Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Raskaus raiskauksen tuloksena, mitä mieltä abortista?
Vakava_kysymys
23.10.2016 |
Ajatellaan tilannetta että tyttäresi olisi raiskattu ja raiskaaja olisi siittänyt lapsen. Tyttäresi olisi siis tulossa äidiksi raiskaajan väkivallan tuloksena. Hyväksytkö abortin?
Kommentit (60)
Vierailija kirjoitti:
Kommentoin vain tämän yhden viestin verran. Aihe on sen verran arka edelleen, vaikka vuosia on kulunut. En siis tule lukemaan mitään mielipiteitä tästä.
Tulin raskaaksi pakottamisen seurauksena. Väkivaltaa ei käytetty, joten en alkuun osannut tai halunnut ajatella tilannetta raiskauksena. Väkivalta oli kiinnipitämistä, ja pelkäsin miestä. En olisi pystynyt tekemään tilanteessa mitään.
Tulin raskaaksi ja tein abortin. Jälkeenpäin ajatellen olin hullu, kun en hakenut jälkiehkäisyä. Pystyin jotenkin käsittelemään aborttia mielessäni vasta vuosien päästä. Olin pitkään täysin lamaantunut ja myös erakoitunut.
En olisi pystynyt pitämään lasta, jonka olemus olisi koko ajan muistuttanut siitä miehestä. Hän oli ex-miesystäväni, tai olimme jonkinlaisessa on-off-suhteessa koko ajan. Miehestä on parempi olla sanomatta tässä enempää.
Abortille ei tuossa tilanteessa ollut vaihtoehtoa. Toimisin yhä samoin. En vain käsitä, miksi se satutti niin paljon. Jos olisin saanut lapsen myöhemmin, tilanne olisi varmaan eri. Oma suhde-elämäni päättyi tuohon. On kulunut toistakymmentä vuotta, mutta raiskaus ahdistaa vieläkin. Enää en voi saada lapsia, se on jo biologinen mahdottomuus.
Olen tottunut ajattelemaan että asioille on selitys. Olen miettinyt pääni puhki, miksi sain kokea tuon. Vaikka miettimisessä ei olekaan mitään järkeä. Tähän on turha kenenkään sanoa, että olisi pitänyt hakeutua terapeutille tai vastaavaa. Yritin hakea apua, mutta se juttu oli oma lukunsa.
Nykyään osaan olla edes hiukan tyytyväinen jokaisesta päivästä, jolloin ei ahdista. Vielä vuosi pari sitten asiat olivat paljon huonommin.
Olen kiitollinen, että kirjoitit, hyvä ihminen, tänne asiasta, jonka sinä meistä kaikista luultavasti tunnet kaikkein parhaiten. Olet vahva, olet selviytynyt kun olet tehnyt asian kanssa paljon töitä. Lämmin halaus, toivotan sinulle kovasti voimia ja iloa elämääsi! Teit juuri päivän hyvän työn. <3
Mitä tulee lestadiolaisten ja muiden hihhuli-uskovaisten käsityksiin, ihmettelen niiden julmuutta ja piittaamattomuutta. Ilmeisesti naisen elämällä ei juuri ole heille arvoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on uhrin henkilökohtainen päätös. Ei kenelläkään muulla ole siihen mitään sanomista.
Vierailija kirjoitti:
Rikoksen johdosta alkuun laitetut ihmiset pitää tappaa. Se on oikeus ja kohtuus.
Ei tarvitse tappaa yhtään ihmistä,kun ei anneta sen sikiön kehittyä ihmiseksi eikä syntyä alunperinkään.Et siis vastannuta ap:n kysymykseen,vaan heittelet muuten vain ilmaan omituisia ajatuksia.
Ja kyllä hyväksyisin,tosin hyväksyn abortin myös "kevyemmin" perustein,esimerkiksi ehkäisyn pettäessä.
En kannata aborttia, mutten myöskään sitä, että biologinen äiti pitäisi lapsen. Mielestäni paras ratkaisu olisi antaa lapsi adoptoitavaksi.
Ilmainen jälkiehkäisy ja abortti raiskatuille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vakava_kysymys kirjoitti:
Ajatellaan tilannetta että tyttäresi olisi raiskattu ja raiskaaja olisi siittänyt lapsen. Tyttäresi olisi siis tulossa äidiksi raiskaajan väkivallan tuloksena. Hyväksytkö abortin?
Kehottaisin siihen.
Vierailija kirjoitti:
En kannata aborttia, mutten myöskään sitä, että biologinen äiti pitäisi lapsen. Mielestäni paras ratkaisu olisi antaa lapsi adoptoitavaksi.
Niin että raiskauksen uhri ei saa missään nimessä toipua rauhassa kokemuksesta,vaan hänen pitää kantaa ja synnyttää raiskarin lapsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kannata aborttia, mutten myöskään sitä, että biologinen äiti pitäisi lapsen. Mielestäni paras ratkaisu olisi antaa lapsi adoptoitavaksi.
Niin että raiskauksen uhri ei saa missään nimessä toipua rauhassa kokemuksesta,vaan hänen pitää kantaa ja synnyttää raiskarin lapsi?
Ikävä kyllä kukaan muukaan ei voi sitä tehdä. Jos se on ainoa vaihtoehto, että lapsi saa syntyä, niin sitten se on. En hyväksy viattoman tappamista.
En ole tuo, jolta kysyit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kannata aborttia, mutten myöskään sitä, että biologinen äiti pitäisi lapsen. Mielestäni paras ratkaisu olisi antaa lapsi adoptoitavaksi.
Niin että raiskauksen uhri ei saa missään nimessä toipua rauhassa kokemuksesta,vaan hänen pitää kantaa ja synnyttää raiskarin lapsi?
Entäpä jos raskaus huomataan niin myöhään ettei aborttia voida enää tehdä? Kukaan ei varmaan ehdota terveenä syntyvän murhaamista. Kyseessä voi olla vain muutamia viikkojakin aikaa. Ja näin joku toinen elää ja toinen ei. Kyse on ihmisen kokonaisesta elämästä kuitenkin. Muutaman kuukautta vst. mahdollisesti useita kymmeniä vuosia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olin 14v. kun minut raiskattiin. Ekat kuukautiset oli 12 vuotiaana, joten hedelmällistä ikää oli jo pitkälti takana. Raskauden todennäköisyys tilanteessa oli korkea. Mies ei käyttänyt kondomia, enkä minä lapsena pillereitä, kun ei sitä tuon ikäisenä mitään seksielämää ollut aloittanut. Ystävä, joka tiesi tilanteesta heti sen tapahduttua, haki minulle jälkiehkäisypillerin. Itse en olisi voinut sitä hakea, kun pienellä paikkakunnalla kaikki olisivat asiasta saaneet tietää. Sana olisi kiirinyt että "Kuulitkos että X:n tytär haki pillereitä? Niin nuorena jo muka seksiä harrastaa, hyi olkoon!" Ja lääkäriltäkään ei voinut hakea, koska asia olisi edennyt poliisille. Ja poliisin kanssa sama juttu, kaikki olisivat saaneet tietää ja raiskaria ei kuitenkaan Suomen lainsäädännöllä olisi tuomittu. Joten ei kiitos.
Jos olisin raskaaksi tullut, abortin olisin varmasti tehnyt. Se ei olisi ollut edes lapsen kannalta järkevää, pitää lasta joka on alkunsa saanut raiskauksesta. En ole Äiti Teresa, joten kyllä se (vaikkakin rakas olisi varmasti ollut) raiskauksesta syntynyt lapsi olisi aina muistuttanut elämän karmeimmasta tapahtumasta. Jonka vuoksi melkein viilsin ranteet auki. Onneksi en, sillä näin kymmenisen vuotta myöhemmin elän hyvää ja tasapainoista elämää. Johon toivottavasti pian tulisi osaksi myös toivottu ja täysin rakastettu lapsi. Huonompaa tilannetta en haluaisi omalle vauvalle tarjota. No, raskaaksi en siis onneksi tullut. Mutta läpikotaisin asian silloin ajattelin läpi. Ja saman tekisin edelleen, jos pitäisi. En pelkästään itseni vuoksi, vaan sen epäoikeudenmukaisen ja stigmatisoidun elämän vuoksi, jota tällainen lapsi joutuisi elämään.
Raiskattu äiti varmasti AINA tulee vihaamaan raiskauksen tuloksena syntynyttä Lasta. Äiti muistaa aina miten ja miksi lapsi sai alkunsa. Äiti tulee aina vihaamaan äpäräänsä, joka on raiskauksen tulos. Lapsi kun kyselee isästään tai miten hän sai alkunsa, äidin on hauska vastata, että isäsi on sekopäinen hullu joka raiskasi äitisi, pakolla otti ja mukiloi, puukko kurkulla( niin jos näin ei olisi. Käynyt, ei sinua lapsen olisi ollenkaan...) siis oikeesti ehdottomasti ;Abortti raiskatuille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyväksyn abortin missä tahansa tilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai. Hyväksyn abortin mistä tahansa syystä, kuten esim siitä että tyttäreni ei halua lasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kannata aborttia, mutten myöskään sitä, että biologinen äiti pitäisi lapsen. Mielestäni paras ratkaisu olisi antaa lapsi adoptoitavaksi.
Niin että raiskauksen uhri ei saa missään nimessä toipua rauhassa kokemuksesta,vaan hänen pitää kantaa ja synnyttää raiskarin lapsi?
Ikävä kyllä kukaan muukaan ei voi sitä tehdä. Jos se on ainoa vaihtoehto, että lapsi saa syntyä, niin sitten se on. En hyväksy viattoman tappamista.
En ole tuo, jolta kysyit.
Todella sairasta pakottaa raiskauksen uhri kärsimään vielä lisää.
yksi käskyistä kieltää tappamisen. abortin teko on rinnastettavissa tappamiseen.
Abortti on hyväksyttävä aina. Sen pitäisi aina olla itse raskaana olevan naisen päätettävissä.
Vierailija kirjoitti:
yksi käskyistä kieltää tappamisen. abortin teko on rinnastettavissa tappamiseen.
Niin että kun jossain ikivanhassa eepoksessa jaellaan hirvittävää kärsimystä ihmisille tuottavia käskyjä, niitä pitää yhä 2010-luvun Suomessa totella vain koska...?
Alue: Aihe vapaa
Kommentoin vain tämän yhden viestin verran. Aihe on sen verran arka edelleen, vaikka vuosia on kulunut. En siis tule lukemaan mitään mielipiteitä tästä.
Tulin raskaaksi pakottamisen seurauksena. Väkivaltaa ei käytetty, joten en alkuun osannut tai halunnut ajatella tilannetta raiskauksena. Väkivalta oli kiinnipitämistä, ja pelkäsin miestä. En olisi pystynyt tekemään tilanteessa mitään.
Tulin raskaaksi ja tein abortin. Jälkeenpäin ajatellen olin hullu, kun en hakenut jälkiehkäisyä. Pystyin jotenkin käsittelemään aborttia mielessäni vasta vuosien päästä. Olin pitkään täysin lamaantunut ja myös erakoitunut.
En olisi pystynyt pitämään lasta, jonka olemus olisi koko ajan muistuttanut siitä miehestä. Hän oli ex-miesystäväni, tai olimme jonkinlaisessa on-off-suhteessa koko ajan. Miehestä on parempi olla sanomatta tässä enempää.
Abortille ei tuossa tilanteessa ollut vaihtoehtoa. Toimisin yhä samoin. En vain käsitä, miksi se satutti niin paljon. Jos olisin saanut lapsen myöhemmin, tilanne olisi varmaan eri. Oma suhde-elämäni päättyi tuohon. On kulunut toistakymmentä vuotta, mutta raiskaus ahdistaa vieläkin. Enää en voi saada lapsia, se on jo biologinen mahdottomuus.
Olen tottunut ajattelemaan että asioille on selitys. Olen miettinyt pääni puhki, miksi sain kokea tuon. Vaikka miettimisessä ei olekaan mitään järkeä. Tähän on turha kenenkään sanoa, että olisi pitänyt hakeutua terapeutille tai vastaavaa. Yritin hakea apua, mutta se juttu oli oma lukunsa.
Nykyään osaan olla edes hiukan tyytyväinen jokaisesta päivästä, jolloin ei ahdista. Vielä vuosi pari sitten asiat olivat paljon huonommin.