Miten irrottautua elämästä ja tehdä jotain, mitä oikeasti haluaa?

Opiskelin ammattiin, josta en yhtään tykkää. Olen kärsinyt masennuksesta ja elämäni on käytännössä pelkkää työtä, koska vapaa-ajalla olen liian väsynyt tekemään mitään. Siis oikeasti, aivan uupunut! Viikonloppukin menee murehtiessa, ettei ehdi ladata akkuja, kun seuraava työpäivä on heti maanantaina. En millään jaksaisi tehdä täyttä viikkoa, mutta työssäni ei oikein onnistu vaillinainen tuntimäärä.

Olen aina haaveillut tutustuvani muihin kulttuureihin ja asuvani ulkomailla, vaikka olenkin kovin ujo ja osittain tällainen ahdistaa minua. Ulkomailla toki käyn, mutta eipä siellä tule ollenkaan juteltua paikallisten kanssa. Haaveilen omasta yrityksestä, koska tuntuu, ettei minulla ole mitään kunnianhimoa tehdä töitä jollekin toiselle. Omassa yrityksessä, vaikka tekisi pitkiä päiviä, niin olisi se tietynlainen veto ja halu tehdä töitä, koska kyseessä on kuitenkin "oma lapsi". Mutta en ole riskinottaja ja ei ole edes mitään hyvää yritysideaa.

Jotenkin vain tuntuu, että sitä pitää pitää kulisseja yllä. Pitää olla se hienohko koulutus, kunnollinen kokopäiväinen työ, hyvä asunto, miesystävä... En uskalla tehdä mitään räväyttävää. Lähteä ulkomaille, tehdä oikeasti niitä töitä mistä tykkäisin ja saisin energiaa (esim. siivous tai jokin muu ei älyä vaativa mekaaninen työ, joista opiskeluaikoina nautin!) ja uskaltautua tutustua ihmisiin. Tuntuu vain, etten uskalla jättää töitäni, koska en tule ikinä saamaan töitä alaltani, jos jätän ne pariksi vuodeksi. Lisäksi mieheni jäisi tietenkin Suomeen ja se tuntuu pahalta. Pitäisi osata irrottautua hänestäkin, mutta hän tuskin olisi onnellinen, että lähes kymmenen vuoden seurustelun jälkeen avokki lähtisikin etsimään itseään jonnekin Aasiaan...