Lue keskustelun säännöt.
Miten kieltäytyä kummiudesta?
21.10.2016 |
Eli eli: eräs läheinen saa lapsen ja on antanut ymmärtää (ei siis vielä suoraan kysynyt) että aikoisi pyytää minua lapsensa kummiksi. En ole hommasta mitenkään erityisen innoissani, enkä suoraan sanottuna haluaisi hommaan ruveta. Nyt mietin, että miten tämän kieltäytymiseni ilmaisisin niin että tämä läheinen ei loukkaantuisi asiasta.
Kommentit (9)
Vierailija kirjoitti:
Eroa kirkosta
Ei ole vaihtoehtona.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanot suoraan ettet ole valmis sellaiseen vastuuseen. Eipä siinä muuta.
Sano, että et usko kummiuteen ja että se on sinusta aikansa elänyt juttu, siksi et olisi hyvä kummi.
Minä sanoin, että minulle tulisi huono omatunto, kun en saisi huolehdittua synttäri- ja joululahjoja ja hoitoapua lapselle. Selitin, etten ehdi ottaa niin suurta säännöllistä vastuuta, mutta olen mielelläni silloin tällöin mukana lapsen elämässä, kun ehdin. Tärkeää on myös sanoa, että on tehnyt periaatepäätöksen, ettei ota ollenkaan kummilapsia koskaan näistä vastuusyistä.
Itse vastaavassa tilanteessa sanoin, että on jo monta kummilasta ja olen ollut huono kummi heillekin, en halua lisää kummilapsia....loukkaantui tietysti ensin, mut kavereita ollaan vieläki!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli joskus vähän sama tilanne. Sanoin jo ennen syntymää "leikilläni" että mua ei sitten kannata pyytää kummiksi. Olisin huono kummitäti ja unohtaisin kaikki merkkipäivät ja mun luona on aina niin sotkuistakin ettei yökylään voi koskaan kutsua ketään. Heh heh. No ymmärsi yskän. Tiesin että lapselle oltaisiin oletettu vuosittaisen huvipuisto-, laskettelu-, laivareissut muusta ajanvietosta nyt puhumattakaan. Ja ne lahjat....argg!! Vaikka ei se raha olekaan tärkein niin yksi kaveri kerran laski että sillä menee kummilapsen lahjoihin ainakin 60€ per vuosi (synttäri, nimipäivä sekä eka että toinen nimi, joulu) plus tähän sitten satunnainen leffa, hoplop ja nyt vanhempana ne risteilyt yms niin reilussa satasessa ollaan. Ja jos kummilapsia onkin enemmän kuin yksi. Joillekin nämä on pikkurahoja, toisille isoja.
Mun kaveri kieltäytyi kummiudesta ihan suoraan sanomalla, että ei halua, ja myönsi olevansa paska kummi. Ja totta puhuen, uskon sen, hän elää täysin itselleen. En loukkaantunut ollenkaan, päinvastoin oli ihanaa että uskalsi sanoa suoraan. Kamalampaa se olisi ollut kuulla jostain, ettei hän olisi kummiksi halunnut muttei kehdannut kieltäytyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse vastaavassa tilanteessa sanoin, että on jo monta kummilasta ja olen ollut huono kummi heillekin, en halua lisää kummilapsia....loukkaantui tietysti ensin, mut kavereita ollaan vieläki!
Puhut kuin minun suullani. Edelleen ollaan ystäviä vaikka kieltäydyinkin, juuri samoilla sanoilla.
Eroa kirkosta