Ihmisen sosiaalisuus on typerää ja naurettavaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Biologina sanoisin, että ihmisen sosiaalisuus on kaikkea muuta kuin typerää ja naurettavaa! Jos homo sapiens ei olisi sosiaalinen, se ei olisi ikinä luonut kulttuuria ja saanut sitä valta-asemaa mikä sillä on. Todennäköisesti olisimme kuolleet sukupuuttoon jo vuosituhansia sitten. Toinen juttu sitten tietysti, olisiko se hyvä maapallolle, mutta eläinlajina ihminen on täysin riippuvainen sosiaalisuudestaan.

En väitäkään, etteikö sosiaalisuus ole tärkeää. Mutta jos tiedostaisimme omat ja toistemme motiivit täydellisesti, emme kehtaisi lausua sanaakaan julkisesti.

Ap

Miten niin et väitä? Väitäthän, otsikossasikin sanoit, että sosiaalisuus on typerää ja naurettavaa! Pätkiikö, ap?

Ei ole lainkana naurettavaa, vana mahtavaa - se on lajin säilymisen ja inhimillisen kulttuurin kehityksen ehto. Kielikin on seurausta ihmisen sosiaalisuudesta, eikä siinä ole mitään naurettavaa.

Suurin osa ihmisistä aloittaa uuden keskustelun vauvapalstalla saadakseen hyväksyntää muilta ihmisiltä.

Vierailija kirjoitti:

Ap, kerrot kommenteissasi lähinnä itsestäsi, ja introverttiydestäsi.

Minä pukeudun siististi, koska a)siitä on ihan sama vaiva kuin epäsiististäkin pukeutumisesta, johonkin on pakko pukeutua, koska muuten olisi kylmä ja epämukavaa, b) oma silmäni tykkää, kun minulla on siistit ja yhteensopivat vaatteet, käytän sellaisia silloinkin, kun olen koko päivän kotona yksikseni.

Kyselen ihmisiltä kuulumisia, koska olen heistä kiinnostunut ja pidän heistä. Vieraiden ihmisten kanssa juttelen, koska minusta on hauska tutustua heihin ja koska pidän juttelemisen synnyttämästä vuorovaikutuksesta ja koska minusta on hauska saada tietää, millä eri tavoin ihmiset elävät, perustelevat tekemisiään ja mielipiteitään.

Ei minua kiinnosta juurikaan se, mitä he minusta ajattelevat, paitsi korkeintaan tuossa ihmispsyykettä koskevassa uteliaisuus-mielessä. Ja jos ajattelisin kuten sinä väität (että ihmisten kanssa ollaan vain kontaktissa, jotta miellytettäisiin heitä) , en koskaan juttelisi satunnaisten, vieraiden ihmisten kanssa, koska en saisi heiltä mitään itselleni, eikä heidän hyväksynnästään olisi minulle mitään hyötyä!

Eli sinulla on aikamoisen ihmisvihamielinen asenne muihin ihmisiin. Älä ap projisoi omaa ajatusmaailmaasi muihin, se on epä-älyllistä.

Siististi voi pukeutua, vaikka ei pukeudu trendikkäästi, ne ovat eri asioita. Jos pukeudut trendikkäästi, se ei ole yhtä vaivatonta, koska pitää jatkuvasti olla perillä siitä, mikä on in ja mikä out. Ihan turhaa hommaa.

Minustakin suurin osa ihmisistä on tyhmiä ja tylsiä (minä mukaanlukien), enkä koe että meillä on toisillemme mitään annettavaa. En kysele kuulumisia kuin juuri ja juuri kaikkein läheisimmiltä, ja heitä ei ole paljon. En ole koskaan kokenut tarvitsevani isoa ystäväpiiriä ja työkavereihin tutustuminen tarkemmin tuntuu jotenkin ylimääräiseltä, koska he nyt vaan sattuvat olemaan samassa työpaikassa eikä meillä välttämättä ole mitään muuta yhteistä. Varsinkin kun työ ei ole muuta kuin työtä, sillä rahoitetaan sitä oikeaa elämää. Liekö tämä sitten jonkin tason autismia, vai mistä tällainen misantropia kumpuaa :D

Minustakin tuntuu, että sosialisointi on enimmäkseen jonkinlaista näyttelemistä, eikä ketään voi ihan aidosti kiinnostaa toisten ihmisten kuulumiset..

Ihanaa että teit tästä aloituksen, olen miettinyt tässä ihan samaa. Olen miettinyt myös kuinka narsistisia tai jopa psykopaattisia piirteitä on eräässä erittäin sosiaalisessa tuttavapiirissä. Kaikki näistä henkilöistä ovat ensinnäkin patologisia valehtelijoita, kertovat isoja ja pieniä valheita esim nuoruutensa urheilumenestyksestä jotta vaikuttaisivat kiinnostavilta eikä paljastuisi että toiset näistä eivät ole mitään muuta kuin alkoholisoituneita nelikymppisiä sossupummeja, jossa ei minusta mitään pahaa sinändä ole ja olisin ihan kiinnostunut kuulemaan heidän elämäntarinansa ihan ilman liioitteluakin. Sitten ne taas joilla vielä sattuu työpaikka olemaan käyttäytyvät kuin olisivat jotain yhteiskunnan eliittiä ja antavat kaikenlaisia lupauksia kuinka voivat edistää toisen uraa vaikka oikeasti heillä ei ole mitään valtuuksia niin tehdä, he vain tahtovat vaikuttaa mahtavammilta kuin ovat.

Kyllä siististi pukeutuminen on vaikeampaa, ainakin ellei ole super rikas. Siksi itse en koskaan omissa oloissani pidä ykkösiä päällä ettei ne kulu ja että ne tosiaankin näyttävät siisteiltä sitten kun niiden aika on. Muutoinkin näin syyskylmällä jotkut pehmeät epäseksikkäät olohousut ovat paljon mukavammat kotona kuin esim seksikäs mutta kylmä pikkumusta.

Mä tykkään pukeutua siististi ja liikkua siellä missä on paljon ihmisiä, mutta mua ei kiinnosta tippaakaan muiden kuulumiset. En myöskään halua kertoa omia kuulumisiani kenellekään.

Olenko autistinen?