Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kuinka paljon muilla äideillä on energiaa?
30.10.2016 |
Meillä kaksi pientä lasta, toinen vasta 1,5 v. Palasin pari kk sitten takaisin työelämään - ja rankkaa on!
Ensinnäkin työpaikka täysin uusi, ja siellä tahti on kova. Olen kaikesta uudesta illalla ihan uupunut, ja monta kertaa viikossa menee ylitöiksi. Vapaa-aika, se vähä, menee toipuessa ja tavallisen arjen pyörityksessä. Viikonloput ja ne työiltojen pari tuntia ole aina kotona lasten kanssa, ja lasten kansaa haluan ollakin.Mutta mitään muuta en jaksaisi järjestäkään.
Koti on ihan kaaoksessa, emmekä jaksa siihen panostaa koska panostamme siihen, että lapsilla on ruokaa ja puhtaat vaatteet.
Onko muilla sama meininki? Tai siis äideillä, joilla on vaativa työ? Kun katson fb:n ja instan menoa, niin siellä pienten lasten äidit ovat johtoasemassa, matkustavat työn puolesta. Mutta samaan aikaan he ovat täydellisen laitettuja, kotia sisustetaan, lapset joka kuvassa nätisti kammattuna. Joka viikko miehen kanssa finedining- treffeillä. Tai tyttöjen kanssa skumpalla.
Miten ne sen tekevät? Onki multa jäänyt jotain oleellista ymmärtämättä? Vai onko vain niin, että he ovat luonteeltaan muita energisempiä? Itsevarmempia? Onko tuuria vain tukiverkostoissa tai työ helppoa?
Mieheni vieläpä osallistuu kodin ja lasten hoitoon minua enemmän. Mutta silti olen jumalattoman väsynyt. Pidän työstä, eikä pelkkä kotona olo riittäisi. Eikä siihen olisi varaakaan. Mutta välillä kaipaan äitiyslomalle. En tässä stressisi huomisista töistä, aamulla ei tarttisi tällätä itseään ja roudata kiukuttelevia lapsia hoitoon, eikä tarvitsisi juosta kellon kanssa. Jäisi vaan kotiin pieruverkkareissa juomaan kahvia ja päikkäreiden aikaan itsekin nukkuisi.
Kommentit (4)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä teen kolmivuorotyötä, joka on henkisesti kuormittavaa. Minulle on tärkeää siistihkö koti, terveellinen ruoka ja yhteinen aika perheen kanssa esim. ulkoillen. Näihin panostan. Sen sijaan ystävyyssuhteeni ovat facen varassa, en harrasta liikuntaa ja ulkoinen olemukseni..Noh, yritän petrata.
Viihdyn kotona ja harrastan ajasta ja paikasta riippumattomia juttuja; luen ja teen käsitöitä. Tukiverkostoja meillä ei ole ja yhdellä lapsella on jatkuvaa huolenpitoa vaativa sairaus. Tukiverkostoista antaisin vasemman käteni pikkurillin :p
Tämä on tietty elämänvaihe ja hei, kaikkeen ei tarvitse revetä :) panosta siihen, mikä sulle ja perheellesi on tärkeää. Jos oikeasti haluat skumppahetkiä ja siistiä kotia, niin se on sitten pois jostain muusta. Tärkeintä on, että olet itse sinut tilanteen kanssa.
En oikeasti usko, että kellään pikkulapsivaihetta elävällä on helppoa. Tai ehkä jos on hyvät tukiverkot suurinpiirtein naapurissa. Totta on, että someen päivittyy vaan ne huippuhetket.
Ei niitä vuosia turhaan ruuhkavuosiksi kutsuta. Koita jaksaa, niin mäkin... Pitää yrittää tehä niitä asioita, joista saa mielihyvää ja voimaa. Siivous ei ole niin tärkeää loppupeleissä.
Alue: Aihe vapaa
Aivan. Instasta ja facestahan sitä oikeaa tietoa perheiden arjesta ja vanhempien jaksamisesta löytyykin....
Aika harva sinne kirjoittaa väsymyksestä ja vitutuksesta ja laittaa kuvia likaisia astioita pursuavista keittiön tasoista, petaamattomista sängyistä jne... Silti samaan aikaan arki voi olla hektistä ja vanhemmat jaksamisensa äärirajoilla. Ei huudeta jossain sosiaalisessa mediassa, jossa kaverilistalta löytyy kaikenlaisia tyyppejä vanhoista koulukavereista aina yhteistyökumppaneihin... Väsymystä ja muita arjen tosiasioita jaetaan varmaankin vähän pienemmälle kuulijakunnalle. Niille oikeasti läheisille ihmisille, joilta sitä tukeakin varmasti saa.