Kertokaa hauskoja juttuja joille olette nauraneet joskus ihan hulluna

Olin hyvän ystäväni kanssa pikkujouluissa. Hän yritti baarissa vessaan, mutta oli pitkä jono, kun oltiin lähdössä. Sanoin, että käy tuossa pusikossa lähellä. Sinne käveltiin, oli pilkkopimeää, ja katselin pois päin, kun hän kävi kyykylleen. Siinä oli siis jalkakäytävä ja sen vieressä oja, missä hän kyykki. Hetken päästä kuului, että voi vit-tu, voi v*tun v*tun v*ttu. Käännyin katsomaan, enkä nähnyt häntä ollenkaan. Otin kännykän valon esiin ja sen avulla näin, että sinne oli kellahtanut ojaan, jalat sojotti taivasta kohti ja takapuoli paljaana. Ai että me molemmat revettiin nauramaan. Siitä ei meinannut tulla loppua, ja ystäväni sanoi, että nyt ei naureta enää yhtään, tai hän ei pääse täällä kiipeämään pois eikä saa vedettyä housuja jalkaan. Me naurettiin ja naurettiin.

Kuka on maailman nopein uimari? -Virtasen Veijo. 

 

Lempivitsi, jolle nauran aina :D 

Meidän mummo oli vanhemmiten puolikuuro mutta oikein sosiaalinen ja seurallinen. Televisiossa oli sellainen stand up-koomikko kuin Niko Kivelä. Joku ehkä saattaa muistaa hänet. Mummon luona oltiin kylässä siis, katsottiin tv:tä, ja mummo kysyi, kuka se tuo mies on. Minä puolihuutoa vastasin, että Niko Kivelä. Mummo sanoi, että jaa, Niko Lipevä. On ne nykyajan esiintyjät, kun nimetkin pitää olla lipevää ja imelää ja vaikka mitä. 

Kyllä nauratti, ja se juttu iski jopa minun isän huumorintajuun, ja hän on totinen mies.

Meillä oli vessan ovi, jota ei saanut lukita, kun se lukko oli elinkaarensa lopussa. Se oli sis reistaillut. Menin yksin kotona ollessani vessaan ja ajatuksissani laitoin oven lukkoon. Tajusin saman tien, että moka, ja että jos tuo lukko nyt jumittuu, niin tällaista tuuria ei voi kenelläkään olla. Kas kummaa, lukko tosiaan oli junissa. Aloin nauraa ihan hysteerisesti. Yksin kotona, kännykkä olohuoneessa ja vessan oven takana jumissa. Ihan kuin jostain elokuvasta. Yritin huutaa vessan pienestä tuuletusikkunasta apua, mutta kun se ikkuna ei ole naapuriin päin. Nauroin ja potkin ovea, ja lopulta se lukon kieleke antoi periksi, vai antoiko se ovi periksi vai mikä osa lienee antanut periksi, mutta kuitenkin se ovi rävähti auki. Minulla oli niin hauskaa, että soitin kaikki ystävät ja sukulaiset läpi, tosin osa ei ymmärtänyt mitä hauskaa siinä oli. Minusta se oli tilannekomiikkaa parhaimmillaan.

Vierailija kirjoitti:

Mummoni kertoi että tämä tapahtui hänen nuoruudessaan. Hän oli töissä hautausmaalla. Yksi aamu hän oli haravoimassa hautausmaan polkuja, sitten hän näki jotain omituista: mies nousi ylös juuri kaivetusta haudankuopasta, sinne oli pudonnut kylän juoppo ja sammunut :D

Joo, mutta minun kesätyöpaikassa hautausmaalla alkoi nousta savua vasta kaivetusta haudasta. Oli aamu, kastetta ja vähän usvaa, ja ihan selvästi haudasta nousi savua. Meitä ei ollut kuin minä ja toinen kesätyöntekijä siellä päin hautausmaata, ja se toinen juoksi hakemaan hautausmaan hoitajan. Minua pelotti ihan älyttömästi. Hautausmaan hoitaja tuli reippain askelin ja huusi jo kaukaa hautaa lähestyessään, että kuka piru täällä taas jekkuilee. Minä en pystynyt muuta kuin nauramaan, siis kun oltiin hautausmaalla ja kuka piru jekkuilee. Siellä oli haudankaivajan kesäapulaiset tupakalla! Oli laittanut itsensä istualteen, ilmeisesti lapiolla siisti kuoppaa ja röyhytteli siellä salassa savukkeen. Tuo on aina mielessä kun käyn hautausmaalla, että kuka piru täällä taas jekkuilee.

Perheemme saunomisen jälkeen jäimme mieheni kanssa vielä sekstailemaan.Pienin poikamme ( 5v) tuli kesken kaiken kyselemään milloin tulemme saunasta pois.Mieheni hätäpäissään ei keksinyt muuta kuin alkaa siirtelemään paljain käsin kuumia kiuaskiviä esittäessään pojallemme jotain tekevänsä, kun kerran olimme saunassa edelleen.Mieheni siinä käsiään voivotellessaan minä en voinut kuin nauraa hysteerisenä hänelle ja koko koomiselle tapaukselle.

Tätä kirjoittaessanikin purskahtelen nauramaan edelleen.Ja aina kun tapaus vain muistuu mieleeni.

P.S: Kukaan ei loukkaantunut tapauksessa.Miehelleni ei tullut palovammoja käsiin.

120 nautinnon yötä ruskeassa talossa.

Muutin uuteen vuokrakämppään ja ekana iltana nukkumaan mennessä laitoin makuuhuoneen oven kiinni. Aamulla hirveä kupla otsassa lähdin vessaa kohti eikä makkarin ovi auennut millään. Ehdin jo ajatella nurkassa olevan peikonlehden ruukkua pelastuksena, kun lopulta sain vedettyä oven auki. En ikinä sen jälkeen pistänyt ovea kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vie Raili ja kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies meni metsään löi päänsä oksaan.

 

Olisi vielä hauskempaa, jos mies menisi pellolle ja löisi päänsä puun runkoon.

 

Vielä hauskenpaa on kun veneessä on tilipi tappi :D :D

 

Mitä hauskaa tässä on? :-+

Tykkään huumorista ja olen kova nauramaan kaikelle hauskalle, mutta tuon hauskuutta en kyllä minäkään ymmärrä.🥱

Vierailija kirjoitti:

Meidän mummo oli vanhemmiten puolikuuro mutta oikein sosiaalinen ja seurallinen. Televisiossa oli sellainen stand up-koomikko kuin Niko Kivelä. Joku ehkä saattaa muistaa hänet. Mummon luona oltiin kylässä siis, katsottiin tv:tä, ja mummo kysyi, kuka se tuo mies on. Minä puolihuutoa vastasin, että Niko Kivelä. Mummo sanoi, että jaa, Niko Lipevä. On ne nykyajan esiintyjät, kun nimetkin pitää olla lipevää ja imelää ja vaikka mitä. 

Kyllä nauratti, ja se juttu iski jopa minun isän huumorintajuun, ja hän on totinen mies.

Mummot on ihania!😄

Tapauksesta on 15 vuotta mutta edelleen saan hervottomia naurukohtauksia kun tämä muistuu mieleen.

Meillä oli olohuoneessa sohvan vieressä nurkassa kukkapöytä ja sen päällä valaisin aika korkealla katossa. Yhtenä iltana valo ei katkaisijasta painaessa syttynyt, eli lamppu piti vaihtaa. Meidän silloinen koira makoili rauhassa pedillään noin kolmen metrin päässä siitä nurkasta, jossa ko. valaisin oli.

En jaksanut lähteä hakemaan keittiöjakkaraa ja siirtelemään sohvaa, joten reippaana nousin sohvan käsinojalle, josta juuri ja juuri yletyin vaihtamaan lampun. Hyvin meni. Kun käännyin ja aioin tulla alas, jalka tarttui sohvalla olevan torkkupeiton liepeeseen. Estääkseni itseäni kaatumasta, jouduin koikkelehtimaan miten kuten lattialle ja ottamaan juoksuaskelia säilyttääkseni tasapainon.

Verkkokalvoille paloi ikuisiksi ajoiksi koiran täydellisen hölmistynyt ilme, kun tulin ensin pää kolmantena jalkana alas sohvalta ja juoksin sitten sitä kohti täyttä vauhtia. Koira jähmettyi täysin, eikä liikahtanut edes siinä kohtaa kun tömähdin päin seinää aivan sen viereen. 

Meihin kumpaankaan ei sattunut (paitsi jälkeenpäin minuun, kun nauroin niin että olin tukehtua).

jees kirjoitti:

Nämä aina naurattaa :DDD

Autoilijoiden selitykset

Seuraavassa tosikertomuksia vakuutusyhtiöiden vahinkoilmoituskaavakkeista, joissa autoilijat ovat pyrkineet lyhimmällä mahdollisella tavalla kertomaan vahingosta. Virheellinen kielenkäyttö ja kirjoitus voi joskus olla hauskaakin.

Tullessani kotiin ajoin väärään taloon ja törmäsin puuhun jota minulla ei ole.

Luulin että ikkuna oli alhaalla, mutta huomasin että se oli ylhäällä kun pistin pääni sen läpi.

Kaveri oli jokapaikassa kadulla. Minun täytyi kurvata monta kertaa ennenkuin osuin häneen.

Lähdin tienreunasta, vilkaisin anoppiani ja ajoin padon yli.

Yrittäessäni tappaa kärpästä, ajoin puhelinpylvääseen.

Olin ajanut 40 vuotta kun nukahdin rattiin ja jouduin onnettomuuteen.

Olin matkalla lääkäriin peräpään vaikeuksien kanssa kun kuningaspulttini antoi periksi ja aiheutti minulle onnettomuuden.

Kun lähestyin risteystä

Tätä litaniaa lukiessa kotimatkalla oli naurussa pidättelemistä. Muut matkustajat pitivät varmaan seonneena

Mummo kyseli mitä ostaisi joululahjaksi lapsenlapsilleen, johon lasten äiti vastasi "ryhmähauta on ostettu"

Toisessa ketjussa joku väittää, että 100 miljoonaa vuotta sitten oltiin hiiriä. Kyllä se naurattaa. (evoluutiokeskustelu)

Vierailija kirjoitti:

Tuttavaperhe ajoi pihaan ja teinipoika,joka ei vuosiin ole katsonut Muumeja huudahti  yllättäen

"as eet käteen perhe kallis!" Hajosin ihan täysin ja vieraat katsoi ihmeissään kun avasin oven vedet silmissä tyrskien.

Tää olis just sellainen, jolle meidän perheessä naurettaisiin silmät vedessä :D

Up

Tuosta kaikista asiakkaistaan valittavasta naisesta (jotka siis hänen mukaansa valittivat koko ajan kaikesta...) tuli mieleen tapaus useamman vuoden takaa, kun eräs naishenkilö oli tutustumassa mahdolliseen uuteen toimitilaan. Meillä oli siis tilat vielä käytössä, mutta uudet tilat haussa. Tämä nainen sattui kysymään, mistä suunnasta toimistoon tulee auringonvaloa (olin todennut, että varsinkin kesähelteillä saattaa olla aika lämmin siinä paikassa). Kun en heti osannut sanoa tarkkaa vastausta, hän suuttui ja kovaan ääneen ihmetteli, miksi en tiennyt, mistä suunnasta aurinko paistoi milloinkin.

Taisi kuvitella, että auringon liikkeiden seuraaminen on oleellinenkin osa työtäni (joka oli siis lähinnä verkkosivujen päivittämistä, asiakasrekistereiden ylläpitoa jne - istuin siis suurimman osan päivästä koneeseen tuijottaen). Joillain vaan näyttää olevan tarve uhota ja haukkua tilanteessa, kuin tilanteessa.

Ruotsalaisessa metallisessa Slotts-sinappiputkilossa lukee ohje: Omskakas.

Tietääkö joku, miten sinappia ravistellaan putkilossa?

Vierailija kirjoitti:

Kun joku täällä Av-palstalla kommentoi Belorf-sukunimen kuulostavan pakaroiden välistä tulevalta märältä pierulta.

En ole mikään pieruhuumorin ystävä varsinaisesti, mutta tämä nauratti ja huvittaa vieläkin :D

Nykyään Belorf näyttääkin pakaroiden välistä tulleelta märältä pierulta...

Sanoisin enneuneksi. Tai ennustukseksi.

Vierailija kirjoitti:

Rakentaja: Se mitä tänä vuonna rakennamme se ensi vuonna saneerataan

...ja vuotta myöhemmin puretaan.