Entisaikaan oli 9 lapsen perheitä ja pärjättiin paremmin kuin nykyään yhden lapsen kanssa, vaikka nykyaikana on helpotettu lastenhoitoa esim. Ipadeilla

Btw, on niitä 9-lapsisia perheitä nykyäänkin, isompiakin.

Mummo kertoi, miten tapana oli jättää lapsi (vauva) korkealaitaiseen kehtoon kun itse mentiin töihin. Kankaaseen kääritty sokeripala jätettiin imettäväksi että pysyi tyytyväisenä. Niinpä rippilahjoiksi ostettiin 60-luvulla sitten tekohampaita. Oli myös sarvesta tehtyjä tuttipullontapaisia sokerivedelle, kun ei ollut sitä korviketta. Mummoni syntyi 1910-luvulla, oli perheen neljäs lapsi ja ensimmäinen joka jäi eloon pikkulapsiajan jälkeen.

Mun vasta kuusikymmentäluvulla syntyneet vanhemmat muistelee lapsuuttaan, niin ei se kaikilta osin ihan ruusuiselta vaikuta. Isä kertoi kuinka ruokapöydässä sai veitsen perästä otsaan, jos meuhasi, ja kuinka kaverukset melkein onnistuivat polttamaan koko kylän kun tulella leikkivät. Äiti jätti lukion kesken kun ei se vanhempiakaan juuri kiinnostanut tai ainakaan mitään tukea ei annettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen monesti miettinyt tätä asiaa. Tässä mielestäni eroja entisaikojen ja nykyajan välillä.

* Äidit olivat 40-50 luvulla useimmiten kotona

* Lapset osallistuivat kotitöihin/maataloustöihin nuoresta alkaen ja hoitivat pienempiään

*Lapset tai aikuiset eivät harrastaneet, ei ollut kerhoja, kuntosaleja jne.

* Työnteko oli erityyppistä;fyysistä ja suorittavaa ei ajatustyötä tai aikaa vievää teknologiaa.

* Aikuiset eivät ottaneet kantaa lasten koulunkäyntiin

*Kotoa muutettiin usein pois 16 vuotiaana tai nuorempana ja aika harvalla oli varaa yliopisto opintoihin jne.

*Nuoret meni töihin aikaisin ilman koulutusta ja oppivat tekemällä

* Lapset saivat mennä itsekseen ja puuhata omiaan ulkona sisarustensa ja naapurin lasten kanssa ilman nykyisen kaltaista kontrollia

*Kaikkialla maaseudulla ei todellakaan ollut juoksevaa vettä, suihkuja tai sisävessoja. *Lasten hygienian kanssa tai kodin siivouksen kanssa ei oltu niin tarkkoja.

*Elinpiiri ja saatavilla olevan tavaran määrä olivat pienempiä kuin nykyään. Työssäkäyvien työmatkat eivät olleet 2 h/päivässä ja kaikenlaiset suuret kauppakeskukset ja ostoskeskittymät puuttuivat. Pikkulasten äidin ei tarvinnut roudata supermarketista jättisäkkejä talouspaperia, vauvanruokapurkkeja, korvikemaitoja, vaippoja,peppupyyhkeitä jne.

Kaikella tapaa yksinkertaisempaa elämää.

Myös lasten saama hoiva ja hellyys oli yksinkertaisempaa. Kuinka henkisesti terveitä näistä lapsista kasvoi? Kuinka moni juo haavoihinsa, koska tosimies ei itke?

40-50 -luvulla syntyneet ovat nykyään juopoissa vähemmistö. Nykyään suurin osa juopoista on 80-90 -lukujen lapsia.

no joo noi 40-50 lukujen ikäluokkien juopot on jo kuolleet aikoja sitten niin siksi ovat vähemmistö. 80-90 lukujen lapset sen sijaan kärsi pahasti lamasta ja siksi ovat rappiolla ja viinan lisäksi vetävät huumeita.

Viime vuonna kuoli viimeinen 50-luvulla syntynyt tuntemani juoppo, joten ei siitä nyt niin kauan ole. Kai niitä jossain vielä tissuttelee. Onhan Jari Tervokin elossa.

Arto Paasilinna täyttää ens vuonna 75, ja hyvin on häppä maistunut vuosien mittaan.

Niitä isoja perheitä oli ennenvanhaankin ennen muuta maaseudulla. Kaupunkien työväestön perheet olivat pienempiä. Maalla penskoilla oli paremmin tilaa mellastaa ja purkaa energiaansa. Eikä niitä tarvinnut roudata päiväkotiin työpäivän ajaksi, tai isompia illalla harrastuksiin. Koska ne olivat mukana talon töissä, niiden kanssa tuli samalla oltua enemmän kuin moni nykyvanhempi omien lastensa kanssa, ja siinä ne tuli samalla kasvatettua.

Vierailija kirjoitti:

Mun vasta kuusikymmentäluvulla syntyneet vanhemmat muistelee lapsuuttaan, niin ei se kaikilta osin ihan ruusuiselta vaikuta. Isä kertoi kuinka ruokapöydässä sai veitsen perästä otsaan, jos meuhasi, ja kuinka kaverukset melkein onnistuivat polttamaan koko kylän kun tulella leikkivät. Äiti jätti lukion kesken kun ei se vanhempiakaan juuri kiinnostanut tai ainakaan mitään tukea ei annettu.

1973 tammikuussa Lahdessa paloi talo, jossa oli nuoria imppaamassa. Neljä nuorta kuoli, nuorin taisi olla 12 tai 13v. Nykyään melko unohdettu tapaus, googlekaan ei löydä kuin pari hajamainintaa.

Vierailija kirjoitti:

Mutta toisaalta lasten pahoinvointi ja ongelmakäyttäytyminen kouluissa ja auktoriteettien kunnioittamisen puute leimaavat nykypäivää

Ne ongelmakäyttäytyjät hoidettiin siirtämällä pois normaaleista kouluista, eli pois silmistä. Kyllä niitä silloinkin oli.

Sitten oppivelvollisuusaika oli lyhyempi, jo nuorena pääsi kokopäivätöihin. Kummasti aikuistaa, kun pääsee kaltaistensa häirikköteinien seurasta työelämään aikuisten porukkaan, joilla on auktoriteettia osoittaa räkänokalle oma paikka. 

Vierailija kirjoitti:

En  myöskään muista koskaan kuulleeni että kukaan 40-luvulla lapsuutensa viettänyt olisi valittanut että silloin tehtiin töitä. Päinvastoin sitä muistellaan hyvällä.

Äitini on kyllä valittanut. Samoin kuin sitä, että aina paleli. Ei ollut perheessä rahaa ostaa tarpeeksi vaatteita, tai halkoja talon lämmitykseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun vasta kuusikymmentäluvulla syntyneet vanhemmat muistelee lapsuuttaan, niin ei se kaikilta osin ihan ruusuiselta vaikuta. Isä kertoi kuinka ruokapöydässä sai veitsen perästä otsaan, jos meuhasi, ja kuinka kaverukset melkein onnistuivat polttamaan koko kylän kun tulella leikkivät. Äiti jätti lukion kesken kun ei se vanhempiakaan juuri kiinnostanut tai ainakaan mitään tukea ei annettu.

1973 tammikuussa Lahdessa paloi talo, jossa oli nuoria imppaamassa. Neljä nuorta kuoli, nuorin taisi olla 12 tai 13v. Nykyään melko unohdettu tapaus, googlekaan ei löydä kuin pari hajamainintaa.

En muista juuri tuota tapausta, mutta sen kyllä, että 70-luvulla minunkin kotilähiössäni tuonikäiset jo imppasivat tinneriä ja liimoja, joita silloin oli helppo ostaa. Turha väittää, ettei "ennen" mitään ongelmakäyttäytymistä olisi ollut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun vasta kuusikymmentäluvulla syntyneet vanhemmat muistelee lapsuuttaan, niin ei se kaikilta osin ihan ruusuiselta vaikuta. Isä kertoi kuinka ruokapöydässä sai veitsen perästä otsaan, jos meuhasi, ja kuinka kaverukset melkein onnistuivat polttamaan koko kylän kun tulella leikkivät. Äiti jätti lukion kesken kun ei se vanhempiakaan juuri kiinnostanut tai ainakaan mitään tukea ei annettu.

1973 tammikuussa Lahdessa paloi talo, jossa oli nuoria imppaamassa. Neljä nuorta kuoli, nuorin taisi olla 12 tai 13v. Nykyään melko unohdettu tapaus, googlekaan ei löydä kuin pari hajamainintaa.

En muista juuri tuota tapausta, mutta sen kyllä, että 70-luvulla minunkin kotilähiössäni tuonikäiset jo imppasivat tinneriä ja liimoja, joita silloin oli helppo ostaa. Turha väittää, ettei "ennen" mitään ongelmakäyttäytymistä olisi ollut. 

Tinnerin osto laitettiin luvanvaraiseksi 70-luvulla, mutta sitä oli helppo pölliä sen ajan työmailta ja firmoista, kun säilytystilat oli lukittu suunnilleen yhdellä abloy-lukolla joka oli yhdellä naulalla naulatussa puupalassa kiinni.

Ai pärjättiin paremmin vai? Mä mietin kummankin mummoni ja sitten taas ukkieni elämää. Kaikki paitsi yksi elivät vanhoiksi ja näkivät murrosikäiset lapsenlapsenlapset, siksi tuli juteltua lastenkasvatuksesta ja kaikesta menneestä, kun aloin itsekin ymmärtää elämää laajemmasta vinkkelistä kuin parikymppisenä.

Ei ennen ollut helpompaa, pikemminkin päinvastoin. Lapsenvahteja saattoi olla enemmän, mutta kenellä ei ollut, niin hyvin tiukoilla oltiin sen lapsilauman kanssa. Isompien piti vahtia pienempiä ja sattui sitäkin, että keskittyminen ei sitten ollut aikuisen tasolla ja lapsia hukkui ja kuoli tapaturmissa enemmän kuin nykyään. On tuolla omien esiäitien sukututkimuksissa tullut myös niitä keissejä, että "äiti nukkunut vauvan päälle unissaan" eli liikaa suita ja vauva on todennäköisemmin tarkoituksella tapettu.

 Ja kun kersat ei totelleet, remmi lauloi. Siitä onkin monta tarinaa. Ei mitenkään kivoja. On mainittu remmiä tulleen niin mummin kädestä kuin äitienkin, ja ullakon olleen hyvä piilopaikka. Ja syyt nykykorvaan ihan mitättömiä, kuten kirosanan lipsautus tai jonkun tervehtimättä jättäminen.

Jos rouvalla sattui olemaan juoppo, huoraava tai väkivaltainen mies, avioero oli siksi harvinainen, että se yh-äidin sosiaaliturva oli olematon. Se oli joko kärsi, kuole, ole nopeampi tai anna lapset pois.

Itse lastenhoito ei ole helpottunut. Nyt harvassa kodissa asuu mummeja ja lapsettomia tätejä hoitoapua antamassa. Ei asuta samalla tilalla, juostaan kellon kanssa 10-11 tuntisia päiviä. Harrastukset, joita tarvitaan virikkeeksi ehkäisemään pois huumeista ja rönttyilystä, vievät aikaa. Ennen riitti harrastukseksi, kun pisti muksun luomaan paskat tallista, kitkemään kesähelteessä kasvimaan ja keräämään pari ämpäriä puolukoita, ja jos ei muuta, niin vahtimaan nuorempiaan.

Jo se sen verran väsähti, ettei ehtinyt varsinaiseen pahantekoon...

Vierailija kirjoitti:

Pärjättiinkö hyvin? Lapsikuolleisuus oli suurta, paitsi tauteihin niin myös tapaturmissa. Pienet katsoivat vielä pienempien perään kun aikuiset raatoivat (yleensä maatilan) töissä. Itse olisin tuolta välttynyt, koska olisin kuollut jo esikoisen synnytykseen. Nyt selvisimme molemmat hätäsektiolla. Ei kannata idealisoida menneisyyttä.

Menit sitten hankkimaan lapsia vaikka luonto olisi tahtonut toisin.

Entisaikana kukaan ei ihmetellyt, miksi 1,5v on 3- ja 5-vuotiaiden kanssa yksin rannalla. Kukaan ei ihmetellyt että vilkas lapsi sidottiin nilkastaan pihapuuhun. Lapsikuolleisuus oli aivan toista ja äitiyden vaatimukset eivät olleet nykyiset. Kukaan ei olettanut, että lapsia pitää vahtia silmät selässä 24/7, perheet olivat isompia ja isompien lasten mukaan laitettiin pienet. Isoäitini veli vei "vauvaa" kävelylle rattaissa jo 4-vuotiaana, että äitinsä sai siivottua ja leivottua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Pikkulasten äidin ei tarvinnut roudata supermarketista jättisäkkejä talouspaperia, vauvanruokapurkkeja, korvikemaitoja, vaippoja,peppupyyhkeitä jne.

Kaikella tapaa yksinkertaisempaa elämää.

Kenenkään ei tarvinnut syödä jos sato meni pilalle. Korviketta ei ollut, eli jos ei maito herunut niin lapsi ei ollut pitkäikäinen.

Vaipparievut pestiin uudelleenkäyttöön kunhan ensin nostettiin pesuvesi kaivosta, hakattiin polttopuut ja lämmitettiin pesuvesi niillä puilla. Lassila ja Tikanoja ei noutanut likaisia vaippoja portinpielestä poltettavaksi.

Kyllä mun äiti imetti omansa lisäksi naapurin muksua kun siellä ei emännällä maito herunut. Ja kun anoppinsa talossa vielä asui kun ensimmäinen syntyi, ei ollut mitään asiaa alakertaan keittiötiloihin vaan yhdessä pienessä huoneessa pesi ja kuvasi vaippapyykit. Vati oli ruosteessa ja kaikki harsot ruosteenvärisiä. Alemman kastin paskapyykit ei saanut edes samalle narulle mennä isäntäväen vaatteiden kanssa ulos vaan siellä miniä pienessä huoneessa vintillä kuivaili pyykkinsä ja ilmankosteus oli melkoinen. Mutta ei valitettu ei, siihen aikaan piti nääs vähän miettiä mitä suustaan päästää.

Ei puhuttu ei. Oli varmasti raskasta " ennen vanhaan", kun ei ollut sähköjä tai juoksevaa vettä. Mutta lapset tekivät työhommia heti kun kynnelle kykenivät ja naimattomat naiset auttoivat äitejä arjen askareissa.Myös isovanhemmat saattoivat asua samassa pihapiirissä.  Lapsia ei todellakaan kasvatettu eikä heidän kanssa leikitty. Lapset eivät saaneet olla lapsia. Hygieniataso oli mitä oli, tunnekasvatuksesta puhumattakaan. En tarkoita tällä sitä, että asiat olisivat olleet todellakaan helpommin kuin  nykyään, mutta ns. arjen vaatimukset ovat muuttuneet. Naiset kouluttautuvat pitkälle, ottavat vastuuta myös rahallisesta puolesta eikä tukiverkostoa ole samalla lailla tarjolla. Lapsia myös hoidetaan eri lailla (pitkät imetykset, 2x lämmin ruoka päivässä,puhtaat vaatteet), heidän kanssaan vietetään toivottavasti aikaa ja pyritään kasvattamaan sekä opastamaan eri tavalla kuin ennen. Naiseuden ja äitiyden vaatimukset ovat myös koventuneet. Pitäisi ehtiä huolehtia myös itsestään, sisustaa kotia nätiksia ja panostaa parisuhteeseen. Onnellisuudesta puhutaan ja ollaan tultu tietoisemmaksi siitä, että on tärkeää kiinnittää huomiota myös perheen henkiseen hyvinvointiin.

olen syntynyt 76, pikkuveljet 79 ja 82. muistan lapsuudestani, miten meidän eskarilaisten ja vanhempien lasten  seassa pyöri ihan pieniäkin sisaruksia! itse mm.  kuljetin noin 2.v pikkuveljeä tarakalla ilman istuinta tai kypärää, kun menimme parin kilsan päässä olevaan puistoon.. kuulostaa hurjalta ja vastuuttomalta, mutta sitä se oli silloin !

ja kouluikäisenä sitä  vaelteli kaverilta kaverille, usein söikin jonkun kaverin luona ja soitteli kotiin "lisäaikaa" :D

nykyään muksut makaa tablet sylissä sohvalla eikä voi mennä ulos, kun on liian  märkää tai kylmää!

olin lapsi niinkin nykyaikana kuin 80-luvun alussa ! olimme täysin tavallinen perhe, mutta nykyään kyllä joku tekisi lasun minun "tavallisesta lapsuudestani"...

minulla, pikkulikalla, oli tuttia luputtava pikkusisko mukana rattaissa ja sitten lykin kotiin kun kakka alkoi haista. välillä sisko oli yksin ok-talomme pihalla ja kerran tippui sitten talon takana olevaan ojaan, valpas ohikulkija  pelasti...  isä  teki pitkää päivää töissä, äidillä oli kädet täynnä töitä kodin ja pikkuveljieni,  joita oli tupsahtanut kerralla kaksi,  kanssa.  vanhemmat polttivat sisällä  kunnes  kaksoset syntyivät, sen jälkeen takapihalle ilmestyi iso kurkkupurkki tuhkakupiksi mutta autossa kyllä poltettiin  edelleen.  isä huusi meille  välillä pää punaisena    ja tukkapöllyä sekä luunappeja tuli säännöllisesti.  silti en koe isän olleen mikään väkivaltainen hullu ,ja mielestäni minulla oli ihan hyvä lapsuus!