En välitä enää mistään. En kuitenkaan ole masentunut. Mitä minulle on tapahtunut?
Tarkoitan, että vaikka talo palaisi maan tasalle ja joutuisin kodittomaksi niin en välittäisi. Koska vapaus ja henkikulta ainoastaan ovat mulle tärkeitä. Rahakin vaan kuvottaa mua. En tarvitse sitä kuin ihan välttämättömyyteen. Tunnen, että joku suuri henkinen muutos on minussa tapahtunut. Tämä kaikki materiaalinen paska ja murhe - emme saa sitä mukaamme, kun kuolemme. Miksi nähdä niin kovasti vaivaa sen eteen. Eihän siitä saa kuin hetken tyydytyksen.
Kommentit (2)
Minulle tulee vastaavanlaisia ajatuksia, kun lääkeannokseni on liian pieni kilpirauhasen vajaatoimintaan. Se on ensimmäinen oire, josta tiedän mennä labraan ja lääkäriin nostamaan annostusta. Normiolo muuten, mutta yhtäkkiä alkaa radikaali välinpitämättömyys kaikkea kohtaan.
On ihan hyvä pitää tietty stoalainen asenne. Mutta tositilanne on ihan eri asia kuin miten ennakkoon uskoisi suhtautuvansa.