Lue keskustelun säännöt.
Muita ainaisia murehtijoita?
08.03.2006 |
Ahdistaa!!!! Aina kyllä olevinaan löytyy asia, josta murehtia. Huomaan olevani usein tyytymätön, vaikka elämässä kaikki paremmin kuin hyvin. On ihana perhe, vakityö jne. Muutimme nykyiselle paikkakunnalle reilu vuosi sitten. Nyt haikailen entiselle paikkakunnalle ja murehdin miksi piti muuttaa tänne jne.(entiselle paikkakunnalle matkaa 100km) Siellä olisi ollut se ja tämä muka paremmin jne.. Ärsyttää tämä epävarmuus, joka minua rassaa, asiassa kuin asiassa. Muutimme tänne uudelle paikkakunnalle siis minun sijaisuuden perässä, joka pien tulomme jälkeen vakinaistettiin. Miehellä työt oli jo aikaisemmin pääosin täällä ja nyt vielä mennyt hommat eteenpäin kuin muutimme(oma yritys). Miksi aina pitää jotain murehtia? Onko kohtalotovereita? Ihan hävettää, kun kaikki on kumminkin hyvin. En tiedä, taitaa olla masennusta myös? tällä hetkellä olen äitiyslomalla. Väsymyskin painaa..
Kommentit (2)
että vaikuuttaakohan ja varmasti vaikuttaa lapsuus. Se kun oli aika vaikea. Nuoresta tytöstä lähtien jouduin ottamaan paljon vastuuta, aivan liikaa. Alkoholistiperheen lapsi olen ja siihen päälle monenlaiset pelot ja murheet. Mieheni on niin ymmärtäväinen, että hänen avullaan olen selviytynyt kaikesta hyvin. Olen toisaalta aika vahva ihminen, työskentelen psyykkisesti sairaiden parissa haastavassa työssä jne. Olen myös hyvin sosiaalinen, tykkään olla ihmisten/ystävien kanssa. Ja luulen, että olen aika pidetty myös? Joskus vaan meni miellyttämisen puolelle, josta olen päässyt pikkuhiljaa eroon. Toiseksi olen semmoinen, että jos minua kohdellaan väärin ja joku ihminen on oikeasti todella jopa törkeä, syyllistän helposti itseni. Onko muita vasttavia tyyppejä?
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina on joku vialla!:( Onkohan tää luonnekysymys, vai onko elämän pettymykset jättäneet jälkeensä sen ettei enää osaa ajatella positiivisesti? Muistan tän alkaneen jo teini-iässä, jolloin sairastuin paniikkhäiriöön. Silloin en osannut ajatella mistään mitään hyvää ja se tuntuu jatkuvan edelleen lähes 3-kymppisenä!