Mies lähti eilen ja haluaa erota
Eli olemme alle 30 - vuotias pariskunta ja asuneet saman katon alla nyt muutaman vuoden ajan, josta yhdessä olemme olleet melkein saman verran. Hiljattain muutimme vieraalle paikkakunnalle lähemmäs miehen vanhempia ja tiesin jo silloin, ettei meillä mene kovin hyvin. Suhde oli kuitenkin jo paranemaan päin, kunnes mies päätti eilen lähteä riidan jälkeen ja erota estämällä minut kaikin mahdollisin tavoin elämästään. Riita alkoi kotitöistä ja paisui niin isoksi, että mies puki vaatteet päälle ja lähti autollaan pois yöksi vanhemmilleen. Itselle ei tulisi mieleenkään lähteä kesken selvittämätöntä riitaa ja yritinkin soittaa miehelle perään, sekä laittaa lukuisia viestejä. Tänään aamulla mies ilmoitti, ettei yhä halua tehdä sovintoa, vaan ero on hänen mielestään ainoa vaihtoehto. Olimme tehneet riitaa edeltävänä päivänä yhteiset pelisäännöt perustuen aikaisempiin riitoihin, jotta samaa ei enää toistuisi. Mies kuitenkin päätti rikkoa sääntöjä ensin, jonka seurauksena menin pettämään aiemmat lupaukseni. Mielestäni,jos yhteiset säännöt sovitaan, niin molempien osapuolten tulee noudattaa niitä. Yksityiskohtiin en pysty menemään tätä tarkemmin, jotta minua ei tunnisteta. Sama on toistunut aiemminkin ja mies on oleillut silloin useita päiviä vanhempiensa luona, kunnes olen lopulta saanut hänet tulemaan takaisin. Tällä kertaa riita sai alkunsa samoin, kuin viime kerralla eli huusin hänelle, jonka seurauksena hän otti tavaransa ja lähti. Rakastan miestäni eikä ero ole mielestäni ratkaisu. Olen yrittänyt kertoa miehelleni, kuinka paljon ajattelen yhteistä tulevaisuuttamme ja hän myös itse suunnitteli tulevaisuuden suunnitelmia kanssani vielä samana päivänä ennen riitaa. Tänään hän lähti yhdessä suunnitellulle päivämatkalle toiseen kaupunkiin, jonne ei ottanut minua mukaan aamulla. Olen henkisesti aivan rikki ja en tiedä mitä pystyn enää tekemään pelastaakseni suhteeni. Mieheni ei ole koskaan halunnut tuoda asioitamme muille julki ja sen takia terapia ei ole ollut ratkaisu. Miten ihmeessä saisin miehen ymmärtämään, ettei lähteminen ja ero ole ratkaisu. Koen olevani tässä maailmassa niin yksin ja mieheni on ollut aina tukeni, sekä turvani. Minulla ei ole ketään kenen kanssa puhua tästä ja pelkään miehen perheen myös hylkäävän minut täysin tämän myötä. Meillä ei ole yhteisiä lapsia, eikä yhteistä asuntolainaa, mutta olemme puhuneet yhteisestä tulevaisuudesta ja tulevaisuuden suunnitelmat olivat niin hyviä ennen miehen pois lähtemistä. Tätä kirjoittaessa yritän pidätellä itkua ja toivoa vain parasta, että mies tajuaisi kuinka paljon oikeasti välitän hänestä ja tulisi takaisin kotiin.
Kommentit (405)
Minusta tämä stoori on edelleen shaibaa. Jos olet kertonut ajanvaraukseen syyn miksi tarvitset aikaa ei sitä millekään terkkarille anneta. Lääkäriajan olisit voinut saada, jolloin lääkäri voi arvioida vointisi, määrätä lääkkeitä ja/tai tehdä lähetteen psyk. polille. Isommilla paikkakunnilla on usein myös kriisikeskuksia minne voi mennä akuutissa kriisissä ja pienillä paikkakunnilla on usein sopimus näiden palveluiden käytöstä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
http://www.vauva.fi/keskustelu/2696402/voiko-yhteiseen-asuntoon-tulla-k…
AP:lla pitää kiirettä
Onko oikeesti sama? Tässä kerrotaan että erosta aikaa viikko ja ero oli riitaisa ja johtui osittain miehen pettämisestä. Nyt menee jännäksi, malttaako kattoo telkkaakaan tänään.
Hei, ei ole minun asia. Mieheni ei ole noin vanha. -AP
Vierailija kirjoitti:
Minusta tämä stoori on edelleen shaibaa. Jos olet kertonut ajanvaraukseen syyn miksi tarvitset aikaa ei sitä millekään terkkarille anneta. Lääkäriajan olisit voinut saada, jolloin lääkäri voi arvioida vointisi, määrätä lääkkeitä ja/tai tehdä lähetteen psyk. polille. Isommilla paikkakunnilla on usein myös kriisikeskuksia minne voi mennä akuutissa kriisissä ja pienillä paikkakunnilla on usein sopimus näiden palveluiden käytöstä.
Kyllä. Kerroin puhelimessa että vaikean eron vuoksi en pysty syömään. Terkkari vain sanoi että kyllä se siitä ja ei voi psykologi aikaa antaa. Pitäisi lähteä isompaan paikkakuntaan jos haluan kriisikeskukseen. En tajua miten minut jätetään näin pulaan tämän asian kanssa ja ero ei ole muka syy päästä heti psykologille. Miten ihmeessä kestän 2 viikkoa odotellessani sitä aikaa? -AP
Vierailija kirjoitti:
En jaksanu koko ketjua, mutta sinuna kostaisin miehen käytöksen jotenkin. Vaihdata lukot ja mene hengailemaan jonkun muun luokse viikoksi pariksi. Älä vastaa puhelimeen. Antaa hänen maistaa omaa lääkettään.
Ei kai lukkoja saa vaihtaa ilman miehen suostumusta kun kerta vielä virallisesti hän täällä "asuu" -AP
Sano nyt kuinka paljon oot maksanut hänen porukoilleen ja mistä asiasta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites se edistyy se sinun tulevaisuudenedistämisprojektisi miehen vanhempien kanssa, kun vanhemmatkaan ei enää pidä sinuun yhteyttä eikä vastaa sinun viesteihisi? Ja miten on siinäkin muka aikuiset ihmiset, jotka on niin lapsellisia etteivät vastaa viesteihin kun heidän poikansa on suuttunut? Ihan kuin alakoulussa, että kun Marja suuttuu Tuulalle niin kaikki Marjan ystävätkin suuttuu Tuulalle. Voi elämän kevät...[/quote
Ei tietenkään edisty tällä hetkellä mihinkään. Enempää en voi sanoa siitä projektista, mutta paljon rahaa ja aikaa olen laittanut siihen nyt ihan hukkaan/ -ap
Nyt mulla soi hälytyskellot. Eli olet rahaakin maksanut hänen sukulaisilleen jostain? Oletko varma että se edistää juuri SINUN asiaasi, eikä esim. vanhempien? Onkohan sua nyt kusetettu siinäkin? Olisi hyvä jos pystyisit avaamaan tätä ja saisit puolueetonta mielipidettä.
Kyllä! Ja omaa aikaa tuhlannut lukuisia tunteja myös. En voi tätä asiaa kertoa tässä ketjussa ettei joku läheinen vahingossa lue tätä. Juttuhan päättyy nyt kuin päin seinää. Mies ilmoitti edelleen olevansa samaa mieltä kun soitin hänelle töihin. Haukkui minut lyttyyn ja sanoi ettei tule hakemaan tavaroitaan tänäänkään. Saanko heittää ne jätesäkeissä ulos? -AP
Vierailija kirjoitti:
Anna miehen olla rauhassa. Odota sen yhteydenottoa, jonka varmasti tulee tekemään.
Soitin jo hänen työpaikalleen. En jaksanut enää pidempään. Mies vastasi lyhyesti ja tylysti että ei halua nähdä minua ja haukkui lyttyyn. Vanhemmat välttelevät selvästi myös minua kun eivät vastanneet yrittäessäni soittaa heille.
Tavaroita ei kuulemma hae eikä anna minulle lupaa pakata niitä. Mitä sanotte, laitanko ne tuonne ulos odottamaan noutajaansa? -AP
Vierailija kirjoitti:
Sano nyt kuinka paljon oot maksanut hänen porukoilleen ja mistä asiasta?
Noin 1000 euroa, kaikkea en onneksi kerennyt vielä maksamaan mutta silti. Sopimusta asiasta ei tehty ja rahoja tuskin tulen koskaan saamaan takaisin. -AP
Eli koko suku täynnä kusettajia ja huijareita. Sano heille että teet rikosilmoituksen asiasta niin etköhän saa tonnisi takaisin.
Ap, sulla on yks asia joka paistaa risukasaan: Pääset tästä miessiasta EROON ja voit rakentaa paremman elämän ja löytää jonkun oikeasti fiksun miehen. ETHÄN sinä tyttörakas enää edes huolisi tätä takaisin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jätä se sika!
Hän se erosta uhkailee/suunnittelee, en minä. -AP
Ap. Sinun miehesi on häipynyt pois kotoa. Hän ei halua keskustella sinun kanssasi ja hän ei hakua nähdä sinua. Ja sinä sanot, että hän on se joka uhkailee erolla. Olisiko nyt aika katsoa peiliin ja miettiä elämää. Miehesi haluaa erota. Nyt kyse ei ole enää sitä mitä sinä haluat. Vaan mitä teet eron jälkeen. Ryhdistäydy. Älä soita miehelle. Jos teidän kummankin nimi on vuokrasopimuksessa, niin mitä jos sinä muuttaisit lähemmäksi omia sukulaisia ja jättäisit asunnon miehelle. Tai pakkaa miehen kamat ja lähetä hänen vanhemmilleen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna miehen olla rauhassa. Odota sen yhteydenottoa, jonka varmasti tulee tekemään.
Soitin jo hänen työpaikalleen. En jaksanut enää pidempään. Mies vastasi lyhyesti ja tylysti että ei halua nähdä minua ja haukkui lyttyyn. Vanhemmat välttelevät selvästi myös minua kun eivät vastanneet yrittäessäni soittaa heille.
Tavaroita ei kuulemma hae eikä anna minulle lupaa pakata niitä. Mitä sanotte, laitanko ne tuonne ulos odottamaan noutajaansa? -AP
Kuule, mitäpä jos soittaisit johonkin lakimiehelle ja kysyisit neuvoa tai menet sosiaalitoimistoon tai seurakunnan diakonissalle puhumaan, sielläkin osaavat neuvoa mitä tilanteessa tehdä. Kysele itse apua ja tee jotakin, sen sijaan että roikut täällä ulisemassa. Nyt tätä ei jaksa enää seurata, menee liian laahaavaksi ja tyhmäksi. Mies ei tule takaisin, saat odotella ja ulista siellä maailman tappiin jos et tee mitään.
On kyllä niin lapsellista käytöstä mieheltä, et takaisin en ottais, vaikka haluais. Nyt ei kuitenkin vaikuttaa siltä, et ero on jo tullut. En ymmärrä miks panttaa tavaroita sun luona. Minä hommaisin muuttoauton ja häipyisin.
Paras ohje tähän asti, tuo muuttoauto. Hommaat jostain vuokrakämpän, ihan mistä tahansa, ethän nytkään tunne siellä nykyisessäkään tuppukylässäsi juuri ketään eli tuskin pahemmaksi enää voi muuttua. Koeta katsoa joku sellainen paikkakunta josta ehkä voisi löytyä työtäkin. Lähde vaikka au-pairiksi ulkomaille, tiedän viiskymppisiäkin jotka ovat lähteneet vaikka vuodeksikin vain. Saa vähän etäisyyttä. Sanot irti vuokrasopimuksen omalta osaltasi ja tilaat muuttoauton. Jos sinulla ei ole yhtään rahaa, myy huutonetissä mainitsemasi vähänkin arvokkaammat huonekalut, astiat niin pääset alkuun, tavaroita ne vaan ovat ja niitä saa joskus myöh. lisää kun saat elämäsi järjestykseen. Mutta älä anna kenenkään kusettaa itseäsi, sitä on näköjään tapahtunut jo ihan riittämiin. Ota nyt elämäsi omiin käsiisi, tuo avokkisi on näköjään i sosiaalisesti kyvytön nyhverö, joka on ilmeisesti napanuorassa edelleen ja se ei ole normaalia tuonikäiselle. Pelasta itsesi.Edes.
AP:lle, en lukenut koko ketjua, mutta hätäsi vaikuttaa olevan aika kova. Olen itse ollut samanlaisessa tilanteessa ja voin sanoa, että siinä ei järki auta, kun ahdistus ja pelko yksin jäädessä nousee pintaan. Itse sain tk:sta heti ajan ja purkin rauhoittavia, joita söin lopulta muutaman..juttelemassakin kävin, se auttoi. Toiv.jaksat hakea apua uudestaan ja uudestaan, kunnes sinua kuullaan. Psykiatrinen järjes telmä toimii heikosti todellisuudessa ja apua voi jotua vaatimaan kovastikin.
Mikä minua auttoi ajatuksena jaksamaan eron yli:
Tajusin, että toiseen ihmiseen ei voi vaikuttaa. Minä en ole vastuussa kaikesta enkä voi omalla toiminnalla estää kaikkea, en edes toisen lähtöä.
Pahassa olossani ei ollut kyse miehestä eikä erostamme vaan minusta, omista tunteistani, lapsuudestani, aiemmasta erostani jne. Noiden tunteiden kohtaaminen oli hyväksi ja vahvisti minua.
Kolmas asia: jos elämä on kovaa ja sattuu, niin onko mitään mitä minä voin tässä hetkessä tehdä tai sanoa itselleni, että olisi hiukan helpompi olla? Itseen kohdistuva empatia on tärkeää. Ei itsesyytöksiä, ei itserankaisua, kun miettii, että mikä minua auttaa juuri nyt.
Ja lopulta erosta nyt aikaa kohta vuosi, voin sanoa...se oli aivan todella huono suhde ja en ole kaivannut sitä alun kauhun jälkeen. Käy juttelemassa ammattilaiselle, puhu ystäville, ole lempeä itsellesi, se helpottaa kyllä.
Joko nyt ilmotat miehelle että sinä muutat pois asunnosta ja hän saa siihen jäädä kamoineen (hänhän tuppukylään halusi) ja sinä häivyt sieltä.
Tai sitten jäät siihen kämppään ja roudaat ne miehen tavarat keinolla millä hyvänsä sinne hänen vanhempiensa luokse.
Selvität voitko purkaa vuokrasopimuksen.
Nooniin nainen, nyt yhteys sinne vuokranantajaan ja kysyt, että mitä voisitte tehdä tässä tilanteessa. Jos et voi purkaa vuokrasopimusta, niin pakkaat äijän kamat ja viet vaikka varastoon. Jos valittaa asiasta, niin kerrot, että olit itse jokatapauksessa lähdössä, joten ajattelin auttaa.
Sen jälkeen menet sossuun ja kerrot tilanteesi ja kysyt, että auttavatko he sua vuokrassa.
Saitteko mitään asioita puhuttua puhelimessa...mitä hän haukku sinut?
Hej,
luin epätoivoisen juttusi tilanteestanne. Ehkä se on jo rauhoittunut...?
Toimitte molemmat epäkypsästi. Sinä huudat (henkistä väkivaltaa) ja miehesi pakenee paikalta. Ei osaa ilmeisesti selvitellä asioita, kohdata vaikeuksia. Halusi muuttaa lähemmäksi vanhempiaan,tuttuja kulmia...tuttuja kavereita ja ihmisiä siellä...Helpompi paeta paikalta omalle tutulle reviirilleen ja jättää sinut oman onnesi nojaan vaikeuksissanne. Mikä on se asia, joka on kompastuskivenne? Kotityöt? Jos niin, miksi niistä nousee jumalaton messu?Miehesi on tuki ja turva sinulle...?? Eikä ole! Kuten itse juuri kerroit. Sinä olet aikuinen nainen- sinun on oltava itsesi tuki ja turva. Emme voi turvata muihin aikuisiin varsinkaan tuollaiseen, joka pakenee paikalta- haluaa erota jne. Kaksi vuotta on mennyt- eli huuma on haihtunut suhteestanne...arki on koittanut. Missä on sinun elämäsi?? Sinun suku ja tutut? Työsi? Teillä ei vielä lapsia, joten ratkaisuja on helpompi tehdä. Voin kertoa,että kyseinen hysteerinen läheisriippuvaisuus toisesta menee onneksi ohi..., kun ikää ja kokemusta tulee lisää :) Tunteet tulee ja menee. Jos miehessä on potentiaalia- oikeesti!! Niin ANNA HÄNEN OLLA RAUHASSA NYT.ÄLÄ JAHTAA. Riko se kuvio,jota olet itse pitämässä pystyssä. Jos olet toiminut väärin, kuten huutaminen toiselle (muusta ei tietoa mulla..), niin yks soitto tai tekstari perään,ellet ehtinyt sitä SANOA, kun toinen viel paikalla-että
A N T E E K S I*** Sitten annat olla. Jos joku jahtais mua, alkais ällöttää äkkiä. Miehesi on vihainen ja loukkaantunut. Anna pölyn laskeutua!!
Vaikka mielessäsi kuohuisi kuinka- RAUHOITU itse ja ANNA TILAA TOISELLE. Ei auta yhtään menettää hermojaan. Se ei tuo toista takaisin. Jos toinen on mennäkseen, anna mennä. Mieti kuvio toisin päin...Jos sinä olisit tuo mies. Arvosta itseäsi sen verran, ettet juokse perässä. Se ei ole koskaan toiminut. Yksipuoleiset suhteet, joissa kummatkin eivät ole sitoutuneita, aiheuttavat suurta murhetta vain!
Laitappa hänelle viestiä jossain vaiheessa, että- okei, olet valmis eroamaan, mutta ilman riitaa. Pyydät apua muuttoon jne.
Katso, mitä tapahtuu. ÄLÄ ole epätoivoinen, älä ripustaudu. Näytä,että olet nainen, joka on mielenkiintoinen ja sinut halutaan valloittaa uudelleen ja pitää kiinni sinusta. Seiso rohkeasti omilla jaloillasi. Olet arvokas ja rakastettava ihminen. Arvosi ei ole kiinni siitä, mitä joku mies tuntee sinua kohtaan! Muista se*
Mitäs ap:lle kuuluu tänä aamuna?
En jaksanu koko ketjua, mutta sinuna kostaisin miehen käytöksen jotenkin. Vaihdata lukot ja mene hengailemaan jonkun muun luokse viikoksi pariksi. Älä vastaa puhelimeen. Antaa hänen maistaa omaa lääkettään.