Lue keskustelun säännöt.
Mies lähti eilen ja haluaa erota
Onneton
22.10.2016 |
Eli olemme alle 30 - vuotias pariskunta ja asuneet saman katon alla nyt muutaman vuoden ajan, josta yhdessä olemme olleet melkein saman verran. Hiljattain muutimme vieraalle paikkakunnalle lähemmäs miehen vanhempia ja tiesin jo silloin, ettei meillä mene kovin hyvin. Suhde oli kuitenkin jo paranemaan päin, kunnes mies päätti eilen lähteä riidan jälkeen ja erota estämällä minut kaikin mahdollisin tavoin elämästään. Riita alkoi kotitöistä ja paisui niin isoksi, että mies puki vaatteet päälle ja lähti autollaan pois yöksi vanhemmilleen. Itselle ei tulisi mieleenkään lähteä kesken selvittämätöntä riitaa ja yritinkin soittaa miehelle perään, sekä laittaa lukuisia viestejä. Tänään aamulla mies ilmoitti, ettei yhä halua tehdä sovintoa, vaan ero on hänen mielestään ainoa vaihtoehto. Olimme tehneet riitaa edeltävänä päivänä yhteiset pelisäännöt perustuen aikaisempiin riitoihin, jotta samaa ei enää toistuisi. Mies kuitenkin päätti rikkoa sääntöjä ensin, jonka seurauksena menin pettämään aiemmat lupaukseni. Mielestäni,jos yhteiset säännöt sovitaan, niin molempien osapuolten tulee noudattaa niitä. Yksityiskohtiin en pysty menemään tätä tarkemmin, jotta minua ei tunnisteta. Sama on toistunut aiemminkin ja mies on oleillut silloin useita päiviä vanhempiensa luona, kunnes olen lopulta saanut hänet tulemaan takaisin. Tällä kertaa riita sai alkunsa samoin, kuin viime kerralla eli huusin hänelle, jonka seurauksena hän otti tavaransa ja lähti. Rakastan miestäni eikä ero ole mielestäni ratkaisu. Olen yrittänyt kertoa miehelleni, kuinka paljon ajattelen yhteistä tulevaisuuttamme ja hän myös itse suunnitteli tulevaisuuden suunnitelmia kanssani vielä samana päivänä ennen riitaa. Tänään hän lähti yhdessä suunnitellulle päivämatkalle toiseen kaupunkiin, jonne ei ottanut minua mukaan aamulla. Olen henkisesti aivan rikki ja en tiedä mitä pystyn enää tekemään pelastaakseni suhteeni. Mieheni ei ole koskaan halunnut tuoda asioitamme muille julki ja sen takia terapia ei ole ollut ratkaisu. Miten ihmeessä saisin miehen ymmärtämään, ettei lähteminen ja ero ole ratkaisu. Koen olevani tässä maailmassa niin yksin ja mieheni on ollut aina tukeni, sekä turvani. Minulla ei ole ketään kenen kanssa puhua tästä ja pelkään miehen perheen myös hylkäävän minut täysin tämän myötä. Meillä ei ole yhteisiä lapsia, eikä yhteistä asuntolainaa, mutta olemme puhuneet yhteisestä tulevaisuudesta ja tulevaisuuden suunnitelmat olivat niin hyviä ennen miehen pois lähtemistä. Tätä kirjoittaessa yritän pidätellä itkua ja toivoa vain parasta, että mies tajuaisi kuinka paljon oikeasti välitän hänestä ja tulisi takaisin kotiin.
Kommentit (405)
Olen ex-läheisriippuva, kirjoittanut kommentit 116 ja 117.
Minä ajoin itseni aivan loppuun tällaisessa suhteessa. Ensin olin tuollainen itkevä rukoileva kynnysmatto, sitten huomasin että mies "toimii" kun en enää rukoilekaan vaan annan juuri samalla mitalla takaisin, panen kovan kovaa vasten. Opettelen siis manipuloimaan, ja miehestä tuli se joka kerjää ja rukoilee. Tätä jatkui jonkin aikaa, mutta sitten meidän riidat pahenivat ja kuvaan astui myös väkivalta. Viimeisillä voimilla sain riuhtaistuksi itseni pois suhteesta josta oli tullut täydellisen pimeä helvetti. Menetin työkykyni, kävin aivan pohjalla. Mutta jäin henkiin. Hakeuduin läheisriippuvien vertaistukiryhmään (12 askeleen, AAL-ryhmä) ja pikkuhiljaa olen toipunut, käsitellyt vanhoja traumojani, itkenyt, surrut sitä lasta joka ei koskaan saanut hoivaa ja josta siksi tuli tällainen. Työ on vielä kesken mutta pikkuhiljaa alan uskoa siihen että elämä kantaa.
Tämä on tappava sairaus, ap, suhtaudu siihen vakavasti. Jos et ole vielä pohjakosketusta saanut, niin sinä jatkat suhteessa, koska riippuvuutesi on vahvempi kuin sinä. Jos taas pohjakosketus on tullut, olet ihan hajalla, mutta tuosta on suunta vaan ylöspäin. Jos päätät vielä jatkaa suhdetta, muista, että sinä olet matkalla pohjaan, et ylöspäin. Jos sinulla on onnea, selviät hengissä.
Raha-asiat selviää aina jotenkin, niistä älä nyt huolehdi.
Been there, done that.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen ex-läheisriippuva, kirjoittanut kommentit 116 ja 117.
Minä ajoin itseni aivan loppuun tällaisessa suhteessa. Ensin olin tuollainen itkevä rukoileva kynnysmatto, sitten huomasin että mies "toimii" kun en enää rukoilekaan vaan annan juuri samalla mitalla takaisin, panen kovan kovaa vasten. Opettelen siis manipuloimaan, ja miehestä tuli se joka kerjää ja rukoilee. Tätä jatkui jonkin aikaa, mutta sitten meidän riidat pahenivat ja kuvaan astui myös väkivalta. Viimeisillä voimilla sain riuhtaistuksi itseni pois suhteesta josta oli tullut täydellisen pimeä helvetti. Menetin työkykyni, kävin aivan pohjalla. Mutta jäin henkiin. Hakeuduin läheisriippuvien vertaistukiryhmään (12 askeleen, AAL-ryhmä) ja pikkuhiljaa olen toipunut, käsitellyt vanhoja traumojani, itkenyt, surrut sitä lasta joka ei koskaan saanut hoivaa ja josta siksi tuli tällainen. Työ on vielä kesken mutta pikkuhiljaa alan uskoa siihen että elämä kantaa.
Tämä on tappava sairaus, ap, suhtaudu siihen vakavasti. Jos et ole vielä pohjakosketusta saanut, niin sinä jatkat suhteessa, koska riippuvuutesi on vahvempi kuin sinä. Jos taas pohjakosketus on tullut, olet ihan hajalla, mutta tuosta on suunta vaan ylöspäin. Jos päätät vielä jatkaa suhdetta, muista, että sinä olet matkalla pohjaan, et ylöspäin. Jos sinulla on onnea, selviät hengissä.
Raha-asiat selviää aina jotenkin, niistä älä nyt huolehdi.
Been there, done that.
Ihanaa saada vertaistukea samaa kokeneelta. Olen pahoillani että olet joutunut kokemaan suhteessasi väkivaltaa. En koe olevani läheisriippuvainen, pelkään vain hylkäämiseksi tulemista enkä halua menettää sitä kaikkea hyvää mitä meillä on ollut suhteemme aikana. En usko pystyväni tekemään töitä tai tapaamaan muita ihmisiä eron sattuessa pitkään aikaan. Viimeaikaisen riitelyn seurauksena olen myös menettänyt työkykyni, sillä olen vain henkisesti niin rikki. Mielelläni kokeilisin miehen manipulointia edes viikon, jos se auttaisi. En vain osaa kohdella häntä kylmästi niin kuin hän tekee aina "eron" hetkellä. Tietoa ei ole milloin mies palaa, pelkään että hän voi myös tehdä itselleen jotain vaikka tiedän ettei koskaan kävisikään minuun fyysisesti käsiksi. - AP
Onneton kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneton kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, sun mielenterveys kärsii tuollaisessa suhteessa. Terveytesi. Sinun terveytesi. Menet sinne terapiaan ja jos ei muuta keinoa ole maksaa sitä, haet toimeentulotukea. Olet nyt miehestäsi taloudellisesti ja henkisesti riippuvainen. Riippuvuutesi ja itsetuntosi lasku vain kasvaa, jos jäät yksiin miehesi kanssa jotta voisit käydä terapiassa. Jos hän suostuisikin maksamaan osan terapiasta, olisit kuitenkin taloudellisesti hänestä riippuvainen ja alisteisessa asemassa suhteessa.
Omat rahat. Oma elämä. Sitten voi miettiä parisuhdetta.
Elän minimituloilla ja aina ollaan tultu toimeen. Kaiken olemme maksaneet aina eurolleen tasan ja mieheni ei ole edes opiskeluaikoina elättänyt minua. Minulla ei kuitenkaan ole yhtään säästöjä ja ajatus tänne jäämisestä pelottaa. En ole koskaan joutunut miettimään tällaisia asioita aiemmin että onko se oikeasti niin että jätetty osapuoli joutuu asumaan asunnossa yksin sopimuksen loppuun ja toinen voi vain lähteä ilman mitään velvollisuuksia. -AP
Kaikki osapuolet joiden nimi on sopimuksessa ovat yhteisvastuullisia vuokrasta. Ero katsotaan mielestäni päteväksi syyksi purkaa määräaikainen sopimus, siis molempien osalta, mut tarkistathan tämän vielä.
Määräaikaisen vuokrasopimuksen purkua voi hakea käräjäoikeudelta. Sitä en tiedä, joutuuko maksamaan kumminkin sen sopimussakon. Sun pitää ottaa yhteyttä johonkin, joka neuvoisi sinua näissä. Käyt maanantaina jo vaikka siellä sosiaalitoimistossa varaamassa aikaa, puhut siellä ja sieltä osataan neuvoa sitten eteenpäin. Ja täytyyhän miehen tulla hakemaan ne tavaransa, niin kysy haluaako hän kenties jäädä nykyisen asuntoon ja etsit itsellesi uuden. Kun olette eronneet, eivät miehen tulot estä sinua saamasta toimeentulotukea ja asumistukea.
Mies on pihi ja haluaa tietenkin asua mahdollisimman halvalla (ilmaiseksi) = vanhemmillaan. Mikäli aikoo erota eli ei paranna tilannetta yhtään. - AP
No sitten sinä itse rupeat toimimaan heti maanantaina. Kysy apua, suunnittele elämääsi itsenäisenä. Et voi jäädä roikkumaan tuollaiseen suhteeseen vain siksi, että sinulla on vähän rahaa. Mies käyttää hyväkseen sinun roikkumistasi, saa purkaa pahaa mieltään sinuun ja käyttäytyä ilkeästi, koska tietää että sinä itket ja pyytelet anteeksi. Sama kenen syy, mies tietää sinun ottavan syyt niskoilleen ja rukoilevan hänen takaisintuloaan. Sinun täytyy lopettaa tuo.
Läheisriippuvan oirelista
Keskittyminen itsensä ulkopuolelle. Läheisriippuvat keskittyvät toisiin ihmisiin, jotka ovat heidän onnellisuutensa ja tuskansa lähteitä.
Kontrolloiva käyttäytyminen. Koska muut ihmiset ovat vastuussa läheisriippuvan onnellisuudesta, läheisriippuvat yrittävät vaikuttaa heihin siten, että he käyttäytyisivät hyväksyvästi läheisriippuvaa kohtaan. Monenlaisia strategioita voi olla käytössä:
Miellyttäminen. Sen tekeminen mistä toinen pitää tai mitä hän haluaa, silloinkin kun se ei tunnut läheisriippuvasta mukavalta tai kun se on vastoin hänen arvojaan.
Huolehtiminen ja mahdollistaminen. Sen tekeminen toisten puolesta, mikä heidän tulisi tehdä itse ja minkä he voivat tehdä itse. Sellaisten vastuiden ottaminen jotka kuuluisivat muille ja muiden puolesta valehteleminen.
Hyväksynnän etsiminen. Sellaisten asioiden tekeminen tai sanominen joilla voi tehdä vaikutuksen muihin ja saada heidän hyväksyntänsä - vaikka se tarkoittaisi liioittelua ja epärehellisyyttä.
jatkuu...
Nalkuttaminen ja kritisointi. Jos läheisriippuvat eivät pysty vaikuttamaan muihin miellyttämisen, huolehtimisen ja hyväksynnän etsimisen kautta, he yrittävät vaikuttaa heihin syyllistämisen ja halveksunnan kautta.
Emotionaalinen tuska. Läheisriippuvat tavallisesti pelkäävät menettävänsä ne ihmiset joihin he keskittyvät. He kokevat myös syyllisyyttä joistakin keinoistaan miellyttää ja kontrolloida muita. Heihin sattuu, he ovat vihaisia ja katkeria muita kohtaan sen takia miten muut kohtelevat heitä. He kokevat olevansa riittämättömiä ja viallisia koska he tulevat usein hylätyiksi. Ja lopuksi, he ovat hyvin, hyvin yksinäisiä.
Jäykät puolustusmekanismit. Sen sijaan että he avoimesti ilmaisivat sisäisen tuskansa, läheisriippuvat vääristävät tämän tuskan puolustusmekanismeilla jotka minimoivat heidän ahdinkonsa syvyyttä. He kieltävät ongelmansa ja vähättelevät niitä, hyökkäävät niiden kimppuun jotka kyselevät heidän tunteistaan, syyttävät muita (kuten lapsiaan) ihmissuhteidensa vaikeuksista, järkiperäistävät tilanteensa, tai pelkästään ovat hiljaa siitä mitä heidän sisällään tapahtuu. Näiden puolustusmekanismien seurauksena läheisriippuvat eivät pääse vapaaksi emotionaalisesta tuskastaan ja keräävät lisää pelkoa, syyllisyyttä, häpeää ja katkeruutta. Heidän sisäinen maailmansa on hyvin kurja, ja usein he pakenevat addiktioihin (ruoka, alkoholi, ostaminen, ja niin edelleen) vaientaakseen tämän tuskan.
Harhakuvitelmat. Läheisriippuvat kuvittelevat että suhde ei ole "ollenkaan niin paha" ja "paranee ajan oloon." Silloinkin kun joku on kohdellut heitä jatkuvasti väärin, he ajattelevat, "Tällä kertaa hän todella tarkoittaa sitä!" He uskovat myös, että lopulta he onnistuvat kontrolloimaan muita jos he löytävät oikean yhdistelmän auttamista, miellyttämistä ja huomion etsimistä.
Itsen katoaminen. Muihin keskittymisen, itsensä kieltämisen, arvojensa uhraamisen, ja tuskansa sisällä pitämisen kautta läheisriippuvat lopulta kadottavat kosketuksensa siihen mitä heidän sisällään tapahtuu. Tämä itsen katoaminen vuorostaan saa heidät keskittymään muihin entistä enemmän jotta he saisivat sen mitä heidän sisältään puuttuu, ennen kaikkea omanarvontunteensa ja itsensä rakastamisen. Koska toinen ihminen ei voi antaa toiselle omanarvontunnetta eikä itsensä rakastamista, läheisriippuvan itsen katoaminen vain vahvistuu.
Marttyyrikompleksi. Yrittäessään pelastaa omanarvontunteensa, läheisriippuvat näkevät itsensä joskus uhreina ja marttyyreina. Koska he eivät osaa rakastaa itseään, he käyttävät usein itsesääliä lievittääkseen tuskaansa. Kun muut sanovat, "Miten ihmeessä sinä jaksat elää hänen kanssaan; sinun täytyy olla pyhimys," läheisriippuvat saavat suuren arvostuksen marttyyriudestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneton kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ex-läheisriippuva, kirjoittanut kommentit 116 ja 117.
Minä ajoin itseni aivan loppuun tällaisessa suhteessa. Ensin olin tuollainen itkevä rukoileva kynnysmatto, sitten huomasin että mies "toimii" kun en enää rukoilekaan vaan annan juuri samalla mitalla takaisin, panen kovan kovaa vasten. Opettelen siis manipuloimaan, ja miehestä tuli se joka kerjää ja rukoilee. Tätä jatkui jonkin aikaa, mutta sitten meidän riidat pahenivat ja kuvaan astui myös väkivalta. Viimeisillä voimilla sain riuhtaistuksi itseni pois suhteesta josta oli tullut täydellisen pimeä helvetti. Menetin työkykyni, kävin aivan pohjalla. Mutta jäin henkiin. Hakeuduin läheisriippuvien vertaistukiryhmään (12 askeleen, AAL-ryhmä) ja pikkuhiljaa olen toipunut, käsitellyt vanhoja traumojani, itkenyt, surrut sitä lasta joka ei koskaan saanut hoivaa ja josta siksi tuli tällainen. Työ on vielä kesken mutta pikkuhiljaa alan uskoa siihen että elämä kantaa.
Tämä on tappava sairaus, ap, suhtaudu siihen vakavasti. Jos et ole vielä pohjakosketusta saanut, niin sinä jatkat suhteessa, koska riippuvuutesi on vahvempi kuin sinä. Jos taas pohjakosketus on tullut, olet ihan hajalla, mutta tuosta on suunta vaan ylöspäin. Jos päätät vielä jatkaa suhdetta, muista, että sinä olet matkalla pohjaan, et ylöspäin. Jos sinulla on onnea, selviät hengissä.
Raha-asiat selviää aina jotenkin, niistä älä nyt huolehdi.
Been there, done that.
Ihanaa saada vertaistukea samaa kokeneelta. Olen pahoillani että olet joutunut kokemaan suhteessasi väkivaltaa. En koe olevani läheisriippuvainen, pelkään vain hylkäämiseksi tulemista enkä halua menettää sitä kaikkea hyvää mitä meillä on ollut suhteemme aikana. En usko pystyväni tekemään töitä tai tapaamaan muita ihmisiä eron sattuessa pitkään aikaan. Viimeaikaisen riitelyn seurauksena olen myös menettänyt työkykyni, sillä olen vain henkisesti niin rikki. Mielelläni kokeilisin miehen manipulointia edes viikon, jos se auttaisi. En vain osaa kohdella häntä kylmästi niin kuin hän tekee aina "eron" hetkellä. Tietoa ei ole milloin mies palaa, pelkään että hän voi myös tehdä itselleen jotain vaikka tiedän ettei koskaan kävisikään minuun fyysisesti käsiksi. - AP
Vittu mitä paskaa. Jos sinä et ole läheisriippuvainen niin minä olen Jeesus. Mutta pidä pää kaikin mokomin perseessä, et ole selvästikään saanut vielä pohjakosketusta, mutta usko minua: jos jatkat suhdetta, se kyllä tulee sieltä. Hyvin vääjäämättömästi. Mä pidän sulle peukkuja, että selviät kun osut siihen. Ei enää muuta.
T. ex-läheisriippuva
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, älä huolehdi vuokra-asunnosta, pääset kyllä siitä määräaikaisesta eroon jos oikeasti tarvitsee.
Onko sulla varaa asua yksin siinä vuokra-asunnossa esim. 2-3 kk eteenpäin? Siis maksaa yksin koko vuokran?
Vierailija kirjoitti:
Ap, älä huolehdi vuokra-asunnosta, pääset kyllä siitä määräaikaisesta eroon jos oikeasti tarvitsee.
Onko sulla varaa asua yksin siinä vuokra-asunnossa esim. 2-3 kk eteenpäin? Siis maksaa yksin koko vuokran?
Ei ole varaa asua yksin, koko talous on aina ollut hoidossa kun kaikesta olemme maksaneet eurolleen tasan. Olen ollut työttömänä ja opiskellut sitä ennen täysipäiväisesti eli säästöjä pahan päivän varalle ei ole yhtään. - AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onneton kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ex-läheisriippuva, kirjoittanut kommentit 116 ja 117.
Minä ajoin itseni aivan loppuun tällaisessa suhteessa. Ensin olin tuollainen itkevä rukoileva kynnysmatto, sitten huomasin että mies "toimii" kun en enää rukoilekaan vaan annan juuri samalla mitalla takaisin, panen kovan kovaa vasten. Opettelen siis manipuloimaan, ja miehestä tuli se joka kerjää ja rukoilee. Tätä jatkui jonkin aikaa, mutta sitten meidän riidat pahenivat ja kuvaan astui myös väkivalta. Viimeisillä voimilla sain riuhtaistuksi itseni pois suhteesta josta oli tullut täydellisen pimeä helvetti. Menetin työkykyni, kävin aivan pohjalla. Mutta jäin henkiin. Hakeuduin läheisriippuvien vertaistukiryhmään (12 askeleen, AAL-ryhmä) ja pikkuhiljaa olen toipunut, käsitellyt vanhoja traumojani, itkenyt, surrut sitä lasta joka ei koskaan saanut hoivaa ja josta siksi tuli tällainen. Työ on vielä kesken mutta pikkuhiljaa alan uskoa siihen että elämä kantaa.
Tämä on tappava sairaus, ap, suhtaudu siihen vakavasti. Jos et ole vielä pohjakosketusta saanut, niin sinä jatkat suhteessa, koska riippuvuutesi on vahvempi kuin sinä. Jos taas pohjakosketus on tullut, olet ihan hajalla, mutta tuosta on suunta vaan ylöspäin. Jos päätät vielä jatkaa suhdetta, muista, että sinä olet matkalla pohjaan, et ylöspäin. Jos sinulla on onnea, selviät hengissä.
Raha-asiat selviää aina jotenkin, niistä älä nyt huolehdi.
Been there, done that.
Ihanaa saada vertaistukea samaa kokeneelta. Olen pahoillani että olet joutunut kokemaan suhteessasi väkivaltaa. En koe olevani läheisriippuvainen, pelkään vain hylkäämiseksi tulemista enkä halua menettää sitä kaikkea hyvää mitä meillä on ollut suhteemme aikana. En usko pystyväni tekemään töitä tai tapaamaan muita ihmisiä eron sattuessa pitkään aikaan. Viimeaikaisen riitelyn seurauksena olen myös menettänyt työkykyni, sillä olen vain henkisesti niin rikki. Mielelläni kokeilisin miehen manipulointia edes viikon, jos se auttaisi. En vain osaa kohdella häntä kylmästi niin kuin hän tekee aina "eron" hetkellä. Tietoa ei ole milloin mies palaa, pelkään että hän voi myös tehdä itselleen jotain vaikka tiedän ettei koskaan kävisikään minuun fyysisesti käsiksi. - AP
Vittu mitä paskaa. Jos sinä et ole läheisriippuvainen niin minä olen Jeesus. Mutta pidä pää kaikin mokomin perseessä, et ole selvästikään saanut vielä pohjakosketusta, mutta usko minua: jos jatkat suhdetta, se kyllä tulee sieltä. Hyvin vääjäämättömästi. Mä pidän sulle peukkuja, että selviät kun osut siihen. Ei enää muuta.
T. ex-läheisriippuva
Halusin vain sanoa täältä sivusta, että vaikutat tosi fiksulta tyypiltä ja on hienoa kuulla että olet selvinnyt pahasta tilanteesta entistä parempana ihmisenä ja yrität edes auttaa muita. Toivon kaikkea hyvää sulle tulevaisuuteen! :)
Onneton kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, älä huolehdi vuokra-asunnosta, pääset kyllä siitä määräaikaisesta eroon jos oikeasti tarvitsee.
Onko sulla varaa asua yksin siinä vuokra-asunnossa esim. 2-3 kk eteenpäin? Siis maksaa yksin koko vuokran?
Ei ole varaa asua yksin, koko talous on aina ollut hoidossa kun kaikesta olemme maksaneet eurolleen tasan. Olen ollut työttömänä ja opiskellut sitä ennen täysipäiväisesti eli säästöjä pahan päivän varalle ei ole yhtään. - AP
Ok, no sitten meidän pitää keksiä sulle suunnitelma jatkoon. Se tiedetään että sä et voi olla enää riippuvainen toisesta ja sun pitää nyt opetella selviytymään yksin.
Ensin sun pitää miettiä rahatilanne, purkaa tuo liian kallis vuokrasopimus ja muuttaa halvempaan. Paras olisi jos voisit muuttaa tosi nopeasti ja jättää vuokra-asunto miehen ongelmaksi.
Saat kuitenkin enemmän asumistukia ym. sosiaalitukia omaan asuntoon yksinasuessa, joten ensi viikolla sitten kelaan ja/tai sossuun juttelemaan.
Olisiko sun mahdollista matkustaa pariksi päiväksi vaikka äidin/siskon/jonkun sukulaisen luokse miettimään jatkoa?
Mun mielestä te tarvitsette nyt aikaa erillään ja sä tarvitset välimatkaa siihen mieheen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[[/quote]
Vittu mitä paskaa. Jos sinä et ole läheisriippuvainen niin minä olen Jeesus. Mutta pidä pää kaikin mokomin perseessä, et ole selvästikään saanut vielä pohjakosketusta, mutta usko minua: jos jatkat suhdetta, se kyllä tulee sieltä. Hyvin vääjäämättömästi. Mä pidän sulle peukkuja, että selviät kun osut siihen. Ei enää muuta.
T. ex-läheisriippuva[/quote]
Muuten hyvä viesti mutta unohda nyt jo tuo läheisriippuvuuden jankutus,se on ihan bullshittiä. Ihan hyvä jos itse olet saanut siitä jotain apua, mutta et sinä voi ketään muuta yrittää pakottaa muottiisi.
Vierailija kirjoitti:
Onneton kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, älä huolehdi vuokra-asunnosta, pääset kyllä siitä määräaikaisesta eroon jos oikeasti tarvitsee.
Onko sulla varaa asua yksin siinä vuokra-asunnossa esim. 2-3 kk eteenpäin? Siis maksaa yksin koko vuokran?
Ei ole varaa asua yksin, koko talous on aina ollut hoidossa kun kaikesta olemme maksaneet eurolleen tasan. Olen ollut työttömänä ja opiskellut sitä ennen täysipäiväisesti eli säästöjä pahan päivän varalle ei ole yhtään. - AP
Ok, no sitten meidän pitää keksiä sulle suunnitelma jatkoon. Se tiedetään että sä et voi olla enää riippuvainen toisesta ja sun pitää nyt opetella selviytymään yksin.
Ensin sun pitää miettiä rahatilanne, purkaa tuo liian kallis vuokrasopimus ja muuttaa halvempaan. Paras olisi jos voisit muuttaa tosi nopeasti ja jättää vuokra-asunto miehen ongelmaksi.
Saat kuitenkin enemmän asumistukia ym. sosiaalitukia omaan asuntoon yksinasuessa, joten ensi viikolla sitten kelaan ja/tai sossuun juttelemaan.
Olisiko sun mahdollista matkustaa pariksi päiväksi vaikka äidin/siskon/jonkun sukulaisen luokse miettimään jatkoa?
Mun mielestä te tarvitsette nyt aikaa erillään ja sä tarvitset välimatkaa siihen mieheen.
Asuntomme vuokra vastaa yksiön hintaa Pk - seudulta eli tätä halvemmalla tuskin tulen asuntoa koskaan saamaan. Mikäli mies päättää erota, haluaisin tietenkin muuttaa täältä pois ja nopeasti. Nyt tässä epätietoisuuden vallassa en osaa sanoa, mikä on tilanne muuten kuin että pelkään talouden kaatuvan niskaani ja sosiaalitoimiston olettavan yhä että mies maksaa osuudestaan puolet mikäli päättää lähteä. Sopimussakon takia pelkään myös jääväni tänne loukkuun eron myötä ja en kestäisi sitä, kun tuttuja naamoja tulee kysymään kuulumisia kylällä. - AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneton kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ex-läheisriippuva, kirjoittanut kommentit 116 ja 117.
Minä ajoin itseni aivan loppuun tällaisessa suhteessa. Ensin olin tuollainen itkevä rukoileva kynnysmatto, sitten huomasin että mies "toimii" kun en enää rukoilekaan vaan annan juuri samalla mitalla takaisin, panen kovan kovaa vasten. Opettelen siis manipuloimaan, ja miehestä tuli se joka kerjää ja rukoilee. Tätä jatkui jonkin aikaa, mutta sitten meidän riidat pahenivat ja kuvaan astui myös väkivalta. Viimeisillä voimilla sain riuhtaistuksi itseni pois suhteesta josta oli tullut täydellisen pimeä helvetti. Menetin työkykyni, kävin aivan pohjalla. Mutta jäin henkiin. Hakeuduin läheisriippuvien vertaistukiryhmään (12 askeleen, AAL-ryhmä) ja pikkuhiljaa olen toipunut, käsitellyt vanhoja traumojani, itkenyt, surrut sitä lasta joka ei koskaan saanut hoivaa ja josta siksi tuli tällainen. Työ on vielä kesken mutta pikkuhiljaa alan uskoa siihen että elämä kantaa.
Tämä on tappava sairaus, ap, suhtaudu siihen vakavasti. Jos et ole vielä pohjakosketusta saanut, niin sinä jatkat suhteessa, koska riippuvuutesi on vahvempi kuin sinä. Jos taas pohjakosketus on tullut, olet ihan hajalla, mutta tuosta on suunta vaan ylöspäin. Jos päätät vielä jatkaa suhdetta, muista, että sinä olet matkalla pohjaan, et ylöspäin. Jos sinulla on onnea, selviät hengissä.
Raha-asiat selviää aina jotenkin, niistä älä nyt huolehdi.
Been there, done that.
Ihanaa saada vertaistukea samaa kokeneelta. Olen pahoillani että olet joutunut kokemaan suhteessasi väkivaltaa. En koe olevani läheisriippuvainen, pelkään vain hylkäämiseksi tulemista enkä halua menettää sitä kaikkea hyvää mitä meillä on ollut suhteemme aikana. En usko pystyväni tekemään töitä tai tapaamaan muita ihmisiä eron sattuessa pitkään aikaan. Viimeaikaisen riitelyn seurauksena olen myös menettänyt työkykyni, sillä olen vain henkisesti niin rikki. Mielelläni kokeilisin miehen manipulointia edes viikon, jos se auttaisi. En vain osaa kohdella häntä kylmästi niin kuin hän tekee aina "eron" hetkellä. Tietoa ei ole milloin mies palaa, pelkään että hän voi myös tehdä itselleen jotain vaikka tiedän ettei koskaan kävisikään minuun fyysisesti käsiksi. - AP
Vittu mitä paskaa. Jos sinä et ole läheisriippuvainen niin minä olen Jeesus. Mutta pidä pää kaikin mokomin perseessä, et ole selvästikään saanut vielä pohjakosketusta, mutta usko minua: jos jatkat suhdetta, se kyllä tulee sieltä. Hyvin vääjäämättömästi. Mä pidän sulle peukkuja, että selviät kun osut siihen. Ei enää muuta.
T. ex-läheisriippuva
Halusin vain sanoa täältä sivusta, että vaikutat tosi fiksulta tyypiltä ja on hienoa kuulla että olet selvinnyt pahasta tilanteesta entistä parempana ihmisenä ja yrität edes auttaa muita. Toivon kaikkea hyvää sulle tulevaisuuteen! :)
Taisit itsestäsi kirjoittaa viestin :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneton kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ex-läheisriippuva, kirjoittanut kommentit 116 ja 117.
Minä ajoin itseni aivan loppuun tällaisessa suhteessa. Ensin olin tuollainen itkevä rukoileva kynnysmatto, sitten huomasin että mies "toimii" kun en enää rukoilekaan vaan annan juuri samalla mitalla takaisin, panen kovan kovaa vasten. Opettelen siis manipuloimaan, ja miehestä tuli se joka kerjää ja rukoilee. Tätä jatkui jonkin aikaa, mutta sitten meidän riidat pahenivat ja kuvaan astui myös väkivalta. Viimeisillä voimilla sain riuhtaistuksi itseni pois suhteesta josta oli tullut täydellisen pimeä helvetti. Menetin työkykyni, kävin aivan pohjalla. Mutta jäin henkiin. Hakeuduin läheisriippuvien vertaistukiryhmään (12 askeleen, AAL-ryhmä) ja pikkuhiljaa olen toipunut, käsitellyt vanhoja traumojani, itkenyt, surrut sitä lasta joka ei koskaan saanut hoivaa ja josta siksi tuli tällainen. Työ on vielä kesken mutta pikkuhiljaa alan uskoa siihen että elämä kantaa.
Tämä on tappava sairaus, ap, suhtaudu siihen vakavasti. Jos et ole vielä pohjakosketusta saanut, niin sinä jatkat suhteessa, koska riippuvuutesi on vahvempi kuin sinä. Jos taas pohjakosketus on tullut, olet ihan hajalla, mutta tuosta on suunta vaan ylöspäin. Jos päätät vielä jatkaa suhdetta, muista, että sinä olet matkalla pohjaan, et ylöspäin. Jos sinulla on onnea, selviät hengissä.
Raha-asiat selviää aina jotenkin, niistä älä nyt huolehdi.
Been there, done that.
Ihanaa saada vertaistukea samaa kokeneelta. Olen pahoillani että olet joutunut kokemaan suhteessasi väkivaltaa. En koe olevani läheisriippuvainen, pelkään vain hylkäämiseksi tulemista enkä halua menettää sitä kaikkea hyvää mitä meillä on ollut suhteemme aikana. En usko pystyväni tekemään töitä tai tapaamaan muita ihmisiä eron sattuessa pitkään aikaan. Viimeaikaisen riitelyn seurauksena olen myös menettänyt työkykyni, sillä olen vain henkisesti niin rikki. Mielelläni kokeilisin miehen manipulointia edes viikon, jos se auttaisi. En vain osaa kohdella häntä kylmästi niin kuin hän tekee aina "eron" hetkellä. Tietoa ei ole milloin mies palaa, pelkään että hän voi myös tehdä itselleen jotain vaikka tiedän ettei koskaan kävisikään minuun fyysisesti käsiksi. - AP
Vittu mitä paskaa. Jos sinä et ole läheisriippuvainen niin minä olen Jeesus. Mutta pidä pää kaikin mokomin perseessä, et ole selvästikään saanut vielä pohjakosketusta, mutta usko minua: jos jatkat suhdetta, se kyllä tulee sieltä. Hyvin vääjäämättömästi. Mä pidän sulle peukkuja, että selviät kun osut siihen. Ei enää muuta.
T. ex-läheisriippuva
Halusin vain sanoa täältä sivusta, että vaikutat tosi fiksulta tyypiltä ja on hienoa kuulla että olet selvinnyt pahasta tilanteesta entistä parempana ihmisenä ja yrität edes auttaa muita. Toivon kaikkea hyvää sulle tulevaisuuteen! :)
Taisit itsestäsi kirjoittaa viestin :D
Miksi pitää olla noin kusipäinen? Minä kirjotin tuon kommentin tuosta toisesta kirjoittajasta, siksi että tuollainen itsetutkiskelu ja omien virheiden tunnistaminen ja tunnustaminen on oikeasti todella ison työn takana ja oman elämänsä muuttaminen ei todellakaan ole helppoa.
Lisäyksenä vielä että ei ole paikkaa mihin mennä eli olen käytännössä ihan yksin. Miehen vanhemmat ovat kuin toinen perheeni ja ottaisivat minut varmasti sinne mikäli tarvitsen apua. En voi kuitenkaan olla siellä kun mieheni aika varmasti menee sinne myös tänään. Ja olisihan se mahdollisessa erotilanteessa myös hieman outoa. Ymmärrän mieheni tarvitsevan riitojen jälkeen aina omaa aikaa ja annatkin sitä hänelle lopulta kun en enää vain jaksa laittaa viestejä hänen peräänsä. Kerran mies suuttui ja alkoi väittää minun omaisuutta "pakatessaan" hänen omaisuudeksi eli senkään vuoksi en voi täältä mihinkään lähteä kun hän saattaisi hyvinkin viedä kalliit huonekalut ja vaivalla kerätyt astiastot mukanaan, joista omistan suurimman osan. Sukulaisia minulla ei ole täälläpäin ja äitini asuu kaukana. - AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneton kirjoitti:
Haluan mieheni takaisin koska suunnittelimme juuri muutama tunti ennen riitaa yhteistä tulevaisuutta ja mies näytti olevan innostunut siitä minun kanssani. Rakastan miestäni kovasti, mutta hän ei koskaan myönnä omia virheitään mikä ärsyttää minua. Mieheni on ollut masentunut ja käynyt sen vuoksi kerran terapiassa, mietin miten saisin suostuteltua hänet vielä parisuhdeterapiaan. Olen aina valmis pyytämään anteeksi ja tekemään kompromisseja, mieheni taas ei koskaan pyydä minulta anteeksi ja anteeksi pyynnön mahdollisuutta joutuu kyynelehtien pyytämään häneltä useita päiviä. - AP
Kunnioita nyt vaan sitä miehesi päätöstä ja anna hänen pakata tavaransa rauhassa. Sinä vaikutat siltä, että aiot kyynelehtiä ja vaatia sovintoa illalla hänen hakiessaan kamojaan. Lakkaa manipuloimasta häntä ja anna hänen erota ilman mitään dramitiikkaa puoleltasi. Et voi omistaa miestäsi ja päättää hänen puolestaan mitä hän tekee.
Miksi sinun mielestäsi normaali tunteiden näyttäminen on "manipulointia"? Kertoo enemmän sinusta kuin ap:sta.
Lue nyt vaan noita ap:n viestejä. Kyllä se sinullekin selviää.
Vierailija kirjoitti:
Onneton kirjoitti:
Oma perheeni on ollut aina hyvin rikkinäinen ja olen ainoa lapsi. Lapsuudessani olen kokenut hylkäämisen tunnetta vanhempien eron, sekä lukio aikaisen päättyneen parisuhteen myötä. Olen siis toisinsanoen tullut hylätyksi toistamiseen, mikä on tietenkin vaikuttanut suhteeseeni mieheeni. Opiskelujeni loputtua vanhat ystävät eivät ole enää halunneet pitää minuun yhteyttä, kun ovat lähteneet omille teilleen. Nyt koen olevani täysin yksin jos mieheni päättää erota. -AP
Joojoo, mutta eroaminen on miehesi oikeus, jos hän ei kanssasi jaksa tai muuten halua jatkaa. Tässä ei ole nyt kyse vain sinusta ja hylkäämisentäyteisestä lapsuudestasi, vaan kyse on myös miehestäsi. Ensi kerralla parempi tuuri. Vähennä ainakin huutamista äläkä ahdista toista sovintoon, kun hän ei ole siihen vielä valmis. Unohda ne lehtipalstojen höpinät, että riita täytyy heti puhua puhutaaksi juurta jaksaen. Ei voi, ellei kumpikin sitä halua.
No siinäpä varsinainen empatiakukkanen :D. Sinulla se ei taida olla vaikeita kokemuksia takana vähääkään, vaan elämä on talsittu läpi kultalusikka takapuolessa ihmetellen, et miks muilla on muka niin vaikeaa?
Ap, anna miehen mennä. Älä anele, älä roiku. Mene pois kotoa ja soita johonkin kriisipuhelimeen, että teillä on ero meneillään ja sinun on todella vaikea olla. Tuo kolahtaa sinun johonkin aikaisempaan traumaan, tai ikävään kokemukseen. Näitä juttuja ei yksin pysty käymään läpi, vaan tarvitset apua. Ei auttavaan puhelimeen ole häpeä soittaa, sillä sinulla on selvästi aikaisempaa taustaa, mitä pitäisi käydö läpi. Koska ns. normaali ihminen ei reagoi eroon tuolla tavalla. Mutta sinun reaktiosi ei ole sinun häpeäsi, vaan kumpuaa jostain syvemmältä. Hae itsellesi apua.
Iso halaus
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneton kirjoitti:
Oma perheeni on ollut aina hyvin rikkinäinen ja olen ainoa lapsi. Lapsuudessani olen kokenut hylkäämisen tunnetta vanhempien eron, sekä lukio aikaisen päättyneen parisuhteen myötä. Olen siis toisinsanoen tullut hylätyksi toistamiseen, mikä on tietenkin vaikuttanut suhteeseeni mieheeni. Opiskelujeni loputtua vanhat ystävät eivät ole enää halunneet pitää minuun yhteyttä, kun ovat lähteneet omille teilleen. Nyt koen olevani täysin yksin jos mieheni päättää erota. -AP
Joojoo, mutta eroaminen on miehesi oikeus, jos hän ei kanssasi jaksa tai muuten halua jatkaa. Tässä ei ole nyt kyse vain sinusta ja hylkäämisentäyteisestä lapsuudestasi, vaan kyse on myös miehestäsi. Ensi kerralla parempi tuuri. Vähennä ainakin huutamista äläkä ahdista toista sovintoon, kun hän ei ole siihen vielä valmis. Unohda ne lehtipalstojen höpinät, että riita täytyy heti puhua puhutaaksi juurta jaksaen. Ei voi, ellei kumpikin sitä halua.
No siinäpä varsinainen empatiakukkanen :D. Sinulla se ei taida olla vaikeita kokemuksia takana vähääkään, vaan elämä on talsittu läpi kultalusikka takapuolessa ihmetellen, et miks muilla on muka niin vaikeaa?
Ap, anna miehen mennä. Älä anele, älä roiku. Mene pois kotoa ja soita johonkin kriisipuhelimeen, että teillä on ero meneillään ja sinun on todella vaikea olla. Tuo kolahtaa sinun johonkin aikaisempaan traumaan, tai ikävään kokemukseen. Näitä juttuja ei yksin pysty käymään läpi, vaan tarvitset apua. Ei auttavaan puhelimeen ole häpeä soittaa, sillä sinulla on selvästi aikaisempaa taustaa, mitä pitäisi käydö läpi. Koska ns. normaali ihminen ei reagoi eroon tuolla tavalla. Mutta sinun reaktiosi ei ole sinun häpeäsi, vaan kumpuaa jostain syvemmältä. Hae itsellesi apua.
Iso halaus <3!
Se pitää vielä sanoa, että olet ap kirjaesimerkki läheisriippuvaisesta, ihan oikeasti. Voit kieltää sen hautaan asti, mutta se sinä olet eikä parannusta ole luvassa, ellet myönnä ja uskalla kohdata tiettyjä asioita itsessäsi. Vain siitä lähtee muutos parempaan. Mutta sinä tarvitset apua, koska kukaan ei selviä täysin yksin.
Mies on pihi ja haluaa tietenkin asua mahdollisimman halvalla (ilmaiseksi) = vanhemmillaan. Mikäli aikoo erota eli ei paranna tilannetta yhtään. - AP