Miten reagoit jos miehesi kotiutuu baarista tässä kunnossa?

Tänä 15 vuoden aikana oma mies on tullut  baarista vain pari kertaa kuvailemassasi kunnossa.. Muuten hän käy ulkona kerran tai pari vuodessa, itse en sitäkään (ei kiinnosta) muuten niitä paria kertaa lukuunottamatta mies on tullut kotiin ihan ok kunnossa. Joten meidän kohdalla tämä kännisaldo on niin pientä, etten käy jäpättämään.  Enemmän mua ottaa pannuun miehen ajoittainen epäsiiteys, ärsyttää siivota toisen jälkiä, kun on kiirusta muutenkin.

Ymmärrän kyllä että tollanen ärsyttää, jos kömyäminen on ihan jatkuvaa ja alkoholi todella näkyy jatkuvasti arkielämässä, ja tarkoitan tätä jatkuvalla humalanhakuisella juomisella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ulkoruokintaan ja suhde päättyisi samantien. En voi sietää humalaisia (lapsuudessa kännikaloja nähty ihan tarpeeksi) ja mies kyllä tietää sen. Ei tosin edes juo alkoholia, joten nykyisen kanssa noin ei kävisi.

Melko kaheli akka! Ei taida olla kaikki kotosalla, jos tuolleen todella ajattelet. Aatella, mies vaikka kerran vuoteen kävis jossain kavereiden kanssa, niin sinä pistäisit pihalle. Sairas ajatusmaailma.

Minulla sairas ajatusmaailma? Psykopaatti sinä olet ja pahempaakin. Minulle ovat juopot tehneet todella pahoja juttuja. Ja mies tietää sen. Mies joka pakottaisi kännäämisellä elämään nuo kauhut uudelleen ei ole rakastava, kun noin satuttaisi, ja kuuluisi sinun kanssasi mielisairaalaan suljetulle osastolle loppuiäksi. Onneksi minulla sentään on kunnon mies, eikä kaltaistasi paskakasaa. *grr*

Saa tulla viereen, olen onnellinen että on selvinnyt ehjänä reissusta kotiin:)

Minkä takia on jotenkin automaatti tuo yhdistelmä että jos "kerrankin menee kavereiden kanssa ulos" niin siitä jotenkin ilmanmuuta seuraa koomat? Tai että mahdollisuus koomiin kuuluu siihen jätkien kanssa hauskanpitoon?

Kiitos ap kun muistutit, miksi nykyinen parisuhteeni on niin paljon vanhaa parempi. Ex harrasti tuota ja minullakin meni aina pari päivää toipua hänen baarireissuistaan, kun ensin en saanut unta ennen kuin hän oli turvallisesti kotona (veti aina ihan koomakännit ja konttasi pitkin ojia kotiin) ja sitten en saanut nukuttua kun hän örisi ja haisi aamuun asti ja seuraava päivä menikin sitten umpiväsyneenä vitutuksen kourissa krapulaisen pöhöttynyttä ja haisevaa miestä katsellessa. Nykyistä en viiden vuoden aikana ole kertaakaan nähnyt pahassa humalassa, hän osaa ottaa fiksusti. Hänelle alkoholin juomisen idea ei ole juoda itseään humalaan.

Vierailija kirjoitti:

Josefina kirjoitti:

miehesi olisi pikkujouluissa ja pitkästä aikaa hän pitäisi todella hauskaa, joisi itsensä kunnon humalaan ja tulisi kotiin? Pitääkö aina olla sellanen tiukkis, ettei voi mitään joustoa antaa? en voi alkuunkaan ymmärtää, että kenen suhdetta ja elämää sellainen edistää millään muotoa. Ihan sairasta jopa, koska se tuntuu siltä, että toista halutaan alistaa ja viedä ikäänkuin mahdollisuus myös omaan elämään.  

Siis tässä tiivistyy suomalaisen alkoholiongelman koko ydin. Tässä  virheajattelussa. Ei känniin juominen ole hauskaa. Kännääminen on alkoholisimin oire.  Kännäämisen alkoholismioireeksi sanominen ei ole niuhottamista, eikä kontrollointia, vaan totuus, jota Suomessa ei saa sanoa ääneen tulematta leimatuksi ilonpilaajaksi ja tosikoksi ja ties miksi. Hauskaa voi pitää vetämättä lätyköitä. Itseasiassa kaikkialla muulla paitsi pohjoisissa alkoholistikulttuureissa niin myös tehdään.

Kiitoksia! Olen tuo niuhottava akka ja todellakin pysyn sanojeni takana. Itsensä kaatokänniin juominen on sairasta, ei todellakaan "hauskaa". Jos mieheni tällaista "hauskaa" alkaisi pitämään, niin ero tulisi. Sama olisi myös ihan taatusti toisin päin, eli jos minä alkaisin juomaan enemmän kuin liikaa, niin pitkä avioliitto olisi siinä. Lapsemme ovat miniteinejä ja heillekään liika juomisen esimerkki ja sen hyväksyminen ei varmasti olisi hyvä asia. Meillä menee kuitenkin niin kivasti, että osaamme pitää hauskaa ihan eri tavoin kuin umpijurriin juomalla. Saatamme lähteä vaikka koko porukka laskettelemaan tai keilaamaan ja siitä jää taatusti mukavia muistoja pitkäksi aikaa. Terv. Se niuho :D

Minun mieheni kotiutuu tuossa kunnossa pari kertaa vuodessa, onneksi nyt ei ihan koomassa.

Miksi minua EI haittaa? Koska hän ei räyhää, vaan ihan kauheesti rakastaa. Kuulen olevani maailman ihanin. Koska hänellä on tolkku päässä, eikä tee tyhmiä asioita. Koska siitä ei aiheudu minulle muuta haittaa kuin hajuhaittaa.

Yleensä se nukkuuu ekan pusun jälkeen saman tien, itse olen baarista tullessa seksiä vailla...ja ihmeen usein jopa sitä saan vaikka mies olisi ollut selvänä kotona illan.

Tuolleen käy ehkä kerran tai 2 vuodessa, ei siitä enää jaksa hernettä nenään vetää. Heräilee aamulla ja nuokkuu iltapäivään, sitten alkaa elämä voittaa.

Tosin mies, ja minäkin, käymme harvoin ulkona ja aina menot sovittu ennalta. Voi olla että en jaksaisi olla suvaitsevainen jos ex temporee vain lähtisi useamman kerran vuodessa ja aina tulisi takaisin tuossa kunnossa.

47 jatkaa

Ja mitä lapsiin tulee, niin eihän lapset sitä näe. Harvemmin lapset ovat aamuyöstä hereillä, kun isä tulee kotiin.

Kotona muuten juomme viiniä, mutta emme me humalassa ole.

Muualle joutuisi nukkumaan. Haisee pahalle ja nukkuu niin levottomasti ettei mun nukkumisesta enää tule mitään. Joskus ollut musta silmä kun on unissaan huitaissut kyynärpäällä silmään. Eikä herää vaikka yrittäisi herättää. Ei herää korvan juuressa huutavaan palovaroittimeen, ei siihen että heittää vettä naamalle. Kuorsaus ja pyöriminen vaan jatkuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ulkoruokintaan ja suhde päättyisi samantien. En voi sietää humalaisia (lapsuudessa kännikaloja nähty ihan tarpeeksi) ja mies kyllä tietää sen. Ei tosin edes juo alkoholia, joten nykyisen kanssa noin ei kävisi.

Melko kaheli akka! Ei taida olla kaikki kotosalla, jos tuolleen todella ajattelet. Aatella, mies vaikka kerran vuoteen kävis jossain kavereiden kanssa, niin sinä pistäisit pihalle. Sairas ajatusmaailma.

Minulla sairas ajatusmaailma? Psykopaatti sinä olet ja pahempaakin. Minulle ovat juopot tehneet todella pahoja juttuja. Ja mies tietää sen. Mies joka pakottaisi kännäämisellä elämään nuo kauhut uudelleen ei ole rakastava, kun noin satuttaisi, ja kuuluisi sinun kanssasi mielisairaalaan suljetulle osastolle loppuiäksi. Onneksi minulla sentään on kunnon mies, eikä kaltaistasi paskakasaa. *grr*

Älä välitä noista pösilöistä. Mies tietää mitä sinä suhteelta vaadit ja on suhteessa kanssasi ihan vapaaehtoisesti. Kaikki tietää ettei ketään voi pakottaa olemaan ottamatta alkoa jos haluavat ottaa. Kyllä se raittius kaikille ihan vapaaehtoista on. Eiköhän mies olisi jo päättänyt suhteen siinä kohtaa kun sai sinun tästä ehdostasi tietää, jos juomisen niin tarpeellisena kokisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ulkoruokintaan ja suhde päättyisi samantien. En voi sietää humalaisia (lapsuudessa kännikaloja nähty ihan tarpeeksi) ja mies kyllä tietää sen. Ei tosin edes juo alkoholia, joten nykyisen kanssa noin ei kävisi.

Melko kaheli akka! Ei taida olla kaikki kotosalla, jos tuolleen todella ajattelet. Aatella, mies vaikka kerran vuoteen kävis jossain kavereiden kanssa, niin sinä pistäisit pihalle. Sairas ajatusmaailma.

Minulla sairas ajatusmaailma? Psykopaatti sinä olet ja pahempaakin. Minulle ovat juopot tehneet todella pahoja juttuja. Ja mies tietää sen. Mies joka pakottaisi kännäämisellä elämään nuo kauhut uudelleen ei ole rakastava, kun noin satuttaisi, ja kuuluisi sinun kanssasi mielisairaalaan suljetulle osastolle loppuiäksi. Onneksi minulla sentään on kunnon mies, eikä kaltaistasi paskakasaa. *grr*

Älä välitä noista pösilöistä. Mies tietää mitä sinä suhteelta vaadit ja on suhteessa kanssasi ihan vapaaehtoisesti. Kaikki tietää ettei ketään voi pakottaa olemaan ottamatta alkoa jos haluavat ottaa. Kyllä se raittius kaikille ihan vapaaehtoista on. Eiköhän mies olisi jo päättänyt suhteen siinä kohtaa kun sai sinun tästä ehdostasi tietää, jos juomisen niin tarpeellisena kokisi.

Mies itsekin on kokenut samanlaista (ehkä siksi sovimmekin niin hyvin yhteen), eikä itsekään juo. Vihaa tosiaan kännissä olevia enemmän kuin minä, ehkä molempien kokemusten takia (olen tuo joka mainitsi samasta taisi olla sivulla 2). En ole uskaltautunut moneen parisuhteeseen, mutta molemmat eksät osasivat juoda kohtuudella läsnäollessani, ja sovimmekin, että jos haluavat kännätä, tehköön sen niin etten joudu tapaamaan heitä niin. Toinen on ex, koska unohti sopimuksen ja tuli kotiin kännissä parin yhtä kännissä olevan kaverinsa kanssa. Tuli ex vielä samana yönä. Toisen kanssa ero johtui ihan muista syistä (suhde muuttui opiskelujen takia etäsuhteeksi, joka ei toiminut, facessa olemme kyllä kavereita nykyään).

Minusta tollaiseen kuntoon itsensä juominen ei ole normaalia, ei vaikka niin kävisi vain kerran vuodessa. Olen muutenkin tosi tarkka alkoholista, sillä jouduin lapsena näkemään kaikenlaista viinan vuoksi. Jos miehelle ei nämä realiteetit kelpaa, niin hän voi vapaasti lähteä ja etsiä jonkun toisen. Tekisin myös itse niin, jos mies ei hyväksyisi rajojani.

Jokainen saa siis ryypätä ja kännätä niin paljon kuin sielu sietää, mutta sitä ei myöskään ole pakko jäädä katselemaan.

Ihan outoja vastauksia täällä.. jos oma mieheni juo, niin ei hänestä tule mitään spurgua tai raiskaajaa :D Suosittelen terapiaa jos humalaiset ihmiset tuovat noin kovaa pelkoa ja ennakkoluuloja.

Sänkyyn saa tulla ja miehen vaatteet otetaan yhdessä pois, mutta keskellä yötä en ala peuhaamaan.

Humalainen mies on tosi rasittava, mutta meillä käy näin onneksi vaan 1-2 kertaa vuodessa.

Mitä muuten tekisitte, jos mies tulisi kerran kotiin naama auki? Mun entisellä oli joskus silmäkulma tummana ja huuli auki. En usko, että hän olisi kykeneväinen lyömään, mutta oliko hän itse saanut iskuja vai kaatunut/törmännyt johonkin? Miehellä ei ollut mitään muistikuvia, mutta epäili ettei kukaan ollut lyönyt...

Silloin musta tuntui tosi pahalta.

Tässä on yksi syy miksi miehet sitten lähtevät vieraisiin. Mies on ollut pitämässä hauskaa ja haluaa rakasta naistansa vielä loppu illan hauskuus huipentumaksi, mutta mitä nainen tekee? Ajaa miehen muualle, hakemaan jostain muualta sitä.

Terapia tekisi terää näille niuhoille. Ymmärrän toki, että jos on lapsuudessa kokenut pahaa, ja syyllinen on juontunut pullosta, niin pelko on vahva. Mutta tuota pelkoa olisi syytä käsitellä jonkun kanssa.

Minä itse olen kasvanut absolutistiperheessä. En lapsena edes tunnistanut humalaista ihmistä kadulla. Minulle miehen humalajuominen on siksi lähinnä koomista.

Vierailija kirjoitti:

Ihan outoja vastauksia täällä.. jos oma mieheni juo, niin ei hänestä tule mitään spurgua tai raiskaajaa :D Suosittelen terapiaa jos humalaiset ihmiset tuovat noin kovaa pelkoa ja ennakkoluuloja.

Miksi alkoholia pitäisi käyttää?

Vierailija kirjoitti:

Terapia tekisi terää näille niuhoille. Ymmärrän toki, että jos on lapsuudessa kokenut pahaa, ja syyllinen on juontunut pullosta, niin pelko on vahva. Mutta tuota pelkoa olisi syytä käsitellä jonkun kanssa.

Minä itse olen kasvanut absolutistiperheessä. En lapsena edes tunnistanut humalaista ihmistä kadulla. Minulle miehen humalajuominen on siksi lähinnä koomista.

En ole koskaan ollut parisuhteessa, jossa alkoholi olisi tuonut miehen parhaat puolet esiin. Päinvastoin, muuten kilteistäkin miehistä on kuoriutunut röyhkeitä vittuilijoita alkoholia nautittuaan. Kyse ei siis ole pelkistä peloista ja ennakkoluuloista, vaan kokemuksista.

- yksi näistä niuhoista -

Umpijurri ja muutaman viinilasillisen juominen ovat aika eri asioita, ne pitäisi osata erottaa toisistaan. Joillekin se on näköjään hyvin vaikeaa. Olisiko heidän ikähaitari suurinpiirtein 15-25 vuotta...?

Juoda saa, mutta järki mukana siinäkin touhussa. Join itse teininä muutaman kerran liikaa ja se riitti. Aikuisena tiedän jo rajani, 14 vuotiaana ne piti hakea. T. Niuho, jota naurattaa vaan joidenkin teinimäiset ryyppäysjutut täälläkin :D