Miten reagoit jos miehesi kotiutuu baarista tässä kunnossa?

Olisin todennäköisesti itsekin samassa kunnossa :D Mun mies on hirmu söpö kännissä että todellakin ottaisin viereen vaikka olisinkin itse selvä.

Noin on sattunut pari kertaa. Totta kai mies saa tulla viereeni, onhan kyseessä myös hänen sänkynsä? Oon myös riisunu mieheni vaatteet pois koska en tykkää, että nukutaan vaatteet päällä.

No, mulla on tämmöinen viiskymppinen mies joka ei usein juo, mutta sillä on yksi kaveri jonka kanssa lähtee kaikki tolkku joten moinen skenaario voisi olla ihan mahdollinen.

Saisi tulla viereen, tosin taputtaisin päähän ja sanoisin että kiva kuulla, nyt nukutaan. Aamupalaa en varmaan tekisi, koska se on yleensä älyttömän huonossa kunnossa ja pitkään. Mutta tuon kyllä vettä ja särkylääkettä - ja sitä ruokaakin, kunhan alkaa pysyä sisällä.

Eksä taasen oli ihan toista maata kännätessään. Silloin mieluiten poistuin itse sohvalle ja aamulla otin lapset ja lähdettiin koko päiväksi karkuun.

Ei ole käynyt, mutta ohjaisin suihkun kautta sänkyyn. Seksiä saisi halutessaan. En ymmärrä puolisoita, jotka tuostaa nostaa metakan. Toinen juttu jos toinen oksentelee sänkyyn joka viikko tms. mutta jos ryyppääminen on harvinaista, eikä isompia haittoja ole, niin mikä siinä on niin kamalaa?

Vierailija kirjoitti:

Sohvalle.Liikaa juomista ei kannata palkita.

Ai omassa sängyssä nukkuminen on teillä oikein palkinto? Missäs tilanteessa sitten palkitset miehesi sänkyyn pääsyllä?

En ole ikinä miestäni nähnyt umpijurrissa, en edes kun olimme nuoria ja ystäväpariskunnan kanssa reilummin alkoholia nautimme. Jos hän siis yhtäkkiä tuossa kunnossa vaikka firman pikkujouluista kotiutuisi ja minä olisin lasten kanssa kotona täysin selvänä, niin en häntä viereeni lemuamaan ottaisi. Saisi koko ukko jäädä alakertaan nukkumaan, mennä vaikka saunaan. Sympatiapisteitä ei heruisi ja seuraavana päivänä viimeistään puolilta päivin pitäisi olla aika skarppina. Itseaiheutettu krapulatila ei riitä syyksi maata iltaan saakka ja nukkua ehtii seuraavana yönä. Hän saisi myös lapsilleen selittää minkä takia on tuollaisessa kunnossa ja kertoa asiasta muutenkin.

Juoda saa, mutta järki siinäkin pitää olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ulkoruokintaan ja suhde päättyisi samantien. En voi sietää humalaisia (lapsuudessa kännikaloja nähty ihan tarpeeksi) ja mies kyllä tietää sen. Ei tosin edes juo alkoholia, joten nykyisen kanssa noin ei kävisi.

Pitkäpinnaninen mies sulla.

Vannomatta paras!

Kerta se on ensimmäinenkin :-)

Tälle miehelle ei tule sitä ekaakaan kertaa. On näet samanlainen tausta ja vihaa kännikaloja enemmän kuin minä. 😎

Olisin huolissani, koska tuollaisessa tilassa ei itsestään pysty varmuudella huolehtimaan. Juttelisin seuraavana päivänä hänen kanssaan. Jos tällainen jatkuisi, niin olisin kyllä pettynyt... Sitten pitäis alkaa miettiä syitä ja ratkaisuja ongelmaan -  yhdessä tietenkin.

Antaisin sen nukkua vieressäni mutta jos valtaisi koko sängyn, menisin sohvalle. Olen kerran kokeillut häätää mieheni ympärihumalassa pois vierestäni eikä siitä tullut yhtään mitään. Hän ei pysynyt pystyssä tai osannut ovata ovea. Helpommalla pääsee kun itse poistuu

Mistäs minä sen olotiloja tietäisin jos se sun viereen kaatuu.

Vierailija kirjoitti:

Ulkoruokintaan ja suhde päättyisi samantien. En voi sietää humalaisia (lapsuudessa kännikaloja nähty ihan tarpeeksi) ja mies kyllä tietää sen. Ei tosin edes juo alkoholia, joten nykyisen kanssa noin ei kävisi.

Mies koiran asemassa, julmaa meininkiä.

Antaisin tulla sänkyyn nukkumaan, ja jos kuorsaisi häiritsevästi niin menisin itse sohvalle, koska miestä ei varmaan kovin helpolla sinne saisi tuossa kunnossa. Lääppimiset kyllä stoppaisin, en kestä alkoholinhajuista hengitystä seksissä (traumoja). Halailu olis varmaan ok. En jaksaisi piitata baarivaatteilla sänkyyn tulemisesta, jos mies olis siinä kunnossa että ei vaan jaksa ottaa niitä pois vaikka auttaisin. Lakanat voi vaikka vaihtaa seuraavana päivänä. Aamulla suhtautuisin häneen ihan normaalisti.

Nämä siis siinä tapauksessa että tää olis yksittäinen tapaus, ei joku yksi kerta mua niin hirveästi haittaisi. Mutta jos olis toistuvaa, niin keskusteltaisiin miehen kanssa että onko tuossa touhussa mitään järkeä.

Vierailija kirjoitti:

En ole ikinä miestäni nähnyt umpijurrissa, en edes kun olimme nuoria ja ystäväpariskunnan kanssa reilummin alkoholia nautimme. Jos hän siis yhtäkkiä tuossa kunnossa vaikka firman pikkujouluista kotiutuisi ja minä olisin lasten kanssa kotona täysin selvänä, niin en häntä viereeni lemuamaan ottaisi. Saisi koko ukko jäädä alakertaan nukkumaan, mennä vaikka saunaan. Sympatiapisteitä ei heruisi ja seuraavana päivänä viimeistään puolilta päivin pitäisi olla aika skarppina. Itseaiheutettu krapulatila ei riitä syyksi maata iltaan saakka ja nukkua ehtii seuraavana yönä. Hän saisi myös lapsilleen selittää minkä takia on tuollaisessa kunnossa ja kertoa asiasta muutenkin.

Juoda saa, mutta järki siinäkin pitää olla.

Huh, niuhotuksen maailmanmestaruuskisat taas käynnissä. Miten oikeasti tuollaiset parisuhteet voi, jossa toiselle ei voi antaa silloin tällöin tilaa elää omaa elämäänsä parhaalla katsomallaan tavalla? jos nyt vaikka kuvitellaan, että miehesi olisi pikkujouluissa ja pitkästä aikaa hän pitäisi todella hauskaa, joisi itsensä kunnon humalaan ja tulisi kotiin? Pitääkö aina olla sellanen tiukkis, ettei voi mitään joustoa antaa? en voi alkuunkaan ymmärtää, että kenen suhdetta ja elämää sellainen edistää millään muotoa. Ihan sairasta jopa, koska se tuntuu siltä, että toista halutaan alistaa ja viedä ikäänkuin mahdollisuus myös omaan elämään. 

Kyllä meillä tottakai saa tulla sänkyyn nukkumaan, jos tällainen tilanne on. Antaisin särkylääkettä heti yöllä, jotta aamu olisi helpompi. Aamulla saa tottakai nukkua niin pitkään kuin parhaaksi näkee ja tekisin ruokaa ja pitäisin hyvänä. Kyllä parisuhteessa pitää sen verran joustoa löytyä ja tilaa sille toiselle ilman, että siitä koituu niuhottamista ja sääntöjen asettelua. Ymmärrän kyllä, jos toisella on asian suhteen ongelma ja tämä on jatkuvaa, mut jos nyt miettii esimerkiksi kerran vuodessa vaikka pikkujouluissa. Ei pysty ymmärtämään. 

Omassa sängyssä nukkumiseen ei tarvita kenenkään lupaa.

Vierailija kirjoitti:

Ulkoruokintaan ja suhde päättyisi samantien. En voi sietää humalaisia (lapsuudessa kännikaloja nähty ihan tarpeeksi) ja mies kyllä tietää sen. Ei tosin edes juo alkoholia, joten nykyisen kanssa noin ei kävisi.

Melko kaheli akka! Ei taida olla kaikki kotosalla, jos tuolleen todella ajattelet. Aatella, mies vaikka kerran vuoteen kävis jossain kavereiden kanssa, niin sinä pistäisit pihalle. Sairas ajatusmaailma.

Saa tulla viereen, mutta viinalta haisevaa kuolaajaa en pussaile enkä halaile.

Hyvä vaimo kirjoitti:

Viereen vaan rakas, kaljabaaricowboyn kotiintuloa juhlitaan suudelmin ( kaljapusuin ) ja jatkuu aina rakasteluun asti ellei sankari sammu ennen sitä tai kikkiin tule sarana 😀😃

Sairasta

Josefina kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole ikinä miestäni nähnyt umpijurrissa, en edes kun olimme nuoria ja ystäväpariskunnan kanssa reilummin alkoholia nautimme. Jos hän siis yhtäkkiä tuossa kunnossa vaikka firman pikkujouluista kotiutuisi ja minä olisin lasten kanssa kotona täysin selvänä, niin en häntä viereeni lemuamaan ottaisi. Saisi koko ukko jäädä alakertaan nukkumaan, mennä vaikka saunaan. Sympatiapisteitä ei heruisi ja seuraavana päivänä viimeistään puolilta päivin pitäisi olla aika skarppina. Itseaiheutettu krapulatila ei riitä syyksi maata iltaan saakka ja nukkua ehtii seuraavana yönä. Hän saisi myös lapsilleen selittää minkä takia on tuollaisessa kunnossa ja kertoa asiasta muutenkin.

Juoda saa, mutta järki siinäkin pitää olla.

Huh, niuhotuksen maailmanmestaruuskisat taas käynnissä. Miten oikeasti tuollaiset parisuhteet voi, jossa toiselle ei voi antaa silloin tällöin tilaa elää omaa elämäänsä parhaalla katsomallaan tavalla? jos nyt vaikka kuvitellaan, että miehesi olisi pikkujouluissa ja pitkästä aikaa hän pitäisi todella hauskaa, joisi itsensä kunnon humalaan ja tulisi kotiin? Pitääkö aina olla sellanen tiukkis, ettei voi mitään joustoa antaa? en voi alkuunkaan ymmärtää, että kenen suhdetta ja elämää sellainen edistää millään muotoa. Ihan sairasta jopa, koska se tuntuu siltä, että toista halutaan alistaa ja viedä ikäänkuin mahdollisuus myös omaan elämään. 

Kyllä meillä tottakai saa tulla sänkyyn nukkumaan, jos tällainen tilanne on. Antaisin särkylääkettä heti yöllä, jotta aamu olisi helpompi. Aamulla saa tottakai nukkua niin pitkään kuin parhaaksi näkee ja tekisin ruokaa ja pitäisin hyvänä. Kyllä parisuhteessa pitää sen verran joustoa löytyä ja tilaa sille toiselle ilman, että siitä koituu niuhottamista ja sääntöjen asettelua. Ymmärrän kyllä, jos toisella on asian suhteen ongelma ja tämä on jatkuvaa, mut jos nyt miettii esimerkiksi kerran vuodessa vaikka pikkujouluissa. Ei pysty ymmärtämään. 

Niin juuri,jos nyt kerran vuodessa panee vierasta niin ei se nyt ole ylipääsemätön asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ulkoruokintaan ja suhde päättyisi samantien. En voi sietää humalaisia (lapsuudessa kännikaloja nähty ihan tarpeeksi) ja mies kyllä tietää sen. Ei tosin edes juo alkoholia, joten nykyisen kanssa noin ei kävisi.

Mies koiran asemassa, julmaa meininkiä.

Ei ole julmaa. Julmaa on se että mies pakottasi minut, jolla tietää olevan traumoja humalaisesta, sietävän känniään. Onko sinusta julmaa, jos avomies ymv raiskaa naisen (etenkin joka on jo raiskattu aiemmin ja mies tietää sen) ja nainen heittää miehen ulos? Kykenetkö empatiaan vai oletko minäminä-kiusaaja?

Koirat on sitäpaitsi parempia ja turvallisempia kuin juopot. Koiria en ole koskaan joutunut pelkäämään, juoppoja taas liikaakin.

Josefina kirjoitti:

miehesi olisi pikkujouluissa ja pitkästä aikaa hän pitäisi todella hauskaa, joisi itsensä kunnon humalaan ja tulisi kotiin? Pitääkö aina olla sellanen tiukkis, ettei voi mitään joustoa antaa? en voi alkuunkaan ymmärtää, että kenen suhdetta ja elämää sellainen edistää millään muotoa. Ihan sairasta jopa, koska se tuntuu siltä, että toista halutaan alistaa ja viedä ikäänkuin mahdollisuus myös omaan elämään.  

Siis tässä tiivistyy suomalaisen alkoholiongelman koko ydin. Tässä  virheajattelussa. Ei känniin juominen ole hauskaa. Kännääminen on alkoholisimin oire.  Kännäämisen alkoholismioireeksi sanominen ei ole niuhottamista, eikä kontrollointia, vaan totuus, jota Suomessa ei saa sanoa ääneen tulematta leimatuksi ilonpilaajaksi ja tosikoksi ja ties miksi. Hauskaa voi pitää vetämättä lätyköitä. Itseasiassa kaikkialla muulla paitsi pohjoisissa alkoholistikulttuureissa niin myös tehdään.