Uusperheen perustamisen vaikeus - miten muut olette onnistuneet? Apua!!

Vierailija kirjoitti:

Te jotka ehdotatte vai seurustelun jatkoa, kokeilkaapa millaista on yksin hoitaa vastuullinen työ, kolme lasta, näiden koulut ja harrastukset, koti jne. Voin kertoa, että siinä ei ns. omaa/vapaa-aikaa jää hetkeäkään. Kaikki päivät ovat aamusta iltaan hommaa täynnä. Ja sitten pitäisi vielä viikonloppuisin pakata neljälle ihmiselle ja purkaa. Ja jos taas ei viikonloppuisin ole toisen luona, niin koska sitten? Ja mies ei vapailla viikoillaan ole kuin yhden yön meillä, kun tekee silloin töitä pitkiä päiviä.

ap 

HERÄÄ JO PAHVI!!! Lakkaa puolustelemasta ja tajua totuus. Ei se ole sun elämäsi  mies- olet harhainen. Olet sille vaan vuoteenlämmike.

Kokeilkaa nyt ensin ostaa miehen luo kaikille teille neljälle ne patjat, peitot, lakanat ja pyyhkeet. Ja hammasharjat ja hiusharjat ja shampoot ja muutamat varavaatteet. Miettikää muuttamista vasta sitten kuukausia myöhemmin, kun olette ensin kokeilleet tuota helpompaa arkea ilman tavaroiden pakkaamista ja raahaamista.

Miten mies kestäisi tulevan arjen teidän kaikkien kanssa, jos nytkään hän ei ehdi nähdä sinua kuin kerran viikossa aikaa vievän työnsä vuoksi? Jos haluatte testata yhdessä asumista, niin yrittäkää edes viikko tai kuukausi niin, että mies tekee etäviikolla niitä etätöitään teiltä käsin ja katsokaa kestääkö hänen pää. Jos ei kestä, niin seurauksena on se, että sinä ja lapset joudutte hiippalemaan uudessa kodissanne ja varomaan, että ette häiritse miestä.

Sekin on jo aika iso ongelma, jos teidän tavarat eivät saa olla miehen luona viikolla. Eiköhän olisi aika ostaa pysyvämmät patjat/sängyt/peitteet hänen luo, joita voitte viikonloppuisin käyttää. Hän ei kuitenkaan tule sietämään teidän tavaroida uudessa kodissa, jos ei tällä hetkellä voi niin paljoa joustaa.

Miksi se mies ei joko yksin tai lapsensa kanssa vietä viikonloppuja teidän luona, ainakaan osittain? Sehän olisi kokonaistaloudellisesti helpompaa.

Patjat, peitot, tyynyt, liinavaatteet, pyyhkeet ja viikonloppuasut miehen luo. Sitten on helppo käydä kylässä eikä muuttoon ok mitään syytä. Eikö tämä olisi win-win-tilanne?

Ap haluaako se mies muuttaa sinun kanssasi yhteen?

Tiedätkö miten paskaa on olla lapsi tossa tilanteessa? Se on äärettömän kiusallista. Yhtäkkiä elämääsi pomppaa puskista ventovieras, johon äippä on rakastunut ja sun pitää se vaan hyväksyä. Päässä vaan raksuttaa että mitähän noille ventovieraille pitäis jutella, kehtaanko tehdä/sanoa näin, suuttukohan äiti jos sanon etten tykkää tästä yhtään?

Tiedätkö miten paskaa on suihkun jälkeen kuunnella kylpyhuoneessa oven takana, että missä päin huushollia se äijä on, että ehdinkö livahtamaan omaan huoneeseen pukeutumaan enkä vain törmää äijään pelkkä pyyhe päällä? Tai kun yhtäkkiä sut pakotetaan auton takapenkille sisaruksesi ja sen uuden äijän muksun kanssa (kiusallista!!!) ja ajetaan katsomaan uutta yhteistä kotia? Sulla ei oo sanavaltaa. Ihan sama jos et halua, mutta kun äippä haluaa. Äijä ja sen muksu voi olla maailman hirveimpiä tyyppejä sun mielestä, mutta ketään ei kiinnosta. Vaihdat koulua, harrastukset saattaa jäädä ja tietty kaverit. No sitten sä totut siihen. Kun laitetaan tottumaan. Kunnes uus äijä ja äippä ilmottaa että nyt tulee perheeseen uusi vauva. V*tuttaa että edes puhuvat perheestä. Ei me olla oikea perhe.

Kiva yrittää selittää kavereille "niin siis se on mun veli/siskopuoli, ei oo mun isän vaan isäpuolen(en haluaisi isäksi kutsua ollenkaan) ja äidin yhteinen lapsi. Isäpuolen lapsi ei oo mitään sukua mulle, en tiiä onks se sit velipuoli vai Matti vaan.." En tiedä ootteko jostain yhteisen muksun hankkimisesta puhunu mut sekään ei välttämättä kivalta tunnu omista lapsistas. Se tuntuu ja näyttää just siltä et paketti pitää nyt hitsata yhteen ja äijää&äippää ei erota enää ikinä mikään. Hitto. Mä en itse oo missään tekemisissä tän "onks se sit velipuoli vai vaan Matti"-tyypin kanssa, oli outoa että hän kävi vaan joka toinen viikonloppu meillä, ei meille oo muodostunut mitään oikeesti läheistä suhdetta ikinä vaikka ollaan samanikäisiä. En myöskään ole siskopuolen kanssa tekemisissä, ikäeroa paljon ja olen katkera miten meidät muut lapset unohdettiin kun uusi syntyi. Pitkän aikaa oli äippä&äijä ja heidän parisuhde & vauva perheen tärkeimpinä asioina. Minut&pikkuveljeni tungettiin isälle asumaan kun vähän oireiltiin kiukunpuuskilla ja koulussa alkoi tulla vaikeuksia. Hus pois äidin onnen tieltä. Olen katkera äidilleni ja koskaan en aio omille lapsilleni tehdä samaa. Älä pliis tee säkään.

Musta sinä ap olet vain huono äiti. Laitatko lapsesi oikeasti joka viikonloppu matkustamaan vieraan ihmisen luo? Eivät saa koskaan olla kotona rauhassa ja levätä kouluviikon jälkeen. Oikeastaan lastensuojeluilmoitukden paikka. Noin miehenkipeä nainen, yäk! Lisäksi tuo pakkaaminen jne jne. Ei se mies sinua ja lapsiasi halua, haloo!! Sinun lapsesi kärsivät, sinä olet ihan helvetin itsekäs. Huono huono äiti.

Minä olen vastaavassa tilanteessa muuttanut yhteen miehen kanssa, eikä meillä mitään vaikeuksia ollut. Pitää kuitenkin todeta, että meidän lapset olivat jo teinejä.

Eli mies teki kompromissin ja muutti minun suuntaani. Miehen meillä asuva lapsi lopetti peruskoulun ja lähti keskustaan opiskelemaan, eikä hänellä ollut kaveripiiriä enää vanhassa suunnassa. Miehen toiselle lapselle matka on pitkä, eikä hän kovin usein meillä käy. Teini preferoi kaverinsa.

Ap on kirjoittanut palstalle ennenkin, ja jos oikein muistan, on tämä fyysinen muutto pienin ongelmista. Jos tämä olisi se ainoa ongelma, niin ratkaisu olisi helppo. Eikö tässä ollut myös sitä, että tuloerot ovat isot, mies on pihi ja haluaa luksusta, johon ap:lla ei ole varaa, mutta vaatii silti ap:n maksamaan puolet? Ja jotain muutakin.

Ongelmia on tiedossa varmasti. Mies ei muistaakseni ole missään tapauksessa halukas kompromisseihin.

Ap, mikä tässä on perimmäinen syy, että vieläkin pohdit muuttoa? Olet jo järjellä perustellut meille, ja me kaikki näemme, että tämä mies ei ole sinulle se oikea. Myös tunteesi osoittavat saman, et muuten noin kärsisi. MIKSI sinä kuitenkin vielä muuttoa haluat? Mitä sinä saat suhteesta, jossa itse joudut aina joustamaan ja mies tekee aina pitkää päivää?

Jaaa, taas sä.

Vieläkään ei ole siis mennyt jakeluun. Noooh,mene miehen halun mukaan kun et muutakaan saa tehtyä ja laita lapsesi kärsimään. Kantapään kautta.

50 jatkaa.

Haluan vielä antaa yhden elämänohjeen: kun tilanne ( mikä tahansa asia) on oikea valinta, niin se on niin kristallinkirkas, että valinta tuntuu itsestäänselvältä. Sitä askelta ei vain voi olla ottamatta. Silloin ei vatvota ja itketä, vaan palapelin palat vain loksahtavat paikoilleen.

Kun muistat tämän, kun päätöksiä teet.

Olen mies, lapseton tosin, ja luultavasti vastaavassa tilanteessa olisin kuin tämä ap:n unelmamies. Se, että haluan olla suhteessa ap:n kanssa ei tarkoita että haluaisin olla suhteessa ap:n lasten kanssa. En myöskään haluaisi kodistani ap:n tavaroiden viikkovarastoa.

Työ on tärkeää ja tässä iässä erotellaan jyvät akanoista, eli katsotaan kenessä tosiaankin on ainesta ylimmille organisaatiotasoille ja kenessä ei ole. Tämä vaatii työn fokusoimisen monen asian edelle.

Valitan, ap, mutta kuvio ei vain taida toimia. Oli mies tai nainen kuinka 'ihana' tahansa niin jos tavoitteet ja toiveet ovat täysin erilaiset niin ei sieltä oikein löydy kompromisseja.

Tämä tuskin on se mitä haluat kuulla koska amore vincit omnia mutta, well, olen pahoillani.

Mies ei halua ap:n jättävän tavaroitaan, koska haluaa pitää ehdottoman rajan vierailuiden ja "asumisen" välillä. Tulee mieleen, että mies menee nyt nuoraa pitkin, jossa hänellä on toiveensa ja sitten ap:lla, ja mies ei halua toteuttaa ap:n toiveita. Vaikka miehet on putkiaivoja ja ajattelemattomia, niin kyllä rakastunut ja yhteistä elämää haluava mies tekisi kompromisseja. Nyt mies pitää tiukkana: minä en muuta, minä en järjestä aikaa lapseni "etäviikkoina", minä en reissaa, minä haluan säilyttää elintasoni ja ap maksaa puolet jne.

Mies on oikeasti tuota mieltä asioista. Ei se ole ilkeyttä. Se on sitä, että hän ei halua ap:ta niin paljoa, että olisi valmis tinkimään mistään. Todellisuudessa nuo rajat saattaa olla jopa sitä miehille tyypillistä, että "saat hengata siinä, kun et vaadi mitään" eli miehellä ei ole kovin kummoisia tunteita ap:ta kohtaan ja se näkyy näin. Miehet on huonoja katkaisemaan suhteen ja huonoja sanomaan suoraan, jos toinen alkaa puhua yhteiselämästä, vaikka eivät halua. "jees, jees", mutta sitten se totuus näkyy toiminnassa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi se mies ei joko yksin tai lapsensa kanssa vietä viikonloppuja teidän luona, ainakaan osittain? Sehän olisi kokonaistaloudellisesti helpompaa.

Siksi, että miehen lapselle on mukavampaa olla omassa kodissa. Siksi, että mies viihtyy omassa kodissaan. Siksi, ettei mies oikeasti koe samoja tunteita ap:ta kohtaan kuin ap häntä.

Vierailija kirjoitti:

Tuo, joka kirjoitti, ettei neljän tavaroiden ja vaatteiden pakkaaminen joka viikonlopuksi ole kova homma. Oletko kokeillut käydä töissä ja pyörittää arkea kolmen lapsen kanssa yksin ja sitten olla "matkalla" joka viikonloppu? Veikkaan, että et. Ja koska on viikonloput pois, esim. viikkosiivokin on yritettävä hoitaa arki-illoissa kaiken muu ohella. Puhumattakaan, että ei koskaan ole omassa kodissa viikonloppua ja saa rentoutua vapaalla. Toisen nurkissa ei ainakaan minulla ole kuitenkaan samanlainen olo kuin kotona.'

Mitään maksajaa ja lasten hoitajaa en miehestä halu. Mutta miten esim. onnistuisi enää kolmen lapsen harrastuskuljetuksetkaan, kun olisin kaksi tuntia pidemmän päivän pois töiden vuoksi.

Minä ainakin uskon, että tuo on todella rankkaa ja ikävää elämää. Siksi en ymmärräkään, miksi roikut tuossa kuviossa vuosi toisensa jälkeen, vaikka miestä ei selvästikään kiinnosta sinun tai lastesi hyvinvointi. Miksi pakotat lapsesi noin inhottavaan kuvioon? Mitä haet av-palstalle kirjoittelulla? Me emme voi helpottaa sinun elämääsi millään tavoin, ja myötätuntoakin on vähän turha hakea, kun olet itse osasi valinnut. Mies ei tule joustamaan tai tekemään kompromisseja, se on mielestäni täysin selvä. Voit siis valita, jatkatko tuota käsittämätöntä muuttelua pari kertaa viikossa, muutatko miehen sanelemaan taloon vai kasvatatko selkärangan ja alat huolehtia lapsistasi. Tuo kuvio on heille takuulla vielä monin kerroin rankempi kuin sinulle, koska he eivät luultavasti saa siitä mitään irti. En kyllä rehellisesti sanottuna ymmärrä, mitä sinäkään tuossa roikkumisesta saat, paitsi varmaan vähän seksiä silloin tällöin. Mitään suurta loppuelämön rakkaustarinaa tuosta ei ole tulossa ikinä.