Lue keskustelun säännöt.
Ihmisen sosiaalisuus on typerää ja naurettavaa
26.10.2016 |
Ihminenhän läpeensä sosiaalinen eläin. Meillä tuo sosiaalisuus on kuitenkin pitkälti sitä että haluamme muilta ihmisiltä hyväksyntää. Laitamme siistit vaatteet päälle, jotta kokisimme muiden pitävän meitä siisteinä ja viehättävinä. Kerromme muille tarinoita, jotta muut pitäisivät meitä mielenkiintoisina. Kyselemme kuulumisia, jotta muut ihmiset pitäisivät meitä empaattisina. Melkein kaikki mitä teemme tähtää muiden miellyttämiseen. Pelkäämme kuollaksemme, että muut ajattelevat meidän olevan tyhmiä, rumia, tylsiä jne. Onhan tuosta sosiaalisuudesta paljon hyötyä, eikä meitä olisi olemassa ilman sitä, mutta typerää se silti on.
Kommentit (26)
Jep. Siksi mulla ei olekaan kavereita, kun olen täysin oma itseni. Multa jotenkin puuttuu sellainen itsesäätely. Oon miettinyt että mulla taitaa Aspergerin syndrooma... Ihan miten vain, en jaksa nähdä vaivaa esittää jotain tai mennä massan mukana esim pukeutumisessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keitä tarkoitat kun puhut meistä? Ihmisiä yleensä, suomalaisia vai sinun perhettäsi?
Ihminen on mielestäsi tosi itsekeskeinen otus ja on toisten kanssa tekemisissä vain, koska se hyödyttää häntä itseään.
Olen hieman toista mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on päinvastoin. En halua olla sosiaalinen, jos en saa siitä mitään viihdykettä itselleni.
Olethan sinä sosiaalinen suurimman osan ajasta. En ole nähnyt ihmistä, joka suhtautuisi TÄYDELLISEN välinpitämättömästi muihin.
Vierailija kirjoitti:
Keitä tarkoitat kun puhut meistä? Ihmisiä yleensä, suomalaisia vai sinun perhettäsi?
Ihminen on mielestäsi tosi itsekeskeinen otus ja on toisten kanssa tekemisissä vain, koska se hyödyttää häntä itseään.
Olen hieman toista mieltä.
Ihmisiä yleensä. Eikä itsekkyys ole ristiriidassa sosiaalisuuden kanssa. Jopa äiti joka ruokkii lastaan tekee sen itsekkäistä syistä. Äiti ei kestäisi sitä omaa tunnettaan, joka syntyisi lapsen kuoltua nälkään. Tuo äitikin on silti sosiaalinen.
Ap
Äiti kyllä ruokkii lastaan, koska hänellä on tunneside lapsen kanssa ja toiveita sukupolvien ketjun jatkumisesta hänen kuolemansa jälkeen. Jälkimmäistä kaikki eivät tahdo myöntää. Joillekin lemmikki on tärkeämpi kuin oma lapsi ja silloin on parempi pysyäkin lapsettomana!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse haluan olla siististi pukeutuneiden seurassa, joten pukeudun itsekin. Kerron hauskoja juttuja, joska haluan kuulla niitä muiltakin. Olen sosiaalinen. Tykkään jutella ja höpötellä. Kyselen kuulumisia, koska ne oikeasti minua kiinnostavat.
Vierailija kirjoitti:
Itse haluan olla siististi pukeutuneiden seurassa, joten pukeudun itsekin. Kerron hauskoja juttuja, joska haluan kuulla niitä muiltakin. Olen sosiaalinen. Tykkään jutella ja höpötellä. Kyselen kuulumisia, koska ne oikeasti minua kiinnostavat.
Pukeudut siististi, jotta pääsisit niiden ihmisten seuraan joiden mielipiteillä on eniten merkitystä. Sosiaalisuuteen tuokin tähtää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, kerrot kommenteissasi lähinnä itsestäsi, ja introverttiydestäsi.
Minä pukeudun siististi, koska a)siitä on ihan sama vaiva kuin epäsiististäkin pukeutumisesta, johonkin on pakko pukeutua, koska muuten olisi kylmä ja epämukavaa, b) oma silmäni tykkää, kun minulla on siistit ja yhteensopivat vaatteet, käytän sellaisia silloinkin, kun olen koko päivän kotona yksikseni.
Kyselen ihmisiltä kuulumisia, koska olen heistä kiinnostunut ja pidän heistä. Vieraiden ihmisten kanssa juttelen, koska minusta on hauska tutustua heihin ja koska pidän juttelemisen synnyttämästä vuorovaikutuksesta ja koska minusta on hauska saada tietää, millä eri tavoin ihmiset elävät, perustelevat tekemisiään ja mielipiteitään.
Ei minua kiinnosta juurikaan se, mitä he minusta ajattelevat, paitsi korkeintaan tuossa ihmispsyykettä koskevassa uteliaisuus-mielessä. Ja jos ajattelisin kuten sinä väität (että ihmisten kanssa ollaan vain kontaktissa, jotta miellytettäisiin heitä) , en koskaan juttelisi satunnaisten, vieraiden ihmisten kanssa, koska en saisi heiltä mitään itselleni, eikä heidän hyväksynnästään olisi minulle mitään hyötyä!
Eli sinulla on aikamoisen ihmisvihamielinen asenne muihin ihmisiin. Älä ap projisoi omaa ajatusmaailmaasi muihin, se on epä-älyllistä.
Ihminen saa mielihyvää - jos ei ole autisti tai introvertti - jo pelkästä vuorovaikutuksesta. Siitä älyllisestä virikkeestä, joka syntyy siitä, että joutuu miettimään jotakin vastausta toisen kommenttiin niin, että keskustelu etenee ja käsittelee mielenkiintoisella tavalla jotakin kiinnostavaa aihetta. Se on kuin älyllistä tennispeliä. Minä syötän, toinen vastaa, minä lyön takaisin, toinen palauttaa jne.
Tuon arvon huomaa, kun on ollut syystä tai toisesta vähän aikaa ilman puhekaveria. Sen huomaa hyvin mhös esimerkiksi iäkkäistä, yksinäisistä vanhuksista: he hyödyntävät ihan jokaisen mahdollosuuden lyödä juttusille JONKUN, kenen tahansa kanssa, vaikka roskakatoksella tai kaupan kassajonossa. Ei heillä ole tarvetta ketään "miellyttää", vaan saada joku, jonka kanssa vaihtaa ajatuksia, tulla "näkyväksi" sosiaalisesti.
9
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse haluan olla siististi pukeutuneiden seurassa, joten pukeudun itsekin. Kerron hauskoja juttuja, joska haluan kuulla niitä muiltakin. Olen sosiaalinen. Tykkään jutella ja höpötellä. Kyselen kuulumisia, koska ne oikeasti minua kiinnostavat.
Olet tommonen iso vauva
Vierailija kirjoitti:
Ap, kerrot kommenteissasi lähinnä itsestäsi, ja introverttiydestäsi.
Minä pukeudun siististi, koska a)siitä on ihan sama vaiva kuin epäsiististäkin pukeutumisesta, johonkin on pakko pukeutua, koska muuten olisi kylmä ja epämukavaa, b) oma silmäni tykkää, kun minulla on siistit ja yhteensopivat vaatteet, käytän sellaisia silloinkin, kun olen koko päivän kotona yksikseni.
Kyselen ihmisiltä kuulumisia, koska olen heistä kiinnostunut ja pidän heistä. Vieraiden ihmisten kanssa juttelen, koska minusta on hauska tutustua heihin ja koska pidän juttelemisen synnyttämästä vuorovaikutuksesta ja koska minusta on hauska saada tietää, millä eri tavoin ihmiset elävät, perustelevat tekemisiään ja mielipiteitään.
Ei minua kiinnosta juurikaan se, mitä he minusta ajattelevat, paitsi korkeintaan tuossa ihmispsyykettä koskevassa uteliaisuus-mielessä. Ja jos ajattelisin kuten sinä väität (että ihmisten kanssa ollaan vain kontaktissa, jotta miellytettäisiin heitä) , en koskaan juttelisi satunnaisten, vieraiden ihmisten kanssa, koska en saisi heiltä mitään itselleni, eikä heidän hyväksynnästään olisi minulle mitään hyötyä!
Eli sinulla on aikamoisen ihmisvihamielinen asenne muihin ihmisiin. Älä ap projisoi omaa ajatusmaailmaasi muihin, se on epä-älyllistä.
Et pukeutuisi hyvin jos asuisit yksin korvessa. Teet sen koska haluat että sinua kehutaan. Kasva vauva aikuiseksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihminen saa mielihyvää - jos ei ole autisti tai introvertti - jo pelkästä vuorovaikutuksesta. Siitä älyllisestä virikkeestä, joka syntyy siitä, että joutuu miettimään jotakin vastausta toisen kommenttiin niin, että keskustelu etenee ja käsittelee mielenkiintoisella tavalla jotakin kiinnostavaa aihetta. Se on kuin älyllistä tennispeliä. Minä syötän, toinen vastaa, minä lyön takaisin, toinen palauttaa jne.
Tuon arvon huomaa, kun on ollut syystä tai toisesta vähän aikaa ilman puhekaveria. Sen huomaa hyvin mhös esimerkiksi iäkkäistä, yksinäisistä vanhuksista: he hyödyntävät ihan jokaisen mahdollosuuden lyödä juttusille JONKUN, kenen tahansa kanssa, vaikka roskakatoksella tai kaupan kassajonossa. Ei heillä ole tarvetta ketään "miellyttää", vaan saada joku, jonka kanssa vaihtaa ajatuksia, tulla "näkyväksi" sosiaalisesti.
9
Olet osittain oikeassa, ei nyt ihan jokainen teko ole muiden miellyttämistä. Mutta jos vanhus haluaa tulla nähdyksi, liittyy siihenkin tunne siitä, että haluaa tehdä toiseen vaikutuksen. Monesti keskustelutkin tuottavat mielihyvää, koska ihminen pitää siitä tunteesta kun joku toinen hyväksyy hänen ajatuksensa. Siksi ihmiset yleensä puhuvat enemmän kuin kuuntelevat. Voi kuunteleminenkin johtua osittain aidosta kiinnostuksesta, mutta siihen liittyy paljon sitäkin, että halutaan antaa toiselle hieman tilaa, jotta tämä olisi vastaanottavaisempi puhujan ajatuksille. Eli siihen liittyy kaupankäyntiä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, kerrot kommenteissasi lähinnä itsestäsi, ja introverttiydestäsi.
Minä pukeudun siististi, koska a)siitä on ihan sama vaiva kuin epäsiististäkin pukeutumisesta, johonkin on pakko pukeutua, koska muuten olisi kylmä ja epämukavaa, b) oma silmäni tykkää, kun minulla on siistit ja yhteensopivat vaatteet, käytän sellaisia silloinkin, kun olen koko päivän kotona yksikseni.
Kyselen ihmisiltä kuulumisia, koska olen heistä kiinnostunut ja pidän heistä. Vieraiden ihmisten kanssa juttelen, koska minusta on hauska tutustua heihin ja koska pidän juttelemisen synnyttämästä vuorovaikutuksesta ja koska minusta on hauska saada tietää, millä eri tavoin ihmiset elävät, perustelevat tekemisiään ja mielipiteitään.
Ei minua kiinnosta juurikaan se, mitä he minusta ajattelevat, paitsi korkeintaan tuossa ihmispsyykettä koskevassa uteliaisuus-mielessä. Ja jos ajattelisin kuten sinä väität (että ihmisten kanssa ollaan vain kontaktissa, jotta miellytettäisiin heitä) , en koskaan juttelisi satunnaisten, vieraiden ihmisten kanssa, koska en saisi heiltä mitään itselleni, eikä heidän hyväksynnästään olisi minulle mitään hyötyä!
Eli sinulla on aikamoisen ihmisvihamielinen asenne muihin ihmisiin. Älä ap projisoi omaa ajatusmaailmaasi muihin, se on epä-älyllistä.
Et pukeutuisi hyvin jos asuisit yksin korvessa. Teet sen koska haluat että sinua kehutaan. Kasva vauva aikuiseksi
Minä, viisikymppinen vauva kyllä pukeudun siististi siis niinäkin päivinä, joina olen yksin, esim. vaikkapa viikon putkeen mökillä ihan omissa oloissani. Olen esteettinen ja nautinnonhaluinen ihminen, ja tykkään, että vaatteeni ovat siistit, silitetyt, raikkaan tuoksuiset ja sopivat väreiltään yhteen.
Minä muuten sanoin senkin ihan selvästi tuossa. Onko sinulla rassulla luetun ymmärtämisen vaikeuksia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen saa mielihyvää - jos ei ole autisti tai introvertti - jo pelkästä vuorovaikutuksesta. Siitä älyllisestä virikkeestä, joka syntyy siitä, että joutuu miettimään jotakin vastausta toisen kommenttiin niin, että keskustelu etenee ja käsittelee mielenkiintoisella tavalla jotakin kiinnostavaa aihetta. Se on kuin älyllistä tennispeliä. Minä syötän, toinen vastaa, minä lyön takaisin, toinen palauttaa jne.
Tuon arvon huomaa, kun on ollut syystä tai toisesta vähän aikaa ilman puhekaveria. Sen huomaa hyvin mhös esimerkiksi iäkkäistä, yksinäisistä vanhuksista: he hyödyntävät ihan jokaisen mahdollosuuden lyödä juttusille JONKUN, kenen tahansa kanssa, vaikka roskakatoksella tai kaupan kassajonossa. Ei heillä ole tarvetta ketään "miellyttää", vaan saada joku, jonka kanssa vaihtaa ajatuksia, tulla "näkyväksi" sosiaalisesti.
9
Olet osittain oikeassa, ei nyt ihan jokainen teko ole muiden miellyttämistä. Mutta jos vanhus haluaa tulla nähdyksi, liittyy siihenkin tunne siitä, että haluaa tehdä toiseen vaikutuksen. Monesti keskustelutkin tuottavat mielihyvää, koska ihminen pitää siitä tunteesta kun joku toinen hyväksyy hänen ajatuksensa. Siksi ihmiset yleensä puhuvat enemmän kuin kuuntelevat. Voi kuunteleminenkin johtua osittain aidosta kiinnostuksesta, mutta siihen liittyy paljon sitäkin, että halutaan antaa toiselle hieman tilaa, jotta tämä olisi vastaanottavaisempi puhujan ajatuksille. Eli siihen liittyy kaupankäyntiä.
Ap
Totta kai hyväksyntä, eli laumaan kuuluminenkin on tärkeä tekijä, mutta se ei ole ainoa, eikä välttämättä edes se tärkein tekijä. Nautin oikein paljon myös hyvistä kiistoista, joissa viisastun ja joudun itsekin haastetuksi - enkä ole tässä suhteessa ollenkaan ainoa.
Enkä jaa tuota käsitystä, että ihmiset enemmän puhuvat kuin kuuntelevat. Se on jo suorastaan matemaattinen epäloogisuus. Ihmisistä osa on toki päällepuhuvia lörpöttelijöitä, mutta enemmistö haluaa kuulla, mitä toisellakin on sanottavana. Kutne tennisvertauksessa, täytyy kuulla, mitä toinen sanoo, voidakseen palauttaa pallon takaisin ja pitääkseen keskustelua yllä ja mielenkiintoisena.
Hyvän keskustelun ominaisuus on, että alkuajatus jalostuu ja kehittyy sellaiseksi, joksi sitä ei olisi omin voimin saanut muodostettua, tai ainakaan niin nopeasti. Ei siinä mietitä, mitä toinen minusta ajattelee, joskin sekin siinä sivutuotteena voi kohentua, mutta päällimmäinen motiivi on käsitellä aihetta itseään ja aihetta kohentavalla tavalla ja saada vuorovaikutuksesta henkistä virikettä.
9
Biologina sanoisin, että ihmisen sosiaalisuus on kaikkea muuta kuin typerää ja naurettavaa! Jos homo sapiens ei olisi sosiaalinen, se ei olisi ikinä luonut kulttuuria ja saanut sitä valta-asemaa mikä sillä on. Todennäköisesti olisimme kuolleet sukupuuttoon jo vuosituhansia sitten. Toinen juttu sitten tietysti, olisiko se hyvä maapallolle, mutta eläinlajina ihminen on täysin riippuvainen sosiaalisuudestaan.
Ap, tuo on mustavalkoista. Miksi tuo elementti ei saisi olla mukana kanssakäymisen motiiveissa? Olemme laumaeläimiä, yritämme nostaa asemiamme joukossa. Sen tekeminen naurettavaksi on lopulta luontoa vastaan tappelemista. Viisas pääsisi vähemmällä.
Joo, voisimme olla paljon tietoisempia ja ironisempia noiden asioiden suhteen, ja helpottaa nuorten astumista markkinoille sillä, että kävisimme pontevammin kauneusleikkausten kaltaisia ääri-ilmiöitä vastaan. Ne, joiden ei iän ja hyvien olosuhteitten takia enää tarvitse päteä, voisivat käyttää enemmän voimiaan pistääkseen kampoihin nuorempien kilpavarustelukierteelle ja liioittelulle.
Kun kuitenkin, meissä on muutakin, oikeaa lämpöä ja tukevaa samaistumista jopa kilpakumppaniin. Sitä kauniimpana sitä voi pitää, kun se nousee tuon kaiken pätemisen keskeltä. Vaikka siihenkin löytäisit alkusyyksi jotain alkeellista, miksi sen arvo pitäisi kieltää. Viime kädessähän periydymme jostain bakteerista, joten jos ihan väkisin haluat olla oikeassa, varmasti onnistut vakuuttamaan itsesi asiasta vaikka vuosikymmenien ajan. Mutta tekeekö tämä vakaumus sinut tai maailman paremmaksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen saa mielihyvää - jos ei ole autisti tai introvertti - jo pelkästä vuorovaikutuksesta. Siitä älyllisestä virikkeestä, joka syntyy siitä, että joutuu miettimään jotakin vastausta toisen kommenttiin niin, että keskustelu etenee ja käsittelee mielenkiintoisella tavalla jotakin kiinnostavaa aihetta. Se on kuin älyllistä tennispeliä. Minä syötän, toinen vastaa, minä lyön takaisin, toinen palauttaa jne.
Tuon arvon huomaa, kun on ollut syystä tai toisesta vähän aikaa ilman puhekaveria. Sen huomaa hyvin mhös esimerkiksi iäkkäistä, yksinäisistä vanhuksista: he hyödyntävät ihan jokaisen mahdollosuuden lyödä juttusille JONKUN, kenen tahansa kanssa, vaikka roskakatoksella tai kaupan kassajonossa. Ei heillä ole tarvetta ketään "miellyttää", vaan saada joku, jonka kanssa vaihtaa ajatuksia, tulla "näkyväksi" sosiaalisesti.
9
Olet osittain oikeassa, ei nyt ihan jokainen teko ole muiden miellyttämistä. Mutta jos vanhus haluaa tulla nähdyksi, liittyy siihenkin tunne siitä, että haluaa tehdä toiseen vaikutuksen. Monesti keskustelutkin tuottavat mielihyvää, koska ihminen pitää siitä tunteesta kun joku toinen hyväksyy hänen ajatuksensa. Siksi ihmiset yleensä puhuvat enemmän kuin kuuntelevat. Voi kuunteleminenkin johtua osittain aidosta kiinnostuksesta, mutta siihen liittyy paljon sitäkin, että halutaan antaa toiselle hieman tilaa, jotta tämä olisi vastaanottavaisempi puhujan ajatuksille. Eli siihen liittyy kaupankäyntiä.
Ap
Totta kai hyväksyntä, eli laumaan kuuluminenkin on tärkeä tekijä, mutta se ei ole ainoa, eikä välttämättä edes se tärkein tekijä. Nautin oikein paljon myös hyvistä kiistoista, joissa viisastun ja joudun itsekin haastetuksi - enkä ole tässä suhteessa ollenkaan ainoa.
Enkä jaa tuota käsitystä, että ihmiset enemmän puhuvat kuin kuuntelevat. Se on jo suorastaan matemaattinen epäloogisuus. Ihmisistä osa on toki päällepuhuvia lörpöttelijöitä, mutta enemmistö haluaa kuulla, mitä toisellakin on sanottavana. Kutne tennisvertauksessa, täytyy kuulla, mitä toinen sanoo, voidakseen palauttaa pallon takaisin ja pitääkseen keskustelua yllä ja mielenkiintoisena.
Hyvän keskustelun ominaisuus on, että alkuajatus jalostuu ja kehittyy sellaiseksi, joksi sitä ei olisi omin voimin saanut muodostettua, tai ainakaan niin nopeasti. Ei siinä mietitä, mitä toinen minusta ajattelee, joskin sekin siinä sivutuotteena voi kohentua, mutta päällimmäinen motiivi on käsitellä aihetta itseään ja aihetta kohentavalla tavalla ja saada vuorovaikutuksesta henkistä virikettä.
9
Mutta miksi sitten kasvotusten tapahtuva keskustelu tuottaa enemmän tyydytystä kuin anonyymisti netissä tapahtuva? Anonyyminä ei saa samaa kunniaa, jos pärjää esim älyllisessä keskustelussa. Kyllä siinä täytyy olla todella suuri osuus sitä, että haluaa näyttäytyä tietyllä tavalla muiden silmissä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Biologina sanoisin, että ihmisen sosiaalisuus on kaikkea muuta kuin typerää ja naurettavaa! Jos homo sapiens ei olisi sosiaalinen, se ei olisi ikinä luonut kulttuuria ja saanut sitä valta-asemaa mikä sillä on. Todennäköisesti olisimme kuolleet sukupuuttoon jo vuosituhansia sitten. Toinen juttu sitten tietysti, olisiko se hyvä maapallolle, mutta eläinlajina ihminen on täysin riippuvainen sosiaalisuudestaan.
En väitäkään, etteikö sosiaalisuus ole tärkeää. Mutta jos tiedostaisimme omat ja toistemme motiivit täydellisesti, emme kehtaisi lausua sanaakaan julkisesti.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen saa mielihyvää - jos ei ole autisti tai introvertti - jo pelkästä vuorovaikutuksesta. Siitä älyllisestä virikkeestä, joka syntyy siitä, että joutuu miettimään jotakin vastausta toisen kommenttiin niin, että keskustelu etenee ja käsittelee mielenkiintoisella tavalla jotakin kiinnostavaa aihetta. Se on kuin älyllistä tennispeliä. Minä syötän, toinen vastaa, minä lyön takaisin, toinen palauttaa jne.
Tuon arvon huomaa, kun on ollut syystä tai toisesta vähän aikaa ilman puhekaveria. Sen huomaa hyvin mhös esimerkiksi iäkkäistä, yksinäisistä vanhuksista: he hyödyntävät ihan jokaisen mahdollosuuden lyödä juttusille JONKUN, kenen tahansa kanssa, vaikka roskakatoksella tai kaupan kassajonossa. Ei heillä ole tarvetta ketään "miellyttää", vaan saada joku, jonka kanssa vaihtaa ajatuksia, tulla "näkyväksi" sosiaalisesti.
9
Olet osittain oikeassa, ei nyt ihan jokainen teko ole muiden miellyttämistä. Mutta jos vanhus haluaa tulla nähdyksi, liittyy siihenkin tunne siitä, että haluaa tehdä toiseen vaikutuksen. Monesti keskustelutkin tuottavat mielihyvää, koska ihminen pitää siitä tunteesta kun joku toinen hyväksyy hänen ajatuksensa. Siksi ihmiset yleensä puhuvat enemmän kuin kuuntelevat. Voi kuunteleminenkin johtua osittain aidosta kiinnostuksesta, mutta siihen liittyy paljon sitäkin, että halutaan antaa toiselle hieman tilaa, jotta tämä olisi vastaanottavaisempi puhujan ajatuksille. Eli siihen liittyy kaupankäyntiä.
Ap
Totta kai hyväksyntä, eli laumaan kuuluminenkin on tärkeä tekijä, mutta se ei ole ainoa, eikä välttämättä edes se tärkein tekijä. Nautin oikein paljon myös hyvistä kiistoista, joissa viisastun ja joudun itsekin haastetuksi - enkä ole tässä suhteessa ollenkaan ainoa.
Enkä jaa tuota käsitystä, että ihmiset enemmän puhuvat kuin kuuntelevat. Se on jo suorastaan matemaattinen epäloogisuus. Ihmisistä osa on toki päällepuhuvia lörpöttelijöitä, mutta enemmistö haluaa kuulla, mitä toisellakin on sanottavana. Kutne tennisvertauksessa, täytyy kuulla, mitä toinen sanoo, voidakseen palauttaa pallon takaisin ja pitääkseen keskustelua yllä ja mielenkiintoisena.
Hyvän keskustelun ominaisuus on, että alkuajatus jalostuu ja kehittyy sellaiseksi, joksi sitä ei olisi omin voimin saanut muodostettua, tai ainakaan niin nopeasti. Ei siinä mietitä, mitä toinen minusta ajattelee, joskin sekin siinä sivutuotteena voi kohentua, mutta päällimmäinen motiivi on käsitellä aihetta itseään ja aihetta kohentavalla tavalla ja saada vuorovaikutuksesta henkistä virikettä.
9
Mutta miksi sitten kasvotusten tapahtuva keskustelu tuottaa enemmän tyydytystä kuin anonyymisti netissä tapahtuva? Anonyyminä ei saa samaa kunniaa, jos pärjää esim älyllisessä keskustelussa. Kyllä siinä täytyy olla todella suuri osuus sitä, että haluaa näyttäytyä tietyllä tavalla muiden silmissä.
Ap
Tuottaako se? Ei minusta. Tai no siinä mielessä kyllä, että anonyymisti käydyssä nettikeskustelussa voi sakki provota ja raivota estottomammin, mikä on epäfunktionaalista ja tylsää.
Kasvotusten käydyn keskustelun plussaa on sekin, että siinä käytetään myös sanatonta viestintää ja se on spontaanimpaa, mikä lisää vaikeusastetta. Siksi monet autismikirjon ihmiset pitävät paljon enemmän netissä keskustelemisesta, että se on simppelimpää, on vain yksi viestinnän taso.
Anonyymisti täsäs muuten keskustellaan mekin, ja melkein jokainen av:lla. Nimimerkkiä monet käyttävät vain, että heille voi helpommin vastata suoraan. Jos täällä olisi arvostusta kalastelevia, täällä käytettäisiin omaa nimeä. Sitä ei tee kumminkaan kukaan. Sotii siis tämäkin täysin teesiäsi vastaan.
9
Minulla on päinvastoin. En halua olla sosiaalinen, jos en saa siitä mitään viihdykettä itselleni.