Pidätkö koskaan "sairaspäivää" eli valehtelet töissä olevasi kipeä?

vanhassa työpaikassa pidin ehkä 4 päivää vuodessa, nykyisessä en ole vielä kertaakaan. Johtuu ihan siitä, että uudessa työpaikassa on hyvä ilmapiiri ja haluan hoitaa hommat hyvin. 

Työpaikassa on jotain vikaa jos jengi saikuttaa koko ajan. Ja onhan sitten semmoisia tyyppejä jotka saikuttaa joka tapauksessa.

Meillä saa olla viikon pois töistä omalla ilmoituksella. 

En pidä. Kerran lapsi sairastui ja käytin lääkärissä, sain kolme päivää sairauslomaa. Lapsi tosin parani seuraavana päivänä mutta olin silti kolme päivää pois ja lapsen kanssa pienen loman kotona. Työuraa mulla on takana 25 vuotta joten tuo ihan yksi hailee urallani. Viimeiseen viiteen vuoteen en ole ollut päivääkään pois työstäni sairauden takia. Ja sitäkin ennen äärimmäisen harvoin.

Voi helvetti mammat! Naisten asema työmarkkinoilla on muutenkin hankala ja te saikuttajat vaan pahennatte asioita entisestään, pilaten samalla kaikkien naisten maineen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En. Yrittäjänä kaikki on pois itseltä. Tässä tulee hyvin ilmi ajattelun ero. Kun olet itse vastuussa työstäsi ja tulostasi, sinulla on aikuisen vastuu. Kun olet jollakin töissä, suhtaudut helposti työnantajaan kuin vanhempaan, jolle kiukutellaan ja jota voi vähän huijata- ja joka on vastussa elämästäsi. Ja annat itsellesi luvan käyttäytyä kuin lapsi. Suuri ero siinä miten mieltää oman työnsä, työelämän ylipäätään ja vastuunsa omasta elämästä. ONkohan vielä niin että nämä aikuiset "lapset" ovat niitä jotkpa kadehtivat ja paheksuvat yrittäjien loputonta työpäivää ja kapeaa tilipussia...?

Näin käy niillä työpaikoilla, joilla työntekijöitä kohdellaan jonain muuna kuin aikuisina. Omaa harkintaa ei saa käyttää. Mistään ei jousteta. Kaikki asiat säädellään tarkkaan kuin lapsille. Kun aikuisella ei ole aikuismainen kohtelu töissä, on vaikea kunnioittaa työnantajaa.

Kyse on työnantajasi rahoista, tottakai asiat pitää tarkkaan säädellä tai yritys on pian konkursissa! Haloo, en minä ainakaan anna omassa yrityksessäni tehdä asioita vähän sinne päin, vaan haluan että ne tehdään niinkuin sanon koska silloin tuotto on havaittu hyväksi.

Työntekijää joka feikkaa saikkunsa pn vaikea pitää aikuisena, hän on tiennyt työsopimuksen kirjoittaessaan työnkuvansa ja hänellä on ollut 4 kuukautta aikaa miettiä (koeaika) onko valmis tekemään kys. Työtä työnantajan antamilla ehdoilla. Ihan turha väittämään että työntekijällä on oikeus hoitaa siskon koliikkilasta työnantajan piikkiin tai katsoa kotona leffoja. Se on huijaus ja minusta jopa petos.

No hui kauhistus, ei elämän kuulu olla pelkkää työtä työtä ja työtä. Itse ainakin "lorvin" hyvällä omallatunnolla. Minun elämä, ei työnantajan, ei tämän yhteiskunnan. Haukkukaa vaan laiskaksi, mutta sitä en ole vaikka extra lomapäiviä pidänkin. Puuhailla voi kotonakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen aina pois kun olo on huono. Sairaspäiviä on keskimäärin 4 viikkoa vuodessa. Joka kerrasta käyn työnantajan piikkiin työterveydessä ja saan sairaslomaa. Olenko mielestäsi huijari?

Olet huijari jos valehtelet lääkärille tai liioittelet oireitasi.

Miten valehdella lääkärille esim tulehdusarvot, kuume, verenpaine, noidannuoli?

Aikamoista lääkärien aliarvioimista väittää että he eivät voi vaikuttaa itse siihen kirjoittavatko sairaslomaa vai eivät. Lyhyitä pätkiä kun tulee tarpeeksi, joutuu työnantaja pohtimaan mistä ne johtuvat ja käymään työhyvinvointikeskustelun työntekijän kanssa.

Toisinaan vaan joudutaan siinä keskustelussa toteamaan että: valitettavasti poissaolot johtuvat sairastumisista, minkäs teet.

Pari päivää noin neljästi vuodessa. Tarvitsen vähän omaa lomaa aina välillä. So what?

Naiset "sairastavat" noin kolme päivää enemmän vuodessa kuin miehet. Ei se olekaan raskaus, mikä pelottaa työnantajaa työhönottotilanteessa vaan lorvitauti. Mennään itseemme.

Vierailija kirjoitti:

Voi helvetti mammat! Naisten asema työmarkkinoilla on muutenkin hankala ja te saikuttajat vaan pahennatte asioita entisestään, pilaten samalla kaikkien naisten maineen.

Siis mitä? Miten tässä nyt on just naisista kyse? En ymmärrä.

(Samaa mieltä kyllä olen, että aiheeton saikutus on vastuutonta ja lapsellista.)

En sairaspäiviä käytä, mutta etämahdollisuutta.

Etäpäivänä nukun pirun pitkään. Nautin rahallisen aamun. Teen pikku pätkän töitä. Riippuu vireestä. Toisinaan menee löhöilyksi, toisinaan siivoilen, shoppailen. Jos muksutkin "etäpäivällä" lähetään päiväleffaan, syömään jne. Laatuaikaa.

Kerran pari kuussa. Työnantaja on tietoinen, muttei valita, kun työt tulee tehdyksi hyvin. Teen toisinaan myös vapaalla duunia, enkä vaadi erityiskorvauksia.

Luonnollisesti pitää myös osata valita hetkensä. Kiire aikaan ei voi löhötä.

Mä myös olen aina heinäkuussa töissä. Jonkun pitää "päivystää" toimistolla maailman markkinoita varten. Hiljastahan siellä on. Kerkee tekemään paljon muuta rauhassa. Vaikka koodin pätkää syksylle valmiiksi jne.

Elokuussa kun hälinä alkaa, lähden lomalle. Saan kaksi kuukautta tehdä mitä lystää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen aina pois kun olo on huono. Sairaspäiviä on keskimäärin 4 viikkoa vuodessa. Joka kerrasta käyn työnantajan piikkiin työterveydessä ja saan sairaslomaa. Olenko mielestäsi huijari?

Olet huijari jos valehtelet lääkärille tai liioittelet oireitasi.

Eikö oireet ja niiden aiheuttama haitta yhtäkkiä olekaan jokaisen oma subjektiivinen kokemus? Sen kokemuksen kanssa sinne lääkäriin mennään ja lääkäri arvioi tilanteen paikanpäällä, tarvitaanko saikkua.

Jos minulla on migreenikohtaus toista vuorokautta menossa, käsi ja toinen poski puuduksissa, jyskyttävä särky ja sekava olo sekä voimakkaasti valosta ärsyyntyvät silmät, ei työterveyslääkäri voi mitenkään mitata ja todentaa, huijaanko vai en. Hän kuuntelee minua js tekee sen jälkeen arvionsa voinko jatkaa esim aurausauton ajamista työkseni vai en.

Itse pirän sairaspäevää kolmesti tai neljästi viikossa. Vähän omaa aekaa :)

Ja sun mielestä on reilua, että työnantaja maksaa palkkaa sulle sun kokkailuistas?

Mua todella ärsyttää tälläiset ihmiset.

No, mikä nyt lasketaan huijaamiseksi. Edellinen työpaikkani oli maanpäällinen helvetti. Joka päivä kiusaamista, haukkumista, sääntöjen rikkomista ja jopa uhkailua. Löysin uuden työn ja vanhasta paikasta oli kahden viikon irtisanomisaika. Irtisanomisajan alussa marssin lääkärille, sanoin suoraan, etten jaksa enää ja kerroin työpaikan hirveästä ilmapiiristä. Lääkäri kirjoitti mukisematta kahden viikon saikun.

Näin jälkikäteen ajateltuna olin kyllä oikeasti niin loppu, että se kaksi viikkoa töitä olisi saattanut olla liikaa. Kroppa ja pää olivat täysin tiltissä ja joku burnoutin tapainen minulla varmaan oli. Myöhemmin tappelin tuon vanhan työnantajan kanssa mm. lopputilin ja työtodistuksen saamisesta.

Ei ole todellakaan yhtään huono omatunto tuosta kahden viikon saikusta.

Työskentelen esimiehenä ja aika korkea kynnys on jäädä töistä pois. Monesti olen ollut töissä flunssaisena, ettei minun työni kuormita työkavereita. Meillä on paljon sairaslomia ja tietysti vakkaritekijöiden puute vaikuttaa koko työyhteisöön. Ikävä kyllä työntekijät eivät ymmärrä, että me esimiehet ei olla taikureita. Jos osastolta on useampi tekijä poissa, ja paikkaukseen käytetään sijaisia (jotka ei pahimmillaan ole koskaan tehneet ko. Työtä) vaatii se enemmän niin työntekijöiltä kuin meiltä esimiehiltäkin. Tahallani minä en meille paikkaajiksi ota ketään ammattitaidotonta, mutta jostain on joku saatava paikkaamaan poissaoloja. Minä en myöskään mahda sille mitään, että flunssa-aalto pyyhkäisee työpaikkamme ohi, ja suuri osa sairastuu tai "sairastuu".

Minusta ensimmäinen saikkupäivä voisi hyvin olla palkaton. Aika harva perusterve ihminen sairastaa niin paljon vuoden aikana, että siitä tulisi kohtuutonta tappiota. Se ehkä motivoisi saikuttajia joko tulemaan töihin tai etsimään mielekkäämmän työn.

Vierailija kirjoitti:

En sairaspäiviä käytä, mutta etämahdollisuutta.

Teen pikku pätkän töitä. Riippuu vireestä. Toisinaan menee löhöilyksi. Laatuaikaa.

Luonnollisesti pitää myös osata valita hetkensä.

Sama homma.

En

En koskaan, sillä työpaikka vaatii aina todistuksen heti ekasta sairaspävästä. Ilmoitus ei riitä. Lisäksi en voisi jättää työkavereita pulaan, sillä jokainen työtekijä on tarpeellinen ja yhdenkin puuttuminen aiheuttaa kiirettä ja stressiä muissa. Sen sijaan koulusta olen useasti yläasteelta lähtien lintsaillut muka kipeänä. Silloin se on eri juttu, koska siinä kärsin vain minä itse.

Ennen pidin kerran tai kahdesti vuodessa parin päivän "sairasloman". Nykyään en, koska pidän työstäni ja koen työni olevan tärkeää :D

Entisessä työpaikassa loppuaikoina saatoin herkemmin hakea lapun (piti olla ekasta päivästä lähtien) pienemmistäkin flunssaoireista (siis oikeita oireita, esim. lämpö ihan hitusen yli normaalin + nuha/yskä).

Nykyisessä työssä ei tulisi mieleenkään jäädä kotiin ilman oikeaa sairauslevon tarvetta (3pv saa olla omalla ilmoituksella).

Ikinä en vois vaan huvikseni muka sairastaa.