Miksi naiset haluavat kiistoja, riitoja ja draamaa parisuhteissa ja miehet elää ilman niitä, tai selvittää ne pois alta?

Nämä naisten riitahakuiset parisuhteet varmaan ovat syynä siihenkin, että lesbosuhteet ovat kaikkein väkivaltaisimpia. Ja homosuhteet väkivallattomimpia, kun ei ole naisia yhtäkään draamailemassa.

Draama herättää voimakkaita tunteita ja naiset elää tunteista. Tasapainoinen suhde on heille liian tylsä. Siksi he ottaa aina se jännämiehen, joka pettää ja on muutenkin arvaamaton, koska jännämies tuo sitä draamaa ja niitä suuria tunteita, joita tasaisen tylsä betamies ei voi tarjota.

Sukupuolten ei pitäisi oikeastaan olla tasa-arvoisia, vaan toinen on pomo. Kukko ja kana. Harmaaselkä ja lauma naaraita. Naisen ei ole hyvä olla, jos sen pitää kantaa liikaa vastuuta. Sen takia kaivetaan ongelmia ja hämmennetään kunnes se uros ottaa taas edes hetkeksi johtajuuden ja palauttaa järjestyksen. Se on puhdasta biologiaa.

Vierailija kirjoitti:

Sukupuolten ei pitäisi oikeastaan olla tasa-arvoisia, vaan toinen on pomo. Kukko ja kana. Harmaaselkä ja lauma naaraita. Naisen ei ole hyvä olla, jos sen pitää kantaa liikaa vastuuta. Sen takia kaivetaan ongelmia ja hämmennetään kunnes se uros ottaa taas edes hetkeksi johtajuuden ja palauttaa järjestyksen. Se on puhdasta biologiaa.

Eli naisten lapsellisuus on mielestäsi jotain minkä ei pitäisi tai mikä ei voi muuttua.

Ai? Oman kokemuksen mukaan se draama syntyy nimenomaan siitä, että miehet eivät halua selvittää niitä asioita.

Vierailija kirjoitti:

Onko kyseessä mielestänne sisäsyntyiset ominaisuudet, opitut, hormonaaliset tms?

Miksi koet tarvetta yleistää?

Jaa, meillä mies on kyllä se joka vetää draaman ihme asioista ja sitten syyttää MINUA siitä, kun itse alkaa draamailemaan jostakin ja ihmettelen että mitähän vittua taas. Kilahtaa yllättävistä jutuista, mököttää, osoittaa mieltä.... hohhoijaaa...

Mies on kuin tuuliviiri. Naamasta yleensä näkyy aamulla mistä tuuli puhaltaa eli onko vittumsisella päällä vai normaali. Jos eka, niin en edes yritä kommunikoida.

Alkuaikoina syytin itseäni, että mitä mä olen tehnyt väärin, mutta nyttemmin oon tajunnut, että hän vaan on sellanen mitä on. Ilman syytä kuin perseeseen ammuttu karhu tai kauhea drama queen. Annan olla. Joka syyttä suuttuu...

Timo on taas saapunut palstalle. Tunninko maltoit olla poissa?

No itsellä kyllä täysin päinvastainen kokemus. Kun elää pari vuotta prinsessaharhaisen, temperamenttiongelmaisen draamakuninkaan kanssa ja kittailee reikäisiä seiniä, ei kyllä mitään muuta niin paljon elämältä toivo kuin tasaista ja hiljaista ja tylsää arkea. 

Vierailija kirjoitti:

Timo on taas saapunut palstalle. Tunninko maltoit olla poissa?

Ken tämä Timo on?

Vierailija kirjoitti:

Ai? Oman kokemuksen mukaan se draama syntyy nimenomaan siitä, että miehet eivät halua selvittää niitä asioita.

Jep!!!

Vierailija kirjoitti:

Ai? Oman kokemuksen mukaan se draama syntyy nimenomaan siitä, että miehet eivät halua selvittää niitä asioita.

Juuri tämä. Draamat tulee siitä kun se mies ei puhu, se ei puhu mikä sitä vaivaa, korkeintaan jotain mielenosoitusta tai mökötystä, ja varsinkaan siitä ei voi puhua jos naisella on joku asia mikä vaivaa. Kaikki pitäis vaan vaieta ja elää siinä valheellisessa ja kireässä ilmapiirissä, näytellä, se tappaa rakkauden. Miehet tekee mitä vaan kunhan vaan ei tarvi selvittää mitään asiaa puhumalla.

Kyllä se miesten testosteroni tekee kaikista miehistä sellaisia, etteivät he pysty keskustelemalla asiota hoitamaan, vaan nyrkit laulaa. Naisten välinen väkivalta taas on äärimmäisen harvinaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kyseessä mielestänne sisäsyntyiset ominaisuudet, opitut, hormonaaliset tms?

Miksi koet tarvetta yleistää?

Näistä jännämiehistä jankkaavan ihmisen (Timon?) tarkoitusperät ovat... no voit itse päätellä ne.

Vierailija kirjoitti:

Nämä naisten riitahakuiset parisuhteet varmaan ovat syynä siihenkin, että lesbosuhteet ovat kaikkein väkivaltaisimpia. Ja homosuhteet väkivallattomimpia, kun ei ole naisia yhtäkään draamailemassa.

Näinpä. Mies ja nainen tasapainottavat toisiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Timo on taas saapunut palstalle. Tunninko maltoit olla poissa?

Ken tämä Timo on?

Uliuli

Tämä johtuu siitä, että perinteisesti (ja käytännössä yhä vieläkin näin) miehelle parisuhde on usein antoisaa elämää. Joku tekee ruokaa, hoitaa kodin toimivaksi ja siistiksi, ottaa harteilleen lasten asiat jne. Kuka tällaista tasapainoa haluaisi horjuttaa? Nainen taas haluaa horjuttaa tätä tadapainoa, haluaa toisenlaisen tasapainon. Siksi miehestä varmaan tuntuu, että nainen on draamakuningatar ja mies itse on tasapainoinen ja vakaa. Naisesta taas tuntuu, että tilanne on epäreilu, eikä mies välitä.

Meillä kans se on niinpäin, että mies kehittää riitaa ja draamaa ihan tyhjänpäiväisestä. Aina saa olla varuillaan, eikä sekään yleensä auta. Joskus näkee jo aamusta, että riitaa pukkaa ja joskus se tulee kuin salama kirkkaalta taivaalta. Aiheet on laidasta laitaan. Onneksi ei asuta yhdessä, enkä aio muuttaakaan.

Vierailija kirjoitti:

No itsellä kyllä täysin päinvastainen kokemus. Kun elää pari vuotta prinsessaharhaisen, temperamenttiongelmaisen draamakuninkaan kanssa ja kittailee reikäisiä seiniä, ei kyllä mitään muuta niin paljon elämältä toivo kuin tasaista ja hiljaista ja tylsää arkea. 

Mies tuntui kuitenkin suhteen alkuvaiheessa jännältä, eikä tuollaista tilannetta olisi voinut ennalta arvata.

Joo, exän kanssa oli suhde ylä- ja alamäkeä, aina joku ihmeellinen kuvio päällä. Mies kehitti riitaa pienimmästäkin, varmaan usein ihan purkaakseen omia paineitaan minuun ja välillä piti kai saada syy lähteä ovet paukkuen (minne sitten ikinä menikään). Ja kun yritin selvittää asioita, minä olinkin se vaikea ja draamailija. 

Aloin melkein uskoa tähän, kunnes tapasin nykyisen. Eipä ole kymmeneen vuoteen ollut minkäänlaista draamaa kun mies ei sellaisesta välitä. Ei ollutkaan se vika minussa.