Lue keskustelun säännöt.
Uusperheen perustamisen vaikeus - miten muut olette onnistuneet? Apua!!
27.10.2016 |
Tilanne on siis se, että en kohta enää jaksa tätä parisuhdetta ja jatkuvaa kulkemista ja pakkaamista. Olemme siis seurustelleet ihanan miehen kanssa jo 2,5 vuotta ja meillä molemmilla on lapsia edellisestä liitosta. Päätimme jo vuosi sitten muuttaa yhteen, mutta... Ongelmaksi on muodostunut asuinpaikka. Asumme molemmat pääkaupunkiseudulla, mutta toinen idässä ja toinen lännessä. Minulla on kolme lasta, jotka asuvat minun luonani, miehellä yksi vuoroviikoin hänen luonaan oleva lapsi. Olen luvannut, että voin muuttaa ja vaihtaa lasteni koulut. Mutta mies haluaa, että muutamme hänen nykyiselle asuinalueelleen tai enintään muutaman kilometrin päähän siitä, jotta hänen lapsellaan ei muuttuisi mikään. Mitä mieltä te muut nyt olette? Mielestäni ei ole reilua, että minun lapsillani muuttuisi kaikki ja lisäksi minä saisin tunnin suuntaansa työmatkat (nyt 10 min/suunta) ja mies tekee töitäkin etänä kotoa käsin. Olen yrittänyt ehdottaa taloa puolivälistä tai jostain muusta välimaastosta, mutta se ei miehelle käy. En enää tiedä mitä tehdä. Rakastan miestä, mutta mielestäni tuollainen ei ole reilua minua ja lapsiani kohtaan. Erityisesti kun minulla jo ennestään paljon paljon enemmän tekemistäkin kun kolme lasta hoidettavana ja työ mihin kuljettava ja laittauduttava. Vielä pitäisi ottaa kaksi tuntia päivään lisää työmatkoja ja muuttaa lasten koko elinympäristö ja sitten toisilla ei muuttuisi mikään ja aamuisinkin toinen vain nukkuu pitkään, kun minä lähden aikaisin ajamaan töihin... En myöskään enää kerta kaikkiaan jaksa jatkaa näinkään, yksin neljän hengen perheestä huolehtien joka viikko vielä pakaten ja purkaen ja kahden talon väliä ravaten. Ahdistaa kauheasti mitä tehdä. Tämä on elämäni parisuhde, mutta minusta muuttoasetelma ei ole reilu. Miten olette muut ratkaisseet vastaavan ongelman?
Kommentit (55)
No en yksinkertaisesti muuttaisi. Sanoohan sen jo omakin järkesi. Miten mies kumoaa järkisyysi, onko muuta kuin "en vaan haluu"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En muuttaisi. Yksi ratkaisu olisi se, että miehesi asuisi teillä ne viikot, jolloin hänellä ei ole oma lapsi kotona. Muulloin asuisi lapsensa kanssa omassa kodissaan.
Minkä ikäisiä lapsenne ovat? Yläasteiässä lapset jo pärjäävät paremmin ja pystyvät liikkumaan julkisilla kulkuvälineillä kouluun. Pikkulasten ja ala-asteikäisten kohdalla asia on toisin.
En ymmärrä, miten tämä on "elämäsi parisuhde", jos miestäsi ei tippaakaan kiinnosta sun
ja lastesi arjen sujuvuus? Ja jos toi susta on väsyttävää, niin mietipä niitä lapsiasi? Miksi ihmeessä
rupeat tommoseen ramppaamiseen ja alistat vielä lapsesikin sille?
Ja että olisit valmis mullistamaan lastesi koko elämän ihan vaan siksi, että sinä saisit asua
jonkun miehen kanssa, joka viisveisaa sun lastesi hyvinvoinnista?
Onkohan sulla elämän prioriteetit ihan kohdallaan? Ja mikä ihme vimma on ASUA yhdessä,
kun on noinkin hankala kuvio? Tuolla miehellähän on aika vapaata ne viikot, kun hänen lapsensa
on äidillään. Silloinhan hän voi tulla sun kotiisi treffailemaan ja yökylään ja voitte sitten viikonloppuisin
tapailla ja tehdä kivoja juttuja lasten kanssa tai ilman lapsia. Onko ylipäätään yhtään varmaa, että tuo mies loppupeleissä jaksaisi kotileikkiä sun kolmen lapsen kanssa niinä viikkoina kun hänen lapsensa ei ole siellä? Tai ylipäätään mitään suurperhe neljän lapsen arkea niinä viikkoina kun hänen lapsi on mukana kuvioissa? Tai miten tuo ainoana lapsena kasvanut lapsi sitten sopeutuu siihen, että hän on se "neljäs pyörä" kuvioissa, kun on sun lasten kolmen kopla, jotka sisaruksina hitsautuneet yhteen ja hän sitten välillä tulee etsimään paikkaansa tuossa kuviossa?
Ymmärrän, että joillain rakkaus sumentaa järjen ja haluttais niin kovin itselle sitä aikuista seuraa arkeen, mutta kun on neljä lasta kuvioissa mukana, niin vois sitä järkeäkin ihan pikkuisen käyttää...
En muuttaisi. Enkä päästäisi tilannetta siihen että minä olen aina se joka pakkaa omansa ja kolmen lapsen kimpsut ja kampsut jotta voidaan viettää porukalla aikaa.
Roikkumisesi ja matoilusi ei yhtään lisää miehen rakkautta sinua kohtaan, päin vastoin. Jos toteat vain rauhallisesti että joo, hyvin meillä menisi ja tykkään sinusta, mutta ei tästä nyt näytä konsensusta tulevan, tervetuloa meille viikonlopuksi, niin mies joko mököttää, eroaa, tai harkitsee asiaa uudestaan. Jos hän oikeasti sinusta välittää ja jos hän oikeasti haluaa muuttaa teidän kanssa asumaan niin kyllä hän sitten ratkaisun keksii. Tosin suuresti epäilen josko oikeasti hän moista edes haluaa. Miksi haluaisi? Miksi kukaan haluaisi muuttaa omasta rauhastaan asumaan toisen aikuisen luo jolla kolme lasta (ja ne kuskaamiset, jne jne).
Sinun lapsillasi säilyisi kuintenkin sama arkivanhempi. Jos mies muuttaisi se tekesi vuoroasumisesta käytännössä mahdotonta. Sen yksi edellytyshän on kotien läheisyys. Lapsi joutuisi matkustamaan pidempiä matkoja päiväkotiin/kouluun, miehen työmatka pidentyisi. Ihanne ratkaisua ei ole ja jokaisessa joku aina kärsii.
Olisiko jotain puolenvälin krouvia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinun lapsillasi säilyisi kuintenkin sama arkivanhempi. Jos mies muuttaisi se tekesi vuoroasumisesta käytännössä mahdotonta. Sen yksi edellytyshän on kotien läheisyys. Lapsi joutuisi matkustamaan pidempiä matkoja päiväkotiin/kouluun, miehen työmatka pidentyisi. Ihanne ratkaisua ei ole ja jokaisessa joku aina kärsii.
Olisiko jotain puolenvälin krouvia?
Kyllä miehen pitää vahvana kestää kaikki. Esim. pidentyvä työmatka. Miehen lapsi on aina vähempi arvoisempi naisen lapsiin nähden ja heidän kärsimyksistä ei kukaan välitä.
Mitä mieltä lapsesi on muutosta?
Sä olet kysynyt tätä ennenkin. Meinaatko että vastaukset tällä kertaa olisivat mieluisammat? Jätit tällä kertaa kertomatta että mies myös vaatii sinua maksamaan puolet sinulle ihan liian kalliista elämäntyylistä, eikä anna teidän käyttää edes pyyhkeitään kun olet siellä lapsiesi kanssa käymässä. Vielä olet siis noin vuoden verran viime kyselyn jälkeen jaksanut raahata miehen luo pyyhkeet ja petivaatteet joka viikonloppu?
Kyllä, ihana mies tosiaan. Turha sua on yrittää neuvoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko ihan oikeasti mustasukkainen lapselle, jonka elämässä mikään ei muuttuisi?
Ongelman ratkaisu on hyvin yksikertainen, ette muuta. Jatkatte niin kuin tähänkin asti. Lapset kasvaa ja muuttavat omilleen niin teillä on kaikki aika. Vai pitääkö vielä tehdä lapsi, joka sitoo teidän yhdeksi isoksi onnelliseksi perheeksi? Otatko silloin huomioon jo olemassa olevat lapsesi miten paljon heidän elämä silloin muuttuu? Tuskin. Tuskin he isäpuolta ja tämän lasta elämäänne haluaa. Ne on sinun omia itsekkäitä ratkaisuja, kuten on miehenkin ratkaisu olla muuttamatta. Jos asiat ei suju luonnostaa ei voi väkisin yrittää mitään perhettä muodostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En muuttaisi. Et yksinkertaisesti voi tehdä tuota lapsillesi.
P.s. mitä tyydytystä saat siitä, että kysyt tätä samaa täällä uudestaan ja uudestaan? Mitä tapahtui aiemmalle päätöksellesi jättää mies?
Tämä ei varmastikaan hirveästi auta, mutta en oikein näe tuossa tilanteessa muuta ratkaisua kuin että pysyttelette eri osoitteissa ja mies "asuu" luonanne kun oma lapsensa ei ole hänellä. Tai sitten löydätte kodin jostain puolivälistä. Totuushan on, että sinun on "helpompi" muuttaa (siis arjesta toki tulee paljon vaikeampaa) koska ilmeisesti sinun lapsillesi ei ole vuoroasumisjärjestelmää. Miehen on melkein pakko pysytellä lähellä lapsensa toista kotia, jotta vuoroasuminen aidosti onnistuu.
Toivottavasti löydätte ratkaisun!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi muutatte joka viikko edestakaisin? Pysy kotonasi, mies kotonaan ja kun haluatte (te aikuiset) nähdä toisianne, niin mies tulee luoksesi. Ei lapsia tarvitse sotkea parisuhteisiin!
Uusperhe aloituksista päätellen harvat onnistuu.
Miten joku voi edes harkita tekevänsä lapsilleen noin saadakseen muutta omaa parisuhde statustaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies on sikäli oikeassa, että ei ole mitään syytä miksi kaikkien pitäisi "kärsiä" ja joutua pois tutuista ympyröistä kun riittää että jompi kumpi perhe muuttaa.
Ap lasten mielipide kiinnostaisi. Jos he mielummin muuttavat, kuin jäävät vanhoihin kuvioihin niin mitään ongelmaanhan ei ole.
Ei tuosta tule mitään. Sehän on selvä että uusperheissä on taivuttava kompromisseihin ihan kaikkien. Tässä kuitenkin mies ei taivu mihinkään, hän ei luovu "hyvistä" asemistaan mihinkään. Vähän voi myös rivien välistä lukea, että miehelle lapsi tulee aina olemaan reilusti se numero yksi ja parisuhde jossain kaukana perässä...
Muutatte yhteen sitten kun kaikki lapset ovat aikuisia. Jos mies ei siihen taivu ekä sinä jaksa mennä eestaas niin ainoa mahis on ero.
Taas tuo sama ruikuttaja vinkumassa. Ei kannata vastata, kun ei ole entisitäkään vastauksista ottanut opikseen.
Vierailija kirjoitti:
Mies on sikäli oikeassa, että ei ole mitään syytä miksi kaikkien pitäisi "kärsiä" ja joutua pois tutuista ympyröistä kun riittää että jompi kumpi perhe muuttaa.
Nopeasti ne kärsimyksen yleensä unohtuu. Muutto aina aluksi järktys, mutta nopeasti tulee uusia ystäviä, harrastuksia, jne. Joillekin lapsille muutto voi tehdä jopa hyvää, jos on ollut esim. kiusaamista tai ajautumista vääriin piireihin.
Ap. missä lasten isä asuu? Voisiko hänestä olla apua, että ei esim. lasten koulu muuttuisi?
Eikö kenelläkään ole antaa mitään neuvoja? Tai vinkkejä, miten olette itse ratkaisseet vastaavan ongelman?
ap