Miksi jotkut väittävät voivansa syödä paljon lihomatta?

Vierailija kirjoitti:

Eivät ole lääketiett. ihmeitä, vaan siitä on lääketiett.tutkittua tietoa. Löydät googlaamalla tietoa.

Itse sain syödä kuin hevonen, enkä juuri lenkkitossuja pistänyt jalkaani. Nyt 40-ikävuoden jälkeen tarkkailen jatkuvasti painoa ja rajoittanut syömistä ja yritän liikkua mahdollisimman paljon, jotta saan painoni pitää kurissa.

Myös esikoiseni syö puolet enemmän kuin sisarensa ja silti vaatteet roikkuu päällä. Ja näin oli myös itselläni, kun nuoruudessa ongelmana oli alipaino, ellen syönyt riittävästi.

Aineenvaihdunnan lisäksi merkitystä on geeneillä.

Toisaalta ihmettelen näitä aloituksia, kun netti on pullollaan tietoa, myös kansainvälisiä.

Näinpä. 17-vuotiaana söin kuin hevonen, kukkurallisia annoksia ja liikuin todella paljon, aina liian laiha. Nyt istumatyössä nelikymppisenä noin 1200 kcal/pv on maksimi, jos tässä painossa aion pysyä. Liikkumisen rajoittuneisuus (työmatkat pakko autoilla) ja aineenvaihdunta eli ikä. Mikähän oli edellisten vastaajien ikä?

Tunnen myös tuollaisia ihmisiä jotka väittävät syövänsä _niiiiiin_ paljon herkkuja, oikeastaan taukoamatta ja suurin määrin! Ja ovat silti hoikassa ja timmissä kunnossa. Todellisuudessa nakertavat ehkä yhden suklaapalan päivässä iltateen kanssa ja syövät todella kevyesti muuten, päivällinen on salaattia ja vettä. Ärsyttää, voisivat olla edes rehellisiä. :D

Kyllä mä ainakin syön ihan kunnolla herkkuja/ruokaa mutta paino pysyy silti alhaisena. Laskin kaloreita yli vuoden ja kyllä niitä tuli keskimäärin reilu 1000-1200 yli kulutuksen. En kuitenkaan ole vakavasti alipainoinen joten en viitsi mässätä +5000 kaloria pakkolihottaakseni itseäni.

Verenpaine alkoi nousemaan liian korkealle kun söin jatkuvasti roskaruokaa ja herkkuja joten olen vähentänyt pikaruokapaikoissa käymistä. Syön edelleen samoja kalorimääriä mutta kokkaan itse eli suolaa tulee vähemmän mikä ainakin mulla vaikuttaa verenpaineeseen.

En liiku juuri ollenkaan (masennuksen takia mutta en käytä lääkitystä joka vaikuttaisi painoon/ruokahaluun) eli liikunta ei mua laihana pidä.

Mä pystyin kolmekymppiseksi asti. Ei pysty enää :).

Kaikki ihmiset eivät ole kykeneviä lihomaan, koska ravinto ei imeydy kunnolla.

Äärimmäinen tapaus: https://en.wikipedia.org/wiki/Lizzie_Vel%C3%A1squez

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä tunnen monta laiheliinia, jotka syö älyttömästi ihan mitä vaan, eivätkä edes harrasta liikuntaa. Toiset ei vaan liho.

Syövät enemmän kuin kuluttavat eivätkö liho?

Ei vaan kuluttavat kaiken minkä syövät. Aineenvaihdunta, suolistobakteerit, osa ruoasta saattaa jäädä imeytymättä etc.

mitä hyvää siinä olisi jos saisi vetää kaikkea epäterveellistä lihomatta? olo olisi vain väsynyt ja terveys kärsisi. 

Mun mies ei liho. Meillä tehdään kahdelle ihmiselle neljän ihmisen annos. Itse syön pienehkön annoksen ja mies loput. Hän ei kyllä napostele koskaan. (Tylsä tyyppi.)

Tällaisella hoikalla/normaalipainoisella on varaa syödä välillä mitä vaan ilman painonnousua:)

Viime to olin ensin brunssilla (kalaa, lihoha, salaatteja, piiraita, lisäksi pääruoka ja jälkkäripöytä) , illemmalla 3 ruokalajin illallinen. Skumppaa ja viiniä. Pe erittäin runsas gotelliaamiainen normaaliin verrattuna. La taas juhlaillalliset. Su aamuna paino oli pudonnut 400g :D

Normaalisti syön paljon vähemmän, max 1500kcal päivässä

Ja ikää 50+

Olin teininä sellainen, että koulussa saatoin syödä helposti kolme lautasellista ruokaa, kotiin tullessa vähintään lautasellinen, iltapalaa ja herkkuja pitkin päivää, suklaata ja karkkia. Illalla levy suklaata. Liikuin sen verran että paria kilomeriä päivässä pyöräilin riippu vähän mitä teki. 10km joskus päivässä ja olin pieni kuin mikä. Vieläkin saan mutustaa ruokaa jos haluan eikä näy missään. Synnytyksen jälkeen istuin lähinnä sohvalla ja mutustin ja niin vain 26 lähti raskauskiloja. Joudun syömään sen 4 kertaa päivässä normaalia kotiruokaa, että en laihdu liiaksi. Jos olen pidemmän aikaa ruokavaliolla, että syön vain 2 kertaa päivässä, niin helposti paino tippuu.

Eivät he valehtele. He voivat tosiaan syödä niin paljon kuin haluavat ja mitä haluavat. He ovat kuitenkin tottuneet normaaleihin ruokamääriin, joten eivät lihoa, vaikka syövä niin paljon kuin haluavat.

Sitten on erikseen tämä "syö lautasesi tyhjäksi" -porukka, joka on pakotettu syömään liikaa ja siten menettämään kyky arvioida sitä milloin on kylläinen. 

Onneksi vanhempani eivät tuputtaneet liiaksi ja sain lopettaa syömisen milloin halusin. Yhä lopetan silloin kun tulen kylläiseksi, vaikka lautasella olisi enää 0,5cmx0,5cm palanen ruokaa. Roskiin menee.

Silti en liho juurikaan, koska liikun paljon. Esim. tänään olen pyörällyt yli 20 km, käynyt salilla ja siivonnut kotona. Olen myös nopealiikkeinen, eli pomppaan fyysisesti ja henkisesti asiasta toiseen.[/quote]

Tuo on totta että temperamentti tai mikä lie ahdistuneisuudesta johtuva levottomuus vaikuttaa myös, melkein kaikki tuntemani ylipainoiset ovat aika flegmaattisia, istua möllöttävät silloin kun joku hoikempi jo toimii.

Vierailija kirjoitti:

Mun paras ystävä on 177cm pitkä nainen ja ollut koko ikänsä tosi hoikka vaikka annoskoot ovat melko isoja ja syö joka päivä herkkuja, erityisesti suklaata. Naureskelee itsekin että on onnekas koska voi syödä joka päivä suklaalevyn lihomatta. Harrastaa taekwondoa kaksi kertaa viikossa muttei muuten liiku juurikaan. Varmasti pituuskin vaikuttaa että saa syödä enemmän kuin esimerkiksi meikäläisen kaltainen hobitti mutta hän vaan sattuu olemaan lisäksi ns. "lapipasko".

Mä olen samanlainen kuin ystäväsi, yhtä pitkäkin. Mitä enemmän syön, sitä useammin ravaan vessassa. En liho.

Oon vastannut tähän ennenkin. Itse nuorena kuvittelin, että voin syödä mitä vain lihomatta. Mutta loppujen lopuksi, ei mun kalorimäärät sittenkään kovin isoja olleet. Ensinnäkin liikuin paljon ja tein töitä ja kävin koulua yhtä aikaa, joten en ehtinyt napostella. Se pizza klo 20 saattoi olla päivän ensimmäinen kunnon ruoka, sitä ennen vain appelsiini ja ehkä jotain mehua. Sekä kuitenkin söin aika paljon kasviksia ja vähäkalorista ruokaa, silloin kun söin enemmän. Iän myötä ja istumatyön vuoksi painoa on tullut 10 kg lisää, nykyään sitä saa tarkkailla. 

Jotenkin tuntuu, että tässä vedetään vähän mutkat suoraksi kun yhdistetään aineenvaihdunta ja ruuan imetymisen tehokkuus. Itsellä on sellainen käsitys, että aineenvaihdunta on jokaisella suurinpiirtein sama. Pieniä eroja toki on. Sitten taas toisella se ruoka lähtee hyvällä hyötysuhteella talteen ja toiset ovat "läpipaskoja". Ja se ero tulee nimenomaan tuosta talteenottokyvyn hyötysuhteesta eikä aineenvaihdunnan eroista. Köyhinä aikoinahan se olisi lottovoitto omata sellainen hyötysuhde, että lähes kaikki ruoka menisi hyötykäyttöön. Tälläisenä yltäkylläisyyden aikakautena ei niinkään.

- ravintotieteiden mutumaisteri

Yhdyn kuoroon. Olen hoikka, ja syön mitä haluan, niin paljon kuin haluan. Salaisuuteni on juuri se, etten halua kovin paljoa. Fyysinen mielihaluni ruokaa kohtaan on pienempi kuin tuntemillani ylipsinoisilla ihmisillä.

Äitini oli varmaan monen mielestä huono kasvattaja, kun ei koskaan pakottanut syömään lautasta tyhjäksi. Stoppaan syömisen siihen, kun nälkä loppuu. Ruokaa oppii kyllä olemaan tuhlaamatta muillakin tavoin. Säästää myöhemmäksi ja ottaa lautaselle kohtuullisia määriä jne.

On niin onneton ja vanhanaikainen tapa kasvattaa, että lapetaan ruokaa lapsen lautaselle ja pakotetaan syömään. Mikä kumma siinäkin on taimustalla, pula-aika ja ruoan pyhyys?

Aineenvaihdunta, aineenvaihdunta, aineenvaihdunta. Ihmisten ruumiintoiminnot eivät ole samasta muotista, eroja on siis aineenvaihdunnan toiminnassakin. Itse olen herkkä lihoamaan, eikä tämä ole nyt mikään puolustus lihavuudelle. Olen tällä hetkellä normaalipainoinen (58kg/163cm), mutta aineenvaihduntani reagoi herkästi esim stressiin tai elämänmuutoksiin ilmeisesti hidastumalla - syömistottumukseni eivät muutu radikaalisti, mutta saatan lihota muutaman kuukauden sisään lähes kymmenen kiloa, vaikka paino olisi ollut aiemmin vuosia tasainen. En ole syömishäiriöinen ja olen järjeltäni muutenkin normaali, tietäisin siis kyllä mikäli yhtäkkiä alkaisin syömään paljon enemmän kuin ennen. Minulla ei ole mitään lääkitystä eikä todettuja sairauksia. Painoni lähtee myös laskuun kuin itsestään henkisen elämän tasaannuttua. Saattaa kuulostaa huuhaalta, mutta en keksi muutakaan selitystä painoni ajoittaiselle jojoilulle.