SH valintakokeet ja aikaisempi masennus

Nostan viestiä, kun kovin kauas on jo pudonnut. Lisättäköön myös että ihan kaikenmoiset kokemukset samankaltaisista tilanteista ovat myös tervetulleita.

Itse asiasta en tiedä yhtään mitään, mutta haluan sanoa, että sekä sinun itsesi että yhteiskunnan vuoksi toivon sinulle menestystä opinnoissa. Kuulostat kypsältä ja soveltuvalta alalle.

Näin jo päälle neljäkymppisenä olen nähnyt monen "kiltin tytön" alasta riippumatta päätyvän työkyvyttömäksi siinä vaiheessa, kun kaiken pitäisi olla valmista ja ns. elämän alkaa. Jos olet jaksamisesi rajat jo tunnistanut, olet askeleen edellä monia.

Älä kerro masennuksestasi pääsykokeissa yhtikäs mitään. Se on valitettavasti aika varma hylkäys. Itsekin olen käynyt sote-alan valintakokeet ja omassa menneisyydessä on ollut myös lievää mielenterveyden ongelmaa. Ne ajat eivät ole mikään salaisuus, mutta valintakokeessa ei, kuten ei työhaastattelussakaan, kannata todellakaan kertoa mistään ongelmista. Valintakokeisiin sisältyvä haastattelu on lyhyt ja hakijoita paljon. Masennus, oli parantunut tai ei, pudottaa heti soveltuvuuspisteitä. Haastattelija ei pysty toteamaan, että voit jo paremmin vaan vetää johtopäätökset antamistasi tiedoista toisin sanoen.

Haastattelussa on varmasti mahdollista vain todeta, että sairastuit, ja opiskeluaikasi on sairausloman vuoksi nyt venynyt. Kukaan ei varmasti tenttaa sinulta sairauden laatua, ja sinun kannattaa itse vain todeta asia lyhyesti ja mennä eteenpäin.

Ei ole mitään syytä korostaa masennusta haastattelussa, silloin annat tavallaan vähän sellaisen kuvan, ettet ole vielä täysin parantunut. Vähän sama kuin jos suolistosairauden takia opiskelun keskeyttänyt alkaisi haastattelussa kertoa, että "silloin ja tällöin sairastuin vakavaan suoliston toimintahäiriöön" - tulee vähän sellainen fiilis, että vaiva vaikuttaa vielä nykyäänkin, kun se kerran pitää mainita.

Lämmin kiitos vastauksista. Näillä eväillä on hyvä tehdä itsereflektiota ennen varsinaista valintakoepäivää. Toivottavasti tästä ketjusta olisi nyt tai tulevaisuudessa apua myös jollekin, joka samanlaisen ongelman kanssa netistä tietoa etsii.

Musta ei varmaan koskaan tuu "mailman parasta" hoitajaa, mutta toivon että musta tulis silti tosi taitava ja inhimillinen hoitsu :)

Hyvää syksyä!

Lycka till

Oletko ihan varma, että sinun on mahdotonta jatkaa aloittamassasi AMK:ssa? Oletko puhunut opinto-ohjaajan kanssa tai ryhmänohjaajasi kanssa. Olettaisin, että anomuksesta saisit jatkoaikaa. Pätevä syyhän olisi juuri tuo läheisten vakava sairastuminen, joka vaikutti sinun keskittymiskykyysi sekä ajankäyttöösi. Näitä puolia kannattaa korostaa, ei niinkään masennustasi, vaikka joutuisitkin pyrkimään toiseen amk:uun.

Siis opinto- ja ryhmänohjaajan puheille jatkoaika-anomusta tekemään ja tarkistamaan mahdollisuudet jatkaa entisessä opinahjossa!

Sairastumisen jälkeen muutin toiseen paikkakuntaan, jossa mulla on parempi ihmisverkosto ja perhe lähellä. Ilman muuttamista en varmasti olisi saanut tarvitsemaani läheisten tukea pitkien etäisyyksien vuoksi, joten olen tyytyväinen päätökseen ja vaikka opiskelupaikkaa ei tulisi. On mulla silti suunnitelma miten jatkan opintoja ja ohjaudun lähemmäs haluamaani uraa. Tiedän että olisin voinut anoa lisäaikaa, mutta epäilen olisinko siinä tilanteessa ollut kykenevä laadukkaaseen opiskeluun.