Lue keskustelun säännöt.
Leikkiminen lasten kanssa
26.10.2016 |
Luin täällä toista keskustelua, ja tuli mieleeni että kuinka moni leikkii lastensa kanssa? Kun itse leikin aika useinkin. Tykkään eläytyä leikkeihin. Jos leikin vaikka jollain dinosauruksella, puhun dinosaurusmaisella äänellä (:D). Mun mielestä on kivaa keksiä lennosta mitä leikissä tapahtuu. Leikkiminen on hauskaa, mutta olen miettinyt että kuinka normaalia tää on? Olen siis kohta 30v nainen.
Kommentit (28)
En tietenkään leiki. Olen aikuinen, joten lapseni tekee kanssani aikuisten juttuja ja omiaan sitten omalla ajallaan. Käymme kaupassa, teemme työhommia, siivoamme, luemme, opiskelemme jne. Sekä tietysti keskustelemme ajankohtaisista asioista. Ei minun tarvitse taantua kaksivuotiaaksi vain siksi, että lapseni sitä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en tykkää leikkiä roolileikkejä, en sitten yhtään. Pakko on kuitenkin joskus. Mieluiten rakennan jotain tai ulkoilen ja liikun lasten kanssa.
Leikit on jotain joita haluan lapseni luovat itse ja lapsilla pitää olla jotain omaakin ja ne on leikit.
Vierailija kirjoitti:
Minä en tykkää leikkiä roolileikkejä, en sitten yhtään. Pakko on kuitenkin joskus. Mieluiten rakennan jotain tai ulkoilen ja liikun lasten kanssa.
Siis parastahan on Lego-leikit! Saa rakentaa vaikka jonkun kaupungin ja sitten leikkiä sillä. Tykkään myös ulkoilla ja liikkua lasten kanssa :) En minäkään kaikista leikeistä tykkää, esimerkiksi jos leikitään jotain kotia, niin se on mun mielestä vähän tylsää.
t.ap
Vierailija kirjoitti:
En tietenkään leiki. Olen aikuinen, joten lapseni tekee kanssani aikuisten juttuja ja omiaan sitten omalla ajallaan. Käymme kaupassa, teemme työhommia, siivoamme, luemme, opiskelemme jne. Sekä tietysti keskustelemme ajankohtaisista asioista. Ei minun tarvitse taantua kaksivuotiaaksi vain siksi, että lapseni sitä on.
Juu, moni on sitä mieltä että se on jotenkin taantumista, jos leikkii lasten kanssa. Tätä en ymmärrä. Jos lapset itse pyytävät että voitko leikkiä meidän kanssa, ja minulla riittää mielikuvitus ja mielenkiinto leikkiä vaikka 20min. En mä ole mikään tylsimys tai jäykkis :) Mutta ilmeisesti olen jotenkin vajaa-älyinen useiden aikuisten mielestä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka niitä leikkejä sitten ohjaa ja säätelee? Mitä lapsille enää jää, kun aikuinen vie heidän leikitkin? Aikuiset latistavat helposti lasten mielikuvituksen, jos lapsi ei osaa leikkiä aikuisesta oikein?
Me leikitään joskus vieläkin legoilla vaikka pojat on jo 18 ja 16. Otetaan vanhat legot esiin ja ohjeita ja kootaan taloja ja autoja jne. Tai tehdään iso junarata ympäri taloa. Tosi kivaa. Meillä on koko perhe lapsellinen. Kun seurusteltiin miehen kanssa, saatettiin lauantai-iltana lähteä kiertään leikkikenttiä ja kokeileen eri härveleitä. Tai leikittiin hippaa. Ekoilla treffeillä oli satanut just lunta niin tehtiin lumienkeleitä. Leikkiminen pitää nuorekkaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tietenkään leiki. Olen aikuinen, joten lapseni tekee kanssani aikuisten juttuja ja omiaan sitten omalla ajallaan. Käymme kaupassa, teemme työhommia, siivoamme, luemme, opiskelemme jne. Sekä tietysti keskustelemme ajankohtaisista asioista. Ei minun tarvitse taantua kaksivuotiaaksi vain siksi, että lapseni sitä on.
Meilläkään ei leikitä lasten kanssa. Katsomme yhdessä seitsemän uutiset ja Mot. Iltasadun sijasta luen lapsille Sotaa ja rauhaa.
Vierailija kirjoitti:
Kuka niitä leikkejä sitten ohjaa ja säätelee? Mitä lapsille enää jää, kun aikuinen vie heidän leikitkin? Aikuiset latistavat helposti lasten mielikuvituksen, jos lapsi ei osaa leikkiä aikuisesta oikein?
Aikuinen voi leikkiä lapsen ehdoilla. Ei tarvitse määräillä. Voi olla esim kaupan asiakas tai teekutsujen vieras. Tai potilas kun pikkulääkäri tutkii. Oli muuten hyvä leikki silloin kun äiti oli väsynyt. Pikku lekurit mittaili kuumetta ja laittoi laastaria :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei ole vielä lapsia, mutta olemme aina leikkineet keskenämme parisuhteessa. Puolison kanssa hassuttelu on rakkautta! Meillä esim. asustaa muutama näsäviisas pehmolelu, jotka kommentoivat niin pukeutumistyylejä kuin ajankohtaisasioita:D Olemme jo miettineet mitä leluja tuleville lapsille ehdottomasti on ostettava, että itse pääsee leikkimään niillä, kuten junarata, legot, jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en tykkää leikkiä roolileikkejä, en sitten yhtään. Pakko on kuitenkin joskus. Mieluiten rakennan jotain tai ulkoilen ja liikun lasten kanssa.
Siis parastahan on Lego-leikit! Saa rakentaa vaikka jonkun kaupungin ja sitten leikkiä sillä. Tykkään myös ulkoilla ja liikkua lasten kanssa :) En minäkään kaikista leikeistä tykkää, esimerkiksi jos leikitään jotain kotia, niin se on mun mielestä vähän tylsää.
t.ap
Kuka päättää millainen kaupunki rakennetaan, ja miten rakentaminen etenee, aikuisen vain lapsen tahtiin? Meillä harvemmin tulee mikään rakentaminen valmiiksi ja sitten vasta alkaa se leikki. Leikki kun on jo alkanut rönsyilemään jo ekasta palikasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi syy miksi halusin lapsia oli että "sai" leikkiä luvan kanssa. Esim legoilla voi myös rakennella rinnakkain. Lapsi tekee omiaan ja äiti omiaan. Usein minä myös etin osia lapsille jos olivat tekemässä jotakin. Tai tehtiin ohjeen mukaan yhdessä. Paljon ne leikki myös yksin koska ei äitillä oo aina aikaa olla leikkimässä kun on kotitöitäkin. :)
Leikkiminen on kyky jota kaikilla ei ole. Ei edes kaikilla lapsilla, mikä on tosi surullista.
Oma lapsi on vasta yksivuotias, joten hänen kanssaan leikitään lähinnä palikkatornin hajottamista ja piiloleikkiä. Joskus veljentyttären kanssa leikin eläimillä, kun oli silloin ainoa lapsi ilman samanikäisiä naapureita. Lähinnä hengailin mukana ja annoin lapsen johtaa leikkiä.
Kyllä minäkin testailen leikkipuiston telineitä, mutta pidän sitä enemmän liikuntana kuin leikkinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuka niitä leikkejä sitten ohjaa ja säätelee? Mitä lapsille enää jää, kun aikuinen vie heidän leikitkin? Aikuiset latistavat helposti lasten mielikuvituksen, jos lapsi ei osaa leikkiä aikuisesta oikein?
Ööö, mitä jos ottaisit rennosti, etkä käskyttäisi niitä lapsia siinä leikissä? Leikkiminenhän on hassuttelua, eikä siinä ole sääntöjä että nyt ollaan naama vakavana ostoksilla ja paikalle ei missään nimessä saa eksyä dinosauruksia ja poneja.
Ei taida moni täällä edes osata leikkiä kun kuulostaa että aikuisen leikkimistä pidetään komenteluna ja määräilynä ja lapsen rajoittamisena. Ehkä silloin on tosiaan parempi antaa lasten olla rauhassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en tykkää leikkiä roolileikkejä, en sitten yhtään. Pakko on kuitenkin joskus. Mieluiten rakennan jotain tai ulkoilen ja liikun lasten kanssa.
Siis parastahan on Lego-leikit! Saa rakentaa vaikka jonkun kaupungin ja sitten leikkiä sillä. Tykkään myös ulkoilla ja liikkua lasten kanssa :) En minäkään kaikista leikeistä tykkää, esimerkiksi jos leikitään jotain kotia, niin se on mun mielestä vähän tylsää.
t.ap
Kuka päättää millainen kaupunki rakennetaan, ja miten rakentaminen etenee, aikuisen vain lapsen tahtiin? Meillä harvemmin tulee mikään rakentaminen valmiiksi ja sitten vasta alkaa se leikki. Leikki kun on jo alkanut rönsyilemään jo ekasta palikasta.
No tietysti lapsen ehdoilla leikitään, mutta voi siinä sivussa rakennella omaa taloaan vaikka lapsen pehmolelut on jo rynnännyt kaupunkiin:D Ei kaikki ole niin vakavaa ja hallittua, hölmöilee itse mukana.
Vierailija kirjoitti:
Ei taida moni täällä edes osata leikkiä kun kuulostaa että aikuisen leikkimistä pidetään komenteluna ja määräilynä ja lapsen rajoittamisena. Ehkä silloin on tosiaan parempi antaa lasten olla rauhassa.
Minä en myöskään ymmärrä miksi aikuisen pitäisi joko olla leikkimättä tai määräillä lasta miten leikitään? Miksi ei leiki lapsen mukana ja itse soveltaen?
Leikin tosi vähän. Kyllä ne mut välillä saa painostettua automatolle tai kauppaleikkiin, mutta se on - anteeksi nyt vain - ihan kuolettavan tylsää. Jolloin siitä ei saa aitoa eikä luontevaa vaikka kuinka yrittäisi. Kuopus kerjää usein autoleikkiin, välillä aina kokeilen, mut ei se vaan toimi.
Puolisoni on parempi leikkimään. Ihailen, kadehdin, ja olen iloinen että lapsilla on sellainenkin vanhempi. Uskon että lapset selviytyvät vaikka en leiki leluilla tai roolileikkejä, minä sitten lasten kanssa teen ja hupsuttelen muuta (ulkoilen, köllin ja kutittelen, luen kirjaa, otan kotihommiin mukaan, pelaan, kehittelen satuja [jotka lapset tietää saduiksi] metsäretkillä ja muutenkin). Mutta haluaisin kyllä osata leikkiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka niitä leikkejä sitten ohjaa ja säätelee? Mitä lapsille enää jää, kun aikuinen vie heidän leikitkin? Aikuiset latistavat helposti lasten mielikuvituksen, jos lapsi ei osaa leikkiä aikuisesta oikein?
Ööö, mitä jos ottaisit rennosti, etkä käskyttäisi niitä lapsia siinä leikissä? Leikkiminenhän on hassuttelua, eikä siinä ole sääntöjä että nyt ollaan naama vakavana ostoksilla ja paikalle ei missään nimessä saa eksyä dinosauruksia ja poneja.
Haha, näin juuri! Olen samaa mieltä. Välillä kyllä joutuu omakin mielikuvitus koetukselle, kun yhtäkkiä kuuluu "hei nyt täältä tulis tää taikaponi joka olis just voittanu lotossa ja haluais ostaa uima-altaan jossa uidaan mansikkamehussa!" :D En minä siinä aikuisena mitään käskytä että "hei hei ei noin nyt voi tehdä kun ei tommosia oo olemassa! Ja kaupassa ei myydä uima-altaita, senkin typerys!".
Leikin paljon kun lapset oli pieniä. Nyt leikin itekeseni kun lapset on jo isoja. Harrastan nukkekoteja ja miniatyyrejä. Oon niin lapsellinen että leikin varmasti mummonakin.