Eron läpikäyneet, missä vaiheessa eroprosessia paha olo muuttuu hyväksi oloksi?

Kun mies ja miehen rojut ovat ulkona kämpästä.

Kun uusi nainen on löytynyt.

Se riippuu varmasti monesta asiasta mutta omasta puolestani voin sanoa että nyt 2 kk erosta olo on yllättävän hyvä. Välillä tietysti surullisempia hetkiä mutta ei mitää pitkään kestävää. Vähemmän itken nyt kun viimeisinä vuosina naimisissaollessa.

Aina välillä tulee vieläkin paha olo, vaikka erosta on 13v. Eikä olo itse erosta koskaan ole ollut hyvä, epäonnistuminenhan se on, mutta olo elämässä helpottuu pikku hiljaa, vaikka välillä on hirveetä, pitää vaan keskittyä niihin hyviin hetkiin.

4v erosta eikä ole sen jälkeen hyvää oloa näkynyt

Kuulemma 1 v. on tavallinen aika jos tavallinen avioero. helpoimmalla pääsee jättäjä, joka on jo itsekseen kauan miettinyt eroa, hänellä voi olla alussa jopa euforiaa... aika epäreilua

Vierailija kirjoitti:

4v erosta eikä ole sen jälkeen hyvää oloa näkynyt

Mulla meni 5 v, koska silloin ex jätti sen naisen jonka takia oli jättänyt minut. ja jätti aivan yhtä p*skalla tavalla kuin minut & kulki ympäriinsä haukkumassa tätä naista (lopetti samassa minun haukkumisen) . Silloin vasta sukulaiset ja tuttavat tajusi, että ex harrastaa mustamaalausta kun on nainen vaihdossa.

Taitaa olla niin yksilöllinen asia niinkin joka ikinen erokin että vaihtelee todella paljon ihmisten välillä. Meillä mies teki lopullisen eropäätöksen ja silti minulla on kohtalaisen hyvä olo reilu pari kk eron jälkeen. Asioita on vuosia pyöritelty ja käsitelty ennen erolleenmuuttoa niin lopulta se oli lähes helpottavaa että se piina loppui.

Vierailija kirjoitti:

4v erosta eikä ole sen jälkeen hyvää oloa näkynyt

Täällä sama. Rakastin miestäni mutta mieheltä loppui rakkaus ja muutti toisen naisen luokse, jätti lapset ja minut. Väsymys ja sen myötä tullut keskivaikea masennus johtivat pitkään sairauslomaan, sitä kautta työpaikan menetykseen ja nyt olen kuntoutustuella. Todellakaan mitään hyvää oloa ei ole koskaan tuon päivän jälkeen tullut eikä todennäköisesti tule. Miehen uudesta onnesta uuden perheen kanssa en pysty mitenkään iloitsemaan, en koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

4v erosta eikä ole sen jälkeen hyvää oloa näkynyt

Mulla meni 5 v, koska silloin ex jätti sen naisen jonka takia oli jättänyt minut. ja jätti aivan yhtä p*skalla tavalla kuin minut & kulki ympäriinsä haukkumassa tätä naista (lopetti samassa minun haukkumisen) . Silloin vasta sukulaiset ja tuttavat tajusi, että ex harrastaa mustamaalausta kun on nainen vaihdossa.

Surullisen tavallinen tarina. Näin nämä jättäjät usein toimivat. En voi käsittää, miksi heihin niin sokeasti uskotaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

4v erosta eikä ole sen jälkeen hyvää oloa näkynyt

Täällä sama. Rakastin miestäni mutta mieheltä loppui rakkaus ja muutti toisen naisen luokse, jätti lapset ja minut. Väsymys ja sen myötä tullut keskivaikea masennus johtivat pitkään sairauslomaan, sitä kautta työpaikan menetykseen ja nyt olen kuntoutustuella. Todellakaan mitään hyvää oloa ei ole koskaan tuon päivän jälkeen tullut eikä todennäköisesti tule. Miehen uudesta onnesta uuden perheen kanssa en pysty mitenkään iloitsemaan, en koskaan.

Se voi hyvin päättyä se hänen uusi onnensa, tilastollisesti jopa todennäköisempää että päättyy.

ja kyllä se elämä sinullekin vielä joskus hymyilee

T. saman kokenut

Eka vuosi on rankin. Sitten lähtee pikku hiljaa helpottamaan. Toipuminen riippuu niin monista asioista; tuliko ero sinulle yllätyksenä vai olitko ehtinyt jo käsitellä sitä, millaiset taidot sinulla on tutkailla itseäsi ja omaa osuuttasi eroon, miten käytännön asiat järjestyvät, onko lapsia, ymym. Meillä on eksän kanssa tosi hyvät välit ja kumpikin päässyt elämässä eteenpäin. Asiat on puhuttu läpi, joten kumpikin tietää miksi ero tuli. Kummallakin on uusi parisuhde. Meidän erosta on kohta 3 vuotta ja olo hyvin tasapainoinen. Silti edelleen ajoittain suru läikähtää. Mutta se kuuluu elämään.

Mitä enemmän annat itsellesi luvan surra ja tuntea muitakin eroon liittyviä tunteita, sitä paremmin toivut. Silti vihaan jumittuminen ei sitä ole. Terapiakin auttaa. Ei kannata antaa itsensä katkeroitua.

Mä olen se paha jättäjä, joka työsti eroajatusta monta vuotta. Se epäreilu, joka kertoi, ettei ole tyytyväinen. Halusi pariterapiaan, halusi muutosta. Ja sitten oli se jätetty. Jolle ero ei ollut vaihtoehto. Jolla oli kaikki hyvin. Jolla ei ollut ongelmia. Joka eli onnellisessa parisuhteessa. Joka ei nähnyt tarvetta muutokselle.

Niin. Minä sitten työstin ajatusta ja lopulta totesin (paska, epäreilu jättäjä!), että ei ole muuta vaihtoehtoa kuin erota. Ja tämä tuli yllätyksenä! Mitä?! Meillähän on kaikki hyvin.

Mä olin siis eropäätöksen jälkeen tyyni ja rauhallinen. Suuret kipuilut oli jo kipuiltu. Suurimmat epäonnistumisen itkut itketty. Mutta jos prosessin alusta lähtee laskemaan, niin ehkä 3 vuotta kesti päästä tasapainoiseen tilaan. Ja kyllä jättäjäkin voi kokea epäonnistumista! Surua. Menetyksen tuskaa. Sitä ei vaan haluta sallia, koska jonkun täytyy olla se pahis.

Nyt kun eroajatusten alkamisesta on 5 vuotta ja itse erosta 2,5 vuotta, olen onnellinen. Mulla on uusi parisuhde, joka on opettanut paljon menneistä virheistä. Uuden suhteen avulla olen myös armollisesti ymmärtänyt, että ex-liiton epäonnistuminen oli kiveen kirjoitettu jo pitkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

4v erosta eikä ole sen jälkeen hyvää oloa näkynyt

Täällä sama. Rakastin miestäni mutta mieheltä loppui rakkaus ja muutti toisen naisen luokse, jätti lapset ja minut. Väsymys ja sen myötä tullut keskivaikea masennus johtivat pitkään sairauslomaan, sitä kautta työpaikan menetykseen ja nyt olen kuntoutustuella. Todellakaan mitään hyvää oloa ei ole koskaan tuon päivän jälkeen tullut eikä todennäköisesti tule. Miehen uudesta onnesta uuden perheen kanssa en pysty mitenkään iloitsemaan, en koskaan.

Ymmärrän, ja otan osaa. Iloitse kuitenkin omista laspistasi. Itselläni ei ole valitettavasti laspia ollenkaan, eikä tule.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

4v erosta eikä ole sen jälkeen hyvää oloa näkynyt

Täällä sama. Rakastin miestäni mutta mieheltä loppui rakkaus ja muutti toisen naisen luokse, jätti lapset ja minut. Väsymys ja sen myötä tullut keskivaikea masennus johtivat pitkään sairauslomaan, sitä kautta työpaikan menetykseen ja nyt olen kuntoutustuella. Todellakaan mitään hyvää oloa ei ole koskaan tuon päivän jälkeen tullut eikä todennäköisesti tule. Miehen uudesta onnesta uuden perheen kanssa en pysty mitenkään iloitsemaan, en koskaan.

Se voi hyvin päättyä se hänen uusi onnensa, tilastollisesti jopa todennäköisempää että päättyy.

ja kyllä se elämä sinullekin vielä joskus hymyilee <3

T. saman kokenut

Eli meinaat, että tämä jätetty muuttuisi onnelliseksi, jos exän uusi suhde päättyy?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

4v erosta eikä ole sen jälkeen hyvää oloa näkynyt

Täällä sama. Rakastin miestäni mutta mieheltä loppui rakkaus ja muutti toisen naisen luokse, jätti lapset ja minut. Väsymys ja sen myötä tullut keskivaikea masennus johtivat pitkään sairauslomaan, sitä kautta työpaikan menetykseen ja nyt olen kuntoutustuella. Todellakaan mitään hyvää oloa ei ole koskaan tuon päivän jälkeen tullut eikä todennäköisesti tule. Miehen uudesta onnesta uuden perheen kanssa en pysty mitenkään iloitsemaan, en koskaan.

Se voi hyvin päättyä se hänen uusi onnensa, tilastollisesti jopa todennäköisempää että päättyy.

ja kyllä se elämä sinullekin vielä joskus hymyilee <3

T. saman kokenut

Eli meinaat, että tämä jätetty muuttuisi onnelliseksi, jos exän uusi suhde päättyy?

No ei sinänsä. Jyllä onneen muutakin tarvitaan. Mutta onhan se lohdullista jos päättyy, mitä sitä kieltämään.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen se paha jättäjä, joka työsti eroajatusta monta vuotta. Se epäreilu, joka kertoi, ettei ole tyytyväinen. Halusi pariterapiaan, halusi muutosta. Ja sitten oli se jätetty. Jolle ero ei ollut vaihtoehto. Jolla oli kaikki hyvin. Jolla ei ollut ongelmia. Joka eli onnellisessa parisuhteessa. Joka ei nähnyt tarvetta muutokselle.

Niin. Minä sitten työstin ajatusta ja lopulta totesin (paska, epäreilu jättäjä!), että ei ole muuta vaihtoehtoa kuin erota. Ja tämä tuli yllätyksenä! Mitä?! Meillähän on kaikki hyvin.

Mä olin siis eropäätöksen jälkeen tyyni ja rauhallinen. Suuret kipuilut oli jo kipuiltu. Suurimmat epäonnistumisen itkut itketty. Mutta jos prosessin alusta lähtee laskemaan, niin ehkä 3 vuotta kesti päästä tasapainoiseen tilaan. Ja kyllä jättäjäkin voi kokea epäonnistumista! Surua. Menetyksen tuskaa. Sitä ei vaan haluta sallia, koska jonkun täytyy olla se pahis.

Nyt kun eroajatusten alkamisesta on 5 vuotta ja itse erosta 2,5 vuotta, olen onnellinen. Mulla on uusi parisuhde, joka on opettanut paljon menneistä virheistä. Uuden suhteen avulla olen myös armollisesti ymmärtänyt, että ex-liiton epäonnistuminen oli kiveen kirjoitettu jo pitkään.

Ei jättäjä ole paska, jos on kertonut että on tyytymätön ja ero käynyt mielessä ja ehdottanut keskustelua/ pariterapiaa.

Sellainen jättäjä on paska joka ei kysyttäessäkään ole suostunut kertomaan mikä vaivaa vaan väittänyt poissaolevuutensa syyksi työstressiä/lapsuudenperheen ongelmia tms. Ja sitten pamauttaa yksi päivä että haluaa eron heti ja on miettinyt tätä jo vuosia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen se paha jättäjä, joka työsti eroajatusta monta vuotta. Se epäreilu, joka kertoi, ettei ole tyytyväinen. Halusi pariterapiaan, halusi muutosta. Ja sitten oli se jätetty. Jolle ero ei ollut vaihtoehto. Jolla oli kaikki hyvin. Jolla ei ollut ongelmia. Joka eli onnellisessa parisuhteessa. Joka ei nähnyt tarvetta muutokselle.

Niin. Minä sitten työstin ajatusta ja lopulta totesin (paska, epäreilu jättäjä!), että ei ole muuta vaihtoehtoa kuin erota. Ja tämä tuli yllätyksenä! Mitä?! Meillähän on kaikki hyvin.

Mä olin siis eropäätöksen jälkeen tyyni ja rauhallinen. Suuret kipuilut oli jo kipuiltu. Suurimmat epäonnistumisen itkut itketty. Mutta jos prosessin alusta lähtee laskemaan, niin ehkä 3 vuotta kesti päästä tasapainoiseen tilaan. Ja kyllä jättäjäkin voi kokea epäonnistumista! Surua. Menetyksen tuskaa. Sitä ei vaan haluta sallia, koska jonkun täytyy olla se pahis.

Nyt kun eroajatusten alkamisesta on 5 vuotta ja itse erosta 2,5 vuotta, olen onnellinen. Mulla on uusi parisuhde, joka on opettanut paljon menneistä virheistä. Uuden suhteen avulla olen myös armollisesti ymmärtänyt, että ex-liiton epäonnistuminen oli kiveen kirjoitettu jo pitkään.

Ei jättäjä ole paska, jos on kertonut että on tyytymätön ja ero käynyt mielessä ja ehdottanut keskustelua/ pariterapiaa.

Sellainen jättäjä on paska joka ei kysyttäessäkään ole suostunut kertomaan mikä vaivaa vaan väittänyt poissaolevuutensa syyksi työstressiä/lapsuudenperheen ongelmia tms. Ja sitten pamauttaa yksi päivä että haluaa eron heti ja on miettinyt tätä jo vuosia.

Mutta ymmärrät kai, ettei se jätetty välttämättä kerro koko totuutta? Tai edes välttämättä itse suostu uskomaan, että onhan näistä puhuttu. Mun exälle ero tuli salamana kirkkaalta taivaalta. Vaikka olin puhunut ja kertonut ja ja ja. Silti. Hän edelleen eli omalta näkökannaltaan onnellisessa parisuhteessa ja se loppui hänen mielestään yllättäen mun eroilmoitukseen.

Tämän vuoksi mulla nousee karvat pystyyn näistä "yllätyseroista". Yllätys on niin suhteellista. Jos jotain ei halua hyväksyä tai ymmärtää, niin lopullinen ilmoitus on kaiketi sitten yllätys.

T. Paska jättäjä

Kun saa seuraavan kerran pillua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

4v erosta eikä ole sen jälkeen hyvää oloa näkynyt

Täällä sama. Rakastin miestäni mutta mieheltä loppui rakkaus ja muutti toisen naisen luokse, jätti lapset ja minut. Väsymys ja sen myötä tullut keskivaikea masennus johtivat pitkään sairauslomaan, sitä kautta työpaikan menetykseen ja nyt olen kuntoutustuella. Todellakaan mitään hyvää oloa ei ole koskaan tuon päivän jälkeen tullut eikä todennäköisesti tule. Miehen uudesta onnesta uuden perheen kanssa en pysty mitenkään iloitsemaan, en koskaan.

Se voi hyvin päättyä se hänen uusi onnensa, tilastollisesti jopa todennäköisempää että päättyy.

ja kyllä se elämä sinullekin vielä joskus hymyilee <3

T. saman kokenut

Eli meinaat, että tämä jätetty muuttuisi onnelliseksi, jos exän uusi suhde päättyy?

No ei sinänsä. Jyllä onneen muutakin tarvitaan. Mutta onhan se lohdullista jos päättyy, mitä sitä kieltämään.

Jos oma onni on toisen epäonnesta kiinni, niin asiat on kyllä aika huonosti. Mitä sitä kieltämään.