Psykoterapeutti Heli Vaaranen: Nuoret muuttavat lapsuudenkodeistaan niin nuorena, että aivot eivät ole ehtineet kehittyä vielä aikuisiin mittoihin
"Meillä Suomessa vallitsee varhainen itsenäistymisen ihanne verrattuna muihin Euroopan maihin. Nuorten naisten muutto lapsuudenkodista tapahtuu meillä 19. ja 20. ikävuosien välissä, ja nuorten miesten 20. ja 21. ikävuoden välillä. Kuitenkin aikuistumisen irtiotto on suurempi asia, kuin miltä se ensivilkaisulta näyttää.
Nuori oppii käsittelemään vastuuta, rahaa, ystävyyssuhteita, asumista ja asuntojen etsimistä. Hän kantaa vastuuta itsestään, opiskelustaan ja työstään. Vanhemman neuvot eivät kelpaa, sillä nuori aikuinen ajattelee itse!
Silti tutkimus sanoo, että ajattelun kehitys on kypsymisen seurausta. Nuoren aivot kehittyvät aikuisiin mittoihinsa vasta n. 25-vuotiaina. Varhain erilleen muuttavat lapset kohtaavat karikkonsa yksin ja hiljalleen mukautuvat yhteiskunnan vaatimuksiin."
Heli Vaaranen on oikeassa. Parikymppinen tarvitsee vanhempiaan ajattelemaan hänen puolestaan kunnes aivot ovat kehittyneet.
Kommentit (27)
Heli Vaarasen aivot eivät ole kypsyneet tähän ikään mennessä 😂
Helillä on aika merkillisiä näkemyksiä ollut vuosien varrella muitakin. En nyt antaisi paljon painoarvoa näille jutuille.
Vierailija kirjoitti:
"Olen muuttanut pois kotoa opiskelemaan jo 16-vuotiaana (20 vuotta sitten). Kyllä, kohtasin karikkoni yksin ilman vanhempiani, mutta toisaalta, olin hyvin järkevä, eikä mikään noista luetelluista asioista tuottanut ylitsepääsemättömiä vaikeuksia.
Näin jälkeenpäin kun tuota aikaa mietin, niin olin kyllä ihan lapsi sinne reilusti yli 20-vuotiaaksi. Vakavalle ihmissuhteelle ja lasten saamiselle en olisi ollut valmis, vaikka omasta elämästäni pystyinkin huolehtimaan. Mieheni olen tavannut 25-26-vuotiaana ja esikoiseni saanut 28-vuotiaana.
Nyt olen hämmästellyt, kuinka yleistä (ainakin tällä seudulla) on mennä naimisiin, rakentaa talo ja tehdä lapsia todella nuorina. Tiedän useita tällaisia 20-23-vuotiaita pariskuntia. Tätä kun siis peilaan siihen, että tunsin itseni tuon ikäisenä vielä täysin "keskeneräiseksi", en ikinä olisi uskaltanut lähteä tuollaisiin "aikuisten asioihin". Ja kun mietin omaa ikäluokkaani, niin samalla kaavalla suurin osa tuntemistani on edennyt kuin itsekin. En tiennyt silloin ketään, jolla olisi ollut perhe ja oma asunto, nykyään se tosiaan on hyvin yleistä.
Kypsyykö nuoret nykyään nopeammin?"En osaa sanoa kypsyvätkö aikaisemmin, mutta ainakin taidat asua aika vauraalla seudulla, jos alle 25-vuotiaista monellakin on varaa rakentaa taloa ja tehdä lapsia. - Itselläni ei moiseen varaa olisi ja 30+ vuotias. - Sitä mitä moni ei tajua, on että, jos nuori on kotoisin maalta/ -syrjemmältä niin hänen on usein lähes pakko muuttaa omilleen, ainakin arkipäiviksi, jos haluaa opiskella vielä oppivelvollisuudenkin -yleensä persukoulun yhdeksännen jälkeen jotain. Saattaa näet tulla muutakin kuin näppylöitä, jos täytyy käyttää pelkästään koulumatkoihin useampi tunti päivässä ja samalla kun kavereistakin lähimmätkin useamman kilometrin päässä... - Enkä nyt halua kuulla yhtään kommenttia siitä, että onko niitä lapsia pakko kasvattaa korvessa. Ei tietenkään ole, mutta harva nuori on muutoinkaan saanut päättää, mihin hänen vanhempansa ovat asettuneet asumaan. Tässä mielessä on minusta hieman huolestuttavaa, jos (a) kouluverkkoa entisestään harvennetaan jolloin pelkästään koulumatkat pitenevät.... (b) Jos entistä varhaisemmassa vaiheessa koulut / - oppilaitoksista erikoistuu ja nuoret joutuvat siksi entistä varhaisemmassa vaiheessa päättämään asioista, joilla saattaa olla hyvin suuri merkitys koko heidän loppuelämän kannalta.
En varakkaalla vaan duunarialueella; peruskoulun jälkeen ammattikoulu 20+ -vuotiaina ollaan jo töissä, monella oma yritys. Tähän meidänkin naapurustoon on viimeisen 5 vuoden aikana rakentanut neljä 25-/alle 25-vuotiasta pariskuntaa talon, kolmella lapsia, kaikilla miehet yrittäjiä. Enkä siis pidä tätä mitenkään huonona! Ihan älyttömän hienoahan tämä on!
Tämä on yksi viime aikojen muotihokemista, että alle 25-vuotiaiden aivot eivät ole kehittyneet, joten heiltä ei voida vaatia mitään, ei siis kertakaikkiaan mitään, koska 25:ssä vuodessa ei tapahdu mitään kehitystä. Sitten kun täytetään 25 vuotta niin naps, ollaan yhtäkkiä aikuisia ja viisaita.
"En varakkaalla vaan duunarialueella; peruskoulun jälkeen ammattikoulu 20+ -vuotiaina ollaan jo töissä, monella oma yritys. Tähän meidänkin naapurustoon on viimeisen 5 vuoden aikana rakentanut neljä 25-/alle 25-vuotiasta pariskuntaa talon, kolmella lapsia, kaikilla miehet yrittäjiä. Enkä siis pidä tätä mitenkään huonona! Ihan älyttömän hienoahan tämä on!" - On hienoa, että osaat olla noista nuorista iloinen. Tovotaan, että heidän yrityksensä kannattaa ei ole minulta +30 vuotiaalta köyhemmältä "tavis maisterilta" pois.
Mutta, mutta jos asiaa ajattelee asiaa pidemmälle, niin eikö ole hullua, että nyt kun viisaudessa on käsittääkseni päätetty että tulevissa opiskelija valinnoissa korkeakouluissa ja yliopistoissa pitäisi suosia ns. ensi-kertalaisia. - No moni ei uskalla tai halua ottaa sitä toiseksi parasta opiskelupaikka vaihtoehtoa, kun ajattelee -varmaan ihan fiksusti- että menettäsi näin "ensikertalais hakijan statuksen" ja siitä seuraaviin tai johtuviin lisäpisteisiin ja saattaa hakea kolme -nejä kertaa sitä unelmien opiskelupaikkaa (vaihtoehtoa yksi) - joka ei ole ihan tavatonta monen suosituimman alan osalta.
- Jos veilä lukion olet käynyt neljään vuoteen tai käytät muuten vain välivuoden -pojat armeijassa tai sivarissa- tai olet ollut vaikka lukion aikana vuoden vaihdossa, niin hups. olet lähellä, tai jopa yli 25 -vuotias, jolloin opiskelusi "vasta" alkavat.
Pelkästään ylioppilastutkinnolla työllistyminen on verraten hyvin haasteellista. - Ainakaan jos halajaa "siisteihin sisätöihin" Mutta opiskelupaikan samisen jälkeen pitäsi vielä jaksaa opiskella tavallisesti useampikin vuosi. - Ja ei siinäkään vielä mitään. Mutta voin arvata kun osaa saattaa -ja ei ihan perusteettomasti saattaa harmittaa, jos ja kun sitten ei kaiken tämän jälkeen ole, mitään tietoa työpaikasta, joka olisi joko ns. omalta alalta tai (b) muu kuin pätkätyösuhde, jonka jatkumisesta ei ole varmaa tietoa. Ja palkka? No arvatkaa vain. Joku voi tietysti tähän sanoa, että se on ammatin valinta kysymys. - No niin varmaan osittain onkin.
Mutta toisaalta näin sanoja vois samalla lainata aikakonettaan, niin minäkin voisin käydä kurkkaamassa hieman tulevaisuuttani. - Fakta nyt kuitenkin on, että ei me kaikki voida olla tulevaisuudessa lääkäreitä, joilla luultavasti on töitä vielä huomisen jälkeenkin. Samoin on pöljän kuullosta kun kirkkain silmin esitetään, että kuinka nuorena täytyy osata verkostua ja olla ns. hyvä tyyppi. - Mitä nämä viimeksi toteamani, sitten ikinä tarkoittavatkaan.
"Tämä aivojen kehittyminen vasta n. 25-vuotiaana on jo pitkään ollut tiedossa. Silti ihmettelen, että äänenestysikääkin on joskus haluttu laskea niin, että 16-vuotiaatkin saisivat äänestään. Hulluinta on se, että monesti jo 15-vuotiailta vaaditaan omaan ammattiinsa liittyvien päätösten tekemistä, jotka vaikuttavat pitkään tulevaisuuteen. Toki poikkeuksia on, mutta yleensä vasta noin 25-vuoden iässä ihmisen aivot ovat kehittyneen ymmärtämään esim. moraalia ja yhteiskunnan toimintaa laajemmin."
- Tarkoitatko, että 25 -vuotiaana -tai ehkä 24 vuotiaana aivot olisivat "tarpeeksi" kehittyneet,että osaisi valita "moraalisesti kestävimmän" paikan, missä opiskella.- Kieltämättä tuntuu hieman pahalta ajatella, että osa joutuu, tai ajautuu esimerkiksi ammattikouluun vain siksi, ettei opiskelu sujunutkaan niin hyvin kuinaiemmin kun murkkuikä puski niin vahvasti päälle, että valintaa ohjasi paljon enemmän muut asiat kuin oma järki. - Toisaalta "oikean opiskelupaikan" valinta voi olla paljon myöhemmin vaikeampaa, ellei selkeästi ole mielessä sitä, mitä (a) haluais tulevaisuudessa tehdä ja (b) vaikka tietäisikin, niin pelko siitä saako esimerkiksi "omalta alalta" koskaan kunnolla töitä, saattaa kasvaa niin suureksi, että miettii valintaa toisenkin kerran. Ja sitten on vielä toisinaan raivostuttavaa kuunnella, kun joku tietää sinua itseäsi monta kertaa paremmin, vaikka kuitenkin jokaisen pitäisi löytää "se" oma juttunsa, koska itse joutuu kuitenkin kantamaan vastuun valinnastaan, joko siitä oikeasta tai siitä paikasta, mihin vanhemmat painostivat tarttumaan.
Minkäs ikäisenä se Heli mahtoi lähteä mallinhommiin? Oliko 25 jo täynnä?