Iltatähti kuopus tulee saamaan aivan erilaisen elämän.

Mikäs siinä, hyvässä lykyssä sulla on siinä oma pieni ja pari lastenlasta sen lisäksi hoidossa. Kolmantena pahimpana omat vanhemmat huollettavina. 

Ei, en olis ikinä ryhtynyt iltatähden tekoon. Nyt ikää jo liikaa eikä kaduta. Ihanan helppoa elämää kun lapset ovat kaikki isoja.

Jos teinit ovat viisaita, he ymmärtävät.

Niin, pelottaa eniten se että teinit ajattelevat tämän lapsen olevan tärkeämpi kuin he.

Vierailija kirjoitti:

Niin, pelottaa eniten se että teinit ajattelevat tämän lapsen olevan tärkeämpi kuin he.

No niinhän siinä tule väistämättä käymään, jos kuopusta lällytellään. Eivät teinit ajattele elintason kasvua, he näkevät epäreiluuden (ja myöhemmin perinnönjakajan). Läheisiä ei ison ikäeron sisaruspuolista tule etenkään jos kohtelu on erilaista.

No kyllähän ne teinit nyt pääsevät teidän kanssa reissaamaan, vaikka eivät pienenä päässeet. Vai eikö heitä ole tarkoitus ottaa mukaan?

Kai ne teinitkin nyt pääsee matkoille ym?

Kyllähän se pahalle välillä tuntuu. Ei niinkään se, että mun lapsuudenperheen toisen liiton iltatähti on niin eri asemassa yhä, kun kaikki ollaan jo aikuisia. Meille ei tosiaan kustannettu mitään ulkomaan matkoja siinäkään vaiheessa, kun olisi sitä rahaa äidillä ja isäpuolella ollut. Syynä oli, että "tehän ootte jo niin isoja, että maksakaa itte matkanne". Iltatähden kanssa reissattiin silloin ja hänen matkat ja muut kulut maksettiin myös teininä ja opiskelijana ja yhä nytkin, kun hänellä jo oma lapsi. Ja teini-ikäisenä tätä iltatähteä kuskattiin harrastuksiin ja koko perheen eli mun ja veljen piti tulla kaikkiin esiintymisiin jne. ihailemaan. Kun itselläni oli tärkeitä juttuja teininä, ei äiti koskaan ehtinyt tai jaksanut, koska oli kiireitä tän iltatähden hoidossa.

Sama touhu jatkuu lastenlasten suhteen. Ei jaksanut äiti mummoilla, kun "vastahan tässä omat lapset saatiin kotoa". Nyt sitten niitä iltatähden lapsosen kuvia pitää meidän kaikkien jaksaa ihailla ja ihmetellä päivittäin (itselläni on kolme teini-ikäistä lasta, joiden kuvia ei kyllä koko suvun kesken ihasteltu missään vaiheessa) ja oletetaan, että mun teinien isovanhempien luona käymisen kohokohta on se, että pääsevät tämän pienen serkkunsa kanssa leikkipuistoon. Ja tokihan mun teinit pikkuisesta tykkääkin ja mielellään leikkivät hänen kanssaan ja minäkin mielelläni hoidan siskontyttöä ja autan siskoani.

Joskus vaan harmittaa, että perheeseen tuli näin selvästi kahden kerroksen väkeä. Toki toiseen suuntaan oletetaan multa ja veljeltä paljon enemmän. Eli meidän oletetaan auttavan äitiä ja isäpuolta milloin missäkin. Se iltatähti kun ei tietenkään ehdi, eikä häneltä voi vaatia, kun hänellä on aina vanhempien mielestä se rankin elämänvaihe meneillään.

Mutta teistähän vanhempina riippuu, miten hommat menee. Paljon vaan vaatii sun mieheltäs, että ihan oikeasti onnistuis tasapuolisuus.

Pääsee tietysti, mutta kyllähän he tulevat tajuamaan, että tämä lapsi pääsee jo ihan pienenä mukaan reissuille.

No tärkeintä ei ole sen materiaalisen hyvän tasaaminen. Vaan se, että kun sulla nyt on toinen vanhempi jakamassa arkea, niin voit pitää huolen siitä, että vietät aikaa teinien kanssa ja pidät yllä yksilöllisiä suhteita heidän kanssa. Jos arki iltatähden kanssa on raskasta, niin palkkaatte hoitajan, pidätte huolta parisuhteesta, jotta homma ei hajoa. Tiedätte nyt paremmin, eikö? Ja kenties se sun puolisokin voi jollakin tavalla osoittaa teineillesi, että ainakin kunnioittaa ja välittää heistä, vaikka iltatähti veisikin sydämen mennessään. Varmasti arvostavat, jos jotkut vanhat kuviot säilyvät tai heille muodostuu jokin oma juttu, mikä tahansa, mikä kertoo siitä, että he ovat osa samaa perhettä.

Ja onhan sekin tärkeää, se materiaalisen hyvän tasaaminen. Mutta ei sitä voi tasata sieltä lapsuudesta asti. Siitä voi puhua kyllä. Minulla oli isoja sisaruksia, jotka syntyivät köyhille opiskelijavanhemmille ja he saivat paljon vähemmän kaikkea kuin minä, keskiluokkaisille vanhemmille syntynyt. Olisi siitä voinut puhua ennen aikuisikää, että miksi minä sain kaikkea enemmän - saivat teinitkin enemmät, kun elintaso nousi. Eri juttuja vaan, teinit voivat jo saada säästöön juttujakin tulevaisuuttaan varten.

Olin kuopus ja iltatähti, elin vanhempien sisaruksieni varjossa. Vanhempien aika meni heidän teinielämänsä ongelmien ja aikuistumisen vatvomiseen ja auttamiseen, itse jäin yksin jo pienenä lapsena. Tullessani itse teini-ikään vanhemmat halusivat jo reissaamaan ja elämään elämää ilman lapsia, joten olin paljon yksin kotona. Sisareni jäivät minulle todella vieraiksi, koska ikäeroa oli useampi vuosi ja molemmat muuttivat pois kotoa ollessani  n. 10-12-vuotias, yhtä kaukaisia ovat vielä nytkin ollessani kolmekymppinen. Ei todellakaan ollut sitä auvoista hemmotellun kuopuksen elämää mitä yleensä hehkutetaan. Tunnen edelleen olevani ulkopuolinen perheessä ja vanhempiani edelleen kiinnostaa enemmän sisaruksieni elämä. 

Tuet tietenkin teinejä nyt, kun rahatilanne on parempi ja toinen vanhempi huolehtimassa pienimmästä. Jos rahaa on paljon, voit tehdä teinien kanssa jonkun matkan ihan keskenänne. Jos taas rahaa on rajoitetummin, järjestät omaa aikaa jokaisen teinin kanssa esim. kerran kuussa vaikkapa viemällä syömään, uimahalliin, ostoksille tai mistä nyt pitävätkään. Säästät rahaa teinien lahjoihin ja yrität tukea heitä nyt, kun sinulla on helpompaa. Tärkeintä on välittäminen ja se, että sitä materiaakin jaetaan nyt enemmän myös teineille.

Olen ollut vastaavassa tilanteessa esikoisena. Minua ei ole koskaan harmittanut millään tavalla, että pikkuveljeni äitini uudesta liitosta on saanut enemmän materiaalista hyvää (hänen isänsä on myös varakkaampi kuin omani, joten tämä on mielestäni luonnollista). Ongelmallisena koin sen, että äidin uusi mies ei koskaan hyväksynyt meitä, kyttäsi haukkana miten paljon kulutimme hänen omaisuuttaan, joi liikaa ja yleisesti piti yllä jännittynyttä ilmapiiriä, pari kertaa myös löi siskoani. Ja se, että äiti lakaisi kaiken tämän maton alle ja hyssytteli. Myöskin tuntui tosin hieman pahalta kun he matkustivat aika paljon pelkästään yhteisensä kanssa, vaikka ymmärränkin sen, mutta me olimme kuitenkin tuolloin 8-16-vuotiaita eli ihan vielä kotona asuvia. Meidät myös jätettiin keskenään kotiin joskus näiden uusydinperhematkojen ajaksi. Että jos teillä ei ole näitä ongelmia niin pelkästään perheen taloustilanteen muuttuminen ei varman aiheuta katkeruutta.

Esikoinen on 15v ja nuorempi muutaman vuoden nuorempi, eli he eivät tule kotona enää hirveän montaa vuotta olemaan

Täytyy vain kamalasto yrittää teineille näyttää että ovat rakkaita

Meillä ollut täysin sama tilanne. Entinen elämä oli vaatimatonta duunariperheen elämää, oli sentään velkainen oma koti ja läheisiä ympärillä. Laman aikaan tilanne tiukkeni entisestään ja lopulta erosimme 93. Jäin 3 lapsen yh:ksi. Tuo 3v oli tosin hyvää aikaa meidän kaikkien mielestä, vapauskin on rikkautta.

Kun perustimme nykyisen mieheni kanssa uusperheen (hän oli lapseton) olimme pitkään tosi köyhiä - elätimme pienistä rahoistamme myös appiksia. Eli kaikki se raha millä olisi voinut reissata tai antaa lapsille harrastuksia tai muotivaatteita meni appivanhempien elättämiseen. Mieheni on tästä edelleenkin katkera koska hän ei voinut antaa lapsille sellaista teini-ikää kun olisi näille halunnut. Mutta eihän se hänen syynsä ole!

Yhteinen kuopus syntyi 6 vuoden yhdessäolon jälkeen kun 2 vanhinta oli jo lähdössä kotoa ja kotiin jääväkin teini-iässä. Tottakai - kun on kotona enää 2 lasta taloudellisen tilateen muutenkin parantuessa heidän asemansa muuttuu täysin. Toki yritimme olla tasapuolisia ja muistaa näitä kotoa lähteneitäkin esim maksamalla heidän reissunsa jne.

Nyt on vain kuopus kotona. Itse pidän tiukkaa linja rahoissa hänen kanssaan mutta en estä jos isänsä jotain ekstraa antaa tai ostaa. Isommat sisaruksen ovat tästä monta kertaa sanoneet että on ihan ok vaikka kuopuksella onkin hieman paremmat oltavat kuin heillä. Rakkautta kuitenkin kaikki ovat saaneet samalla mitalla ja se on tärkeämpää kuin raha.

Eniten ihmetyttää, että miksi ihmeessä haluat vielä iltatähden? Kyllä ihmiset on kahjoja.... Mikset halua viettää aikuisen ihmisen elämää ja nauttia miehesi kanssa, aiemmista lapsista huolehtien?

Meillä sama tilanne edessä. Tiedän että kun teinit muuttaa pois, niin on rahaa ihan erilailla reissata ja ottaa kuopus mukaan.

Up

Vierailija kirjoitti:

Meillä sama tilanne edessä. Tiedän että kun teinit muuttaa pois, niin on rahaa ihan erilailla reissata ja ottaa kuopus mukaan.

Tai sitten ei. Teini-ikäistä pitää vielä avustaa taloudellisesti vaikka muuttaisikin kotoa pois.