Kerron sinulle minua kohdanneesta onnettomuudesta. Mihin pyrit, kun alat höpöttämään vastaavasta onnettomuudesta, joka sattui jollekin toiselle tutullesi?

Vierailija kirjoitti:

Minullakin on ystävä, jolla on tapana kääntää lähes asia kuin asia jollain lailla  itseään tai omaa lähipiiriään koskevaksi.

Esimerkkejä: kummityttyöni sai hymytyttöpatsaan, kerroin tästä hänelle. Reaktio: Joo tiiäkkö medänki jonipetterihän sai sen sillon vuonna x, se oli kyllä... päläpäläpälä, tarina jonipetteristä jatkuu, eikä kummityttöön enää palata.

Toinen esimerkki: läheinen vanhempi sukulainen sairastui ja joutui sairaalaan, hoidin hänen asioitaan Tilanne ahdisti minua. Kun tästä tuli puhe, niin reaktio oli alkaa kertoa oman sukulaisen vastaavanlasesta tapauksesta, ja taaskin minun asiani jäi puhumatta.

Huvittavimpia oli se, kun minulle tärkeä henkilö, jonka ystävänikin tuntee, oli menestynyt tietyssä asiassa, ja siitä olisi ollut netissä katsottavaa. Kun kerroin tästä hänelle ja kysyin haluaako hän nähdä, vastaus oli kyllä, mutta samassapa tulikin hänelle mieleen, että "niin muuten se meidän tuttujen poikahan on muuten kanssa tehnyt tuota, ootappa niin mä haen..." Niinpä sitten netistä haettiinkin jonkun minulle ihan oudon tyypin asioita, ja taas jäi minun asiani ja ilo siitä jakamatta.

Varmaan voi hänelläkin tarkoitus olla hyvä ja jakaa "vertaistukea", mutta hemmetin ärsyttävää tuollainen sivuuttaminen jatkuvasti toistuessaan on, eikä niistä kyllä mitään tukea saa.

Isäni oli tuollainen ja hänen äitinsä. Itse yritän siihen kiinnittää huomiota, etten jatkaisi samaa perintöä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minullakin on ystävä, jolla on tapana kääntää lähes asia kuin asia jollain lailla  itseään tai omaa lähipiiriään koskevaksi.

Esimerkkejä: kummityttyöni sai hymytyttöpatsaan, kerroin tästä hänelle. Reaktio: Joo tiiäkkö medänki jonipetterihän sai sen sillon vuonna x, se oli kyllä... päläpäläpälä, tarina jonipetteristä jatkuu, eikä kummityttöön enää palata.

Toinen esimerkki: läheinen vanhempi sukulainen sairastui ja joutui sairaalaan, hoidin hänen asioitaan Tilanne ahdisti minua. Kun tästä tuli puhe, niin reaktio oli alkaa kertoa oman sukulaisen vastaavanlasesta tapauksesta, ja taaskin minun asiani jäi puhumatta.

Huvittavimpia oli se, kun minulle tärkeä henkilö, jonka ystävänikin tuntee, oli menestynyt tietyssä asiassa, ja siitä olisi ollut netissä katsottavaa. Kun kerroin tästä hänelle ja kysyin haluaako hän nähdä, vastaus oli kyllä, mutta samassapa tulikin hänelle mieleen, että "niin muuten se meidän tuttujen poikahan on muuten kanssa tehnyt tuota, ootappa niin mä haen..." Niinpä sitten netistä haettiinkin jonkun minulle ihan oudon tyypin asioita, ja taas jäi minun asiani ja ilo siitä jakamatta.

Varmaan voi hänelläkin tarkoitus olla hyvä ja jakaa "vertaistukea", mutta hemmetin ärsyttävää tuollainen sivuuttaminen jatkuvasti toistuessaan on, eikä niistä kyllä mitään tukea saa.

Ja sinä et jatka keskustelua siitä omasta asiastasi koska....?

Täytyykö tätä ihan tosissaan kysyä?!? Ei enää alapeukut ihmetytä. Vastaan silti: En  jatka siksi, että toinen osoittaa käytöksellään erittäin selvästi, ettei häntä kiinnosta minun asiani. Mitä mieltä on puhua sellaiselle, jota kiinnostaa vain hänet omat asiansa?

Totuuden nimessä lähes jokainen varmaan tekee jossain määrin tuota, että tuo esiin omia kokemuksiaan toisen kertoessa asioistaan. Pointti onkin, että pitäisi jaksaa/tajuta kuunnella edes vähän aikaa toista ja keskittyä hänen sanomaansa, ennen kuin alkaa tarjota sitä "vertaistukea".

Jos toinen on mielensäpahoittamispäällä, on ihan sama, mitä tekee ja mitä sanoo. Jos kysyy jotain, on utelias. Jos ei kysy, on välinpitämätön. Jos kertoo vastaavista kokemuksista, vähättelee. Jos sanoo ymmärtävänsä, se on suorastaan pilkantekoa. Jos ei sano mitään, välttelee. Toisen reaktiota ei voi tietää etukäteen, kuinka voisikaan, kun moni ihminen ei tiedä omaakaan reaktiotaan etukäteen.

Ymmärrän ja jaan ärtymyksesi! Kuunteleminen on vaikea taito.