Ketä aikuisia vanhemmat vielä tukevat taloudellisesti?

Saadaan rahaa omilta vanhemmiltani aina jos on tarve ja joskus pyytämättäkin. Miehen isä antaa säännöllisesti vaikkei koskaan ole pyydettykään (mies on ainoa lapsi). Ollaan nuori yksilapsinen perhe, itse opiskelen ja mies on pätkätöissä joten raha tulee kyllä tarpeeseen. Olen onnekas, sillä vanhempani ovat melko varakkaita ja tiedän heidän auttavan aina jos hätä tulee. Ostavat lapsenlapselleenkin aina jotain jos tarve on.

Molemmat autot ollaan saatu vanhemmiltamme ja huoltoihin saadaan edelleen avustusta. Asuntolainaan on käsiraha luvattu sitten joskus kun sen aika tulee. Olen tästä kaikesta hirvittävän kiitollinen ja toivon pystyväni tarjoamaan lapsilleni aikanaan samanlaisen tuen ja avun.

Olen 24-vuotias ja opiskelen yliopistossa. Muutin takaisin Helsinkiin elokuun lopussa saatuani opiskelupaikan täältä. Kirjat ovat vanhemmillani, eikä omaa asuntoa ole vieläkään löytynyt. Saan asua lapsuudenkodissani ilmaiseksi, enkä juuri maksa ruuistani. Opintotukea saan vain n. 100e/kk ja vanhemmat haluavat että keskityn mieluummin opiskeluun nyt.

Asuessani omillani vanhempani laittavat tililleni 100e/kk opiskelukuukausien ajan.

37v, vakityöpaikka, samoin miehellä. Omat vanhempani maksavat lasten harrastuksia, harrastusvälineitä, antavat lapsille rahaa ja joskus maksavat minun ruokaostoksia.

37v työtön, ei lapsia. Äiti sujauttaa mulle aina joskus satasen kun käyn siellä. Saisinko joku 500 vuodessa. Lisäksi antanut sen summan kun saa antaa onko se nyt 4 vuoden välein. Jos mulla olisi lapsia niin ne saisi varmaan rahat, mut kun ei oo niin mä saan. Nuoremmat sisarukset saavat sitten kanssa jotain. Mieluummin mun pussiin kuin verottajan sitten joskus. 

Näitä kommentteja kun lukee niin aivanyleistä ilmeisesti on se, että vanhemmat antavat rahaa, ostavat lapsenlapsilleen asioita ja hommaavat remontteja ym aikuisille lapsilleen. Toisin kuin ap, toiset eivät vaan koe saavansa taloudellista tukea vanhemmiltaan tästä huolimatta.

Ei auta, mutta varaa kyllä olisi. Todellakin odottelen jo perintöä, teillä ei sitten ole varaa tuomita minua siitä, jotka vastaanotatte apua. Kaikki kuolee kuitenkin joskus, en ymmärrä puhetta siitä, että perinnön saamista ei saisi odottaa. Meinaan sellaisen miljoonaperinnön.

Vierailija kirjoitti:

Näitä kommentteja kun lukee niin aivanyleistä ilmeisesti on se, että vanhemmat antavat rahaa, ostavat lapsenlapsilleen asioita ja hommaavat remontteja ym aikuisille lapsilleen. Toisin kuin ap, toiset eivät vaan koe saavansa taloudellista tukea vanhemmiltaan tästä huolimatta.

Cold hard cash is all you need..? Sinun logiikallasi vanhemmalle kaupassakäynti ja muu vastaava apu pitäisi laskea taloudelliseksi avuksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse kieltäytyä.

Tiedän että tekevät tuon ihan mielellään, mutta olisi kiva välillä pystyä tarjoamaan heillekin jotain vuorostani.

Toivottavasti sinä tarjoat vanhemmillesi paljon. Kiität aina lahjoista ja käsket lastenkin kiittää, kyläilette heidän luonaan, keskustelet heidän kanssaan ja kuuntelet murheita, olet mukana heidän elämässään. Autat kun he sitä tarvitsevat. Ei kaikkea mitata rahassa.

Munkin vanhemmat ostavat lapsille tavaroita ja vaatteita ja toisinaan antavat rahaa. Kyllä me miehen kanssa tämä perhe saadaan itsekin elätettyä, mutta otan kiitollisena avun vastaan. Ei sitä rahaa kuitenkaan koskaan liikaa ole.

Laitan tulevaisuuudessa hyvän kiertämään ja autan omia lapsiani.

N28

Appivanhemmat lähettävät pojalleen käyttörahaa lahjana monta sataa euroa joka kuukausi. Miehen palkka on nettona 4000 euroa. Ollaan naimisissa. Minä opiskelen ja venytän senttiä. Meillä on lapsia ja yhteiset rahat. Mies tuhlaa minkä kerkiää ja minä säästän että talous pysyisi hallinnassa. Joskus olen sanonut ettei perheellisenä voi tuhlata itseensä ja pihistää lasten vaatteissa ja tavaroissa. Raivostuu kun hän kuitenkin tienaa rahat niin päättää mitä niillä tehdään. Opiskellessaan juristiksi tein kotona kaiken että voi opiskella määräajassa. Tekee pitkää päivää nykyisinkin ja teen edelleen lähes kaiken kotona ja hoidan lasten asiat. Mammansa paapoma kakaramies. Katson kuinka kauan jaksan venyttää pinnaa vielä, tuskin kauaa.