Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Missä asiassa olette tyytyneet komprosseihin tai antaneet periksi?
27.10.2016 |
Ensitreffit alttarilla side off. Lähes jokaisessa parisuhteessa joutuu tekemään kompromisseja tai antamaan periksi, mikä on teillä?
Meillä minä annoin periksi asuinpaikan suhteen. Tosin olen sitä aika paljon katunut, että suostuin miehen työn takia paikkakunnalle, missä omat mahdollisuudet pienet ja ei mieleisiä opiskelumahdollisuuksia. Opiskelin sitten sitä mitä oli. Mies ei suostunut, että olisin ollut muutaman vuoden eri paikkakunnalla. Mulla oli jo yksi ammatti, mutta se oli virhevalinta.
Kommentit (5)
Vierailija kirjoitti:
Opiskelujen suhteen. Olisin halunnut yliopistoon, mutta parisuhde ja asuinpaikka pakotti tyytymään ammattikorkeaan ja hylkäämään saadun ja vaivalla päntätyn opiskelupaikan kun muutto toiseen kaupunkiin ei olisi sopinut yhteen suhteen kanssa. Toisaalta, en ikinä olisi yliopistossa saanut yhtä loisteliaita arvosanoja, vaikka hittoako sillä kun olisi saanut arvostetumman koulutuksen. No, ehkä joskus vielä.
Tällaiseen ei kenenkään pidä lähteä
Kun nuori saa opiskelupaikan, sinne!
"parisuhteita" ehtii myöhemminkin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opiskelujen suhteen. Olisin halunnut yliopistoon, mutta parisuhde ja asuinpaikka pakotti tyytymään ammattikorkeaan ja hylkäämään saadun ja vaivalla päntätyn opiskelupaikan kun muutto toiseen kaupunkiin ei olisi sopinut yhteen suhteen kanssa. Toisaalta, en ikinä olisi yliopistossa saanut yhtä loisteliaita arvosanoja, vaikka hittoako sillä kun olisi saanut arvostetumman koulutuksen. No, ehkä joskus vielä.
Tällaiseen ei kenenkään pidä lähteä
Kun nuori saa opiskelupaikan, sinne!
"parisuhteita" ehtii myöhemminkin
En minä maininnut missään olevani nuori ja kyseessä ei ole "parisuhde", vaan avioliitto elämäni rakkauden kanssa. Asuinpaikkakin on yhdessä ostettu ja velaton okt ja vuokralle lähtö toiseen kaupunkiin olisi aivan järjetöntä ja kulut moninkertaisia tähän nähden. Harmittaa kyllä niin pirusti kun ajattelin että saisin tuon toimimaan, mutta ei se olisi ikinä onnistunut.
Ilman muuta kompromisseja on joutunut tekemään. Opiskelin pitkälle, mutta pidin suuntautumiseni hyvin laaja-alaisena, että töitä löytyisi samasta kaupungista, yleensä löytyikin ihan hyviä. Vanhempaislomat jaettiin, molemmat halusivat (onko tuo kompromissi?). Lomapaikkoja valittiin molempien mieleisiä vuorotellen. Nykyään laitan välillä miehen mieleistä aamiaista ja syön sitä vaikken itse niin hirveästi siitä välittäisikään. Ja syön miehen tekemiä lihapatoja vaikka joskus tekisi mieli enemmän salaattia. Mies taas kehuu minun yksinkertaisia ja mauttomia ruokia. Molemmat tekevät noin koska ilo jakaa sama ruoka on suurempi kuin saada juuri sitä omanlaista ruokaa. Toisinaan aamu-uninen mies yrittää viikonloppuisin herätä aiemmin, minä taas torkkua kainalossa vaikka olisin jo hereillä - ja monesti minä herään hiljaa touhuamaan ja mies nukkuu onnellisena vielä pari tuntia. En ole joutunut tekemään sellaista kompromissia mitä katuisin, ehkä olemme niin samanlaisia ja molemmat tulemme toista vastaan tasapuolisesti.
Raha-asioissa se olen aina minä, joka taipuu... Eli säästöön ei jää rahaa...
Alue: Aihe vapaa
Opiskelujen suhteen. Olisin halunnut yliopistoon, mutta parisuhde ja asuinpaikka pakotti tyytymään ammattikorkeaan ja hylkäämään saadun ja vaivalla päntätyn opiskelupaikan kun muutto toiseen kaupunkiin ei olisi sopinut yhteen suhteen kanssa. Toisaalta, en ikinä olisi yliopistossa saanut yhtä loisteliaita arvosanoja, vaikka hittoako sillä kun olisi saanut arvostetumman koulutuksen. No, ehkä joskus vielä.