Miksi miehiltä/isiltä ei vaadita samaa kuin äideiltä?
Väsyneen äidin tilitys... ei ehkä pitäis, mut sanompa silti! Ja ihan alkuun selvyydeksi: Että tiedän, itse olen valintani tehnyt ja mitään en kadu. Kyse ei ole siitä. Ja rakastan lapsiani yli kaiken ja mitään en vaihtaisi. Mutta kyse on nyt ihmisten asenteista.
Mulla savu nousee korvista, jos vielä kerran kuulen lauseen: "Mutta omasta ajasta ja harrastuksista on pidettävä kiinni, vaikka onkin lapsia. Paremmin jaksaa, kun saa välillä vähän tuulettaa ajatuksia. Se on parempi mies ja isä ku saa välillä touhuta omia juttuja. Kai oot antanu miehelles aikaa harrastuksiin?" No kettu vie olen, mutta missä on mun aika? Ei kukaan tuu kysymään, että ennätäthän ite huolehtimaan omien ajatusten tuulettamisesta. Mutta sehän on äidin tehtävä huolehtia itse ja järjestää aikaa.
Oon ollut nyt muksun kanssa lähes kaikki arkipäivät helmikuusta 2015 asti ja kahden alle kaks vuotiaan kanssa maaliskuusta 2016 alkaen. Pääsääntöisesti myös viikonloput, muutamia poikkeuspäiviä lukuunottamatta. Ja edelleen, tiedän että itse olen tällaisen valinnan tehnyt! Mutta eipä tuota juurikaan kuule, kuinka tärkiää työtä tekee, (enkä sitä kehujen toivossa teekään) mutta ekan kerran kun mies oli 7h molempien muksujen kans kotona yksikseen, niin jopas sateli kehuja kuinka mainio mies mulla on. Aivan on ylistämisen arvonen asia miehen viettää aikaa OMIEN lastensa kanssa ja ihan yksin!
Ja ompas miehen käydessä yhden lapsen kanssa kaupassa myyjä tarjoutunu pakkaamaan ostokset kassiin, kun hän äitinä tietää kuinka raskasta pienen lapsen kanssa on käydä kaupassa... ei vaan oo mun ostoksia kukaan ikinä pakannu, vaikka yksin kahen muksun kanssa oon ollu liikenteessä... Ja saman myyjän kassalla tullu pyörähdettyä😉
Ja sitten kun itekseen johonkin lähen, niin ihan kyllästymiseen asti joutuu vastaamaan kysymykseen: "Mihis sä muksut jätit?" No ööö kotia isänsä kanssa! Mutta ei kuulemma puoliso joudu tähän kysymykseen monestikaan vastaamaan. Sehän on päivänselvää, että ne lapsukaiset on äitinsä kanssa, kun mies on jossain menossa!
Ja onhan se hienoa, että isät nykyään osallistuu lastenhoitoon, mutta onhan se jo aikakin😊 ja ei kai ne siitä nyt ihan älytöntä hehkutusta tarvi... omiahan ne on, eiks se vähän niinku kuulu kuvaan?
Oisko tää nyt tässä💕
Kommentit (52)
Niin tuttua. Jos lähden jumppaan, joudun järjestellä niin, että lasten puolesta kaikki järjestyy. Aika usein on käynyt niin, että mieluummin jään kotiin, kuin alan järjestää. Miehellä se on paljon helpompaa. Ei tarvitse kuin lähteä. Välttämättä ei tarvitse edes ilmoitella kotiin, jos menee illalla johonkin harrastukseen, koska onhan se muutenkin aina jossain. Itse käyn myös töissä, joten tasapuolisuutta toivoisi tähän arkirumbaan.
Vierailija kirjoitti:
Liian pitkä teksti, mutta ap sinä et vaadi. Senkun avaat oven ja lähdet harrastuksiin. Ja tämä isojako on hyvä tehdä kun ensimmäinen vauva on pieni. Vaikea sitten muuttaa kun lapset isompia. Ei muttia, kyllä kaikki imetykset jne. saa toimimaan.
Tämä on ainoa 'vinkkini' odottaville äideille (okei toinen on että älä totuta nukahtamaan tissille ja kolmas että totuta pulloon heti alussa ylläpidä sitä taitoa ja neljäs älä neuvo isää).
Jokaikinen mamma menee samaan ansaan, vauva omitaan symbioosiin ja 'ei tässä mitään hyvin jaksaa'. Vauvan ollessa 5-8kk nämä samat mammat sitten tulee kysymään apuja miten saada mies 'mukaan hoitoon' kun väsyttää... Juna meno jo.
Sori olen tästä aina vähän hiilenä :)
Olisit vaan lukenut loppuun tai jättänyt tuon kommenttisi kokonaan kirjoittamatta. Syyllistyt itsekin tuohon asenteellisuuteen kaatamalla vastuun äitien niskaan. Ap kertoi useampaan kertaan ettei heillä ole mitään ongelmia vastuunjaossa. Kyse oli ulkopuolisten ihmisten asenteista.
Ehkä itse olen työssä ollessani tarjonnut lapselle jotain tavaraa katsottavaksi tai huomioinut lasta kun olleet isänsä kanssa koska se tuntuu " turvallisemmalta".. En oikein ilkeä sellaista tehdä äidin kanssa liikkuvalle lapselle koska yleensä se äiti ei sitä elettä ainakaan avun antona näe.. Mielummin vittuiluna toiselta naiselta. Ei silloin saa kuin äkeän mulkaisun..
Vierailija kirjoitti:
Kateus vie kalatkin vedestä. Jos vertaa itseään kokoajan muihin "mun pitäisi saada yhtä paljon arvostusta kuin toin mun puolison", ei saa kuin huonon fiiliksen itselleen. Jos taas ajattelet että kyllä minulla on ihana mies jota näköjään toisetkin arvostavat, kiva juttu, jää huomattavasti parempi fiilis myös itselle ja todennäköisesti saat arvostusta siitä että arvostat puolisoasi. Tietysti kannattaa myös arvostaa itseään, olen sen verran hyvä tyyppi että nyt olen ansainnut aikaa itselleni jne.
Ei kai tässä mistään kateudesta ole kyse. Ainakin minä olen ihan aidosti kiitollinen ja ylpeä miehestäni ja kiva että muutkin tykkää. Lähinnä ihmettelen tuota asennetta että vielä nykypäivänäkin yllättävän monet kuvittelevat että äidin pitäisi hoitaa kaikki lapsiin liittyvä ja olla vuosikausia kotona heitä hoitamassa. Päiväkodissakin on eroa kuin yöllä ja päivällä siihen että hakee mies vai minä lapsen: miestä moikataan ja vaihdellaan yleisiä kuulumisia, kehutaan että kiva kun isäkin hakee. Minulle sitten kerrotaan kaikki ilmoitusasiat: tulevat retket, varavaatteet voisi viedä pesuun jne.
t. 13
Tismalleen samat kokemukset. Meillä on myös tasa-arvoinen suhde mitä tulee lastenhoitoon ja kumpikin tekee osansa, aina tehnyt. Mutta tämä ulkopuolisten kommentointi saa raivon partaalle. Minua äitinä ei ole yksikään "kehunut" tai tarjonnut apuaan mutta kun mies jäi aikoinaan hoitovapaalle ja myöhemmin oli lasten kanssa viikonloppuisin minun ollessa töissä, niin johan oli mummot tarjoamassa apuaan "että isä saa hengähtää". On kannettu ruokaa eteen yms. Eikä ole mikään kädetön yksilö edes, mutta oletus taitaa olla että isälle tarjotaan apua herkemmin mutta äiti se jaksaa aina vaan. Yksikään isovanhempi ei minun äitiyslomieni/hoitovapaan aikana ole tarjonnut lämmintä ateriaa, päinvastoin on oletus ollut että hoidan lapset, kodin, miehen ja vielä sokerina pohjalla "sinulla kun tuota aikaa on kun kotona vaan olet, niin tarvittaisiin apua pihatöissä".
Mies meni kerran kauppaan 1,5vuotiaan kanssa ja kaupan ovella mummelit taivastelivat ääneen että miten voi MIES olla noin pienen kanssa liikkeellä, että missä lapsen äiti on... miestä vähän nauratti.
Meillä on neljä lasta nukutettu tissille, pulloa eivät ole syöneet ikinä ja kuitenkin ollaan pärjätty hienosti.. Se aika jonka äiti saa olla kotona menee äkkiä ja olen ainakin itse pystynyt sen pyhittämään vauvalle. Ja kuitenkin meillä mies on yhtä 100% sesti mukana tässä perhe- elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kateus vie kalatkin vedestä. Jos vertaa itseään kokoajan muihin "mun pitäisi saada yhtä paljon arvostusta kuin toin mun puolison", ei saa kuin huonon fiiliksen itselleen. Jos taas ajattelet että kyllä minulla on ihana mies jota näköjään toisetkin arvostavat, kiva juttu, jää huomattavasti parempi fiilis myös itselle ja todennäköisesti saat arvostusta siitä että arvostat puolisoasi. Tietysti kannattaa myös arvostaa itseään, olen sen verran hyvä tyyppi että nyt olen ansainnut aikaa itselleni jne.
Ei kai tässä mistään kateudesta ole kyse. Ainakin minä olen ihan aidosti kiitollinen ja ylpeä miehestäni ja kiva että muutkin tykkää. Lähinnä ihmettelen tuota asennetta että vielä nykypäivänäkin yllättävän monet kuvittelevat että äidin pitäisi hoitaa kaikki lapsiin liittyvä ja olla vuosikausia kotona heitä hoitamassa. Päiväkodissakin on eroa kuin yöllä ja päivällä siihen että hakee mies vai minä lapsen: miestä moikataan ja vaihdellaan yleisiä kuulumisia, kehutaan että kiva kun isäkin hakee. Minulle sitten kerrotaan kaikki ilmoitusasiat: tulevat retket, varavaatteet voisi viedä pesuun jne.
t. 13
Päiväkotiasia on niin totta! Kun minä hain, kerrottiin vain kaikki valituksen aiheet (jotka nekin väkisin väännettyjä, milloin valitettiin minun työvuoroistani, milloin siitä että söi huonosti tms, oikeita ongelmia ei ollut). Miehen hakiessa päivä oli aina mennyt hyvin.
T. 26
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kateus vie kalatkin vedestä. Jos vertaa itseään kokoajan muihin "mun pitäisi saada yhtä paljon arvostusta kuin toin mun puolison", ei saa kuin huonon fiiliksen itselleen. Jos taas ajattelet että kyllä minulla on ihana mies jota näköjään toisetkin arvostavat, kiva juttu, jää huomattavasti parempi fiilis myös itselle ja todennäköisesti saat arvostusta siitä että arvostat puolisoasi. Tietysti kannattaa myös arvostaa itseään, olen sen verran hyvä tyyppi että nyt olen ansainnut aikaa itselleni jne.
Ei kai tässä mistään kateudesta ole kyse. Ainakin minä olen ihan aidosti kiitollinen ja ylpeä miehestäni ja kiva että muutkin tykkää. Lähinnä ihmettelen tuota asennetta että vielä nykypäivänäkin yllättävän monet kuvittelevat että äidin pitäisi hoitaa kaikki lapsiin liittyvä ja olla vuosikausia kotona heitä hoitamassa. Päiväkodissakin on eroa kuin yöllä ja päivällä siihen että hakee mies vai minä lapsen: miestä moikataan ja vaihdellaan yleisiä kuulumisia, kehutaan että kiva kun isäkin hakee. Minulle sitten kerrotaan kaikki ilmoitusasiat: tulevat retket, varavaatteet voisi viedä pesuun jne.
t. 13
Mä en itse ajattele sitten että naisen kuuluu hoitaa kaiken. Enkä mä oikeasti huomaa sitä asennetta ympärillänikään. Jos asenne on se että varmasti toi ajattelee että mun tämän täytyy hoitaa, voi olla että asian huomaisinkin. Mutta kun oma asenne on se että niin kuuluukin olla, huomaan ymmärillänkin ne jotka niin ajattelevat.
Nuo " olet vain kotona" ja " pääset töihin lepäämään" on ihan naisten itse järkkäämiä asioita. Ihan itse naiset täälläkin kuuluttavat suureen ääneen kuinka KHT pitää poistaa ja äidit on loisijoita ja lapseen ei saa jäädä kiinni
Eihän se siis tärkeää ole jos äiti synnyttää ja on lapsen kanssa kotona.. Ihan itse naiset tämän krimilisoivat ja samaan aikaan vaativat kunnioitusta.
Jotenkin koitetaan selvitä siitä että vauva repii " pillun pilalle" ja "ura kärsii" ja " elämä menee pilalle". Eikö äitejä voisi kunnioittaa äiteinä eikä siitä, kuka on vähiten äiti..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kateus vie kalatkin vedestä. Jos vertaa itseään kokoajan muihin "mun pitäisi saada yhtä paljon arvostusta kuin toin mun puolison", ei saa kuin huonon fiiliksen itselleen. Jos taas ajattelet että kyllä minulla on ihana mies jota näköjään toisetkin arvostavat, kiva juttu, jää huomattavasti parempi fiilis myös itselle ja todennäköisesti saat arvostusta siitä että arvostat puolisoasi. Tietysti kannattaa myös arvostaa itseään, olen sen verran hyvä tyyppi että nyt olen ansainnut aikaa itselleni jne.
Ei kai tässä mistään kateudesta ole kyse. Ainakin minä olen ihan aidosti kiitollinen ja ylpeä miehestäni ja kiva että muutkin tykkää. Lähinnä ihmettelen tuota asennetta että vielä nykypäivänäkin yllättävän monet kuvittelevat että äidin pitäisi hoitaa kaikki lapsiin liittyvä ja olla vuosikausia kotona heitä hoitamassa. Päiväkodissakin on eroa kuin yöllä ja päivällä siihen että hakee mies vai minä lapsen: miestä moikataan ja vaihdellaan yleisiä kuulumisia, kehutaan että kiva kun isäkin hakee. Minulle sitten kerrotaan kaikki ilmoitusasiat: tulevat retket, varavaatteet voisi viedä pesuun jne.
t. 13Mä en itse ajattele sitten että naisen kuuluu hoitaa kaiken. Enkä mä oikeasti huomaa sitä asennetta ympärillänikään. Jos asenne on se että varmasti toi ajattelee että mun tämän täytyy hoitaa, voi olla että asian huomaisinkin. Mutta kun oma asenne on se että niin kuuluukin olla, huomaan ymmärillänkin ne jotka niin ajattelevat.
Liikutaan vissiin sitten erilaisissa ympyröissä. Eikä tuota asennetta tietenkään kaikilta kuule, painottuu enemmän vanhempiin ihmisiin mutta yllättävän nuoriltakin välillä kuulee tuota. Mutta minun pitäisi olla kyllä kuuro ja sokea jos en huomaisi esim. tuota että kyläillessä minulle hämmästellään päin naamaa että miksen minä vaihda vaippaa vaan mieheni pitää hoitaa homma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kateus vie kalatkin vedestä. Jos vertaa itseään kokoajan muihin "mun pitäisi saada yhtä paljon arvostusta kuin toin mun puolison", ei saa kuin huonon fiiliksen itselleen. Jos taas ajattelet että kyllä minulla on ihana mies jota näköjään toisetkin arvostavat, kiva juttu, jää huomattavasti parempi fiilis myös itselle ja todennäköisesti saat arvostusta siitä että arvostat puolisoasi. Tietysti kannattaa myös arvostaa itseään, olen sen verran hyvä tyyppi että nyt olen ansainnut aikaa itselleni jne.
Ei kai tässä mistään kateudesta ole kyse. Ainakin minä olen ihan aidosti kiitollinen ja ylpeä miehestäni ja kiva että muutkin tykkää. Lähinnä ihmettelen tuota asennetta että vielä nykypäivänäkin yllättävän monet kuvittelevat että äidin pitäisi hoitaa kaikki lapsiin liittyvä ja olla vuosikausia kotona heitä hoitamassa. Päiväkodissakin on eroa kuin yöllä ja päivällä siihen että hakee mies vai minä lapsen: miestä moikataan ja vaihdellaan yleisiä kuulumisia, kehutaan että kiva kun isäkin hakee. Minulle sitten kerrotaan kaikki ilmoitusasiat: tulevat retket, varavaatteet voisi viedä pesuun jne.
t. 13Mä en itse ajattele sitten että naisen kuuluu hoitaa kaiken. Enkä mä oikeasti huomaa sitä asennetta ympärillänikään. Jos asenne on se että varmasti toi ajattelee että mun tämän täytyy hoitaa, voi olla että asian huomaisinkin. Mutta kun oma asenne on se että niin kuuluukin olla, huomaan ymmärillänkin ne jotka niin ajattelevat.
Liikutaan vissiin sitten erilaisissa ympyröissä. Eikä tuota asennetta tietenkään kaikilta kuule, painottuu enemmän vanhempiin ihmisiin mutta yllättävän nuoriltakin välillä kuulee tuota. Mutta minun pitäisi olla kyllä kuuro ja sokea jos en huomaisi esim. tuota että kyläillessä minulle hämmästellään päin naamaa että miksen minä vaihda vaippaa vaan mieheni pitää hoitaa homma.
Erilaisissa ympyröissä... eli missä ajattelit että liikun? Tietysti tännekin voi muuttaa missä asun mutta en pidä tätä jotenkin täysin erilaisina ympyröinä kuin jossakin muualla Suomessa.
Vierailija kirjoitti:
Mutta minun pitäisi olla kyllä kuuro ja sokea jos en huomaisi esim. tuota että kyläillessä minulle hämmästellään päin naamaa että miksen minä vaihda vaippaa vaan mieheni pitää hoitaa homma.
Se on kyllä totta että kukaan ei vielä ole tuota asiaa minulta kysynyt joten ehkä sikäli liikutaan erilaisissa ympyröissä.
Vierailija kirjoitti:
Niin tuttua. Jos lähden jumppaan, joudun järjestellä niin, että lasten puolesta kaikki järjestyy. Aika usein on käynyt niin, että mieluummin jään kotiin, kuin alan järjestää. Miehellä se on paljon helpompaa. Ei tarvitse kuin lähteä. Välttämättä ei tarvitse edes ilmoitella kotiin, jos menee illalla johonkin harrastukseen, koska onhan se muutenkin aina jossain. Itse käyn myös töissä, joten tasapuolisuutta toivoisi tähän arkirumbaan.
Vai oiskohan vaan niin että sinä nimenomaan haluat "järjestää" asiat jotta mies tekee kaiken oikein - eihän se käy että isä ei hoida lapsia juuri niin kuin sinä, äiti, haluat!!!
Ei, ei vaan pysty käsittämään. Meillä mies on hoitanut vauvoja ja lapsia ihan kuten minäkin. Se oli miehen omakin tahto, ettei jäänyt sivuun. Arvostaa minua kuitenkin korkealle äitinä ja vaimona. Ehkä me sitten ollaan jossain omassa kuplassa.
Ei ole koskaan tullut vastaan että joku ihmettelisi miten mies nyt hoitaa.. Mielumminkin neuvolassakin kysyttiin miksi minä aina tuon lapset ( no mies työssä aamupäivät) " kun se teidän perheen isä on ollut aina niin osallistuva".
Mutta kyllä minä haluan arvostuksen äitiydestäni. En ole valmis mihinkään "Ou nou" asetelmaan.
Minusta tuntuu että äitejä ei saa arvostella eikä auttaa kun se käy tunnon päälle mutta kuitenkin salaa sitä apua ja huomiota haluaa...
Tää menee karrikoidusti niin että äidit huutaa kovaan ääneen että ne ei halua imettää ja synnyttää ihan tasa-arvon vuoksi ja elämä ei saa muuttua lasten takia mut sit elämä järkkäillään niin että siitä tulee mahdollisimman hankalaa niin äidille kuin isällekin, sen sijaan että asiat tehdään yhdessä ja kumpikin sitä missä on hyvä, ja mihin on aikaa ja taitoa. Aika aikansa kutakin tässäkin.
Kyllä se on asenteistakin kiinni, inhottaa tämä äitien ja naisten halveeraus. Edelleen on paljon asioita korjattavana. Mut edelleen äiti on äiti ja perhe perhe. Nää asiat pitää sopia jo kun vauva syntyy ja sille isälle pitää antaa tilaa tehdä. Ei kannata tehdä vauvoja niiden autotallimörköjen kanssa...
En lukenut kuin aloituksen ja olet niin oikeassa tässä ja mä todellakin pystyn samaistumaan suhun! Muka tasa-arvo miesten ja naisten välillä lasten suhteen, joo varmaan yksittäisiä tapauksia on miehistä/ihmisistä jotka OIKEASTI ajattelevat, että ne lapset on 50% molempien vastuulla. Omakin mies usein sanoo mulle "mähän autan sua paljonkin lasten kanssa". Jo tuo sana "autan" kalskahtaa heti mun korvaan, mitä helvettiä "autan", eikö me molemmat ollakaan tässä samanarvoisessa asemassa lastenhoidon suhteen. Ihan kuin vastuu lapsista olisi mulla ja mies sitten hyvää hyvyyttään AUTTAA minua kun haluaa ja siitä pitäisi vielä kehua häntä erikseen! Ok, mun mies tosiaan hoitaa lapsia parhaansa mukaan mitä töiltään ehtii, mutta välillä valittaa siitä kun mun pitäisi olla jotenkin erityisen kiitollinen tästä hänen "avusta", vaikka minä pidän isän osallistumista itsestäänselvyytenä. Se asenne minua ärsyttää eniten ja juuri tämä että minun pitäisi olla kiittelemässä jokaista tekoa.
Entäs totaaliyksinhuoltajat, ne joiden lasten isä asuu huitsin nevadassa, sairas, vastuuton tai suorastaan kuollut?
Jotkut asenteella "voivoi kun on raskasta miten sä kestät"- enkä jaksa jauhaa paskaliitostani sen enempiä kun ei se muille oikeastaan kuulu. "Kyllä lapsen kuuluu saada kasvaa ydinperheessä tai siitä tulee ongelmainen".
Hyvät naiset, sanokaa nuhjakkeillenne ettette yksin niitä lapsia tehnyt. Sopikaa pelisäännöt kasvatuksessa ja kotitöissä. Itse en alkanut kahta kakaraa kasvattaa varsinkin kun sillä isommalla kakaralla ikuisuusuhmaikä...
Kateus vie kalatkin vedestä. Jos vertaa itseään kokoajan muihin "mun pitäisi saada yhtä paljon arvostusta kuin toin mun puolison", ei saa kuin huonon fiiliksen itselleen. Jos taas ajattelet että kyllä minulla on ihana mies jota näköjään toisetkin arvostavat, kiva juttu, jää huomattavasti parempi fiilis myös itselle ja todennäköisesti saat arvostusta siitä että arvostat puolisoasi. Tietysti kannattaa myös arvostaa itseään, olen sen verran hyvä tyyppi että nyt olen ansainnut aikaa itselleni jne.