Lue keskustelun säännöt.
Uusperheen perustamisen vaikeus - miten muut olette onnistuneet? Apua!!
27.10.2016 |
Tilanne on siis se, että en kohta enää jaksa tätä parisuhdetta ja jatkuvaa kulkemista ja pakkaamista. Olemme siis seurustelleet ihanan miehen kanssa jo 2,5 vuotta ja meillä molemmilla on lapsia edellisestä liitosta. Päätimme jo vuosi sitten muuttaa yhteen, mutta... Ongelmaksi on muodostunut asuinpaikka. Asumme molemmat pääkaupunkiseudulla, mutta toinen idässä ja toinen lännessä. Minulla on kolme lasta, jotka asuvat minun luonani, miehellä yksi vuoroviikoin hänen luonaan oleva lapsi. Olen luvannut, että voin muuttaa ja vaihtaa lasteni koulut. Mutta mies haluaa, että muutamme hänen nykyiselle asuinalueelleen tai enintään muutaman kilometrin päähän siitä, jotta hänen lapsellaan ei muuttuisi mikään. Mitä mieltä te muut nyt olette? Mielestäni ei ole reilua, että minun lapsillani muuttuisi kaikki ja lisäksi minä saisin tunnin suuntaansa työmatkat (nyt 10 min/suunta) ja mies tekee töitäkin etänä kotoa käsin. Olen yrittänyt ehdottaa taloa puolivälistä tai jostain muusta välimaastosta, mutta se ei miehelle käy. En enää tiedä mitä tehdä. Rakastan miestä, mutta mielestäni tuollainen ei ole reilua minua ja lapsiani kohtaan. Erityisesti kun minulla jo ennestään paljon paljon enemmän tekemistäkin kun kolme lasta hoidettavana ja työ mihin kuljettava ja laittauduttava. Vielä pitäisi ottaa kaksi tuntia päivään lisää työmatkoja ja muuttaa lasten koko elinympäristö ja sitten toisilla ei muuttuisi mikään ja aamuisinkin toinen vain nukkuu pitkään, kun minä lähden aikaisin ajamaan töihin... En myöskään enää kerta kaikkiaan jaksa jatkaa näinkään, yksin neljän hengen perheestä huolehtien joka viikko vielä pakaten ja purkaen ja kahden talon väliä ravaten. Ahdistaa kauheasti mitä tehdä. Tämä on elämäni parisuhde, mutta minusta muuttoasetelma ei ole reilu. Miten olette muut ratkaisseet vastaavan ongelman?
Kommentit (55)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensinnäkin: Miksei aikuiset ihmiset voi seurustella? Olisi lapsillekin paljon parempi, ettei siinä oikeasti ole koko ajan vierasta aikuista pyörimässä. Minusta olisi pikemminkin kypsää vanhemmuutta nyt vetää happea, nauttia suhteesta tämmöisenä ja viettää yhdessä aikaa kaksin, joskus koko porukalla ja joskus sitten vaan oman jälkikasvun kanssa.
Toiseksi: Mies ilmiselvästi ei ole kuviosta niin innostunut kuin sinä. Hän asettaa lapsensa edelle ja tarjoaa sinulle "ota tai jätä" -meininkiä. Se ei tarkoita, ettei sinusta tykkäisi, mutta hänellä ei näköjään ole pakottavaa tarvetta oikeasti lyödä kamoja samaan kämppään. Ehkä hänkin haluaisi vain seurustella sen sijaan, että aletaan leikki "one happy familyä", joka ei sitten niin happy aina olekaan.
Ydin on nyt siinä, että miksi teidän pitäisi muuttaa ylipäätään yhteen. Eikö olisi ihana suhde, jossa jaetaan mukavat hetket, arki ei tule niin nopeasti ja teillä on valmiiksi lapsia, niin tuskin tavoitteena on enää saada lisää lapsia? Poimi rusinat pullasta ja nauti.
En minäkään miehenä, vuoroviikkoisänä, haluaisi naista, joka tuo kolme muksua mukanaan. Tai sitten saisi olla kyllä tosi ihana nainen.
Käänteisenä: Jos olisin vuoroviikkoäiti, niin haluaisinko tähän asumaan miehen kolmen lapsensa kanssa. En haluaisi. Hirveää. Saisi katsella sen KOLMEA lasta ne viikot, kun ei omakaan ole tässä ja odottaisi tietenkin, että alan äidiksi hänen lapsilleen.
Oletteko niin kiintyneet betoniin vai mikä tässä on ongelma?
Sen kun muutatte miehen luo.
"Tilanne on siis se, että en kohta enää jaksa tätä parisuhdetta ja jatkuvaa kulkemista ja pakkaamista"
Sinä et jaksa jatkuvaa kulkemista ja pakkaamista. Mutta miehen lapsi jaksaa ja pitäisi vielä jaksaa sinusta mahdollinen pitenevä matkakin.
Sinuna miettisin miten tuota jatkuvaa kulkemista ja pakkaamista voisi vähentään yhteen muuton sijaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap ei enää vastaa, kun jäi heti kiinni. Ihmettelijöille tiedoksi, että mies pakottaa apn matkustamaan lastensa kanssa joka viikonloppu luokseen. Mies ei itse suostu matkustamaan. Ap joutuu lisäksi kuljettamaan mukanaan kaikki petivaatteet ja pyyhkeet, koska mies ei lainaa omiaan. Yhteen pitää muuttaa siksi, ettei ap jaksa enää tätä raahaamista. Vaikka se samalla tarkoittaa, että apn kaikki rahat menee miehen haluamaan elintasoon. Mies ei tietenkään myöskään suostu esim halvempaan asuntoon.
Mutta silti apn mielestä ongelma ei ole mies, vaan ihan muut asiat. Mieshän on IHANA!!!
Vierailija kirjoitti:
Ap ei enää vastaa, kun jäi heti kiinni. Ihmettelijöille tiedoksi, että mies pakottaa apn matkustamaan lastensa kanssa joka viikonloppu luokseen. Mies ei itse suostu matkustamaan. Ap joutuu lisäksi kuljettamaan mukanaan kaikki petivaatteet ja pyyhkeet, koska mies ei lainaa omiaan. Yhteen pitää muuttaa siksi, ettei ap jaksa enää tätä raahaamista. Vaikka se samalla tarkoittaa, että apn kaikki rahat menee miehen haluamaan elintasoon. Mies ei tietenkään myöskään suostu esim halvempaan asuntoon.
Mutta silti apn mielestä ongelma ei ole mies, vaan ihan muut asiat. Mieshän on IHANA!!!
Kukin kykyjensä mukaan. Joillekin mies on vaan niin välttämätön asuste, joka on oltava. Mikä on sinun pakko olla asusteesi? Minä en pysty olla ostamatta kelloja, kun ne on niin IHANIA. Ap ei näköjään pysty luopumaan miehestä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Te jotka ehdotatte vai seurustelun jatkoa, kokeilkaapa millaista on yksin hoitaa vastuullinen työ, kolme lasta, näiden koulut ja harrastukset, koti jne. Voin kertoa, että siinä ei ns. omaa/vapaa-aikaa jää hetkeäkään. Kaikki päivät ovat aamusta iltaan hommaa täynnä. Ja sitten pitäisi vielä viikonloppuisin pakata neljälle ihmiselle ja purkaa. Ja jos taas ei viikonloppuisin ole toisen luona, niin koska sitten? Ja mies ei vapailla viikoillaan ole kuin yhden yön meillä, kun tekee silloin töitä pitkiä päiviä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Te jotka ehdotatte vai seurustelun jatkoa, kokeilkaapa millaista on yksin hoitaa vastuullinen työ, kolme lasta, näiden koulut ja harrastukset, koti jne. Voin kertoa, että siinä ei ns. omaa/vapaa-aikaa jää hetkeäkään. Kaikki päivät ovat aamusta iltaan hommaa täynnä. Ja sitten pitäisi vielä viikonloppuisin pakata neljälle ihmiselle ja purkaa. Ja jos taas ei viikonloppuisin ole toisen luona, niin koska sitten? Ja mies ei vapailla viikoillaan ole kuin yhden yön meillä, kun tekee silloin töitä pitkiä päiviä.
ap
Kyllä minäkin tulisin hulluksi jos pitäisi joka viikonloppu pakata neljälle peittoja, patjoja, lakanoita, pyyhkeitä, vaatteita jne ja raahata niitä edes takas. Miksi ihmeessä teillä ei ole miehen luona aina valmiina odottamassa petivaatteet ja pyyhkeet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies on rakentanut elämänsä sinkku-yh-isä-moodiin ja betonoinut sen elämäntavan. Mies ei aio muuttaa elämäntavassaan parisuhteen myötä mitään. Mies on rakentanut elämänsä lukkoon niin että hänen tulee asua lastensa äidin vieressä vuoroviikkoasumisen vuoksi, muutto ei koskaan tule kyseeseen. Saman vuoroviikkoasumisen vuoksi hän tekee lapsivapaat viikkonsa pitkiä työpäiviä eikä silloin ehdi muuta tehdä, koska lapsiviikoilla pitää olla lyhemmät työpäivät, lapsivapailla viikoilla hän ei koskaan voi parisuhteeseen panostaa (ja lapsiviikoilla on lapsissa kiinni). Miksi ihmeessä ap haluat olla tällaisen miehen kanssa? Hänhän on kuin sinkku.
Missään nimessä ei kannata lähteä vääntämään tai vänkäämään tilanteesta. Ilmapiiri tulehtuu.
Totea rauhallisesti ja rakastavasti, että laitetaan hetkeksi tämä muuttoasia hyllylle koska sitä pitää rauhassa hieman pohtia.
Kerro miehellesi - jälleen rauhallisesti ja ilman syyttelyä - minkälaisia ajatuksia ja tunteita asia sinussa aiheuttaa. Pyri toteavaan mutta myötätuntoa herättävään sävyy.
Sitten julistat asialle mielessäsi välirauhan ja annat pallon rauhassa olla miehelläsi.
Itse olen eronnut kyllä, mutta liitossa toimi hyvin periaate, että mitään ei tehty tai hankittu, ellei oltu yksimielisiä. Kuullostaa kriisejä aiheuttavalta, mutta ei ollut. Esim. sohvaa hankkiessa kumpikin teki ehdotuksia, jos toinen ei tykännyt, niin se siitä. Ei tarvinnut taistella tai puolustaa omaa vaihtoehtoa. Elämää ilman sohvaa jatkettiin niin kauan, että kumpaakin miellyttävä sohva löytyi - oli riemullista :D
Tsemp jatkoon ja arkeen kolmen lapsen kanssa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Te jotka ehdotatte vai seurustelun jatkoa, kokeilkaapa millaista on yksin hoitaa vastuullinen työ, kolme lasta, näiden koulut ja harrastukset, koti jne. Voin kertoa, että siinä ei ns. omaa/vapaa-aikaa jää hetkeäkään. Kaikki päivät ovat aamusta iltaan hommaa täynnä. Ja sitten pitäisi vielä viikonloppuisin pakata neljälle ihmiselle ja purkaa. Ja jos taas ei viikonloppuisin ole toisen luona, niin koska sitten? Ja mies ei vapailla viikoillaan ole kuin yhden yön meillä, kun tekee silloin töitä pitkiä päiviä.
ap
Minä ehdotan ihan sen seurustelun lopettamista. Et yksinkertaisesti voi muuttaa lapsiasi tuollaiseen uusperheeseen.
Kuten jo aiemmin sanoin, miten ihmeessä jatkan seurustelua ravaamatta edestakaisin kahden asunnon väliä, kun arjessa ei ole aikaa lainkaan. Ja mitä seurustelua sekään sitten taas on, jos ei koskaan olla edes yön yli yhdessä? Todella vaikea tilanne kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Te jotka ehdotatte vai seurustelun jatkoa, kokeilkaapa millaista on yksin hoitaa vastuullinen työ, kolme lasta, näiden koulut ja harrastukset, koti jne. Voin kertoa, että siinä ei ns. omaa/vapaa-aikaa jää hetkeäkään. Kaikki päivät ovat aamusta iltaan hommaa täynnä. Ja sitten pitäisi vielä viikonloppuisin pakata neljälle ihmiselle ja purkaa. Ja jos taas ei viikonloppuisin ole toisen luona, niin koska sitten? Ja mies ei vapailla viikoillaan ole kuin yhden yön meillä, kun tekee silloin töitä pitkiä päiviä.
ap
Mutta miten mies elämääsi helpottaisi? Et voi oikeasti väittää, että peräti neljien tavaroiden pakkaaminen viikonlopuksi on niin jumalaton homma, ettet enää siksi jaksa. Ajattele niin, että ettepä ole sotkemassa omissa nurkissa vaan miehen nurkissa nuo viikonloput.
Kysymys on nyt vain siitä, että sinä haluat miehen auttamaan sinua arjessa, koska et jaksa sitä yksin. No, mies ei ole syystäkään kovin innostunut kuviosta, jossa hänelle varattaisiin maksumiehen ja puolison lastenhoitajan rooli. Mies tekee joka toinen viikko pitkää päivää, koska haluaa olla lapsensa kanssa. Hän ei ole valmis piirun vertaa tinkimään sinun takiaisi yhteisestä ajasta lapsen kanssa tai työstään. Muutenhan hän tekisi niinäkin viikkoina lyhyempiä päiviä ja tulisi luoksesi. Sinä olet arvojärjestyksessä kolmantena tai todennäköisesti vielä paljon kauempana. Mies ja miehet ylipäätään on suoraviivaisia. Heille asiat on selkeitä ja sen mukaan toimitaan.
Miksi ihmeessä pyörit isoin odotuksin suhteessa, josta haluat enemmän, mutta toinen osapuoli ei halua? Kasva aikuiseksi ja hyväksy kevyt seurustelusuhde tai etsi toinen mies.
Millä tavoin arkesi olisi helpompaa jos asuisitte yhdessä? Mies tekee pitkiä päiviä joten olisit yksin kuitenkin paljon. Miksi mies ei voi töiden jälkeen illalla tulla teille? Miksi ette vietä välillä aikaa teillä ?
Vierailija kirjoitti:
Kuten jo aiemmin sanoin, miten ihmeessä jatkan seurustelua ravaamatta edestakaisin kahden asunnon väliä, kun arjessa ei ole aikaa lainkaan. Ja mitä seurustelua sekään sitten taas on, jos ei koskaan olla edes yön yli yhdessä? Todella vaikea tilanne kyllä.
Suhde ei tyydytä sinua tällä hetkellä, ja jos muuttaisitte yhteen niin sinulla olisi 3 katkeraa lasta, jotka raahattu pois tutusta kaveripiiristä ja koulusta, täysin vailla tapoja oleva lapsipuoli, jota todennäköisesti joutuisit hoitamaan joka toinen viikko, sekä poissaoleva mies. Siksi mielestäni miehen jättäminen on ainoa ratkaisu.
Vierailija kirjoitti:
Kuten jo aiemmin sanoin, miten ihmeessä jatkan seurustelua ravaamatta edestakaisin kahden asunnon väliä, kun arjessa ei ole aikaa lainkaan. Ja mitä seurustelua sekään sitten taas on, jos ei koskaan olla edes yön yli yhdessä? Todella vaikea tilanne kyllä.
Millaista apua konkreettisesti täältä kaipaat?
Tuo, joka kirjoitti, ettei neljän tavaroiden ja vaatteiden pakkaaminen joka viikonlopuksi ole kova homma. Oletko kokeillut käydä töissä ja pyörittää arkea kolmen lapsen kanssa yksin ja sitten olla "matkalla" joka viikonloppu? Veikkaan, että et. Ja koska on viikonloput pois, esim. viikkosiivokin on yritettävä hoitaa arki-illoissa kaiken muu ohella. Puhumattakaan, että ei koskaan ole omassa kodissa viikonloppua ja saa rentoutua vapaalla. Toisen nurkissa ei ainakaan minulla ole kuitenkaan samanlainen olo kuin kotona.'
Mitään maksajaa ja lasten hoitajaa en miehestä halu. Mutta miten esim. onnistuisi enää kolmen lapsen harrastuskuljetuksetkaan, kun olisin kaksi tuntia pidemmän päivän pois töiden vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Kuten jo aiemmin sanoin, miten ihmeessä jatkan seurustelua ravaamatta edestakaisin kahden asunnon väliä, kun arjessa ei ole aikaa lainkaan. Ja mitä seurustelua sekään sitten taas on, jos ei koskaan olla edes yön yli yhdessä? Todella vaikea tilanne kyllä.
Sä menet ihan 6-0 sen miehen mukaan, Miksei hän jousta? mikä tasapainoinen suhde toi on? Sinua en jaksais elää toisen ehdolla ja roudata lapsia ja vuodevaatteita eestaas. Ei ole normaalia ja tervettä toimintaa jos pitää kaikki aina kantaa sinnesuntänne.
Mä veikkaan että sä olet läheisriippuvainen etkä halua olla yksin. Muuten oisit jo sanonut miehelle suorat sanat. Nyt et uskalla koska olet uskotellut itsellesi että mies joka ei liiku senttiäkään takiasi, on elämäsi mies. Ei pitäisi olla!
Tässä on taas yksi esimerkki siitä miksi uusperheet ei vain onnistu. Ikävä kyllä. Ap lapsineen voi muuttaa, koska on lähivanhempi ja lapset ilmeisesti vain viikonloppuisin tms isällään. Ap:n mies ei voi muuttaa vuoroasumisen takia, miehen lasten on päästävä molemmista kodeistaan kulkemaan kouluun eli miehen kodin on pakko olla lasten äidin kodin lähellä. Mutta on epäreilua, että miehen lapsi priorisoidaan, ja ap:n lasten elämässä muuttuu kaikki (koulut, koti, äidin työmatkan pituus eli poissaoloaika jne). Ei tässä ole hyvää kompromissia olemassa edes.