Lue keskustelun säännöt.
Mies lähti eilen ja haluaa erota
Onneton
22.10.2016 |
Eli olemme alle 30 - vuotias pariskunta ja asuneet saman katon alla nyt muutaman vuoden ajan, josta yhdessä olemme olleet melkein saman verran. Hiljattain muutimme vieraalle paikkakunnalle lähemmäs miehen vanhempia ja tiesin jo silloin, ettei meillä mene kovin hyvin. Suhde oli kuitenkin jo paranemaan päin, kunnes mies päätti eilen lähteä riidan jälkeen ja erota estämällä minut kaikin mahdollisin tavoin elämästään. Riita alkoi kotitöistä ja paisui niin isoksi, että mies puki vaatteet päälle ja lähti autollaan pois yöksi vanhemmilleen. Itselle ei tulisi mieleenkään lähteä kesken selvittämätöntä riitaa ja yritinkin soittaa miehelle perään, sekä laittaa lukuisia viestejä. Tänään aamulla mies ilmoitti, ettei yhä halua tehdä sovintoa, vaan ero on hänen mielestään ainoa vaihtoehto. Olimme tehneet riitaa edeltävänä päivänä yhteiset pelisäännöt perustuen aikaisempiin riitoihin, jotta samaa ei enää toistuisi. Mies kuitenkin päätti rikkoa sääntöjä ensin, jonka seurauksena menin pettämään aiemmat lupaukseni. Mielestäni,jos yhteiset säännöt sovitaan, niin molempien osapuolten tulee noudattaa niitä. Yksityiskohtiin en pysty menemään tätä tarkemmin, jotta minua ei tunnisteta. Sama on toistunut aiemminkin ja mies on oleillut silloin useita päiviä vanhempiensa luona, kunnes olen lopulta saanut hänet tulemaan takaisin. Tällä kertaa riita sai alkunsa samoin, kuin viime kerralla eli huusin hänelle, jonka seurauksena hän otti tavaransa ja lähti. Rakastan miestäni eikä ero ole mielestäni ratkaisu. Olen yrittänyt kertoa miehelleni, kuinka paljon ajattelen yhteistä tulevaisuuttamme ja hän myös itse suunnitteli tulevaisuuden suunnitelmia kanssani vielä samana päivänä ennen riitaa. Tänään hän lähti yhdessä suunnitellulle päivämatkalle toiseen kaupunkiin, jonne ei ottanut minua mukaan aamulla. Olen henkisesti aivan rikki ja en tiedä mitä pystyn enää tekemään pelastaakseni suhteeni. Mieheni ei ole koskaan halunnut tuoda asioitamme muille julki ja sen takia terapia ei ole ollut ratkaisu. Miten ihmeessä saisin miehen ymmärtämään, ettei lähteminen ja ero ole ratkaisu. Koen olevani tässä maailmassa niin yksin ja mieheni on ollut aina tukeni, sekä turvani. Minulla ei ole ketään kenen kanssa puhua tästä ja pelkään miehen perheen myös hylkäävän minut täysin tämän myötä. Meillä ei ole yhteisiä lapsia, eikä yhteistä asuntolainaa, mutta olemme puhuneet yhteisestä tulevaisuudesta ja tulevaisuuden suunnitelmat olivat niin hyviä ennen miehen pois lähtemistä. Tätä kirjoittaessa yritän pidätellä itkua ja toivoa vain parasta, että mies tajuaisi kuinka paljon oikeasti välitän hänestä ja tulisi takaisin kotiin.
Kommentit (405)
Vierailija kirjoitti:
Onneton kirjoitti:
Vastauksena vielä yllä oleviin keskusteluihin: Minulla ei ole enää ollut lukioaikojen jälkeen vuosiin läheisiä ystäviä tai ketään, kenelle olisin pystynyt avautumaan parisuhteestani. Asuimme ennen lähempänä vanhempiani, mutta muuton yhteydessä välimatkaa vanhempiini kertyi yli 100 km ja minulla ei ole autoa. Kaipaan vertaistukea ja koen olevani tämän kaiken kanssa niin yksin. Asiaa pahentaa vielä miehen luonne, jonka mukaan hän on aina oikeassa ja minä olen hänen mielestään syyllinen kaikkeen. Haluaisin pelastaa suhteeni, sillä meillä menee kuitenkin suurimman osan ajasta hyvin ja riitelyä on todella harvoin. Yhteiset pelisäännöt tuntuivat hyvältä ratkaisulta, mutta en tiennyt ettei mies vielä pystyisi noudattamaan niitä ja tein virheen mennessäni pettämään omat lupaukseni olemalla huutamatta - AP
Kirjoitustesi perusteella sustakin kyllä tulee sellainen kuva, että olet mielestäsi aina oikeassa ja mies on syyllinen kaikkeen.
Eli tyypillinen nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä tein joskus samaa, kuin miehesi eli pakenin paikalta, kun tuli riitaa. Menin joko vanhemmilleni tai ystävien luoksi. Mieheni oli todella kylmän rauhallinen enkä saanut hänessä aiheuttua pelon tunnetta, että "nyt tuo otti ja lähti lopullisesti". Eihän se edes ikinä ollut tarkoitus, vaan joku huomion haku, että mies itkisi perään ja anelisi tulemaan kotiin. Ei se niin ikinä tehnyt, vaan palasin häntä koipien välissä kotiin. Keskusteltiin asioista ja osaan nykyään kohdata riidat ja erimielisyydet enkä lähde karkuun. Elämä paljon helpompaa eikä edes mitään erimielisyyksiä oikein tule. Jos miehesi on nyt ihan vakavissaan, niin se ei välttämättä tule takaisin.
Minä taas olen pelännyt tuota "nyt tuo otti ja lähti lopullisesti". Siitä seurasi etten uskaltanut sanoa ensimmäistä poikkipuoleista sanaa riidan pelossa, sillä lähes poikkeuksetta se johti siihen, että puoliso lähti kotoa pois vanhempensa luokse. En sieltänyt yksin jäämistä ja mulla oli voimakkaasti hylätyksi jäämisen tunne.
Oma ex-tyttöystäväni ainakin alkoi olemaan piittaamaton ja erittäin riidanhaluinen. Hän halusi erota, mutta ei uskaltanut tehdä sitä. Taustalla haluun erota oli varmaankin erilaiset toiveet elämältä. Lopulta erosimme ja se oli hyvä vaihtoehto molemmille. Nyt erosta on mennyt vuosi ja sen kanssa eläminen on jo paljon helpompaa. Kyllä exä tulee mieleen vähän väliä vieläkin, mutta ajatus on jo paljon neutraalimpi. Olen alkanut vastikään juttelemaan naisille Tinderissä ja olen pariin ehkä lievästi ihastunutkin. Tämä on helpottanut paljon unohtamaan tuon entisen suhteen.
Se on vain tosiasia, että arki astuu parisuhteeseen muutama vuosi sen alkamisen jälkeen. Tuon jälkeen alkaa olemaan merkitystä sellaisilla asioilla, kuten tulevaisuuden suunnittelu. Jos ne poikkeavat paljon toisistaan, niin moni ei näe järkevänä jatkaa suhdetta. Tietenkin voi yksinkertaisesti vain huomata, että kumppani ei ole sellainen ihminen, jota etsi. Osalle tulee tämä käsitys virheellisesti siksi, että ei tajua kiinnostuksen vähenemisen olevan ihan tavallinen osa parisuhdetta. Kiinnostus vahvenee ja heikkenee. Tämän seurauksena osa eroaa "turhaan", mutta toki moni myös ihan aiheesta. Joka tapauksessa uusia kumppaneita löytyy lähes jokaiselle jos on kerran suhteeseen aiemminkin päässyt. Tärkeintä on säilyttää positiivinen asenne ja kyky luottaa ihmisiin. Naiivi ei silti pidä olla.
Teidän pitää keskustella, että haluaako mies aidosti olla parisuhteessa kanssasi vai etsiikö hän vain syytä eroon. Hankala sitä on myöntää, että haluaa erota, enkä sitä itsekään koskaan myöntänyt. Onneksi exäni oli rohkeampi ja teki päätöksen, johon minä mukisematta myönnyin. Toivotaan, että osaan itsekin päästää seuraavalla kerralla aiemmin irti jos siihen on tarvetta. Tosin toivon, että seuraava parisuhteeni on loppu iän kestävä, enkä lähde siihen yhtä löyhin perustein kuin ensimmäiseen suhteeseeni.
Kuulostatte kyllä molemmat todella pihallaolevilta. Vaikutat jollain tavalla läheisriippuvaiselta. Mies ei voi myöskään olla sun ongelmien ratkaisija ja/tai terapeutti koska se vääristää muutenkin jo omituista suhdettanne.
Sanon että olette molemmat tilanneet tämän suhteen elämäänne, mutta jos kuljette kuin sokeat kanat siinä niin mikään ei varmasti tule muuttumaan.
Ehkä mies on pohtinut eroa pitkään yksinään, halunnut kuitenkin yrittää (selittää tulevaisuuden suunnittelun) ja nyt vain napsahti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hauskin lukemani kommentti keskustelun aloitukseen liittyen oli riitely nälkäisenä. Koen olevani hyvä selvittämään asioita, mutta minut saa usein hyvinkin vihaiseksi ja äkkipikaiseksi suustaan, kun olen nälkäinen. Olin kuitenkin valmistanut vaivalla normaalista arkiruuastamme poikkeavan aterian ja vatsamme olivat täysiä. En ymmärrä mikä mieheen meni, kun meni heti sen jälkeen rikkomaan yhteisiä pelisääntöjä ja riita paisui myös minun puolelta liian suureksi. Menin pettämään omat lupaukseni, jotka saivat miehen lähtemään viime kerralla ja nyt yritän epätoivoisesti miettiä, miten saisin taottua miehelle vielä järkeä kun hän ei anna minulle mahdollisuutta anteeksipyyntöön ja sopuun. Toisen naisen olemassaoloa en usko ja hänen ystävänsä, sekä vanhemmat myös ovat usein vahvistaneet miehen menot oikeiksi. Töiden jälkeen mies on aina tullut suoraan kotiin, eikä poistu lähes koskaan kotoaan muualle. Viime riitojen seurauksesta olen yrittänyt välttää takertumista liikaa mieheeni antamalla hänelle lisää omaa tilaa. Suututtuaan ja lähdettyään pois kotoa hän kuitenkin aina estää minun yhteydenpidon täysin ja sanoo etsivänsä muita naisia, vaikka ei ehkä sitä oikeasti ja toivottavasti tarkoita. - AP
Jos ei ole lapsia niin mitä hittoa, anna miehen mennä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parhaassa kaikista mahdollisista maailmoista ihmiset noudattavat tekemiään sopimuksia, mutta tämä maailma on puutteellinen. Se, että mies rikkoi sääntöjä, ei anna sinulle oikeutta tehdä samoin. Se on lapsellista.
Haluatko oikeasti pelastaa suhteen? Miksi? Mitä niin hyvää siinä on, että tuon teidän välisenne ryteikön läpi kannattaa taistella?
Jos suhteenne on loppu, se on loppu. Se ei vaadi mitään yhteistä päätöstä, riittää, kun toinen ei enää halua/ katso voivansa jatkaa. Muutto oli ehkä miehen tai teidän molempien yritys pelastaa suhde, mutta yritys epäonnistui. Se on surullista ja kamalaa, mutta ei kuolemaksi. Mies on nyt reissussa, sinulla on tilaisuus kaikessa rauhassa mennä itseesi ja miettiä mitä oikeasti haluat. Älä turhaan syyttele sinne ja tänne, et saa mennyttä takaisin kuitenkaan. Mieti omaa elämääsi eteenpäin.
Itse huonossa suhteessa 10 vuotta eläneenä sanoisin, että erotkaa. Väsyttää jo kun lukee tuosta teidän suhteesta.
Kuten joku sanoi, vaikuttaa siltä, että sun miehes haluaa oikeasti erota, mutta ei olisi halunnut loukata sinua. Siksi on yrittänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ois mielenkiintoista tietää, et millanen isäsuhde tällä AP:llä on?
Kiitos kaikille vastauksista, toivoisin avoimia mielipiteitä ja vertaistukea samaa kokeneilta. Meillä on ollut kausia, jolloin on mennyt erittäin huonosti. Lähipiirille asioita ei kuitenkaan olla koskaan tuotu julki ja välini esimerkiksi mieheni perheeseen ovat niin hyvät, että ne olisivat voineet katketa riitojemme seurauksena. Aina on joutunut esittämään onnellista vaimoa, vaikka sormusta tuskin tulen koskaan häneltä saamaan. Tämä jatkuva esittäminen on saanut mieleni erittäin alas, sillä heti kotiin palattuamme mies ei ole kohdellut minua samoin kuin vanhempiensa edessä. Omat vanhempani ovat eronneet ja olen sen vuoksi yrittänyt taistella ja jatkan taistelua niin pitkälle, kuin vain mahdollista ettei kohtaloni ole sama. Minulla ei ole läheisiä välejä isäni kanssa,enkä myöskään pysty keskustelemaan parisuhteestani kaukana asuvan äitini kanssa. Olen koko ajan miettinyt haluaako mies oikeasti vain päästä minusta eroon aiheuttamalla aina riitaa niin pienten asioiden vuoksi, jotka olisivat helposti sovittavissa. Hän on kuitenkin vakuuttanut, että uskaltaa erota myös ilman syytä jos siihen tulee koskaan tarve. Asiaa pahentaa vielä se, että hän ei halua keskustella kanssani. - AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on henkistä väkivaltaa tuollainen poislähteminen kesken riidan ja jos vielä uhkailee erolla ja tulee silti takaisin. En mä jaksaisi tuollaista. Jos lähtee, niin saa sitten lähteä lopullisesti. Te ette osaa riidellä tai kommunikoida. Miksi ihmeessä edes odotat tuollaista äijää kotiin!? Miten asiat muka paranee silloin, kun te molemmat näytätte olevan niin kujalla! Sinä olet ap takertuva ja kuten sanoit, niin sinulla ei vissiin ole muuta elämää, kuin miehesi ja se ei ole normaalia. Miehesi käyttää hyväksi tilannetta, jolloin kokee olevansa sinulle korvaamaton ja et voi olla ilman häntä.
Miehen veli tuli jätetyksi kaverin syntymäpäivillä. Olivat viettämässä (miehen veli + hänen kihlattu) heidän ystävän synttäreitä ja nainen vaikutti oudolta, sitten paukautti että nyt me eroamme. Se oli sitten siinä. Edellisellä viikolla olivat suunnitelleet yhteistä talvilomaviikkoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet läheisriippuvainen. Kasvata selkäranka. Itsenäisty ja elä jonkin aikaa itseksesi. Kasva aikuiseksi. Teillä ei ole lapsia niin ero on helppo.
Ei ole kiva että joutuu esittämään kyläpaikassa muuta mikä suhteen laita todellisuudessa on, teatteria.
Muutitteko te lähemmäs miehen vanhempia, jotta tämä voi kiukutellessaan aina helposti häipyä äidin helmoihin.
Oikeasti sä saat paremman, kuin mitä toi mies on. Mutta: jos todella haluat miehen takaisin, niin ensimmäiseksi lakkaat yrittämästä ottaa häneen yhteyttä. Ala valmistella eroa ja anna mieheen todella iskostua, etten jää hänessä roikkumaan... katsotaan tuletko miehelle taas kiire sinun luoksesi.
Koen joutuneeni itsenäistymään ja vastaamaan omasta elämästäni jopa liian aikaisin muutettuani heti opiskeluaikoina pois kotoa omaan asuntoon. Vastuun ottaminen tuntuu hyvältä ja nykyään koen olevani niin itsenäinen, etten voisi enää asua muualla kuin omassa asunnossa ilman vanhempia. Mieheni puolestaan kokee vanhemmilleen muuttamisen hyvänä ideana eikä pidä siinä mitään pahaa, että lähemmäs 30v asuu vielä kotona. Mielestäni oma asunto kertoo itsenäistymisestä ja mieheni on saanut luotua minulle ns. elämän kun kaikki muut ystäväni lähtivät opiskelu aikojen jälkeen omille teilleen. Tämä on ensimmäinen suhteeni, jos teini ajan muutaman viikon kokeiluja ei lasketa. Koin silloinkin olevani palavasti rakastunut, mutta tämän aidon ja pidempiaikaisen virallisen ensimmäisen parisuhteeni myötä olen ymmärtänyt mitä toisen rakastaminen oikeasti merkitsee. Joka päivä ei tarvitse olla umpirakastunut. Meidän suhde on aina perustunut toisen kunnioittamiseen ja luottamukseen, joista molemmat rikkoutuivat eilen. Uskon meidän pystyvän jatkaa vielä tästä eteenpäin, jos mies on valmis näkemään sen eteen vaivaa. - AP
Mäkin suosittelen että käväiset parisuhdeterapeutilla. Hän voi antaa sinulle vinkkejä miten ehkä riitelette väärin ja millä tavalla suhteenne voisi pelastaa. Kerro miehelle näistä ja koita suostutella hänet mukaan. Jos parisuhteen ongelma on vääränlainen kommunikointi, on suhde pelastettavissa. Ihmiset eroavat liian herkästi nykyään.
AP on paha läheisriippuvuus. Roikutaan huonossa suhteessa, kun pelätää yksin asumista. Ois hyvä opetelle yksin asumaan.
Olen samaa mieltä, että ihmiset eroavat liian helposti nykyään. Miehen puolelta kaikki lähipiirin pariskunnat ovat kuitenkin olleet onnellisesti yhdessä jo pidempään ja osa saanut jo lapsia. Luulisi miehen olevan myös samankaltainen heidän kanssaan. Usein tuntuu siltä, että lähipiirissä kaikki joko eroavat helposti tai sitten taistelevat ja pysyvät yhdessä. Mies suuttuu aina, kun otan terapian puheeksi. Hän ei koe ulkopuolisen ihmisen osaavan auttaa meidän suhteessa, koska kaikki ovat hänen tahdostaan kiinni haluaako mies olla kanssani vai ei. Itse koen tarvitsevani apua, ymmärtääkseni miehen aiheuttamaa henkistä väkivaltaa ja käytöstä paremmin. Asumme pienessä kylässä, jossa kaikki tuntevat toisensa ja eläminen täällä yksin tuntuu kauhealta. Muutin tänne nimenomaan miehen ehdotuksesta ja en osaa sanoa siihen muuta syytä, kuin tietenkin edullisemmat vuokrat. Aikaisemmassa asunnossa vähän päälle vuoden asuneena mieheni kanssa en muista hänen koskaan lähteneen vanhemmilleen pakoon meidän riidan päätteeksi. Hänellä on auto, joten välimatkan ei pitäisi olla ongelma tuohon. En ymmärrä miten yhtäkkiä mies on saanut päähänsä nämä lähtemiset. En usko myöskään miehen muuttaneen tänne kanssani lähemmäs vanhempiaan, jotta pakomatka heille olisi tilanteen tullen lyhyempi. Näihin pakoreissuihin en osannut varautua, sillä näin hän ei toiminut aiemmassa asunnossamme koskaan. - AP
Kirjoitustesi perusteella sustakin kyllä tulee sellainen kuva, että olet mielestäsi aina oikeassa ja mies on syyllinen kaikkeen.