Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Sinkkuus ja siihen liittyvä ulkopuolisuus
30.10.2016 |
Minusta tuntuu että elämä vaan menee ohi ja elämä jää elämättä. Muut menevät naimisiin, perustavat perheen. Itse olen ollut sinkku jo todella pitkään. En tiedä missä kohtaa pitäisi vaan lakata enää toivomasta ja uskomasta siihen että itsekin voisi vielä saada rakkautta. Tämä toivominen kuitenkin satuttaa liikaa. Olisi helpompaa jos ei olisi koskaan seurustellutkaan niin ei tietäisi mistä jää paitsi. Missä vaiheessa kannattaa lopullisesti luopua siitä unelmasta että voisi saada parisuhteen?
Kommentit (55)
Vierailija kirjoitti:
Itsekin koin sinkkuaikana eron jälkeen (jolloin oltiin jo lähemmäs kolmikymppisiä) ulkopuolelelle jättämistä kaverien toimesta. Ystäväpariskunnat viettivät aikaa mieluiten vaan pariskuntien kesken, esimerkkinä illanvietot ja reissaamiset. Tuolloin onneksi opin, että yksin voi tehdä aivan samoja asioita ja ihan oman mielensä mukaan enkä tarvitse tuollaista kaveripiiriä lainkaan.
Muutamassa parisuhteessa on tullut hyvinkin selväksi, ettei sitä kumppania kiinnosta samat asiat tai tekemiset välttämättä lainkaan. Eli silloinkin voi "joutua" käymään elokuvissa, ravintoloissa, museoissa, ulkoilemassa jne. yksin. Kannattaa siis opetella (jos ei sitä jo osaa) nauttimaan omasta seurastaan. Nyt -onneksi- olen ollut toimivassa avoliitossa jo vuosia, mutta silti meillä on edelleen ne omat kiinnostuksen kohteet (paria yhteistä lukuunottamatta), mutta arki sekä elämä jaetaan yhdessä.
En ole koskaan asettanut tavoitteekseni naimisiinmenoa yms. perinteistä, joten en koe jääväni mistään paitsi, vaikka kaikki muut lähipiirissäni niin tekisivätkin. Ainoastaan onnellisuus ja tasapainoisuus merkitsevät itselleni hyvän elämän kannalta jotain.
Onnea parisuhteesta! Itse kaipaisin nimenomaan sellaista puuhailuseuraa, toki on varmasti monia asioita puolin ja toisin mistä toinen ei vaan voi kiinnostua. Minä taas tosissani kaipaisin sitä parisuhdetta ja ehkä myös perhettä, yksi lapsi voisi elämääni mahtua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tein sen hesarin testin jossa pystyi testaamaan kuinka etuoikeutettu on, ja sain tulokseksi että olen etuoikeutetumpi kuin 5% testin tekijöistä. Köyhyys todellakin lävistää koko elämäni kaikilla osa-alueilla. Olisipa edes se parisuhde niin voisi olla jonkun kanssa yhdessä köyhä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahdistaa sekin jos menee johonkin illanistujaisiin ja huomaa taas olevansa ainut sinkku paikalla...
Entäpä sitten, kun huomaat ettei sua kutsuta niihin illanistujaisiin enää. Ja joku kutsutuista kertoo vähän hämillään, kuinka nämä oli vähän sellaiset pariskuntien yhteiset...
Kyllä! Paras oli kun olimme kolmistaan kahden hyvän ystäväni kanssa kahvittelemassa. Tämä toinen ystävistäni sitten sanoo, että "hei tehän voisitte tulla meille uutena vuotena, sillä meille on tulossa yksi toinenkin pariskunta ja olen ajatellut, että teidät olisi kiva tutustuttaa toisiinne. Vähän sellaiset kolmoistreffit!" Ekasta virkkeestä ehdin jo innostumaan ja hyvä kun en heti todennut, että loistava idea...
Jepjep. Sanattomaksihan tällaiset vetää.
Kiitoksia, tiedän olevani hyvinkin onnellisessa asemassa, koska toimiva ja onnellinen parisuhde tuntuu olevan nykypäivänä kuin lottovoitto.
Pointtini lähinnä oli se, että ei kannata "jättää elämää elämättä" eikä vaipua epätoivoon tai saatikka kokea olevansa epäonnistunut ulkopuolinen, vaikka sitä puolisoa ei rinnalla olisikaan. Jos ei ole onnellinen niin on aika kohtuuton vaatimus olettaa toisen ihmisen sellaiseksi tekevän eikä siitä seuraa kuin pettymys. Tiedän toki, että lähes kaikki meistä rakkautta/kiintymystä kuitenkin tarvitsevat voidakseen hyvin.
Ikinähän ei tiedä, missä se kumppani sattuu kohdalle osumaan. Ehkäpä se on se toinen yksinään leffassa tai lenkkipolulla oleva :) Tsemppiä, älä luovu unelmistasi, mutta ethän unohda niitä asioita, joista saat nautintoa sekä elämyksiä.
-39-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla tämmöinen tarina. Olen nyt 34v. Useampi huono parisuhde takana, joista yhdestä tulin raskaaksi, ja jäin yksin heti saman tien. Miehet ei olleet enää mielessä vähään aikaan, olin tyytyväinen yksin ja lapsen kanssa. Tapasin kuitenkin hyvältä vaikuttavan miehen niihin aikoihin, kun lapsi oli noin vuoden. Tuntui että kaikki loksahti paikoilleen ja tuntui hyvältä ja oikealta. Ajan kanssa kuitenkin huomasin, että oltiin liian erilaisia ja miehestä paljastui vähitellen ei niin hyviä puolia. Vähitellen suhde ajautui pahaan kriisiin ja ero oli ruma. Erosta on yli vuosi aikaa, mutta en ole yli, enkä usko että pääsenkään ihan kokonaan ikinä, jotain särkyi niin perusteellisesti.
Olen nyt päässyt sellaiseen tilaan, että olen lakannut edes haaveilemasta mistään miehestä. Se ei edes kirpaise enää yhtään ajatus siitä, että elän lopun elämää ilman miestä. Tunnen olevani kokonainen ilman miestäkin. Ainoa, mikä sattuu ja tekee ajoittain hyvinkin surulliseksi, on etten voi näin saada lisää lapsia. Surettaa että lapseni joka kaipaisi sisarusta, ei saa sitä. Mutta en tällaiseen maailmaan kyllä mitään paloa tunnekaan enää synnyttää..
Sitten on tietenkin tämä yh näkökulma. Taloudelliset ongelmat meinaa uuvuttaa, eikä näköpiirissä ole helpotusta. Yksin on raskasta lähinnä vain tämän asian vuoksi tällä hetkellä. Oikeastaan en olisi uskonut vielä muutama vuosi sitten, että en tosiaan tarvitse miestä ollakseni onnellinen. On aika mahtava asia kun sen huomaa.
Kaipaatteko loppujen lopuksi enemmän rahaa vai miestä, jos suurin syy parisuhteen haluamiselle on köyhyys?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta tuntui samalta, ja tuntuu välillä vieläkin.
Mutta ainakin päätin yrittää tehdä asialle jotain ja olla mahdollisimman aktiivinen tässä "odotellessa". Olen aktivoitunut ihan uudella tavalla eri ystävien kanssa. Vahvistanut välejä sinkkuystäviin. Hankkinut uusia kavereita. Sekä opetellut lähtemään yksin ulos, baariin, lenkille, elokuviin, tapahtumiin...
Ei voi tietää löytääkö vielä joskus puolison. Mutta toivosta en ole vielä luopunut. Jonain päivänä se vain voi tapahtua. Yllättää.
Tosiaan! Sinkkujen kannattaa etsiytyä toistensa seuraan, niin on hauskempaa kuin liikaa yksin ja tulee tehtyä enemmän kaikenlaista. Yllättäen kaksi sinkkuystävääni on viime vuoden aikana löytänyt kumppanin ja ei nyt kadonnut kuvioista, mutta viettävät yleensä viikonloput perheidensä kanssa ja lomailevatkin muussa seurassa. Itse vietän viikonloput usein ihan täysin yksin. Harmi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysymys lähinnä köyhille naissinkuille. Mitä kautta etsitte tai toivoisitte miehen löytyvän, käytättekö jotain deittipalvelua? Mistä teitä löytää?
Eli sinkkuus tuo yksinäisyyttä ei niinkään sen takia, että ei ole elämänkumppania, vaan ennen kaikkea sen takia, että ei ole ketään muutakaan, kun yhtäkkiä sinusta tulee sosiaalinen paaria. Tai pariutuneitakin kavereita ehkä on, mutta näet heitä vain oman sukupuolen kokoonpanoissa.
Oikeastaan täytyy sääliä pariutuneita ystäviä: ei voi parisuhde kauhean kivaa olla, kun koko ajan täytyy hätistellä pois toisia, potentiaalisesti vaarallisia naisia (ainakin omassa päässä vaarallisia).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nostelen taas tätä keskustelua. Tänään sinkkuus on taas tuntunut aivan erityisen kipeälle. En edes osaa nimetä mitään yksittäistä syytä että miksi.
Vierailija kirjoitti:
Kysymys lähinnä köyhille naissinkuille. Mitä kautta etsitte tai toivoisitte miehen löytyvän, käytättekö jotain deittipalvelua? Mistä teitä löytää?
Okcupid + tinder
Ei ole oikein varaa käydä yhtään missään niin tulee sovelluksilla etsittyä seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen löytänyt miehiä jotka tarjoaa matkoja ja illallisia. Sen kummempaa vastinetta eivät edes vaadi. Aina ei edes liity mitään lempeä. Tarvitsevat seuraa . Kyllä minulla siis on menoa ja meininkiä ja ystäviäkin naispuolisia. T N 48
Alue: Aihe vapaa
Kyllä! Paras oli kun olimme kolmistaan kahden hyvän ystäväni kanssa kahvittelemassa. Tämä toinen ystävistäni sitten sanoo, että "hei tehän voisitte tulla meille uutena vuotena, sillä meille on tulossa yksi toinenkin pariskunta ja olen ajatellut, että teidät olisi kiva tutustuttaa toisiinne. Vähän sellaiset kolmoistreffit!" Ekasta virkkeestä ehdin jo innostumaan ja hyvä kun en heti todennut, että loistava idea...