuspäiviä lukuunottamatta. Ja edelleen, tiedän että itse olen tällaisen valinnan tehnyt! Mutta eipä tuota juurikaan kuule, kuinka tärkiää työtä tekee, (enkä sitä kehujen toivossa teekään) mutta ekan kerran kun mies oli 7h molempien muksujen kans kotona yksikseen, niin jopas sateli kehuja kuinka mainio mies mulla on. Aivan on ylistämisen arvonen asia miehen viettää aikaa OMIEN lastensa kanssa ja ihan yksin!
Ja ompas miehen käydessä yhden lapsen kanssa kaupassa myyjä tarjoutunu pakkaamaan ostokset kassiin, kun hän äitinä tietää kuinka raskasta pienen lapsen kanssa on käydä kaupassa... ei vaan oo mun ostoksia kukaan ikinä pakannu, vaikka yksin kahen muksun kanssa oon ollu liikenteessä... Ja saman myyjän kassalla tullu pyörähdettyä😉
Ja sitten kun itekseen johonkin lähen, niin ihan kyllästymiseen asti joutuu vastaamaan kysymykseen: "Mihis sä muksut jätit?" No ööö kotia isänsä kanssa! Mutta ei kuulemma puoliso joudu tähän kysymykseen monestikaan vastaamaan. Sehän on päivänselvää, että ne lapsukaiset on äitinsä kanssa, kun mies on jossain menossa!
Ja onhan se hienoa, että isät nykyään osallistuu lastenhoitoon, mutta onhan se jo aikakin😊 ja ei kai ne siitä nyt ihan älytöntä hehkutusta tarvi... omiahan ne on, eiks se vähän niinku kuulu kuvaan?
Oisko tää nyt tässä💕
Kommentit (52)
Ei vaadita, koska isiä ei arvosteta samalla tavalla kuin äitejä:
http://seura.fi/isanpikajuna/2014/11/10/isanpaiva-vs-aitienpaiva/?share…
Vierailija kirjoitti:
En lukenut kuin aloituksen ja olet niin oikeassa tässä ja mä todellakin pystyn samaistumaan suhun! Muka tasa-arvo miesten ja naisten välillä lasten suhteen, joo varmaan yksittäisiä tapauksia on miehistä/ihmisistä jotka OIKEASTI ajattelevat, että ne lapset on 50% molempien vastuulla. Omakin mies usein sanoo mulle "mähän autan sua paljonkin lasten kanssa". Jo tuo sana "autan" kalskahtaa heti mun korvaan, mitä helvettiä "autan", eikö me molemmat ollakaan tässä samanarvoisessa asemassa lastenhoidon suhteen. Ihan kuin vastuu lapsista olisi mulla ja mies sitten hyvää hyvyyttään AUTTAA minua kun haluaa ja siitä pitäisi vielä kehua häntä erikseen! Ok, mun mies tosiaan hoitaa lapsia parhaansa mukaan mitä töiltään ehtii, mutta välillä valittaa siitä kun mun pitäisi olla jotenkin erityisen kiitollinen tästä hänen "avusta", vaikka minä pidän isän osallistumista itsestäänselvyytenä. Se asenne minua ärsyttää eniten ja juuri tämä että minun pitäisi olla kiittelemässä jokaista tekoa.
Mä en ole koskaan suostunut kuulemaan sen paremmin mieheltä kuin muiltakaan tuotakaltaista ilmaisua auttamisesta. Alusta alkaen olen todennut että lapset on yhteisiä ja niiden hoito on molempien vastuulla yhtälailla. Tarvittaessa autetaan tietysti puolin ja toisin myös niissä lastenhoitoon liittyvissä asioissa. Varsin nopeasti asenteet auttamisesta loppuivat tai ainakaan niitä ei ole ääneen jaksettu toistaa minulle kun en sitä suostu "kuulemaan".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut kuin aloituksen ja olet niin oikeassa tässä ja mä todellakin pystyn samaistumaan suhun! Muka tasa-arvo miesten ja naisten välillä lasten suhteen, joo varmaan yksittäisiä tapauksia on miehistä/ihmisistä jotka OIKEASTI ajattelevat, että ne lapset on 50% molempien vastuulla. Omakin mies usein sanoo mulle "mähän autan sua paljonkin lasten kanssa". Jo tuo sana "autan" kalskahtaa heti mun korvaan, mitä helvettiä "autan", eikö me molemmat ollakaan tässä samanarvoisessa asemassa lastenhoidon suhteen. Ihan kuin vastuu lapsista olisi mulla ja mies sitten hyvää hyvyyttään AUTTAA minua kun haluaa ja siitä pitäisi vielä kehua häntä erikseen! Ok, mun mies tosiaan hoitaa lapsia parhaansa mukaan mitä töiltään ehtii, mutta välillä valittaa siitä kun mun pitäisi olla jotenkin erityisen kiitollinen tästä hänen "avusta", vaikka minä pidän isän osallistumista itsestäänselvyytenä. Se asenne minua ärsyttää eniten ja juuri tämä että minun pitäisi olla kiittelemässä jokaista tekoa.
Mä en ole koskaan suostunut kuulemaan sen paremmin mieheltä kuin muiltakaan tuotakaltaista ilmaisua auttamisesta. Alusta alkaen olen todennut että lapset on yhteisiä ja niiden hoito on molempien vastuulla yhtälailla. Tarvittaessa autetaan tietysti puolin ja toisin myös niissä lastenhoitoon liittyvissä asioissa. Varsin nopeasti asenteet auttamisesta loppuivat tai ainakaan niitä ei ole ääneen jaksettu toistaa minulle kun en sitä suostu "kuulemaan".
En kuuntele minäkään, sen tein selväksi kun mies tämän kommentin aikoinaan heitti. Mutta monella on silti tämä asenne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut kuin aloituksen ja olet niin oikeassa tässä ja mä todellakin pystyn samaistumaan suhun! Muka tasa-arvo miesten ja naisten välillä lasten suhteen, joo varmaan yksittäisiä tapauksia on miehistä/ihmisistä jotka OIKEASTI ajattelevat, että ne lapset on 50% molempien vastuulla. Omakin mies usein sanoo mulle "mähän autan sua paljonkin lasten kanssa". Jo tuo sana "autan" kalskahtaa heti mun korvaan, mitä helvettiä "autan", eikö me molemmat ollakaan tässä samanarvoisessa asemassa lastenhoidon suhteen. Ihan kuin vastuu lapsista olisi mulla ja mies sitten hyvää hyvyyttään AUTTAA minua kun haluaa ja siitä pitäisi vielä kehua häntä erikseen! Ok, mun mies tosiaan hoitaa lapsia parhaansa mukaan mitä töiltään ehtii, mutta välillä valittaa siitä kun mun pitäisi olla jotenkin erityisen kiitollinen tästä hänen "avusta", vaikka minä pidän isän osallistumista itsestäänselvyytenä. Se asenne minua ärsyttää eniten ja juuri tämä että minun pitäisi olla kiittelemässä jokaista tekoa.
Mä en ole koskaan suostunut kuulemaan sen paremmin mieheltä kuin muiltakaan tuotakaltaista ilmaisua auttamisesta. Alusta alkaen olen todennut että lapset on yhteisiä ja niiden hoito on molempien vastuulla yhtälailla. Tarvittaessa autetaan tietysti puolin ja toisin myös niissä lastenhoitoon liittyvissä asioissa. Varsin nopeasti asenteet auttamisesta loppuivat tai ainakaan niitä ei ole ääneen jaksettu toistaa minulle kun en sitä suostu "kuulemaan".
En kuuntele minäkään, sen tein selväksi kun mies tämän kommentin aikoinaan heitti. Mutta monella on silti tämä asenne.
Minun puolestani saavat pitää asenteensa. En mä jaksa heidän asenteitaan miettiä. Meidän perheessä toimitaan kuten toimitaan... tasa-arvoisesti. Jos jollakin on se asenne että miehen ei isänä kuuluisi hoitaa kaikkea mitä hän hoitaa, miksi minä sitä miettisin.
En tiedä oliko tuo mun alotus jotenki epäselvä, mutta en mielestäni missään vaiheessa oo sanonut, etteikö meillä mies tee mitään kodin- ja lastenhoidon suhteen. Tekee kyllä, kunhan työltänsä ehtii. En todellakaan kattelis sellasta, että yksin huolehtisin ruoat, vaipat yms.
Pointtini olikin se, kuinka muut huomioi miehen tekemiset ja huolehtivat isän jaksamiset. Ei äidit saa tällästä kohtelua!
Meillä homma meni alusta asti niin, että vapaa-aika hoidettiin puoleksi. Kun mies tuli töistä ja oli 3h siihen, että muksu menee nukkumaan, me jaoimme 1,5h ja 1,5h molemmille että kumpikin sai sinä päivänä myös hengähtää. Vapaapäivinä molemmat osallistui muksun hoitoon mahdollisimman tasapuolisesti ja sen lisäksi sovimme molemmille yhtä paljon omaa aikaa jolloin ei tarvinnut tikkua ristiin laittaa lapsenhoidon suhteen vaan sai tehdä mitä halusi.
Vapaapäivien aamutkin jaoimme tasan. Yhtenä aamuna toinen sai nukkua kello kymmeneen ja seuraavana vapaapäivänä toinen.
Tiedän, että meilläkään asiat ei olisi näin mahtavasti jos ei oltaisi heti lapsen synnyttyä tehty homma selväksi, että näin toimitaan. Mies on joutunut ja saanut ottaa vastuuta yhtä paljon kuin minäkin.
Ja tuohon kauppa juttuun piti sanoa, että luultavasti mies on näyttäny siltä ettei homma ole yhtään hallussa ja siksi kassatäti on auttanut pakkaamisessa. Eiköhän äitiäkin semmoisessa tilanteessa autettaisi myös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kateus vie kalatkin vedestä. Jos vertaa itseään kokoajan muihin "mun pitäisi saada yhtä paljon arvostusta kuin toin mun puolison", ei saa kuin huonon fiiliksen itselleen. Jos taas ajattelet että kyllä minulla on ihana mies jota näköjään toisetkin arvostavat, kiva juttu, jää huomattavasti parempi fiilis myös itselle ja todennäköisesti saat arvostusta siitä että arvostat puolisoasi. Tietysti kannattaa myös arvostaa itseään, olen sen verran hyvä tyyppi että nyt olen ansainnut aikaa itselleni jne.
Ei kai tässä mistään kateudesta ole kyse. Ainakin minä olen ihan aidosti kiitollinen ja ylpeä miehestäni ja kiva että muutkin tykkää. Lähinnä ihmettelen tuota asennetta että vielä nykypäivänäkin yllättävän monet kuvittelevat että äidin pitäisi hoitaa kaikki lapsiin liittyvä ja olla vuosikausia kotona heitä hoitamassa. Päiväkodissakin on eroa kuin yöllä ja päivällä siihen että hakee mies vai minä lapsen: miestä moikataan ja vaihdellaan yleisiä kuulumisia, kehutaan että kiva kun isäkin hakee. Minulle sitten kerrotaan kaikki ilmoitusasiat: tulevat retket, varavaatteet voisi viedä pesuun jne.
t. 13Päiväkotiasia on niin totta! Kun minä hain, kerrottiin vain kaikki valituksen aiheet (jotka nekin väkisin väännettyjä, milloin valitettiin minun työvuoroistani, milloin siitä että söi huonosti tms, oikeita ongelmia ei ollut). Miehen hakiessa päivä oli aina mennyt hyvin.
T. 26
Päiväkoti oli varmaan meilläkin pahin. Mies siis hoiti viemiset ja hakemiset. Silti minulle tulee soittoa että se ja se puuttuu. Totesin, että soittakaan miehelle tai sanokaa asiasta kun hän tulee päiväkodille. Mutta ei, valitukset tulevat minulle. Vasukeskustelusta väännettiin kättä päiväkodin kanssa koska heidän mielestään minun olisi pitänyt mennä siihen. Miehellä oli helpompi sopia työpaikalla noista kuin minulla, varsinkin kun kävin töissä 20 kilsan päässä. Mies oli töissä parin kilsan päässä.
Niin ja tuli mieleen yksinhuoltajat. Kun nainen on yh, hän saa vain arvostelua osakseen. Mitä on tehnyt väärin kun mies lähti lätkimään jne. Mies yh:nä on lähes tulkoon patsaan arvoinen.
Suhmura kirjoitti:
Vierailija 2079:En vielä osaisi kuvitellakaan jättäväni pieniä päivähoitoon ja onhan tuota äippälomaakin vielä hetki jäljellä. Kyllä tässä palaillaan työmaailmaan ensi vuoden aikana😊
Ja nyt ei ollut kyse, ettenkö vaatisi miestäni tekemään ja osallistumaan. Kyllä meillä arki jaetaan puoliksi ja hän osallistuu kaikkeen ja kunhan rintaruokinta joskus loppuu, niin toki pääsen huolehtimaan omasta ajasta enemmän.
Pointtini olikin lähinnä muiden suhtautuminen asiaan. Meillä onneksi ihan lähimmässä piirissä tätä ongelmaa ei ole.Ja kiitos neuvoista oikeinkirjotuksen suhteen!👍 korjattu!
Ei kestä kiittää :)
Luin aloituksesi huolimattomasti ja vedin johtopäätöksen, että nimenomaan omassa perheessäsi sinä olet yksin vastuussa lapsista. Mulle jäi mielikuva, että olet jo toista vuotta neljän seinän sisällä lasten kanssa, et saa arvostusta etkä vapautta.
Mutta joo, äitiys on miinakenttä. Kaikki on aina meidän syy, tehtiin me ihan mitä ja miten vaan. Ja sitten taas toisaalta ollaan niin pyhiä, niin pyhiä. Kun Kotus tms. kyseli suomen kielen kauneinta sanaa, niin voittaja oli Äiti. Tuskin sen äänteellisen kauneuden, vaan sen sisällön takia.
Tekee mieli olla optimisti: ehkä tämä lapsiaan hoitavien miesten ihastelu omalta osaltaan johtaa siihen, että miehet pitävät enemmän perhevapaita, tulee enemmän lattepappoja, silmä tottuu lapsiaan hoitaviin isiin ja sitten (hitaasti) asenteert muuttuvat. Joissakin "kuplissa" tuo on jo totta, niin kuin ovat ihan tavallisia sateenkaariperheet, yksinhuoltajaperheet, viikko-viikkoperheet. Pääasia on, että lapsista pitää huolta ja heitä rakastaa mahdollisimman moni.
Lankoni oli muuten ennen ihan hölmö. Kun oli vieraita kylässä hän paapoi esikoista, sai ihastelua osakseen ja paistatteli siinä. Mitä vieraat eivät tienneet oli, että siskoni oli ensin ruokkinut vauvan, vaihtanut vaipat, pukenut söpösti, niin että vauva oli kiva asuste isänsä olkapäällä. Illan päätteeksi isä yleensä lähti vieraiden kanssa baariin ja siskoni jäi vauvan kanssa kotiin. No, jo toisen lapsen kohdalla lankoni tuli järkiinsä ja alkoi isäksi. Nyt heillä on neljä (kohta aikuista) lasta, joita molemmat vanhemmat ovat hoitaneet ja kasvattaneet aktiivisesti yhdessä, aplodeja odottamatta. Maailma muuttuu.
2
No naisethan niitä kakaroita haluavat.
Hömp, itse olen usein joutunut sanomaan että en tiedä, kun kysytään jotain lasten asioihin liittyen. Viimeksi neuvolassa kysyttiin lasten puheterapiasta, sanoin että en tiedä niistä mitään, koska mies hoitaa. Samoin lasten vilmaviestit, mies kertoo jos siellä jotain kertomisen arvoista mut hän ne hoitaa muuten. En tiedä, minusta kuullostaa niin kummalta että mies ei osallistuisi ja varsinkin että sitä ei odoteta.. Minusta miehet jotka ei osallistu, on kummallisia. Ja kyllä, miehelle ja lapselle/ille on helpompi tarjota apua koska se isä ei näytä siltä että käy kurkkuun kiinni.. Sama koskee ulkomaalaisen näköisiä/ kuulloisia naisia ja äitejä (mistälie johtuu)
mitä valitat kirjoitti:
No naisethan niitä kakaroita haluavat.
Meillä ainakin molemmat halusivat lapsia. Järetöntä ajatella, että tekisin muksuja miehen kanssa, joka ei niitä halua!
40 lisää vielä, että mies saattaa vertailla itseään muihin ns. "huonompiin miehiin". Esim. on sanonut "mun tietämät monet miehet huitelee illat harrastuksissa, joten olisit kiitollinen että minä autan näin paljon". Olenkin kiitollinen ja syystäkin valitsin kyseisen miehen, mutta en silti aio jatkuvasti ylistää häntä sen takia, että hänen kollegansa ei lapsiaan hoida.