Olen elänyt jo 7 vuotta tuilla, eikä minulla ole aikomustakaan mennä töihin/opiskelemaan. Haluatko kysyä jotain?

Vierailija kirjoitti:

Ei helv---. Miksi mä luin tämän ketjun! !

Mua korpeaa tällaiset sosiaalipummit ihan urakalla.

Etkö ymmärrä että turhat tukien nostajat ( sinä!) vaikeuttaa meidän oikeasti hankalassa asemassa olevien elämää? ?

Koko ajan yritetään nipistää juuri näistä tukimuodoista. Sinä ja kaltaisesi nostelette huviksenne tukia, siksi niitä koko ajan leikataan kun valtion raha ei enää riitä!

Ei se nyt ihan noin kyllä mene. Itseasiassa jos useampi työtätekevä (ja etenkin yrittäjä) pistäisi hanskat tiskiin, IMF:n pojat tulisivat ennenpitkää näyttämään meille miten homma laitetaan kuntoon. Omasta hallituksesta ei löydy sellaista munaa koska pelätään äänestäjäkatoa. Tarvitsemme ulkopuolisen intervention jos tästä nousuun halutaan päästä.

Toimeentulotuki ja muut avustukset on kehitetty vain ja ainoastaan hyvätuloisten eduksi. USA:ssa ja monessa muussa maassa näet mitä kunnollisen tukiverkon puuttuminen saa aikaan. Kiinnostaako hyvätuloista tulla ryöstetyksi siksi että joku tarvitsee rahat ruokaan ja päihteisiin? Onko hienoa kun osa kaupungeista on slummeja joihin poliisi ei uskalla edes mennä? Vasemmisto saattaa harhoissaan toki luullakin että tuet ovat armollisuutta ja huolenpitoa varten, mutta todellisuus on karumpi.

Ajattelitko Ap lukion jälkeen pyrkiä opiskelemaan? Haitko? Miten kävi? 

Täällä toinen, jolla koulut sujuivat hyvillä arvosanoilla. Joudun myös elämään tuilla, koska töihin ei pääse kahdesta tutkinnosta huolimatta. Kunpa osaisin suhtautua elämään yhtä rennosti kuin sinä. Elämälläni ei ole mitään merkitystä. No mutta minulla ei olekaan perhettä eikä ketään läheisiä. Kärsin pitkittyneestä masennuksesta. Työelämä pelottaa, kun siellä on niin stressaavaa. 

Vierailija kirjoitti:

Täällä toinen, jolla koulut sujuivat hyvillä arvosanoilla. Joudun myös elämään tuilla, koska töihin ei pääse kahdesta tutkinnosta huolimatta. Kunpa osaisin suhtautua elämään yhtä rennosti kuin sinä. Elämälläni ei ole mitään merkitystä. No mutta minulla ei olekaan perhettä eikä ketään läheisiä. Kärsin pitkittyneestä masennuksesta. Työelämä pelottaa, kun siellä on niin stressaavaa. 

En tiedä miksi, mutta viestisi lukeminen laukaisi "haluaisin auttaa" reaktion. Voisin toki neuvoa "kuinka lusmuilet hyvällä omatunnolla" mutta ehkä kuitenkin ensin suosittelisin hankkimaan jotain virikkeitä, koska vaikutat ihmiseltä jolle on tärkeää saavuttaa elämässä jotain. (tiedän tyypin)

Hanki joku kiva harrastus ja sitämyötä kavereita. Pelaa vaikka tietokonepelejä (sosiaalisia) jos et muuta keksi, sillä sieltä varmasti löytyy mukavia tyyppejä. Kaveri/ystäväverkko on tärkein jos meinaa elämästä selvitä hengissä, etenkin jos olet työtön. Syö hyvin! Ruokailutottumukset ovat TÄRKEIN asia hyvinvoinnin kannalta. Jopa tärkeämpää kun liikkuminen. Opettele kokkaamaan jos et tee sitä jo, vältä einespaskaa.

Jos joku valittaa elämäntyylistäsi, älä anna sen häiritä. Heidän mielipiteesi ei vaikuta sinuun. Elä omaa elämääsi ja kehitä itseäsi miten koet järkeväksi. Älä anna työn tai sen puutteen määritellä sinua ihmisenä.

Tuohon USA-kysymykseen, niin varmaan mitä vain, koska olisi pakko saada rahaa elämiseen.

Ja toiseen kysymykseen niin, juu oli ajatuksissa hakea opiskelemaan lukion jälkeen, mutta en sitten hakenutkaan. Ehkä vielä joskus haen, ehkä en.

Nämä 7 vuotta on olleet hyviä näin :)

Ap

Miten ylläpidät sosiaalista elämää, arjen rutiineja ja elämän rakennetta. 

Itse ainakin koin tosi vaikeana juuri tuon oman järjestyksen luomisen kun olin työttömänä.

Jatkuva ulkopuolisuuden tunne ahdisti. Miten olet onnistunut välttymään tältä vai onko sinulla samanmielisiä kavereita? 

Vierailija kirjoitti:

Miten ylläpidät sosiaalista elämää, arjen rutiineja ja elämän rakennetta. 

Itse ainakin koin tosi vaikeana juuri tuon oman järjestyksen luomisen kun olin työttömänä.

Jatkuva ulkopuolisuuden tunne ahdisti. Miten olet onnistunut välttymään tältä vai onko sinulla samanmielisiä kavereita? 

Tätä monet on kysyneet :)

Unirytmin on kunnossa, herään aamulla yleensä 7-9 välillä.

Päivisin Kokkailen,käyn kuntosalilla,lenkkeilen, käyn kaupoilla ja kierrän kirppareita ym.

Iltaisin sitten tapaan perhettä ja ystäviä ja katson telkkaria ja käyn tapahtumissa.

Tähän päälle nuo vapaaehtoishommat mitkä sijoittuu Yleensä arkipäiville :)

Olen onnistunut säilyttämään rytmin niin, että kaikki päivät ei tunnu samalta, vaan esim. viikonloppu tuntuu erityiseltä :)

Ap

Miksi ajattelet, että sulla on oikeus elää muiden työllä tienaamalla rahalla?

Mä oon aina ollut sosiaalitukien kova puolustaja. Ajattelen, että joillakin ihmisille jaetaan heti alussa niin huonot kortit, että sieltä ylöspäin kipuaminen voi olla melkeen mahdotonta. Voi olla hyväksikäyttöä, rikollisuutta ja erilaisia ongelmia mielen kanssa. Sosiaalituki auttaa ihmiset jaloilleen, pitää hengissä kun muuta ei löydy.

Sun kaltaisen ihmisen logiikkaa on tosi vaikeeta hyväksyä :( Tollanen päättää hyvinvointivaltion toiminnan, kun ei yksinkertasesti rahaa riitä. Koko ajan on vähemmän rahaa pois esim. vanhusten hoidosta ja mielenterveyspalveluista, ihmisiltä, jotka näitä palveluita oikeesti tarvitsee.

Eikö omatunto yhtään pistä?

Mul on palkkatöitä, tekeekö se musta jotenkin paremman ihmisen kuin ap? Ei. Vituttaako käydä töissä? Ei. Vituttaako maksaa veroja? Ei. Hauskaa päivää kaikille 😊

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkälaiset koulutodistukset sulla on? (Keskiarvot ym) entä ikä?

Peruskoulusta lähtiessä keskiarvo oli 9.2 ja lukiossa kirjoitin neljä x L ja loput E:tä.

Ikää on 62:)

Ap

Miltä se elämä nyt maistuu vanhana?

Kun sinun ikäisesi kirjoitti ylioppilaaksi (70-luvun alkupuolella, ei vielä ollut käytssössä E-arvosanaa.

Taisit nyt jäädä valheesta kiinni.

Olen 62-vuotias ja elellyt "tuilla" lähes koko elämäni. Työhistoriaa on 12 vuotta. Olen kuitenkin aika onnellinen mummo. Minulla on kaikki, mitä tarvitsen. Oma velaton asuntokin, josta ei koskaan ole ollutkaan velkaa. Ihanat lapset hyvissä viroissa ja muutahan en onneeni tarvitsekaan 😊

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkälaiset koulutodistukset sulla on? (Keskiarvot ym) entä ikä?

Peruskoulusta lähtiessä keskiarvo oli 9.2 ja lukiossa kirjoitin neljä x L ja loput E:tä.

Ikää on 62:)

Ap

Miltä se elämä nyt maistuu vanhana?

Kun sinun ikäisesi kirjoitti ylioppilaaksi (70-luvun alkupuolella, ei vielä ollut käytssössä E-arvosanaa.

Taisit nyt jäädä valheesta kiinni.

Viestissä 33 ap sanoo olevansa 26. Tällä palstalla hengaa ehkä Suomen huonoimmat lukijat.

Vierailija kirjoitti:

Olen 62-vuotias ja elellyt "tuilla" lähes koko elämäni. Työhistoriaa on 12 vuotta. Olen kuitenkin aika onnellinen mummo. Minulla on kaikki, mitä tarvitsen. Oma velaton asuntokin, josta ei koskaan ole ollutkaan velkaa. Ihanat lapset hyvissä viroissa ja muutahan en onneeni tarvitsekaan 😊

Tätä minä kutsuisin elämäksi!

Typerää touhua minusta.. Kyllä ihmisen täytyy opiskella ainakin jos ei töitä halua mutta hyvä olisi tehdä niitä töitäkin :D sä varmaan olet joku prinsessa joka haluaa kaiken mieheltä ja toki saatkin, kyllä mä tollaset heinohelmat tiiän :)

N26

Vierailija kirjoitti:

Typerää touhua minusta.. Kyllä ihmisen täytyy opiskella ainakin jos ei töitä halua mutta hyvä olisi tehdä niitä töitäkin :D sä varmaan olet joku prinsessa joka haluaa kaiken mieheltä ja toki saatkin, kyllä mä tollaset heinohelmat tiiän :)

N26

No opiskelepa itse. Sitä et ole tehnyt viestistäsi päätellen.

Kavi juu se Einsteinkin vajaa pari vuotta noissa peruskouluissa ja virallisissa pienissa haissa, josta zitten toki Hemingwaykin hilppasi omaan tyyliinsa. Kuitenkin sanon , etta alkaa kukaan hilppaisko Hemingwayn tyyliin , paasee pois muillakin tavoin.

Olet luuseri, yhteiskunnan elätti ja elämässä epäonnistunut. Jatka vaan sohvalla makaamista perse homeessa, hyvän esimerkin näytät lapsillesikin, jos niitä joskus hankit (kannattaa, saa lapsilisää ja kotihoidontukea) :D

Minä olen nyt ollut yhtäkyytiä töissä armeijasta lähtien 21v,kesäkin meni töissä taas 10-12h/6 ,alku syksystä loukkaannuin työtapaturmassa ja siitä saakka olen ollut saikulla,kesäloma ja pekkaset on taas pitämättä ym.ym.

nyt on tullut olo etten haluaisi töihin mistään hinnasta ja olen koittanut miettiä miten voisi viettää loppuelämän työttömänä?

lopputulos on vaan se että talo olisi myytävä ja mentävä jonnekin vuokralle,velkaa on niin paljon vielä ja asumiskulut ok-talossa niin kovat,ansiosidonnaisen ajan pärjäisi,mutta mitä sitten? Jotenkin tuntuu ettei töissä käynnillä ole saavuttanut yhtään mitään.

akastakin on tullut saatanan kiukuttelija pihtari.

Täällä on vähän sellainen meininki, että on ihan ok olla työtön, jollei siitä pidä. Pitäisi muistaa kärsiä. Mutta oikeasti yhteiskunnalle tulee lopulta paljon kalliimmaksi päihde- ja mielenterveysongelmaiset kuin onnelliset ja aktiiviset, itsestään huolta pitävät työttömät. 

Musta olennaista on, että pystyy jotakin antamaan takaisin, eikä sen jonkin tarvitse välttämättä olla palkkatyö. On muitakin vaihtoehtoja. Paljon hyvää saadaan aikaan vapaaehtoisvoimin, ja näissä on varmaan paljon mukana juuri yhteiskunnan tuilla eläviä ihmisiä. 

Kiusattujen auttavassa puhelinpalvelussa päivystävä sossunpummi voi olla yhteiskunnalle paljon arvokkaampi toimija kuin joku naistenlehtikauppias. Myös taloudellisesti, sillä ensimmäisessä voidaan säästää miljoonia varhaisella tuella ja puuttumisella, kun taas jälkimmäinen levittää lähinnä masennusta. 

Lopulta todella harva on työtön tahallaan. Todella harva on valmis sinnittelemään 500 egee plus vuokrat menolla vuositolkulla. Harvan pää edes kestää tätä. Meidän yhteiskunta ei tule romahtamaan siihen, että miljoonat valitsisivat lunkin elämän sossuntuilla. Kyllä se kaatuu johonkin ihan muuhun, jos on kaatuakseen...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka usein ja millaista vapaaehtoistyötä teet? Eikö miestäsi häiritse pummilla elämisesi? Minkä ikäinen olet? :D oon itsekin ollut työttömänä muutaman kuukauden ja vaikka kävin silloin päivittäin salilla ja/tai tankotanssiharrastuksessa, kokkasin joka päivä, tein käsitöitä, kävin kielikurssilla ja vaikka kivaa aluksi olikin niin jumalauta kyllä pää suli siihen silti pikkuhiljaa että mieheni maksoi lähes kaiken ja tunsin itseni turhaksi. Itse tykkään myös korkemmasta elintasosta että pääsee pari kertaa vuodessa kunnon matkalle ja voi ostaa esimerkiksi mitä ruokaa vaan haluaa niin ei tullut mieleenkään jäädä työttömäksi. Tykkään myös panostaa ulkonäkööni ja kauniisiin vaatteisiin joihin myös menee rahaa.

Useita päiviä kukaudessa teen vapaaehtoishommia. Lasten ja nuorten hyväksi + kaikenlaisia talkoita ja käyn vanhainkodeissa ym :)

Maksan itse omat laskuni, en elä mieheni siivellä :)

Ap

Et maksa itse laskujasi, yhteiskunta eli veronmaksajat maksavat laskusi. Elät meidän siivellä ja olet pummi.

Nää tukipummit on oksettavia!mä niin toivon että joku kaunis päivä tää tukipaska loppuu ja ainoastaan oikeasti pua tarvitsevat tukea sais..otetaan mallia muista maista,jos et tee duunii ni asu vaikka ojassa...oma sisko on kans näitä tukipummeja,ikinä aio duunii tehä,lainaa koko ajan rahaa ja valittaa kun ei saa mitä haluu,erittäin ärsyttävää...