Lue keskustelun säännöt.
Mikä on ollut paras ruoka, jota olet syönyt IKINÄ?
Siis paras ateria?
Minulla on seuraava.
Vuosientakainen miesystäväni kokkasi kerran sellaisen aterian, että oksat pois. Olin tullut toisesta kaupungista valintakokeista junalla. Uupumus ja apeahko mieli vaivasivat minua. Oli toukokuinen ilta.
Kun saavuin hänen kotiinsa, näin hänen kattaneen pöydän ja sytyttäneen kynttilän. Ruoaksi oli alkusalaatin jälkeen voissa paistettu kuhafilee limemehulla höystettynä, perunasose ja rennoiksi kuullotetut kevätsipuli- ja purjorenkaat. Juomaksi oli vesi ja viileä, puolikuiva valkoviini.
Se on ollut ainut kerta, kun olen itkenyt ilosta ruokaa syödessäni.
Mikäs teillä?
Kommentit (646)
Tehtiin kerran ystävien kanssa tiramisua ja siitä tuli taianomaisen hyvää. En ole onnistunut toiste tekemään tai saamaan yhtä hyvää missään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isin tekemä läskisoosi perunamuusin kanssa
Mummon tekemä mannapuuro. Muistan vieläkin sen maun, vaikka viimeisestä lautasellisesta on jo 20 vuotta. Maun salaisuus oli varmaan pinttynyt kattila, koska mitään erikoisia ainesosia mummo ei käyttänyt (monet kerrat seurasin vieressä miten puuro tehdään), mutta silti puurossa oli aina joku erityisen hyvä maku :D
Vierailija kirjoitti:
Vuosikausia Italiassa matkailleena ja hyvää ruokaa sielläkin syöneenä paras italialainen ruokamuisto on Dubaista. Siinä Dubai Mallia vastapäätä altaan toisella puolella oli italialainen ravintola (Bice mare tai Serafina, en muista enää kumpi). Elämäni paras Melanzane alla Parmigana! Edes Parmassa en ole saanut vastaavaa herkkua!
Olen syönyt Bicessä Milanossa ja siellä oli ainakin kaikki ruoka erittäin hyvää :)
Vähän hävettää, mutta en meinannut keksiä mitään. Se Satu Silvon kasvisravintola Helsingissä on kyllä yksi parhaista makuelämyksistäni. Siitä on hirveän kauan, kun olen viimeksi siellä käynyt. Ehkä yli 10 vuotta? Itku tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ranskalaiset perunat ja uunilenkki Turun sinapilla ja Heinzin ketsupilla. En silti syö kuin n. kerran vuodessa.
Isä-vainaan jänispaisti. Ei sen parempaa oo eikä tuu.
Toinen on mummin lammaspata. Olis pitäny kysyä resepti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mahdoton sanoa ,ja ei voi tietää milloin on paikan antamat lisäpisteet vai itse ruoka.
Joka maassa missä käynyt niin löytynyt hyvää ja huonoa.
Mutta krapulassa parasta kunnon som tam-salaatti. ei makeana versiona.
Isän kanssa vietettiin lapsuuteni yksi kesä mökillä, äiti erikoistui sinä vuonna eikä päässyt useinkaan mukaan joten oltiin paljon kahden. Jostain syystä tämä mökillä syöty ateria on lapsuuteni ihanin ruokamuisto:
Isä oli nostanut juuri järvestä kuhan. Nostettiin yhdessä perunamaasta uusia perunoita, otettiin myös tilliä ja sipulia. Minä sain pestä perunat pienessä ämpärissä. Olivat lopulta valkoisia kuin kananmunat. Keitettiin ne perunat hyvin suolatussa tillivedessä. Isä paistoi kuhafileet rautaisessa pannussa isossa voimäärässä. Pienessä kasarissa oli voisulassa pehmenemässä oman maan kevätsipulia. Siihen kaadettiin vielä paksua kermaa sekaan. Sipulivoikerma-seos kaadettiin perunoiden päälle ja syötiin kuhan kanssa. Muistan, että ruoka oli niin hyvää että teki mieli livertää onnesta.
Mikään ei ole sen jälkeen maistunut yhtä ihanalta, enkä itsekään ole onnistunut saamaan juuri samaa makuelämystä aikaiseksi, vaikka olen tehnyt täsmälleen samalla ohjeella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hemingwaysin ranskalaiset Jyväskylässä vuonna 1993.
Vierailija kirjoitti:
Isän kanssa vietettiin lapsuuteni yksi kesä mökillä, äiti erikoistui sinä vuonna eikä päässyt useinkaan mukaan joten oltiin paljon kahden. Jostain syystä tämä mökillä syöty ateria on lapsuuteni ihanin ruokamuisto:
Isä oli nostanut juuri järvestä kuhan. Nostettiin yhdessä perunamaasta uusia perunoita, otettiin myös tilliä ja sipulia. Minä sain pestä perunat pienessä ämpärissä. Olivat lopulta valkoisia kuin kananmunat. Keitettiin ne perunat hyvin suolatussa tillivedessä. Isä paistoi kuhafileet rautaisessa pannussa isossa voimäärässä. Pienessä kasarissa oli voisulassa pehmenemässä oman maan kevätsipulia. Siihen kaadettiin vielä paksua kermaa sekaan. Sipulivoikerma-seos kaadettiin perunoiden päälle ja syötiin kuhan kanssa. Muistan, että ruoka oli niin hyvää että teki mieli livertää onnesta.
Mikään ei ole sen jälkeen maistunut yhtä ihanalta, enkä itsekään ole onnistunut saamaan juuri samaa makuelämystä aikaiseksi, vaikka olen tehnyt täsmälleen samalla ohjeella.
osunut ehkä suulle huono päivä? Paistettu kuha on herkkua, samoin turska, jolle täällä kuulee usein naurettavan, mutta luultavasti eivät ole edes maistaneet. Turska taitaa itse asiassa olla niin himoittua, ettei sitä tunnu jättimäisestä pyyntiteollisuudesta huolimatta suuria määriä riittää sisämaihin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mummo-vainaa osasi tehdä maistuvan karjalanpaistin ihan sähköuunissakin. Lisukkeena oli aina lanttulaatikkoa ja Pito-perunoita. Lanttulaatikko oli rakenteeltaan silkkisen sileää ja todella maukasta - ohje jäi valitettavasti kysymättä. Vai oliko se vaan se tunnelma joka kruunasi ruoan?
Itse valmistettu kotiruoka,oikeista puhtaista kotimaisista raaka-aineista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joko tosi kallis huippusushi tai sitten kunnon mehukas pihvi.
Oikeastaan ne ikimuistoisimmat ruokakokemukset eivät sittenkään ole jotain hienoja dinnereitä hyvissä ravintoloissa ulkomailla, vaan niihin liittyy ensinnäkin kova nälkä ja joku muu muisto.
Itse muistellaan ystävien kanssa, kun laitettiin vähän kokemattomina puu-uuniin perunalaatikko (muistaakseni vain perunaa ja sipulia enimmäkseen, saattoi siinä olla myös maitoa tai kermaa, mutta ei mitään anjoviksia tai muuta hienoa, kuten anjovista). Lähdettiin sitten retkelle, ja siellä sattui kaikenlaista, eikä ehditty syömään ajoissa. Kun sitten tultiin monen tunnin päästä nälkäisinä mökille peläten ruuan palaneen piloille, niin koska puu-uuni tietysti jäähtyy vähitellen ja se perunalaatikko oli muuttunut vähän ylikypsänä kellertäväksi ja pehmeäksi maailman maukkaimmaksi ruuaksi.
Jenkeissä hämärällä 90-luvulla reissatessani ystäväni vei minut Chicagossa etiopialaiseen ravintolaan syömään. Ison leipälätyn päällä oli monenlaisia täytteitä, ja ruoka syötiin sormin. Se oli todella eksoottista, ja vieläkin muistelen sitä parhaana ruokana ikinä! Sen koommin en ole päässyt etiopialaista ruokaa syömään.
Olimme eräänä sateisena iltapäivänä menossa intialaisraflaan, joka oli saanut hyviä arvosteluja. Sijaitsi kaupungin vähemmän siistillä alueella (Lissabonissa siis), mutta yleensä noista saa kaikkein autenttisinta ruokaa.
Harmitus oli suuri, kun nälkäisinä ravintolan ovelle päästyämme huomasimmekin sen olevan kiinni (netin aikataulut eivät ihan täsmänneet todellisuuden kanssa). Vettä vihmoi, oli viileää ja kauhea nälkä. Ihan tämän intialaispaikan vieressä huomasimmekin sitten hieman hämäräperäisen kiinalaisravintolan. Nimeäkään ei ollut missään, mutta sisällä istui runsaasti kiinalaistaustaisia ihmisiä järjettömän kokoiset annokset edessään. Uskaltauduimme sisään, ja nyt tuo paikka on yksi ehdottomista lemppareistamme!
Jättimäinen nuudelikeitto pehmeäksi kypsyneellä naudanlihalla (sitä lientä jos saisi kotiin, niin voisin syödä helposti pari viikkoa putkeen...), fried rice naudanlihasuikaleilla, possunliha- ja kevätsipuligyozat, ja kiinalaista munakoisoa ihanan suolaisella lihahöystöllä... Kyytipoikana pari olutta, ei paremmasta väliä! Kaikkea emme saaneet edes syödyksi, koska annokset olivat valtaisia.
Kirsikkana kakun päällä - koko homma maksoi yhteensä 22€. :D
Pitääkin taas päästä särpimään sitä taivaallista kotitekoista keittoa. (Kyseessä siis sellainen hieman laiton clandestine-ravintola, eli en valitettavasti voi laittaa nimeä tänne, koska en oikeasti tiedä onko sillä edes nimeä.)
Jaa-. Jos paras ateria ikinä niin oliskohan ollut yksi joulunaika kun miehen kanssa oltiin otettu vähän viinaksia ja krapulassa päätettiin hakea hesestä
ruokaa. Jompi kumpi sen sit keksi että ostetaankin 4 kerrosateriaa niin ei ainakaan lopu kesken.
Siis se kun on krapula ja saa syödä just sitä mitä tekee mieli, mulla erityisesti kylmää limsaa, ja ei lopu kesken ja sen jälkeen päikkäreille 👌
Olen mä syönyt myös hienoissa ravintoloissa ja sellaisissa, mutta tuo on jäänyt vain mieleen 🤔
Tuolla olen syonyt tahanastisen elamani aikana parasta ruokaa:
Toisaalta, tein eilen itse osso buccoa joka oli valurautapadassa neljan tunnin ajan uunissa niin mureaksi haudutettu, etta leikkaisin pihvista paloja lusikalla. Porkkana-tomaatti-valkoviinikastike oli redusoitunut juuri sopivaksi, ja tekemani perunamuusi oli juuri sopivan suolaista ja ihanasti aidon voin makuista.
Tanaan teen kermaista lohikeittoa ja ylijaaneesta perunamuusista perunarieskoja.
Miehen tekema sitruunainen katkarapu-pinaattipasta on niin ikaan niin herkullista, etta pitaa aina varoa ettei syo itseaan tukkoon. Puhumattakaan hanen itse marinoimasta ja grillaamasta sahramilampaasta.
Yleensa syodaan kotona sen verran laadukasta ja "alusta asti" tehtya ruokaa, etta jos ravintolasta meinaa saada parempia makuelamyksia, on pakko menna fine dining-paikkoihin. (Ei silla etta olisi mitaan ko. tyypin ravintoloita vastaan. :D)
Ensimmäiset onnistuneet porsana baby back-ribsit monien yritysten jälkeen. Tuolloin ribsejä ei saanut isossakaan kaupungissa kaupasta ja ne piti tilata suoraan lihanleikkaamolta. Tällöinkin joutui välillä ohjeistamaan mistä osaa ruhoa (läheltä kyljysselkää) ribsit tuli leikata. Suomalaisia opuksia ei aiheesta ollut ja tilasin kirjat jenkeistä. Valmistin kymmeniä erilaisia bbq-kastikkeita ja pintamausteseoksia, kunnes lopulta löysin haluamani. Ribsit valmistuivat Slow and low-menetelmällä hitaasti savustaen 4-6 tuntia. Ensimmäisen palan maistettuani minut valtasi pelko siitä, että jos kuolisin (auton alle tms) enkä ikinä elämässäni pystyisi valmistamaan tätä herkkua uudelleen.