kuka teillä maksaa laskut?
kuka teillä maksaa laskut kun olette hoitovapaalla lapsenne kanssa ja saatte sen hoitorahan eikä muuta siis meillä se tarkoittaa että saan 400e kk rahaa. mieheni saa palkkaa noin 166e ja oleme " sopineet" että hän hoitaa laskut ja vuokran, ja minä ostan talouden ruuat yms hygienia jutut koko kuukauden. siis hän ei niihin osallistu yhtään ja maksan omat ns ylimääräiset laskut kuten oman puhelinlaskuni ja jos tilaan joskus jotain esim hobbyhallista. sekä ostan lapselle kaiken tarvittavan vaatteet ja ruuan ja vaipat jne. Onko tämä teistä ok? en voi käsittää miten mieheni voi minulle vielä valittaa ettten mukamas osallistu mihinkään !kun hoidan päivät pitkät yhteistä lastamme ja hankin ruuat pöytään ja teenkin vielä , eikä rahoistani todelllakaan jää yhtään omiin ylimääräisiin menoihin! mielestäni osallistun ja olen vähän sitä mieltä että mies voisi kyllä osallistua vielä enemmän koska hänelle kuitenkin jää tätä ns omaa rahaa enemmän käytettäväksi. vuokra on 500 ja muita laskuja on max 200-300 per kuukausi niin minusta tämä on hiukka väärin että minä laitan kaikki rahani perheen hyväksi ja isäntä pistää ylimääräiset pelikoneeseen tai rillutteluun. mitäs mieltä olette? ehdotin että voisin mennä töihin ja alettaisiin vuorotellen hoitamana lasta koska pystyn sopimaan työvuoroni niin, eipä käynyt päihinsä, mieheni kun ei kotirouvaksi rupea koska sitten ei ole omaa aikaa kun pitää lapsen kanssa olla kun minä olisin töissä! todella idiotti käytöstä kyllä mielestäni, en lasta hoitoon halua vielä päiväkotiin laittaa koska hänen on parempi olla kotihoidossa terveydellisiin syihin vedoten. ja muutenkin. mitä tässä tulisi tehdä? mielellään vaihtaisin osia mieheni kanssa niin että hän olisi kotona saisi sen 500 ja maksaisi kaiken mitä minä ja olisi sitten vielä varma että rahaa on tilillä hätävarana jos yllättävää menoa lääkäriin tai tms ylimääräistä kulua tulee. eipä ole sekään osa helppo.
Kommentit (12)
Minä hoidan käytännössä laskujen maksuun laittamisen, mutta maksan niitä sen tililtä, kummalla on enemmän rahaa tilillä. Me olemme kumpikin olleet vuorotellen perheen enemmän tienaavia, eikä koskaan ole tullut mieleen edes ajatella, että toinen eläisi toisen kustannuksella. Samaa perhettä ollaan. Itse en ollut hoitovapaalla, vaan mies oli ja silloin oli selvää, että minun tililtäni meni asumismenot, laskut ja suurin osa ruoka- ja vaatemenoista. Tai jos mies hoiti käytännössä kaupassa käynnin, siirrettiin hänen tililleen rahaa niiden maksamiseen.
siis saa tietenkin minimissään 1600e joskus jää käteeen melkein 2000 riippuen miten on ylitöitä
En ole hoitovapaalla, mutta olen ollut pitkiäkin aikoja ansiosidonnaisella aina välillä ja tällöin itselleni ei ole jäänyt kuussa käteen kuin noin 600 euroa. Mies saa noin 1950 nettona kk, mutta meillä on asuntolainaa ja autolainaa, joten ylimääräistä ei meilläkään hirveesti ole. Tiukempiakin tilanteita on ollut- esim. opiskelin 1 1/2 vuotta jolloin elettiinn melkein kokonaan miehen tuloilla.Lapsia on yksi.
Meillä on kans aina ollut niin, että minä maksan meidän perheen ruuat ja suurimman osan vaatteistakin ostan. Mies joskus todella harvoin ostaa itselleen vaatetta (ehkä kerran vuodessa ).Me molemmat maksamme iste omat puhelinlaskumme, hammaslääkärikäynnit jne. Mies sitten maksaa asuntolainan ja autolainan kuukausierät, netin käytön, sähkölaskun yms.
eli melkein suurimman osan laskuista. Olemme sopineet niin, että annan miehelle joka kk. noin 80-100 e näihin laskuihin. Eihän se paljon ole, mutta tulotkin on mulla paljon pienemmät kuin hänellä.Yhteisiä tilejä meillä ei ole, joten se mikä molemmille jää on sitten ns." omaa rahaa" .
Nyt kun meillä on remontti kesken, niin yhdessä sovitaan kenen rahoista remonttitarpeita ostetaan eli tpoissin sanoen se maksaa kummalla on rahaa. Olemme myös jonkinverran säästäneet remonttia varten.
Tämä systeemi toimii ainakin meillä.Raha-asioista ei ole tarvinnut kiistellä. Mies on ymmärtänyt meillä ainakin hyvin sen, että en voi osallistua yhteisiin menoihin, koska mulla on tulot todella paljon pienemmät kuin hänellä. Nyt olen menossa töihin, joten tilannetta muutetaan varmaan sen verran, että siirrän miehen tilille yhteisiä laskuja varten varmaan hiukan enemmän rahaa.
Minun mielestäni sinä osallistut kyllä ihan tarpeeksi teidän perheen elättämiseen ja ukkosi napisee kyllä vähän turhan herkästi. Itse kestän mieheni satunnaiset " hurahdukset" johonkin kalliiseen elektroniikan ostoon sen takia, että hän ei vastaavasti laita rahojaan tupakkaan eikä liiemmälti alkoholiinkaan, joten asia on ok.
olipas kirjoitusviheitä äsken...niin, että vaikka miehelleni jääkin enemmän ns. omaa rahaa käyttöön kuin mulla niin hän kyllä sitten maksaa myös bensat, autonhuollot, autovakuutukset , televisioluvat sekä myös kaikki vakuutusmaksut. Hän on myös meillä se, joka yrittää aina laittaa palkastaa muutamia kymppejä sivuun toiselle tilille jos tulee jotain yllättäviä yhteisiä menoja (esim. pesukone hajoaa tms)
Neuvoja en oikein osaa antaa, että mitä voisit tehdä.Tietääkö miehesi esim. paljonko tidän ruokalasku kuukaudessa on? Ehkäpä voisit laittaa joskus miehen kauppaan tekemään ne ostokset niin näkis mitä ne maksaa-ruokahan on kallista.Tsemppiä :)
Avioitumisen jälkeen perustimme kaksi yhteistä tiliä: käyttötili, johon molemmilla on kortit ja säästötili, josta lainanlyhennys lähtee. Samalla omat entiset tilit lopetettiin. Miehen palkka menee käyttötilille ja omani säästötilille, tulomme ovat tällä hetkellä suurinpiirtein samansuuruiset, mutta välillä mieheni tulot ovat olleet suuremmat, välillä omani. Itse olen opiskellut vielä kun mieheni on ollut jo töissä, molemmat olemme olleet vuorotellen vanhempainvapailla ja mieheni lyhyet pätkät myös hoitovapaalla. Ajattelemme, että perheemme on yksikkö, jonka hyväksi molemmat työskentelevät ja tämä työ voi olla myös kotona tehtävää työtä. Työn arvoa ei kuvasta se, kuinka suurta palkkaa siitä saa.
Normaaleja elämiseen, asumiseen, syömiseen, vaatteisiin yms menevät laskuja ei juuri tarvitse miettiä (vain sen verran, että yhteiset rahat siihen riittävät :)), mutta kalliimmista " ei-niin-tarpeellisista" (tietokone, hifi, sisustus, harrastevälineistä yms.) hankinnoista keskustelemme ja päätämme yhdessä. Tämä ratkaisu on sopinut meille hyvin, eikä rahasta ole tarvinnut koskaan riidellä. Mainittakoon vielä, ettemme ole suurituloisia :)
Mutta ongelmaan ratkaisuehdotus... avioitumista ennen (ja pitkään sen jälkeenkin) pidimme tarkkaa kirjanpitoa: kirjasimme siis kaikki menot (ja tulot) excel-taulukkoon tasolla ruoka, asuminen, vaatteet, terveydenhuolto, matkustus, opiskelu/työ, huvittelut, muut. Näin molemmat tiesivät, mitä esim. ruoka maksaa. Tällöin meillä oli suurinpiirtein samansuuruiset tulot, ja jos jompikumpi oli maksanut kuun aikana huomattavasti enemmän esim. kaupassa, kuun vaihteessa tasattiin. Tilanne on varmaan hankalampi silloin, jos toisella on paljon isommat tulot, mutta mielestäni jos pienempituloisempi hoitaa yhteistä lasta kotona, ei voi millään olettaa, että menot jaettaisiin tasan. Mutta ehdotan siis kirjanpitoa, ainakin kaikesta yhteiseen kotiin liittyvistä menoista. Ja isommista hankinnoista puhumista :)
Hyvää jatkoa perheellenne!
2000¿.Oma tuloni on 400¿. Molempien tulot menevät samalle tilille, josta sitten maksetaan laskut, ruoat, vaatteet ym. kaikki vakuutukset. Meillä ei ole siis mitään omia rahoja, vaan kaikki rahat ovat yhteisiä. Lisäksi lapsilisät menevät omalle tilillensä.
meidän yhteiseltä tililtä, jonne menee kaikki meidän perheen tulot. Ja josta siis myös menee kaikki meidän perheen menot. Mies käy töissä ja minä olen minimiäitiysrahalla kotona ja aion vielä jäädä hoitovapaallekin (tai sitten mies jää, jos minä saan töitä).
Mies tekee arvokasta työtä tienaamalla suurimman osan perheemme elannosta ja minä teen erittäin arvokasta työtä kotona hoitamalla meidän lastamme. Olisi ihan käsittämätön ajatus, että miehelle jäisi rahaa rillutteluun samalla kun minä olisin rahaton koko ajan. Mikä ihmeen perhe sellainen on?
Meillä ei katsota, kuka tuo rahaa eniten taloon. Me olemme perustaneet perheen, josta haluamme huolehtia yhdessä niin, että olemme tasa-arvoisessa asemassa. Me olemme yhdessä halunneet lapsen; minä en voi sille mitään, että yhteiskunta ei juurikaan arvosta kotonaoloani. Onneksi mieheni arvostaa.
Ap: miehesi on kyllä ihan käsittämättömän törkeä sinua kohtaan. Tsemppiä asioiden selvittämiseen!
yhteistä tiliä emme voi perustaa koska en halua sitä sen takia että en voi täysin luottaa mieheni rahan käyttöön enkä siksi voi olla sitten varma että siellä on sitten ne rahat ruokaa varten mitkä pitäisi- hän ei todellakaan osaa käyttää rahaa muutakun periaatteella päivä kerrallaan eikä yhtään ajattele tilannetta esim viikkoaetu käteen vaan tuhlaa kaiken kerralla. siksi on parempi että ruokarahat ovat erikseen. Tiedän että näin ei pitäisi olla mutta minkäs teet, mihellä on pelihimo ja muutenkin aika omituinen tapa rahan käytössä, tietää että rahaa ei olisi tuhlattavaksi ja silti tuhlaa.......yritän olla riitelemättä rahasta mutta siinä vaiheessa kun mies valittaa minun osallistumattomuudesta talouden menoihin kiehuu päässä kyllä todella kovin. ja yritykseni kohentaa taloutta niin ettei lapsi kärsi, siis niin että mies hoitaisi kun olen töissä tai päinvastoin ei hänelle kelpaa niin olen kyllä sitä mieltä että sitten ei pitäisi valittaakkaan. ja mielestäni sitten kun on aika että lapsi on valmis hoitoon ja minä menen töihin niin tilanne " tasaantuu" . lapsi on kuitenkin niin vähän aikaa pieni ja koska hänellä on näkövamma hän tarvitsee enemmän läheisyyttä ja aikaa tutustua kotiinsa ja perheeseensä en häntä vielä viitsisi hoitoon viedä sen takia että hän oppisi ensin tuntemaan meidät ja kodin ja ymmärtäisi sittne paremmin hoitoonviemisenkin. ja sehän on isoaskel muutenkin koska lapsi on melkein sokea. mutta ei siitä enempää. ärsyttää vaan niin kovaasti.
Mies hoiti asuntolainan (meillä oli myös säästöjä sitä varten), juoksevat menot asumisesta ja elämisestä. Myös kaupassa käydessään ruokalaskun.
Minä maksoin hoitorahasta oman kännykkälaskuni, omat tilaukseni ja meidän päivittäiset puuhat lapsen kanssa (kerhoissa, kahviloissa jne. jos tarvi jotain ostaa). Lisäksi kävin lähikaupassa ja hankin päivittäistavaroita. Isommat ostokset tehtiin sitten autolla markettiin ja mies yleensä maksoi.
Lapsen vaatteita ostettiin yhdessä ja usein isovanhemmat myös halusivat niitä maksaa (ensimmäinen lapsenlapsi!)
Meillä nämä raha-asiat menivät niin, että saamani hoitoraha oli ns. minun omaa rahaani, jolla maksoin omat menoni (vaatteet, kampaajat, harrastukset) sekä lapsen menot (harrastukset, vaatteet). Mies käytännössä maksoi kaiken muun: asumisen, ruoat ja elämisen yleensä. Meillä tosin kaikki rahat ovat yhteisiä, joten käytännössä homma meni niin, että välillä minä maksoin joitain laskuja ja toisaalta jos kävimme yhdessä esim. vaateostoksilla, saattoi mies toimia " maksumiehenä" .
mä äippälomalla, mies töissä.
yhtiövastike maksetaan joka toinen kk.
omat laskut (kännykkä jne), vaatteet jne jne itse.
ruoka maksaa se joka käy kaupassa ja muut laskut jotenkuten tasan.
sitten kun tipun kotihoidontuelle varmaan toisin pitää asiat järjestää mutta katotaan nyt...
...rahat lähtee yhteiseltä tililtä. Avioliiton sekä asuntolainan yhteydessä siirryttiin yhteisiin tileihin, joita on kaksi: käyttö ja " säästö" .
Käyttötilille menee mahtava opintotukeni (225¿) sekä lapsilisä. Säästötilille miehen palkka (nettona 1500¿).
Säästötililtä maksetaa vastike, lainaa ja laskut.
Käyttötililtä ruoat ja muut. Joka kuukausi pieni osa miehen palkasta otetaan ruokaa ja muuta varten.