Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Sinkkuus ja siihen liittyvä ulkopuolisuus
30.10.2016 |
Minusta tuntuu että elämä vaan menee ohi ja elämä jää elämättä. Muut menevät naimisiin, perustavat perheen. Itse olen ollut sinkku jo todella pitkään. En tiedä missä kohtaa pitäisi vaan lakata enää toivomasta ja uskomasta siihen että itsekin voisi vielä saada rakkautta. Tämä toivominen kuitenkin satuttaa liikaa. Olisi helpompaa jos ei olisi koskaan seurustellutkaan niin ei tietäisi mistä jää paitsi. Missä vaiheessa kannattaa lopullisesti luopua siitä unelmasta että voisi saada parisuhteen?
Kommentit (55)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahdistaa sekin jos menee johonkin illanistujaisiin ja huomaa taas olevansa ainut sinkku paikalla...
Entäpä sitten, kun huomaat ettei sua kutsuta niihin illanistujaisiin enää. Ja joku kutsutuista kertoo vähän hämillään, kuinka nämä oli vähän sellaiset pariskuntien yhteiset...
Niin. Tai häissä se ainut sinkku laitetaan pöydänpäähän. Kunnes ei kutsuta enää ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä teen paljon asioita yksin. Käyn yksin keikoilla ja konserteissa, käyn yksin teatterissa, käyn yksin museoissa. Liikun yksin luonnossa. Käyn yksin lenkillä. Leivon yksin joulutorttuja, seison yksin tuulessa suomenlinnan lautalla, käyn yksin puolukassa. Olisi se silti mukava saada joku jakamaan tätä yksinkertaista arkeani.
Joo, toki. On ihan normaalia haluta kumppani. Jos parisuhteessa oleminen ei tekisi ihmiselle hyvää, emme me hakeutuisi yhteen niin hanakasti kuin edelleen teemme. Lähinnä halusin vain tuoda esiin, ettei sinkkuuden kannata antaa rajoittaa omaa elämää enempää kuin on pakko. Ainakin minulla oli tuossa paljon opettelemista.
Vierailija kirjoitti:
etsi seurustelukumppania eikä satunnaista seuraa...
kerro potentiaalisille ehdokkaille, että haluat seurustella
Minä etsin nimenomaan seurustelukumppania. Ei se tee siitä etsinnästä silti yhtään helpompaa. Kiinnostuksen pitää olla molemminpuoleista jne. Eikä kiinnostusta tai tunteita voi pakottaa. Olen ihan liian monelle mukavalle miehelle joutunut antamaan pakit kun toinen on ollut enemmän kiinnostunut kuin minä.
hanska kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahdistaa sekin jos menee johonkin illanistujaisiin ja huomaa taas olevansa ainut sinkku paikalla...
Entäpä sitten, kun huomaat ettei sua kutsuta niihin illanistujaisiin enää. Ja joku kutsutuista kertoo vähän hämillään, kuinka nämä oli vähän sellaiset pariskuntien yhteiset...
Onpa paskoja kavereita. Ei minun ystäväpiirissäni ole ainakaan koskaan vierottu ketään sinkkustatuksen perusteella. Ihan yhtä tervetulleita ovat olleet parisuhteessa olevat kuin yksin elävätkin. Tuollainen "pariskuntien yhteinen" tekeminen kuulostaa tosi oudolta.
Tosi monissa porukoissa on tällaisia käytänteitä. Vielä enemmän korostuu kun kuvaan tulee lapset. Sitten tilanne on niin että lapsiperheet näkevät keskenänsä ja sinkut tipahtavat kuvioista pois.
Olen käynyt treffeillä muutamien tosi pitkään sinkkuna olleiden naisten kanssa, ja heille oli yhteistä tietynlainen luovuttajan asenne. He eivät suhtautuneet tapaamisiin uteliaasti ja avoimesti vaan avoimen pessimistisesti. Sen sijaan, että heidän käyttäytymisensä olisi viestinyt: "Minkälainen tämä tyyppi mahtaa olla, ja mikä on parasta, mitä voin saada juuri hänen kanssaan?" se viesti: "Tuskin tästäkään mitään tulee, mutta katsotaan nyt, jos hän olisi jotenkin erilainen kuin kaikki muut."
Tällainen kyyninen lähestymistapa on sinänsä ihan ymmärettävä, mutta se tekee kummallekin tosi vaikeaksi olla hurmaava ja tulla itse hurmatuksi. Ja kun taas yhdestä potentiaalisesta jutusta ei tullut mitään kyynisyyden takia, kyyninen asenne saa lisävahvistusta. Tämä on eräänlainen noidankehä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
2/3 Sut sentään kutsutaan illanistujaisiin. Toisin kuin mua. On sitten taas kiva kuunnella kuin hauskaa oli ja grillattiin yhdessä yms. Eihän sinne yhtä ylimääräistä muijaa tarvita.
Tämä! Mulle kyllä kerrotaan, mitä kivaa on kaveripariskuntien kanssa tehty tai mitä lomalle suunnitelmia. Mutta sinkkua ei viitsitä edes kysyä mukaan.
Voisin toki yksinkin matkustella ja puuhata mutta en kyllä ole yksin matkustelevaa tyyppiä. Olen ainoa sinkku ystäväpiirissä, kaikki muut pariskuntia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
hanska kirjoitti:
Köyhänä sinkkuna oleminen on paljon kuormittavampaa verrattuna siihen, että olisi keskituloinen sinkku. Köyhyys kaventaa toiminnan mahdollisuuksia ja omaa vapautta ja saa sinkuuden mukanaan tuomat vastaavat rajoitukset tuntumaan monta kertaa pahemmalta.
hanska, puhut paljon ja joskus näköjään asiaakin. Juuri näin.
Mitä tulee aloitukseen niin samoilla linjoilla. Olen kuin ap, parisuhteessa vaan tulee tehtyä enemmän asioita. Välillä vaikea motivoida itsea tekemään yksin. Toivottavasti ap ja muut "ikisinkut" saatte parisuhteen. Itse alan menettämään jo toivon sen suhteen. Pari vuotta sinkkuna, enkä ole käynyt ensimmäisilläkään treffeillä.
Ainakin itseltä vielä tuntuu siltä, että mitä kauemmin on sinkkuna sen nirsommaksi tulen. Enkä nyt tarkoita mitään huippuyksilö-nirsoutta vaan lähinnä kumppanin täytyy olla juuri samanlainen kuin minä. Köyhä, tavallinen, saman arvot ja mielenkiinnon kohteet jne jne.
Jep. Pelkästään sunnuntai-iltana sohvalla röhnöttäminenkin tuntuu aivan erilaiselle jos on joku siinä vieressä seurana.
Olen miettinyt omaa mahdollista nirsouttani ja tottahan se on, että nyt on erilaiset kriteerit. Minä kun olen tosissani, enkä enää kelpuuta samoilla tavoin kuin joskus parikymppisenä. Onko toinen sellainen jonka vierestä haluaisi herätä vielä vuosienkin päästä vai ollaanko jo lähtökohtaisesti liian erilaisia tai liian erilaiset arvot.
Mulla vuosi 2016 näyttää olevan ensimmäinen vuosi sitten seksin aloittamisen 2003 kun en sitä tule "harrastamaan". Osaankohan enää edes suudella :/ Kaipaan kosketusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä voin kohta viettää 4. vuosipäivää seksille ja 3. suudelmalle. ehkä alan sytytellä niille kynttilöitä...
hanska kirjoitti:
Olen käynyt treffeillä muutamien tosi pitkään sinkkuna olleiden naisten kanssa, ja heille oli yhteistä tietynlainen luovuttajan asenne. He eivät suhtautuneet tapaamisiin uteliaasti ja avoimesti vaan avoimen pessimistisesti. Sen sijaan, että heidän käyttäytymisensä olisi viestinyt: "Minkälainen tämä tyyppi mahtaa olla, ja mikä on parasta, mitä voin saada juuri hänen kanssaan?" se viesti: "Tuskin tästäkään mitään tulee, mutta katsotaan nyt, jos hän olisi jotenkin erilainen kuin kaikki muut."
Tällainen kyyninen lähestymistapa on sinänsä ihan ymmärettävä, mutta se tekee kummallekin tosi vaikeaksi olla hurmaava ja tulla itse hurmatuksi. Ja kun taas yhdestä potentiaalisesta jutusta ei tullut mitään kyynisyyden takia, kyyninen asenne saa lisävahvistusta. Tämä on eräänlainen noidankehä.
Myönnän kyynistyneeni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monissa maissa miesten ja naisten ei ole ollenkaan soveliasta olla samoissa sosiaalisissa tilainteissa läsnä. Muka edistyksellisissä länsimaissa asia hoidetaan niin, että ihmiset ovat läsnä pariskunnan puolikkaina. Sitten miehet ja vaimot toimivat toistensa esiliinoina. Sinkku sekoittaisi tätä pakkaa. Kyllä huomasi eron jälkeen, kuinka monet ystävättäret lakkasivat kutsumasta. He kai pelkäsivät, että olisin ollut kiinnostunut heidän kälyisistä aviomiehistään.
Nykyään olen kiinnostunut ystävystymään vain toisten sinkkujen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
2/3 Sut sentään kutsutaan illanistujaisiin. Toisin kuin mua. On sitten taas kiva kuunnella kuin hauskaa oli ja grillattiin yhdessä yms. Eihän sinne yhtä ylimääräistä muijaa tarvita.
Tämä! Mulle kyllä kerrotaan, mitä kivaa on kaveripariskuntien kanssa tehty tai mitä lomalle suunnitelmia. Mutta sinkkua ei viitsitä edes kysyä mukaan.
Voisin toki yksinkin matkustella ja puuhata mutta en kyllä ole yksin matkustelevaa tyyppiä. Olen ainoa sinkku ystäväpiirissä, kaikki muut pariskuntia.
Tämä! Pariskunnat mökkeilevät, festaroivat yms keskenänsä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahdistaa sekin jos menee johonkin illanistujaisiin ja huomaa taas olevansa ainut sinkku paikalla...
Entäpä sitten, kun huomaat ettei sua kutsuta niihin illanistujaisiin enää. Ja joku kutsutuista kertoo vähän hämillään, kuinka nämä oli vähän sellaiset pariskuntien yhteiset...
Niin. Tai häissä se ainut sinkku laitetaan pöydänpäähän. Kunnes ei kutsuta enää ollenkaan.
Tungenpa pyytämättä tähän nokittamaan. Yksissä sukulaishäissä tämä 45-vuotias sinkkutäti, joka ei välitä lapsista eikä osaa olla niiden kanssa, pantiin istumaan eräänlaisessa alkovissa sijaitsevaan lastenpöytään 4-12-vuotiaiden seuraan. Sain sentään aikuisten ruoka-annoksen. Kun valokuvaaja tuli ikuistamaan pöytäseurani häähumua, minä lähdin pitkäksi toviksi haukkaamaan raitista ilmaa. En tiedä, kuka istumajärjestyksen oli tehnyt, ja ehkä niin on parempi.
No nyt syksyllä on ankeampaa olla yksin tai usein suhteessakin. Tämä vuodeanaika on aika raskas ja paljon on nyrpeitä ja surkeita naamoja ihmisillä kun laahustavat kaduilla. Ap:n ongelma on asioiden ajattelu joista jää paitsi, sen sijaan, että nauttisi siitä mitä on. On niistä suhteista riesaakin vaikka kuinka. Usein mietitään, mitä voisi olla jos ei olisi sitä kumppania. Monessa suhteessa myös pidetään onnellisia kulisseja ulospäin pystyssä yms. Olen pari kertaa seurustellut vuosia ja nykyään olen erittäin tyytyväinen yksin. Onnellisuus vaati sen, että heitin kaikki romanttiset unelmat romukoppaan ja lopetin niillä itseni riivaamisen. Saattaa kuulostaa pahalta mutta todellisuudessa koen nyt olevani vapaa ja onnellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
syrjintään kyllästynyt kirjoitti:
Monissa maissa miesten ja naisten ei ole ollenkaan soveliasta olla samoissa sosiaalisissa tilainteissa läsnä. Muka edistyksellisissä länsimaissa asia hoidetaan niin, että ihmiset ovat läsnä pariskunnan puolikkaina. Sitten miehet ja vaimot toimivat toistensa esiliinoina. Sinkku sekoittaisi tätä pakkaa. Kyllä huomasi eron jälkeen, kuinka monet ystävättäret lakkasivat kutsumasta. He kai pelkäsivät, että olisin ollut kiinnostunut heidän kälyisistä aviomiehistään.
Nykyään olen kiinnostunut ystävystymään vain toisten sinkkujen kanssa.
Missä maassa asut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahdistaa sekin jos menee johonkin illanistujaisiin ja huomaa taas olevansa ainut sinkku paikalla...
Entäpä sitten, kun huomaat ettei sua kutsuta niihin illanistujaisiin enää. Ja joku kutsutuista kertoo vähän hämillään, kuinka nämä oli vähän sellaiset pariskuntien yhteiset...
Niin. Tai häissä se ainut sinkku laitetaan pöydänpäähän. Kunnes ei kutsuta enää ollenkaan.
Tungenpa pyytämättä tähän nokittamaan. Yksissä sukulaishäissä tämä 45-vuotias sinkkutäti, joka ei välitä lapsista eikä osaa olla niiden kanssa, pantiin istumaan eräänlaisessa alkovissa sijaitsevaan lastenpöytään 4-12-vuotiaiden seuraan. Sain sentään aikuisten ruoka-annoksen. Kun valokuvaaja tuli ikuistamaan pöytäseurani häähumua, minä lähdin pitkäksi toviksi haukkaamaan raitista ilmaa. En tiedä, kuka istumajärjestyksen oli tehnyt, ja ehkä niin on parempi.
Järkyttävää...
Vierailija kirjoitti:
No nyt syksyllä on ankeampaa olla yksin tai usein suhteessakin. Tämä vuodeanaika on aika raskas ja paljon on nyrpeitä ja surkeita naamoja ihmisillä kun laahustavat kaduilla. Ap:n ongelma on asioiden ajattelu joista jää paitsi, sen sijaan, että nauttisi siitä mitä on. On niistä suhteista riesaakin vaikka kuinka. Usein mietitään, mitä voisi olla jos ei olisi sitä kumppania. Monessa suhteessa myös pidetään onnellisia kulisseja ulospäin pystyssä yms. Olen pari kertaa seurustellut vuosia ja nykyään olen erittäin tyytyväinen yksin. Onnellisuus vaati sen, että heitin kaikki romanttiset unelmat romukoppaan ja lopetin niillä itseni riivaamisen. Saattaa kuulostaa pahalta mutta todellisuudessa koen nyt olevani vapaa ja onnellinen.
Olen minäkin siis kokenut millaista on olla parisuhteessa. Ja kyllä, kaipaan sitä. Helpompaa olisi jos ei olisi koskaan seurustellut.
En koe olevani vapaa ja onnellinen. Elän köyhyysrajan alapuolella, olen sairas, olen yksin. Tietysti yritän tehdä jokaisesta päivästä mielekkään ja tehdä niitä asioita jotka tuottavat minulle onnellisuutta. En vaan silti totu tähän sinkkuuteen jotenkin mitenkään.
Miten voisin muuttaa ajatteluani, että näin tämän mun elämän pitikin mennä, ei parisuhdetta eikä perhettä?
Itsekin koin sinkkuaikana eron jälkeen (jolloin oltiin jo lähemmäs kolmikymppisiä) ulkopuolelelle jättämistä kaverien toimesta. Ystäväpariskunnat viettivät aikaa mieluiten vaan pariskuntien kesken, esimerkkinä illanvietot ja reissaamiset. Tuolloin onneksi opin, että yksin voi tehdä aivan samoja asioita ja ihan oman mielensä mukaan enkä tarvitse tuollaista kaveripiiriä lainkaan.
Muutamassa parisuhteessa on tullut hyvinkin selväksi, ettei sitä kumppania kiinnosta samat asiat tai tekemiset välttämättä lainkaan. Eli silloinkin voi "joutua" käymään elokuvissa, ravintoloissa, museoissa, ulkoilemassa jne. yksin. Kannattaa siis opetella (jos ei sitä jo osaa) nauttimaan omasta seurastaan. Nyt -onneksi- olen ollut toimivassa avoliitossa jo vuosia, mutta silti meillä on edelleen ne omat kiinnostuksen kohteet (paria yhteistä lukuunottamatta), mutta arki sekä elämä jaetaan yhdessä.
En ole koskaan asettanut tavoitteekseni naimisiinmenoa yms. perinteistä, joten en koe jääväni mistään paitsi, vaikka kaikki muut lähipiirissäni niin tekisivätkin. Ainoastaan onnellisuus ja tasapainoisuus merkitsevät itselleni hyvän elämän kannalta jotain.
Vierailija kirjoitti:
syrjintään kyllästynyt kirjoitti:
Monissa maissa miesten ja naisten ei ole ollenkaan soveliasta olla samoissa sosiaalisissa tilainteissa läsnä. Muka edistyksellisissä länsimaissa asia hoidetaan niin, että ihmiset ovat läsnä pariskunnan puolikkaina. Sitten miehet ja vaimot toimivat toistensa esiliinoina. Sinkku sekoittaisi tätä pakkaa. Kyllä huomasi eron jälkeen, kuinka monet ystävättäret lakkasivat kutsumasta. He kai pelkäsivät, että olisin ollut kiinnostunut heidän kälyisistä aviomiehistään.
Nykyään olen kiinnostunut ystävystymään vain toisten sinkkujen kanssa.
Missä maassa asut?
Kuule ihan Suomessa.
Alue: Aihe vapaa
Minä teen paljon asioita yksin. Käyn yksin keikoilla ja konserteissa, käyn yksin teatterissa, käyn yksin museoissa. Liikun yksin luonnossa. Käyn yksin lenkillä. Leivon yksin joulutorttuja, seison yksin tuulessa suomenlinnan lautalla, käyn yksin puolukassa. Olisi se silti mukava saada joku jakamaan tätä yksinkertaista arkeani.