Mitä olisit halunnut tietää, ennen ensimmäisen lapsesi syntymää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että imetys sattuu niin paljon alussa

Tämä! Ja että nännit hajoaa niin totaalisesti tuossa touhussa ja lapsi voi sen takia puklata verta. Ja että se synnytyksen jälkeinen 2 viikkoa on melkein kamalampaa kuin itse synnytys, johon kuitenkin luulin kuolevani.

Lisään, että kummastus oli kumma, kun imetysaikana kilot vaan lisääntyivät kaikkien päinvastaisista vakuutteluista huolimatta. Ikinä en kuitenkaan laittanut isää valvomaan vauvan kanssa silloin kun kävi töissä. Ehkä siksi meillä on parisuhdekin vielä kunnossa.

4 sivua siihen menikin, että tästä ketjusta tuli vuoden kotiäiti -kisa.

Meillä mies osallistui yövalvomisiin silloin kun omat voimat ei riittäneet syystä tai toisesta. Ihan normaalia omasta mielenterveydestä huolehtimista, kun vauva valvottaa kipeänä tai muuten vaan. Parisuhde on ihan kunnossa vieläkin ja oli silloinkin, ehkä siksi että emme ole kumpikaan ehdottomia minkään lastenhoitoon liittyvän periaatteen vuoksi. 

Eläkää ja antakaa toisten elää. Elämässä ei mitaleja jaeta siitä kuinka vähän on laittanut miehen ottamaan vastuuta lapsestaan.

Isä voi ottaa vastuuta muutenkin kuin öisin. Et kuitenkaan antanut muiden elää tavallaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että imetys sattuu niin paljon alussa

Tämä! Ja että nännit hajoaa niin totaalisesti tuossa touhussa ja lapsi voi sen takia puklata verta. Ja että se synnytyksen jälkeinen 2 viikkoa on melkein kamalampaa kuin itse synnytys, johon kuitenkin luulin kuolevani.

Lisään, että kummastus oli kumma, kun imetysaikana kilot vaan lisääntyivät kaikkien päinvastaisista vakuutteluista huolimatta. Ikinä en kuitenkaan laittanut isää valvomaan vauvan kanssa silloin kun kävi töissä. Ehkä siksi meillä on parisuhdekin vielä kunnossa.

4 sivua siihen menikin, että tästä ketjusta tuli vuoden kotiäiti -kisa.

Meillä mies osallistui yövalvomisiin silloin kun omat voimat ei riittäneet syystä tai toisesta. Ihan normaalia omasta mielenterveydestä huolehtimista, kun vauva valvottaa kipeänä tai muuten vaan. Parisuhde on ihan kunnossa vieläkin ja oli silloinkin, ehkä siksi että emme ole kumpikaan ehdottomia minkään lastenhoitoon liittyvän periaatteen vuoksi. 

Eläkää ja antakaa toisten elää. Elämässä ei mitaleja jaeta siitä kuinka vähän on laittanut miehen ottamaan vastuuta lapsestaan.

Isä voi ottaa vastuuta muutenkin kuin öisin. Et kuitenkaan antanut muiden elää tavallaan?

Annoin ja annan sinunkin! Minusta on vaan käsittämättömän naivia ja tympeää tulla tällaiseen ketjuun esittämään että parisuhteen kesto riippuisi siitä saako mies olla osallistumatta yövalvomisiin. Teillä toimi, usko tai älä monissa perheissä se äidin väsymys on syynä erolle.

Se ettei pojastaan ylpeä ja pollea isä osallistunut mitenkään vauvan hoitoon ja kodinhoitoon eikä juuri jaksanut olla kotona ollenkaan. Leuhki jo odotusaikana, miten on POIKA tulossa, mutta eipä pahemmin kotona ole viihtynyt lapsen synnyttyä. Polttaritkin kesti neljä päivää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisin halunnut tietää, että repeäminen ja muut voivat pilata seksielämän. Olisin halunnut tietää, että synnytyksistä tulleisiin vaurioihin ei saa apua koska kaikille naisille jää jotain. Aivan..

Juoppo voi dokaa maksansa pilalle, mutta synnyttäneen naisen vaurioita ei korjata koska "niin kaikille muillekin jää".

Sen olisin halunnut tietää, että imetys sattuu alkuun paljon. Senkin olisin halunnut tietää, että toipuminen on niin hidasta.

Kun olen lukenut synnytyksen jälkeisistä vaurioista täältä ja muualta, olen hiljalleen tullut siihen tulokseen, että säästän kotihoitokassan lisäksi 5000 euroa siihen, että voin lapsen/lasten saamisen jälkeen mennä tarvittaessa korjauttamaan vauriot yksityisen gynen konsultaation kautta yksityiselle plastiikkakirurgille. Surullista on, että tässäkin tilanteessa rahalla saa, ja muuten välttämättä ei.

Ihan törkeää on mielestäni naista vähätellä, syyllistää ja kyseenalaistaa tämän tärkeysjärjestys vain siksi, että tämä toivoo alapäänsä toimivan kunnolla ja kivuitta myös synnytyksen jälkeen. Se, ettei pysty vaurioiden takia harrastamaan seksiä miellyttävästi, on minusta suuri terveydellinen ongelma, joka tulisi saada hoitaa julkisella puolella ilman mitään mutinoita. Mikä siinä naisen ja varsinkin äidin seksuaaliterveydessä on niin pelottavaa, ettei siitä haluta pitää huolta, vaikka aivan hyvin voitaisiin? Sen sijaan lytätään ja kyykytetään sanomalla, että kun niin monet muutkin synnyttäneet tästä kärsivät, on sinunkin kärsittävä. En hyväksy enkä ymmärrä.

N27

Sain ajan psykologille. Gynekologi vielä mainitsi, että laskeumaleikkaus tapauksessani olisi erittäin helppo tehdä ja olisi melko nopea toimenpide. Sanoi kuitenkin, että oikea hoito on psykologi eikä laskeumaleikkaus. Mainitsi, että laskeumarenkaita hän suosittelee sekä psykologia. Otti asiakseen vielä mainita, että muutaman lapsen jälkeen ei tiukkaa alapäätä voikaan odottaa. Itkin koko käynnin ajan ja sen jälkeen.

En pärjää laskeumien aiheuttamien oireiden kanssa joten menen yksityiselle hoitamaan asian kuntoon.

Ei tehdä jankkausketjua tästä, pitää ymmärtää että kaikki kokee vaikeudet ja väsymykset omalla tavallaan :) Esim. minä tein graduni äitiyslomalla, ja koin sen kirjoittamisen väsyneenä paljon helpommaksi kuin itkevän vauvan kanniskelun. Ymmärrän toki että joku kokee erityisen raskaana työn+yövalvomisten yhdistämisen, mutta ei pidä syyllistää niitä jotka haluavat miehensä ottavan osaa öisinkin.

Minulla:

-Jokainen vaihe loppuu aikanaan.

-Synnytyksestä palautuminen kestää, ei kannata kuvitella liikaa etukäteen treenamalla itsensä alta aikayksikön timmiin kuntoon.

-On ihan ok ottaa raskaina päivinä kotona rennosti ja antaa pyykkien lojua kopassaan, lelujen levätä lattialla ja jopa antaa sen puuronkin jämähtää pöytään.

-Ensimmäiset päivät synnytyksen jälkeen kannattaa varata levolle, siltä varalta että on joutunut yön valvomaan synnyttäessä ja seuraavan vauvan itkiessä.

-Ihan pienetkin vastasyntyneet valvottavat, itkevät väsymystään jne. Minä kuvittelin sellaisen tuntitolkulla nukuttamisen tapahtuvan vasta isompien vauvojen kanssa! Riippuu tietysti vauvasta.

-Huonetoverit eivät ole mikään nautinto vastasynnyttäneelle.

Vierailija kirjoitti:

Imetyksen vaikeus,kivuliaisuus ja kun koko hoitohenkilökunta,neuvolat tuputtaa sitä,vaikka se ei onnistu.Päälle sitten huono omatunto,kun on laiska ja huono äiti kun ei jaksa imettää lastansa.

Miehen pumpuliunelmat isyydestä. Ei osallistunutkaan raskaaseen yövalvomiseen itkuisen vauvan kanssa.Oli kuitenkin viikot reissussa,ja sai rauhassa nukkua silloin.Viikonlppuisin,kun mies tuli kotiin,ei se jaksanut hoitaa vauvaa edes 5 minuuttia ,että olisin päässyt suihkussa käymään,toi itkevän vauvan minulle sitterissä suihkuun.  Mies puhui yli 3 vuotta lapsen hankkimisesta,ja siitä kuinka onnelliseksi hän tulisi. Kun lapsia sitten syntyi,oli ne väärää sukupuolta(tyttöjä),liian itkuisia,kovaäänisiä ja sotkuisia.Mies menettää järkensä lasten itkusta ja riitelystä. Parisuhde kuralla.

Jumalauta mikä ukko! Ei tuollaisen pitäisi päästä geenejään levittämään :/

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisin halunnut tietää, että repeäminen ja muut voivat pilata seksielämän. Olisin halunnut tietää, että synnytyksistä tulleisiin vaurioihin ei saa apua koska kaikille naisille jää jotain. Aivan..

Juoppo voi dokaa maksansa pilalle, mutta synnyttäneen naisen vaurioita ei korjata koska "niin kaikille muillekin jää".

Sen olisin halunnut tietää, että imetys sattuu alkuun paljon. Senkin olisin halunnut tietää, että toipuminen on niin hidasta.

Kun olen lukenut synnytyksen jälkeisistä vaurioista täältä ja muualta, olen hiljalleen tullut siihen tulokseen, että säästän kotihoitokassan lisäksi 5000 euroa siihen, että voin lapsen/lasten saamisen jälkeen mennä tarvittaessa korjauttamaan vauriot yksityisen gynen konsultaation kautta yksityiselle plastiikkakirurgille. Surullista on, että tässäkin tilanteessa rahalla saa, ja muuten välttämättä ei.

Ihan törkeää on mielestäni naista vähätellä, syyllistää ja kyseenalaistaa tämän tärkeysjärjestys vain siksi, että tämä toivoo alapäänsä toimivan kunnolla ja kivuitta myös synnytyksen jälkeen. Se, ettei pysty vaurioiden takia harrastamaan seksiä miellyttävästi, on minusta suuri terveydellinen ongelma, joka tulisi saada hoitaa julkisella puolella ilman mitään mutinoita. Mikä siinä naisen ja varsinkin äidin seksuaaliterveydessä on niin pelottavaa, ettei siitä haluta pitää huolta, vaikka aivan hyvin voitaisiin? Sen sijaan lytätään ja kyykytetään sanomalla, että kun niin monet muutkin synnyttäneet tästä kärsivät, on sinunkin kärsittävä. En hyväksy enkä ymmärrä.

N27

Sain ajan psykologille. Gynekologi vielä mainitsi, että laskeumaleikkaus tapauksessani olisi erittäin helppo tehdä ja olisi melko nopea toimenpide. Sanoi kuitenkin, että oikea hoito on psykologi eikä laskeumaleikkaus. Mainitsi, että laskeumarenkaita hän suosittelee sekä psykologia. Otti asiakseen vielä mainita, että muutaman lapsen jälkeen ei tiukkaa alapäätä voikaan odottaa. Itkin koko käynnin ajan ja sen jälkeen.

En pärjää laskeumien aiheuttamien oireiden kanssa joten menen yksityiselle hoitamaan asian kuntoon.

Siis voi vittu, kirjaimellisesti. Naisella on fyysinen, arkea häiritsevä vaiva, joka olisi helppo hoitaa, mutta hoitamisen sijaan käsketään psykologille, ellei muuten opi tyytymään osaansa. Huh-huh. Sen ymmärrän, että monet naiset ihan varmasti tarvitsevat myös psyykkistä tukea raskauden aikaansaaminen kehollisten muutosten hyväksymiseen, mutta että oikeasti fyysistä vaivaa aiheuttavia ongelmia ei voida hoitaa, sitä en ymmärrä. Löystynyt vatsanahka ja raskausarvet eivät tuota kipua. Niitä ei tarvitse korjata. Häiritsevät laskeumat, pullistumat, krooniset haavaumat, virtsan pidätyskyvyn huomattava heikkeneminen ja yhdyntäkivut ovat kuitenkin sellaisia, että ne pitäisi hoitaa. Eivät ne ole mitään päänsisäistä harhaa! Tsemppiä sulle! Toivottavasti saat yksityiseltä apua laskeumiin!

up