Lue keskustelun säännöt.
Nelikymppisten eronneiden ongelma on että ei ymmärretä katsella riittävän vanhoja miehiä
31.10.2016 |
Minulla on kaveripiirissä paljon nelikymppisiä tai nelivitosia, vähän ehkä ylipainoisia ihan kivoja nättejä naisia. Nämä sinkkuna monta vuotta olleet naiset eivä ollenkaan ymmärrä että vaikka heidän ex-oli omanikäinen, hyvätuloinen ja fiksu mies ei uudella kierroksella enää voi kuvitella saavansa samaa. Siellä on kymmenen vuotta nuorempia odottamassa ja vie nämä muiden vapautuvat exät. Etenkin ne joiden ex-miehet olivat hyvin säilyneitä tuntuvat elävän suurimmassa harhassa omista mahdollisuuksistaan. Muutama vuosi siinä menee kunnes nämä naiset tajuavat että täytyy katsoa 10-vuotta vanhempia miehiä niin alkaa heti parisuhteita syntymään mutta osa ei tajua ollenkaan ja pysyvät yksin vuosia.
Kommentit (107)
Mitä vanhemmaksi tulee sitä enemmän luonne merkitsee iän ja ulkonäön sijaan. Erosin viisi vuotta vanhemmasta ja päädyin yksiin vuotta itseäni vanhemman kanssa. Mies olisi varmasti saanut 15 vuotta nuoremman naisen ja minua piiritti muutama selvästi itseäni vanhempi mies, mutta molemmat pysähdyttiin toisiimme kun tajuttiin kuinka hyvin sovitaan yhteen. Eikä ne kaikki viisikymppiset halua kolme-nelikymppistä pienehköjen lasten äitiä, lapset on saatu molemmat aikuisiksi nyt eletään vapaata aikuista elämää joskus lapsenlapsia hoivaten. T viisikymppinen nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toki kannattaa ottaa se nuorempi mies joka on fiksu, hyvätuloinen ja hyvännäköinen jos vain pystyy. En vain ole vielä tosielämässä niitä nähnyt, mutta AV palstalla joka ilta :)
Toinen asia on että naisia hämmentää seksisuhteet ja antavat väärää näkymää mahdollisuuksista.
Ei ole mikään suursaavutus saada kymmenen vuotta nuorempi mies käymään säännöllisesti naimassa jos on hoikka ja nätti nelikymppinen.
No ainakaan mä en henkilökohtaisesti edes muuta kaipaisi. Olen naimisissa itseäni 6 vuotta vanhemman miehen kanssa (itse 41), ja jos nyt syystä tai toisesta joutuisin toiselle kierrokselle, niin aivan varmasti katselisin niitä itseäni nuorempia. Olen nätti, hoikka ja lapseton, enkä missään nimessä sotkeutuisi esimerkiksi mihinkään uusioperhekuvioon tms, jos mies menisi vaihtoon.
Suurin osa miehistä, jotka nytkin baarissa vonkaavat, ovat arviolta 5-10 vuotta nuorempia kuin itse olen. Niistä voisin valita itselleni sellaisen sunnuntaipoikaystävän, jonka kanssa sekstattaisiin urakalla yksi päivä viikossa, tai kaksikin. Muun ajan kuluttaisin itseeni. Eli en osaa sanoa onko se suoritus vai ei, mutta ainakaan minun ei tarvitsisi tyytyä mihinkään ikäloppuun.
Vierailija kirjoitti:
Olen 50 vuotias, nuorekas hyvännäköinen nainen. Olen terve, seuraan muotia, pärjään omillani. En halua vanhaa ukkoa hoidettavaksena, ikäiseni miehet ovat usein valitettavasti huonokuntoisia, rumasti pukeutuvia vanhoja "ukkoja". En halua olla jonkun vanhan ukon omaishoitaja. Katselen nuorempia miehiä. Heistä saa upean rakastajan, ilman hoitovelvoitetta.
Toimii varmasti jollet halua parisuhdetta? Mutta entä jos haluaisit lopun elämää kestävän kumppanin? Pystyykö kovin moni nelikymppinen mies sitoutumaan viisikymppiseen naiseen "lopun iäksi".
Miesten kyky saada nuorempia naisia on perustunut taloudelliseen valtaan aikoina, jolloin naisen ja lasten elanto on ollut miehestä riippuvainen. Kun naisella on kykyä elättää itsensä, valtasuhteet romahtavat. Naisen ei tarvitse enää hinkua perinteiseen parisuhteeseen, jos talous kunnossa. Olen itse eronnut ja lapset jo isoja. Asun omillani ja tulen hyvin toimeen. Tapailen 2-3 kertaa viikossa myös omillaan asuvaa minua jonkin verran nuorempaa miestä. Harrastamme seksiä, juttelemme, teemme ruokaa ja matkustelemme. Tapaamiset ovat aina mukavia. Olen hyvin onnellinen nyt ja tässä. Miksi minun pitäisi ryhtyä kotiapulaiseksi itseäni vanhemmalle miehelle. Maailma on muuttunut. Se ei ole kivaa niille, joilla oli ennen kaikki valta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 50 vuotias, nuorekas hyvännäköinen nainen. Olen terve, seuraan muotia, pärjään omillani. En halua vanhaa ukkoa hoidettavaksena, ikäiseni miehet ovat usein valitettavasti huonokuntoisia, rumasti pukeutuvia vanhoja "ukkoja". En halua olla jonkun vanhan ukon omaishoitaja. Katselen nuorempia miehiä. Heistä saa upean rakastajan, ilman hoitovelvoitetta.
Toimii varmasti jollet halua parisuhdetta? Mutta entä jos haluaisit lopun elämää kestävän kumppanin? Pystyykö kovin moni nelikymppinen mies sitoutumaan viisikymppiseen naiseen "lopun iäksi".
Miksi tarvitsisi sitoutua lopun iäksi. Vanheneminen tarkoittaa myös luopumista. Se vanha mies kuolee pois ja lopputulos on aivan sama kuin se, että nuori mies lähtee. Tosin ilman hautajaiskuluja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi nelikymppisten eronneiden pitäisi löytää itselleen vaivoikseen samanlainen kumppani kuin miksi edellinenkin on muuttunut?
Miehet varmasti unelmoivat nuoremmista naisista niin paljon, että ovat ihan sokeita omalle vanhenemiselleen.
Esim oma mieheni on 50 v ja puhuessaan joistain uusista tuttavanaisista puhuu heistä 'vanhempina rouvina' ja kysyessäni ikää, käy ilmi, että ne naiset ovat myös 50 v...
Kerran telkkarissa oli ohjelma, jossa mies täytti 50 v. Minusta hän näytti huomattavadti nuoremmalta kuin oma mieheni, mutta en tietysti sanonut mitään. Kohta sohvalta kuuluu miehen kysymys, että 'miten tuo voi olla 50 v, kin on niin vanhan näköinen. Näytänkö minä yhtä vanhalta kuin tuo'. Öö.... Diplomaattisesti vastaolin että suunnilleen samalta näyttää, vaikka oikeasti oli paljon vanhemman näköinen...
Miehillä on kyky kadehdittavaan itsepetokseen, kun katsovat kylppärin peiliin ja näkevät siellä sen saman nuoren kollin kuin 20-30 v aiemminkin. Kumma maailma, kun vain ihmiset ympärillä vanhenevat, mutta he itse eivät ollenkaan.