Miksi miehiltä/isiltä ei vaadita samaa kuin äideiltä?
Väsyneen äidin tilitys... ei ehkä pitäis, mut sanompa silti! Ja ihan alkuun selvyydeksi: Että tiedän, itse olen valintani tehnyt ja mitään en kadu. Kyse ei ole siitä. Ja rakastan lapsiani yli kaiken ja mitään en vaihtaisi. Mutta kyse on nyt ihmisten asenteista.
Mulla savu nousee korvista, jos vielä kerran kuulen lauseen: "Mutta omasta ajasta ja harrastuksista on pidettävä kiinni, vaikka onkin lapsia. Paremmin jaksaa, kun saa välillä vähän tuulettaa ajatuksia. Se on parempi mies ja isä ku saa välillä touhuta omia juttuja. Kai oot antanu miehelles aikaa harrastuksiin?" No kettu vie olen, mutta missä on mun aika? Ei kukaan tuu kysymään, että ennätäthän ite huolehtimaan omien ajatusten tuulettamisesta. Mutta sehän on äidin tehtävä huolehtia itse ja järjestää aikaa.
Oon ollut nyt muksun kanssa lähes kaikki arkipäivät helmikuusta 2015 asti ja kahden alle kaks vuotiaan kanssa maaliskuusta 2016 alkaen. Pääsääntöisesti myös viikonloput, muutamia poikkeuspäiviä lukuunottamatta. Ja edelleen, tiedän että itse olen tällaisen valinnan tehnyt! Mutta eipä tuota juurikaan kuule, kuinka tärkiää työtä tekee, (enkä sitä kehujen toivossa teekään) mutta ekan kerran kun mies oli 7h molempien muksujen kans kotona yksikseen, niin jopas sateli kehuja kuinka mainio mies mulla on. Aivan on ylistämisen arvonen asia miehen viettää aikaa OMIEN lastensa kanssa ja ihan yksin!
Ja ompas miehen käydessä yhden lapsen kanssa kaupassa myyjä tarjoutunu pakkaamaan ostokset kassiin, kun hän äitinä tietää kuinka raskasta pienen lapsen kanssa on käydä kaupassa... ei vaan oo mun ostoksia kukaan ikinä pakannu, vaikka yksin kahen muksun kanssa oon ollu liikenteessä... Ja saman myyjän kassalla tullu pyörähdettyä😉
Ja sitten kun itekseen johonkin lähen, niin ihan kyllästymiseen asti joutuu vastaamaan kysymykseen: "Mihis sä muksut jätit?" No ööö kotia isänsä kanssa! Mutta ei kuulemma puoliso joudu tähän kysymykseen monestikaan vastaamaan. Sehän on päivänselvää, että ne lapsukaiset on äitinsä kanssa, kun mies on jossain menossa!
Ja onhan se hienoa, että isät nykyään osallistuu lastenhoitoon, mutta onhan se jo aikakin😊 ja ei kai ne siitä nyt ihan älytöntä hehkutusta tarvi... omiahan ne on, eiks se vähän niinku kuulu kuvaan?
Oisko tää nyt tässä💕
Kommentit (52)
Kuka ei vaadi miehiltä samaa kuin naisilta? Ilmeisesti ei ainakaan ap.
Lause "Mutta omasta ajasta ja harrastuksista on pidettävä kiinni, vaikka onkin lapsia. Paremmin jaksaa, kun saa välillä vähän tuulettaa ajatuksia. Se on parempi mies ja isä ku saa välillä touhuta omia juttuja. Kai oot antanu miehelles aikaa harrastuksiin?" koskee niin miehiä kuin naisiakin.
Mies kotiin lasten kanssa, äiti töihin tai opiskelemaan. Äidille omaa, yksinäistä aikaa tehdä omia juttuja kodin ulkopuolella joka arkipäivä kun mies palaa töistä. Ellei mitään vaadi eikä osaa sopia, niin ei mitään saakaan.
Tuo, että miesten lastenhoitoa pidetään vieläkin niin kamalan erinomaisena ja ihmeellisenä, on vanha jäänne. Asenteet vaan muuttuu hitaasti. "Meidän piireissä" sitä ei ihastella mitenkään erityisesti, koska se on niin tavallista. Itsekin voi kantaa kortensa kekoon kehumalla äitiä, joka jaksaa käydä kaupassa kolmen enemmän tai vähemmän uhmaikäisen kanssa. Naiset voi jopa auttaa toisiaan jos mahdollisuus on: miksi ei auttaisi vaikka sitä äitiä pakkaamaan ostoksiaan tai palauttaisi ostoskärryn hänen puolestaan? Kehu on vain puhetta, mutta apu on apua.
Muuten, mua ärsyttää vielä enemmän se, että isän lastenhoidosta käytetään ilmaisua "äidin auttaminen". Siis mikä apuri se mies on, kun hoitaa omia lapsiaan?! Tai mies sanoo olevansa lastenvahtina kun vaimo on vaikka kavereiden kanssa ulkona jossakin. Omien lastensa lastenvahtina! Pitäisikö vaimon sitten maksaa siitä kotiin tullessaan? :) Tuollaista asennetta näen ja kuulen enemmän kuin vanhanaikaista huokailua siitä, miten ihana ja ihmeellinen on mies, joka vaihtaa vaipan. Mun äidillä ja mummilla oli tuollaisia käsityksiä, mutta he olivatkin eläneet toisenlaisessa maailmassa. Appi taisi pitää poikaansa vähän epämiehekkäänä, kun tämä oli niin paljon lastensa kanssa. Nyt lapset ovat jo isoja ja appiukko on tottunut.
Isä taipuu isiltä, isien, ei iseiltä, isejen (vrt. lisä, kesä jne).
Minä ainakin ajattelen sen niinpäin, että parempi kannustaa, jotta toinen oikeasti kokee sen lasten kanssa olemisen myönteisenä. Ei siitä kannustuksesta pidä hermostua, vaan mieluummin kysyä silloin kannustuksen perään, kun itse on tehnyt ja tekee vastaavaa. Pyytäkää sitä kannustusta vetoamatta toisen saamaan, jotta se myönteinen draivi saa lisää vauhtia.
Kumpikin vanhemmista ansaitsee kannustuksensa ja kukaan ei ole pyhimys yhdellä viikonlopulla. Kannustukset saattavat kuitenkin tehdä tilanteen toiselle mieluisammaksi ja luoda halua näyttää. Mieluummin ottaa puheeksi oma aika siitä myönteisestä teosta erillään, jotta siitä ei jää huono maku.
Voiskohan se johtua siitä, että osa miehistä kehittyy niin hitaasti, että isäksi tullessaan on vasta noin seiskaluokkalaisen tasolla. Mietippä aloittaja siltä kantilta asiaa, niin jaksat ehkä.....
Millainen ÄO on ihmisellä, joka päättää tehdä lapsia kumppanin kanssa, joka on "vasta noin seiskaluokkalaisen tasolla"? Sehän on itsetuhoista toimintaa, itsesuojeluvaiston alenemaa! Mitä tekemistä aikuisella naisella ylipäänsä voisi olla tuollaisen miehen kanssa?
Jälkeenjääneisyys ei ole vain miesten "etuoikeus", kyllä on olemassa myös fyysisesti aikuisia naisia, jotka ovat henkisesti pissiksiä Tai vauvoja.
Vierailija kirjoitti:
Voiskohan se johtua siitä, että osa miehistä kehittyy niin hitaasti, että isäksi tullessaan on vasta noin seiskaluokkalaisen tasolla. Mietippä aloittaja siltä kantilta asiaa, niin jaksat ehkä.....
Toi ei kyllä lohduttaisi mua, sehän tarkoittaisi että olen mennyt naimisiin ja hankkinut lapsen seiskaluokkalaisen kanssa!
Vierailija kirjoitti:
Voiskohan se johtua siitä, että osa miehistä kehittyy niin hitaasti, että isäksi tullessaan on vasta noin seiskaluokkalaisen tasolla. Mietippä aloittaja siltä kantilta asiaa, niin jaksat ehkä.....
Lue myös:
Minna Haapkylä: ”Rakastuessa sukupuolella ei ole merkitystä”
Naiset kertovat: Tämä on rohkein seksikokemukseni
Suvi West puolusti lesbosiskoaan: ”Yhteisön ahdasmielisyys sattui meihin kaikkiin”
Tällaista on hyvä seksi: naiset kertovat
Essi Myllyoja / Me Naiset
Tasa-arvoa ei ole ennen kuin miehetkin imettävät!!! Uhripillut marssille!
Samat fiilikset myös täällä,ap. t.Neljän lapsen äiti
Meillä on 7 lasta ja on pidetty huoli omastakin jaksamasesta,itsestään selvää on että isä hoitaa lapsia kun mä olen lomalla,maaliskuussa olin 8 pvää thaimaassa teinityttären kanssa,mies hoiti lapset,elokuussa mä hoidin lapset kun mies oli 7 pvää metsästysreissulla,lisäx on yhteisiä harrastuksia lasten kanssa ja sit vielä teinitytöllä ja meillä vahemmilla kuntosaliharrastus,kotihommat tehdään aina yhdessä.kaikk jaksaa hyvin kun jokainen tekee jotakin.
Kukaan muu siitä ei huolehdi, jos en itse huolehtisi että pääsen harrastuksiin ja niin edelleen. Jos isällä on menoja hän toimii samalla tavalla, miettii eka kuinka lasten hoito on järjestetty.
Musta on hienoa, että arvostetaan, kun isä hoitaa lapsiaan. Mutta voisiko äitikin saada saman arvostuksen. Meillä mies jäi lasten kanssa kotiin kolmeksi kuukaudeksi. Voi sitä kyselyä varsinkin isovanhemmilta pärjääkö se ja tarjoutumista auttamaan ja siivoamaan ja tekemään ruokaa ja huolta miten sen jaksaa. Ei sillä, kiitollinen olin minäkin, auttoihan se meitä kaikkia, kun saatiin apua ja mies pääsi helpommalla mun töissä käydessä, mutta ei ollenkaan samaa kun minä olin kotona ja mies töissä. Eikä kyse ole edes mistään uusavuttomasta isästä vaan on ennenkin hoitanut lapsiaan, kykenee siivoamaan ja tekemään ruokaa ja saa jopa lapsille ulkovaatteet päälle ja tumput käteen. Paremmin ymmärtäisin, jos olisi kylmiltään hypännyt koti-isäksi, mutta enemmän kylmiltään minä olin alkanut äidin rooliin ilman kokemusta ja apua.
Tuo on kyllä totta. Meillä on vielä niin että mies on erittäin lapsirakas ja hyvä lasten kanssa, minä taas en. Omia toki rakastan yli kaiken, mutta muiden lapsista en suoraan sanottuna niinkään välitä. Että voi jestas välillä sitä hämmästelyä kun isä lähtee vaikka jossain kyläkahveilla vaihtamaan vaippaa tms. ja minä jään istumaan pöytään. "Miksi Jaakko menee, mikset sinä hoida vauvaa?" Enkä ole kuulemma kauhean hyvä äiti kun en leikitä lapsilaumaa vaan miehen "pitää" sekin tehdä. Ollaan miehen kanssa kotoisin tosi tasa-arvoisista perheistä, joten kieltämättä hämmästytti että tullaista asennetta joutuu kohtaamaan vielä nykypäivänäkin.
Tiedätkö, olet itse valintasi tehnyt.
Vierailija 2079:En vielä osaisi kuvitellakaan jättäväni pieniä päivähoitoon ja onhan tuota äippälomaakin vielä hetki jäljellä. Kyllä tässä palaillaan työmaailmaan ensi vuoden aikana😊
Ja nyt ei ollut kyse, ettenkö vaatisi miestäni tekemään ja osallistumaan. Kyllä meillä arki jaetaan puoliksi ja hän osallistuu kaikkeen ja kunhan rintaruokinta joskus loppuu, niin toki pääsen huolehtimaan omasta ajasta enemmän.
Pointtini olikin lähinnä muiden suhtautuminen asiaan. Meillä onneksi ihan lähimmässä piirissä tätä ongelmaa ei ole.
Ja kiitos neuvoista oikeinkirjotuksen suhteen!👍 korjattu!
Kasvata sinä lapsesi paremmiksi aikuisiksi. Tuo nimittäin alkaa jo lapsena. Kouluiässä pojilta ei vaadita yhtä tehokasta opiskelua ja läksyjen tekemistä kuin tytöiltä, annetaan mennä poikien "huonous" läpi, vaikka kyseessä on pikemminkin laiskuus ja haluttomuus kuin osaamattomuus. Kotien pitäisi olla tiukkoja tässä asiassa ja vaatia pojilta tekoja pelaamisen yms. sijaan. Vaikka opettajat koulussa kuinka vaatisivat pojilta samantasoista suoritusta kuin tytöiltä, se ei auta mitään, kun kodeissa annetaan poikien lusmuta ja sitten vain ulistaan perään, että poika ei saa tarpeeksi tukea mihinkään. No ei saa niin, kun siellä kotona ei vaadita mitään siltä pojalta.
Ja sellaisista pojista kasvaa sitten niitä miehiä ja isejä, jotka jatkavat itsekästä elämäänsä entiseen tapaan, vaikka lapsia syntyy.
Liian pitkä teksti, mutta ap sinä et vaadi. Senkun avaat oven ja lähdet harrastuksiin. Ja tämä isojako on hyvä tehdä kun ensimmäinen vauva on pieni. Vaikea sitten muuttaa kun lapset isompia. Ei muttia, kyllä kaikki imetykset jne. saa toimimaan.
Tämä on ainoa 'vinkkini' odottaville äideille (okei toinen on että älä totuta nukahtamaan tissille ja kolmas että totuta pulloon heti alussa ylläpidä sitä taitoa ja neljäs älä neuvo isää).
Jokaikinen mamma menee samaan ansaan, vauva omitaan symbioosiin ja 'ei tässä mitään hyvin jaksaa'. Vauvan ollessa 5-8kk nämä samat mammat sitten tulee kysymään apuja miten saada mies 'mukaan hoitoon' kun väsyttää... Juna meno jo.
Sori olen tästä aina vähän hiilenä :)
Ihan samoja kokemuksia mullakin! Ollaan miehen kanssa hoidettu aika tasa-arvoisesti lapsia, ja jatkoin musiikkiharrastustanikin jo, kun vauva oli 6 kk. Voi sitä kyselyn ja taivastelun määrää: Mihin sä vauvan jätit? Oisithan sä voinut sen mukaankin ottaa? Isäkö hoitaa vauvaa yksin koko tämän ajan, ohhoh. Mieheltä tuskin kyseltiin vastaavaa omassa harrastuksessaan. Ja tosiaan mummot tarjoamassa apuaan miehelle, jos olen ollut viikonlopun pois (on sentään kieltäytynyt, koska osaa ihan itse ruokkia lapsensa yms). Jos mies käy kaupassa, asioilla ym. lapsen kanssa, naiset kuulemma huomioi ihan eri tavalla kuin ilman lasta. Hymyilyä, lirkuttelua, tarjotaan lapselle milloin tarraa milloin heijastinta. Ei mulle vaan, kun olen lapsen kanssa liikkeellä! Joskus harvoin joku mummo hymyilee/juttelee lapselle. Mut en mä tota nyt pahalla jaksa ottaa, ihmetyttää vaan. Olen silti onnellinen, että mulla on hyvä mies. :)
Vierailija kirjoitti:
Voiskohan se johtua siitä, että osa miehistä kehittyy niin hitaasti, että isäksi tullessaan on vasta noin seiskaluokkalaisen tasolla. Mietippä aloittaja siltä kantilta asiaa, niin jaksat ehkä.....
No meillä ei ainakaan ole tässä ongelmaa. Yritin kyllä aloituksessani tuoda esille sen, että pohdin ulkopuolisten suhtautumista asiaan. Meillä arki pyörii hyvin ja mies tekee puolet kaikesta. En mielestäni siitä valittanut, etteikö mieheni osallistu tai olisi riittävän kypsä isäksi. Päinvastoin!
Mutta anteeksi, jos alotukseni oli epäselvä.
En oikein pysty yhtymään tuohon koska meillä mies/ lasten isä viettää niin paljon aikaa lasten kanssa.
Kuitenkin yksi asia saa minut aivan raivoihini; Se että minun työssäkäyntini on minun vapaa- aikaani ja " onhan se kiva että säkin pääset välillä tuulettumaan ja olemaan aikuisten ihmisten kanssa" Voi vittu suoraan sanottuna. Käyn töissä rahan takia kuten miehenikin, ei se ole mitään mun vapaa-aikaa..
Minä niiiiin tiedän tämän. Itse olen välillä pois jopa viikonloppuja ja mies senkun saa ylistystä siitä että onpas siinä lapsilleen omistautuva isä. Ööh, ihan normaali vanhempi minun mielestä (ja miehen, ei hän näe siinä mitään kummallista että hoitaa ja kasvattaa lapsia yhtä paljon kuin minäkin).
Nykyään kyllä tuttavapiiri on jättänyt kaikki ihme utelut "mihinkäs muksut jätit" pois koska ilmeisesti ovat jo tottuneet että ovat isänsä hoivissa. Mutta ei sillä, ei kukaan mieheltä utele että mihinkäs oot jälkikasvun jättänyt.