Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Lesket löytävät nykyää nopeasti uuden suhteen

Vierailija
31.10.2016 |

Mistä se johtuu? Ennen jos jäi leskeksi niin moni oli keski loppuelämän.

Kommentit (52)

Vierailija
41/52 |
02.11.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Lesken kumppaniksi sopii parhaiten toinen leski. Seurustelin jonkin aikaa leskimiehen kanssa, ja mun heikolla itsetunnolla siitä ei tullut mitään. Asiat piti tehdä kuten vaimo oli tehnyt, tai ainakin muisteltiin miten vaimo toimi samassa tilanteessa. Tämä mies ei selvästikään ollut valmis uuteen suhteeseen. Vaimon kuolemasta oli kulunut reilu vuosi silloin. Miehen sukulaiset vielä kohteli minua kuin myrkkyä.

Tämä on hyvä pointti,kun eronneillakin voi olla henkistä painolastia haittaamassa deittailua,leskeksi jääneellä sitä on varmasti vielä enemmän.

Vierailija
42/52 |
02.11.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Siis jonkun mielestä loppuelämä pitäisi kaikilla olla väkipakolla yksinäinen hautajaisjärjestelyiden takia? Tämä oli ehkä paksuinta ikinä. Ei siellä haudassa enää mitään tunneta tai eletä... No jotkut elävät siis kirjaimellisesti vain kuolemaa odottaen. Mutta paksua on odottaa sitä samaa muilta säädyllisyyden nimissä. Katkeruudeksi väittäisin "Jos minä en pysty enää elämään niin ei saa kukaan muukaan."

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
43/52 |
03.11.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Minua inhottaa tuo, että uusi puoliso pyörii kuvioissa jo silloin kun edellinen ei ole haudassaan ehtinyt edes hajota.

Miten näissä tapauksissa hoidetaan tulevaisuudessa hautaukset? Minä ainakin haluan mieheni kanssa samaan hautaan vierekkäin. Kuvitellaan Matti ja Liisa, naimisissa 30v ja yhteisiä lapsia kaksi. Matti kuolee yllättäen vaikka 60-vuotiaana ja Liisa löytää uuden puolison ja ehtivät olla yhdessä vaikka 15v kunnes Liisan uusi puoliso kuolee ja melko pian Liisakin. Haudataanko Liisa elämänsä rakkauden ja lastensa isän viereen vai tämän uuden puolison viereen? minun mielestäni kuuluisi haudata Matin viereen. Vai haudataanko nykyään enää näin vai haudataanko jokainen yksinään jonnekin?

Niin tai näin, minusta lesken ei ole sopivaa ottaa uutta puolisoa.

Tämän kirjoittajan täytyy olla jitenkin päästään vajaa. Eivät lapset ole tae siitä, että kyse oli elämän rakkaudesta ja yhdellä ihmisellä voi olla useampikin rakkaus elämässään. Hautausjärjetelyt ovat vihoviimeinen syy miksi ehkä nuorenkin ihmisen tulisi kärsiä yksin lopun elämäänsä.

Vierailija
44/52 |
03.11.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua inhottaa tuo, että uusi puoliso pyörii kuvioissa jo silloin kun edellinen ei ole haudassaan ehtinyt edes hajota.

Miten näissä tapauksissa hoidetaan tulevaisuudessa hautaukset? Minä ainakin haluan mieheni kanssa samaan hautaan vierekkäin. Kuvitellaan Matti ja Liisa, naimisissa 30v ja yhteisiä lapsia kaksi. Matti kuolee yllättäen vaikka 60-vuotiaana ja Liisa löytää uuden puolison ja ehtivät olla yhdessä vaikka 15v kunnes Liisan uusi puoliso kuolee ja melko pian Liisakin. Haudataanko Liisa elämänsä rakkauden ja lastensa isän viereen vai tämän uuden puolison viereen? minun mielestäni kuuluisi haudata Matin viereen. Vai haudataanko nykyään enää näin vai haudataanko jokainen yksinään jonnekin?

Niin tai näin, minusta lesken ei ole sopivaa ottaa uutta puolisoa.

Tämän kirjoittajan täytyy olla jitenkin päästään vajaa. Eivät lapset ole tae siitä, että kyse oli elämän rakkaudesta ja yhdellä ihmisellä voi olla useampikin rakkaus elämässään. Hautausjärjetelyt ovat vihoviimeinen syy miksi ehkä nuorenkin ihmisen tulisi kärsiä yksin lopun elämäänsä.

Vähän kyllä yksinkertainen tai mielenterveysongelmainen kuva tuosta hautajärjestelykommentista tuli.

Siis kun siellä haudassa on tosiaan vain ruumis.Ja jos uskoo kristittyjen taivaaseen,siellä taas ei ole ainakaan Raamatun mukaan enää nämä maalliset avioliitot voimassa,eli Liisa ei ole tuonpuoleisessa sen enempää lastensa isän kuin uudenkaan puolison vaimo.

Ja kun nykyään puolet avioliitoista päättyvät eroon,on kaikenlaisia uusioperhekuvioita muutenkin,miksi eronnut saisi löytää uuden onnen mutta leskeksi jäänyt ei?

Vierailija
45/52 |
03.11.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Siis jonkun mielestä loppuelämä pitäisi kaikilla olla väkipakolla yksinäinen hautajaisjärjestelyiden takia? Tämä oli ehkä paksuinta ikinä. Ei siellä haudassa enää mitään tunneta tai eletä... No jotkut elävät siis kirjaimellisesti vain kuolemaa odottaen. Mutta paksua on odottaa sitä samaa muilta säädyllisyyden nimissä. Katkeruudeksi väittäisin "Jos minä en pysty enää elämään niin ei saa kukaan muukaan."

Juuri näin. Joillain ihmisillä on vain käsittämätön kyky loukkaantua muiden ihmisten ratkaisuista, vaikka nämä ratkaisut eivät koskettaisi itseään mitenkään. Ja "ei nyt vain ole sopivaa" on ehkä maailman köykäisin perustelu yhtään millekään.

Vierailija
46/52 |
03.11.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mikäs siinä, jos leski on yksin tai aikuiset lapset, ottakoon uuden hellun vaikka kuolinpäivänä.

Tilanne on eri, kun on kotona asuvia lapsia.

Turhan rohkeesti nämä lesket ottavat uuden kumppanin asumaan luokseen. Mun kokemukset ovat naispuolisista leskistä. Mitä tapahtui seurustelulle ja tutustumiselle rauhassa? Nämä uudet miehet järjestäen ovat olleen mustasukkaisia tälle kuolleelle miehelle, myös viinaan meneviä. Ei saa puhua, ei saa muistutella, kaikki kuolleesta muistuttavat esineet pitää piilottaa, mieluummin hävittää. Haudalla käymiselle ilkuttu jnejne.

Aivan tismalleen samaa kaavaa käy läpi kaikki viisi tapausta, joista on kokemusta. Naiset eivät enää näe lapsiaan, ole heidän kanssaan, hoida heidän suruaan... Osalla oli pieniäkin lapsia. Yhden muksut ovat huostaanotettu, kun äiti suree paikallisen rentun kainalossa.

Kamala kohtalo on ollut jo se, että menettää puolisonsa. Miksi hitossa pitää vielä pilata elämänsä monella muullakin tavalla nappaamalla joku joutopoika siihen hyysättäväksi ja lasten pelottelijaksi?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
47/52 |
03.11.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Toivon nopeaa leskeytymistä teille jeesustelijat. Siinähän sitten elätte elämäänne teorioidenne kanssa. T. Leski 38 vee

Toivottavasti pystyt aloittamaan surutyösi pikku hiljaa. Tuo katkeruus syö sut sisältä päin.

Sä et pysty ollenkaan lukemaan näitä tekstejä objektiivisesti vaan otat kaiken itseesi. Täälläkin on useampia esimerkkejä mielipiteistä ja kaikki osuu suhun kipeästi. Maailmassa on myös leskiä, joilla on mielipiteitä erilaisia kuin sinun.

Kaikkea hyvää sulle ja rauhaa ennenkaikkea.

Vierailija
48/52 |
20.02.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Ei se edesmennyt unohdu vaikka uusi liitto tulisikin. Surulla on ajan kuluessa tapana muuttaa muotoaan. Päivittäin mielessä itselläni eka mues on vaikka jo seitsemän vuotta sitten lähtikin.

 

Riippuu siitä mitä unohtamisella tarkoitetaan. Voi sitä ajatella entistä miestä joka päivä vaikka ei enää haluaisikaan häntä takaisin. Ja vaikka haluaisi hänet takaisin elämään, ei välttämättä haluaisi olla hänen kanssaan enää.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
49/52 |
20.02.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Minua inhottaa tuo, että uusi puoliso pyörii kuvioissa jo silloin kun edellinen ei ole haudassaan ehtinyt edes hajota.

Miten näissä tapauksissa hoidetaan tulevaisuudessa hautaukset? Minä ainakin haluan mieheni kanssa samaan hautaan vierekkäin. Kuvitellaan Matti ja Liisa, naimisissa 30v ja yhteisiä lapsia kaksi. Matti kuolee yllättäen vaikka 60-vuotiaana ja Liisa löytää uuden puolison ja ehtivät olla yhdessä vaikka 15v kunnes Liisan uusi puoliso kuolee ja melko pian Liisakin. Haudataanko Liisa elämänsä rakkauden ja lastensa isän viereen vai tämän uuden puolison viereen? minun mielestäni kuuluisi haudata Matin viereen. Vai haudataanko nykyään enää näin vai haudataanko jokainen yksinään jonnekin?

Niin tai näin, minusta lesken ei ole sopivaa ottaa uutta puolisoa.

 

No todennäköisesti Liisa ei mene ollenkaan uusiin naimisiin, jos Matti oli se elämän rakkaus.

Vierailija
50/52 |
10.05.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Minulla meni vuosi yksin kun mieheni äkillisesti kuoli. 15 vuotta olimme yhdessä, sitten ei enää. Ei kuollutta voi pettää ja avioliitto loppuu kuolemaan, onko se teille katkerille niin vaikea asia hyväksyä?

Myös minä olen leski ja ymmärrän paremmin kuin hyvin tämän lainaamani kommentin! Just näin!

Mieheni kuoli yllättäen. Olin 40v. Miksi mun olisi pitänyt jäädä yksin? Ja miten mulla olisi ollut uusi jo valmiina kun en voinut tietää, että miehni tulee kuolemaan yllättäen? 

Te huutelette, jotka ette itse ole olleet samassa tilanteessa. Ette mitenkään voi ymmärtää ennenkuin itsellenne  käy samoin. Parempi toivoa, ettei käy, vai kuinka?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
51/52 |
10.05.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Ei siinä kauaa voi alkaa odottamaan, jää muuten kokonaan ilman miestä. Vapaista miehistä on sen verran taistelua eronneiden kanssa, että jos vain saa koukut heitettyä, pitää heti napata, ettei jää yksin kokonaan. Joku muu nappaa sen ensin.

Lapset kyllä sopetuu äkkiä ja eivät muista kohta isäänsä, että sitä on edes ollut.

 

Pelkästäänkö naiset jäävät leskiksi?

Vierailija
52/52 |
10.05.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tutustumme jouluna 1969, jäin yksin 2014 yllättäen äkkiä.  Vielä ei ole mielessäni edes käväissyt kiinnostus vaareja kohtaan. Kun asiasta pääsi ylitse elämä  asettui yksin olemiseen.  Aikuiset lapset perheineen on muttei mitään tiivistä yhteydenpitoa.

Joskus ihmettelen ikäisiäni kun etsivät vanhusten tansseista ja netistä vielä seuraa.  Onkohan se jo dementiaa? En usko että missään ees hoitokodissaan rupeisin pappoja sillä silmällä katsomAAN.

,Kukin tavallaan, nuorempana ehkä tulee joku vastaan vaikkei haekaan.

Suvusssa ei kukaan ole leskeydyttyään riiaillut,  eronneilla kyllä uudet kumppanit.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: viisi viisi seitsemän