Lue keskustelun säännöt.
Eräs kaveri pyytää usein kahville, mutta istuu vaan hiljaa ja ei puhu juuri mitään :(
22.10.2016 |
Eli mulla on yksi kaveri, joka pyytää usein kylään (emme ole tunteneet kovin kauan). Joka kerta sama juttu; tämä kaveri ei puhu juuri mitään, istuu vaan mykkänä pöydän ääressä ja tarjoilee kahvia.
Olen yrittänyt pitää keskustelua yllä, mutta en enää jaksa tätä yksikseen puhumista.
Jos pyydetään joku kylään, niin miksi pitää olla hiljaa kuin tatti?
Kun kyselen kuulumisia, vastaa vain parilla sanalla, istuu ja vahtaa.
En ole kolmeen viikkoon käynyt kylässä, enkä halua mennä enää koskaan. Ajattelin katkaista välit kokonaan, en jaksa tuollaista tuppisuuta enää katsella. Viihdyin korkeintaan tunnin hänen luonaan, lähtiessäni tuli pyyntö: "Mihin sulla on kiire, älä vielä lähde."
Mutta kun ahdistaa tuollainen hiljaisuus!!!
Kommentit (56)
Kuulostaa kieltämättä vaivaannuttavalta. Itse olen erakko ja enpä ketään luokseni kutsukaan, koska tiedän että se menisi vain siihen tuppisuuna jumittamiseen. Ei vain ole tarvetta vaihtaa ajatuksia erityisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan tunti pitkä aika. Kuinka kauan yleensä jumitat toisten kotona? Se kaverin "joko lähdet" on helpottunutta kursailua.
Meitä on moneksi. Itse en osaa kuvitella juuri parempaa kuin istuksia rauhassa hyvän ystävän kanssa. Voi jutella tai sitten olla hiljaa. Jakaa hiljaisuutta ja läsnäoloa. Siinä on jotenkin sellainen luottamuksen tuntu. Se on itselleni ainakin varsin tärkeää: hiljaisuuden jakaminen. Ei ole mahdollista päästä minua lähelle, jos ei pysty istumaan kanssani hiljaa ja rauhassa. Ehkäpä ystäväsi on hiukan samankaltainen? Ihminen, jolle hiljaisuus kantaa merkitystä.
Mutta hän kuitenkin arvostaa seuraasi kovin paljon.
Ehkäpä voisit viedä jonkin hyvän elokuvan mennessäsi ja katsositte sen.
Onko ystävälläsi jokin sairaus? Minulla on tuollainen ystävä, jota saa aina maanitella puhumaan. Usein tapaamiset menevät niin, että minä puhun ja hän lähinnä nyökkäilee, jos ehtii. Hän miettii myös sanomisiaan todella pitkään. Ystävälläni on skitsofrenia.
Välillä kyllä on ahdistava fiilis, kun toinen vain katselee pitkin seiniä tai muuta, eikä sano mitään. Huoh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuossa on muuten ideaa; ehdota hänelle leffailtaa, musikaalia, teatterissa käymistä. Hän kaipaa kontaktia sinuun, muttei osaa puhua. Keksikää tekemistä, jonka äärellä kumpikaan ei ole vetovastuussa.
Minulla on vähän sama tilanne. Olin niin monta vuotta yksinäinen, etten nyt uusien ystävien seurassa yhtäkkiä osaakaan puhua mitään. Pelkään sanovani jotakin tyhmää ja karkottavani heidät pois. On siis helppoa tavata heitä jonkin tapahtuman puitteissa, tekemisen äärellä, rohkaistun vähitellen olemaan luonnollinen.
entinen masentunut ja ahdistunut,
nykynen iloinen mutta vähän jännittynyt
Kysy siltä suoraan miksei se puhu mitään? Tuollaiset perässä vedettävät on todella ärsyttäviä, ne vaan ottaa
mutta ei anna mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tunne minkään muunmaalaisia ihmisiä jotka ovat yhtä tuppisuita kuin moni suomalainen. Olen aina ihmetellyt että missä vaiheessa on mennyt vikaan kun ihminen ei osaa kommunikoida muitten kanssa.
Minusta kuulostaa hellyyttävältä ihmiseltä jotenkin, älkää nyt olko noin kovia kalkkunoita taas :(!!! Voi voi! Joskus voi istua ihmisten kanssa hiljaakin eikä koko ajan pitää sitä kotkottavaa kontrolliaan yllä. Jospa hän on sellainen joka elää miltä tuntuu eikä siten miltä näyttää . Eli ei suorita suhdetta . Menisit vaan yhäkin kylään :)!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä siinä hiljaisuudessa ahdistaa? Miksi sinun on pakko puhua koko ajan? Etkö osaa nauttia hiljaisuudesta? Minulla on ystävä, joka on tosi hiljainen. Ja kyllä hän tietää millainen on, mutta ei voi sille mitään. Kommunikointitaidot ovat vajavaiset. Mutta olen opetellut lukemaan tarkkaan myös muuta kuin sanallista viestintää. Onhan se raskasta, kyllä minä sen ap ymmärrän. Mutta minä todella nautin siitä rauhasta hänen luonaan. Eikä minulla ole mitään aikomusta jättää häntä yksin, sillä olen kutakuinkin ainoa joka siellä käy. Ihmiset tuntuvat pelkäävän häntä. Minulla on päinvastoin, meillä on vahva keskinäinen luottamus ja minulla on hänen seurassaan turvallinen olo.
Vierailija kirjoitti:
Onko ystävälläsi jokin sairaus? Minulla on tuollainen ystävä, jota saa aina maanitella puhumaan. Usein tapaamiset menevät niin, että minä puhun ja hän lähinnä nyökkäilee, jos ehtii. Hän miettii myös sanomisiaan todella pitkään. Ystävälläni on skitsofrenia.
Välillä kyllä on ahdistava fiilis, kun toinen vain katselee pitkin seiniä tai muuta, eikä sano mitään. Huoh.
Omalla ystävällänikin on skitsofrenia. Tapaamisen alussa hänellä on yleensä puhuttavaa mutta siitä edespäin hän lähinnä kommentoi omia juttujani. Hän on todella rakas ja läheinen ystävä mitta kieltämättä välillä vähän raskasta, kun itsellä olo että pitäisi kantaa keskustelua. Varsinkin kun itse kirjoitan gradua tällä hetkellä ja oleilen päivät pitkät vain kotona niin ei oileastaan itsellänikään ole hirveästi mitään puhuttavaa. Niin tuntuu että pitää vähän keksimällä keksiä puheenaiheita. Ennen kyllä hiljaiset hetket eivät ole olleet mitenkään vaivaannuttavia mutta nykyään kyllä tuntuu silti. Olen itsekin enemmän ehkä "toiminman ihminen" kuin kahvilla istuja niin ajattelin, että ehkä parempi että näämme jonkin toiminnan parissa jatkossa enemmän. Ehkä voisi toimia teilläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meitä on moneksi. Itse en osaa kuvitella juuri parempaa kuin istuksia rauhassa hyvän ystävän kanssa. Voi jutella tai sitten olla hiljaa. Jakaa hiljaisuutta ja läsnäoloa. Siinä on jotenkin sellainen luottamuksen tuntu. Se on itselleni ainakin varsin tärkeää: hiljaisuuden jakaminen. Ei ole mahdollista päästä minua lähelle, jos ei pysty istumaan kanssani hiljaa ja rauhassa. Ehkäpä ystäväsi on hiukan samankaltainen? Ihminen, jolle hiljaisuus kantaa merkitystä.
Tässä on ihanasti kuvailtu sitä, miten tuollainen tilanne voi olla kaunis. En ihmettele, että tässä hötkyilymaailmassa ja ruuhkavuosissa unohtuu, että hiljaisuuttakin voi jakaa toisen kanssa. Mutta tuon voi oppia, kun vain uskaltautuu heittäytyä siihen. Kyllä me kaikki ollaan lapsena osattu olla hiljaakin toisen seurassa eikä silloin siitä nolostuttu. Se taito on mahdollista löytää uudelleen.
Minua yllättää, että muutamat suhtautuvat noinkin vihamielisesti siihen, että toisella vain on erilainen luonne ja tyyli seurustella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua yllättää, että muutamat suhtautuvat noinkin vihamielisesti siihen, että toisella vain on erilainen luonne ja tyyli seurustella.
En tiedä onko tässä nyt sentään vihamielisesti suhtauduttu. Mutta jos toinen ei puhu oikeastaan mitään niin ei se ole edes seurustelua. Ymmärrän hiljaiset ihmiset mutta hieman eri asia, jos toinen ei oikeastaan puhu mitään
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua yllättää, että muutamat suhtautuvat noinkin vihamielisesti siihen, että toisella vain on erilainen luonne ja tyyli seurustella.
En tiedä onko tässä nyt sentään vihamielisesti suhtauduttu. Mutta jos toinen ei puhu oikeastaan mitään niin ei se ole edes seurustelua. Ymmärrän hiljaiset ihmiset mutta hieman eri asia, jos toinen ei oikeastaan puhu mitään
Jyrkkänä pidän suhtautumista silti. Mutta aikanaan nuorten ja nuorten aikuisten parissa työskennelleenä olen tainnut tottua niihin suu kiinni nyökyttelijöihin, joten olen oppinut juttelemaan heidän kanssaan luontevasti. Olen kai sitten jotenkin puolueellinen tai jotain.
Sille on varmaan joku terapeutti antanut "kotiläksyksi" pyytää tuttu ihminen kahville.
En tiedä onko tässä nyt sentään vihamielisesti suhtauduttu. Mutta jos toinen ei puhu oikeastaan mitään niin ei se ole edes seurustelua. Ymmärrän hiljaiset ihmiset mutta hieman eri asia, jos toinen ei oikeastaan puhu mitään[/quote]
Ainakin todella kylmästi ja ymmärtämättömästi. Kyllä jokaisen ihmisen pitäisi ymmärtää, edes yrittää, että on olemassa niin paljon niin erilaisia ihmisiä. Itselle tuli muutamasta kirjoittajasta mieleen, että heillä on varmaan todella sosiaaliset piirit, kun eivät tunnu hyväksyvän yhtä vähän hiljaisempaa ihmistä, vaikka heidän ei tarvitse edes viettää tällaisen kanssa aikaa!!! Itse ainakin ymmärrän aloittajan kaltaista tapausta erinomaisesti. Suvaitsevaisuus ei maksa mitään.
Lorauta ens kerralla sen kahviin salaa loraus konjakkia. Tulee hauskemmat kahvikutsut.
T. Niksi-Pirkka
Nussikaa niin ei tarvitse jutella.
Mulla sama. Se ei oikein osaa kommentoida toisen juttuja. Itse vähän väsyttävää pitää jutustelua yllä.