Olen ihastunut vaikka olen parisuhteessa! :(

Annat sen vetää sua takaapäin paljaalla kopiokoneen päällä.

Sen jälkeen kaikki näyttää täysin erilaiselta.

Joo, nyt tarvitaan enää kopiokone xD 

Haaveilu on vain ajatuksia ja ajatusten hallinta ihan kokoajan on vaikeaa. Yritän kyllä!

Ap

Eikö viikonloppunakaan yhtään tunteet viilene?

Ihastuminen on mukava asia älä ota sitä niin vakavasti. Kyllä miehesikin varmasti ihastuu välillä muihinkin kuin sinuun.

Näitä sun tarinoita siellä ja täällä. Jätä rauhaan. Etkö ymmärrä, sulla ei ole valintatilannetta: jätä mut rauhaan ja yritä suhtautua kuten muihinkin siellä. Niinhän minäkin sinuun. Itse olet valinnut kumppanisi, ja vaikka hän ei ole millään tavoin täydellinen ja vaikka hän ärsyttää toisinaan sua, yritä kasvaa parisuhteessasi ja opetella pitämään puolesi sekä tuntemaan rajasi niin, että voit olla onnellinen siitä, mitä sinulla jo on. Älä lataa niin paljon toisiin ihmisiin, sillä heillä on omat taistelunsa. Tyhjyyden peittäminen höttöunelmilla on miellyttävä muttei elämääsi parantava keino. Onni pitää löytää itsestä, et tarvitse siihen muita. Niin minäkin opettelen tekemään enkä koskaan luovu kullastani -

siitä, joka on minulle paras ja rakkain.

Ap, ehkä sinun kannattaisi kertoa miehellesi tästä ihastuksesta. Voisitte keskustella suhteestanne ja miten sitä voisi piristää, eikä sinun tarvitsisi tuntea enää syyllisyyttä. Ja ehkä kertomalla miehellesi, ihatumisesta lähtisi tietty jännitys ja näkisit tilateen selkeämmin. Voisit oikeasti tehdä valinnan. Itse kertoisin.

Vierailija kirjoitti:

Ap, ehkä sinun kannattaisi kertoa miehellesi tästä ihastuksesta. Voisitte keskustella suhteestanne ja miten sitä voisi piristää, eikä sinun tarvitsisi tuntea enää syyllisyyttä. Ja ehkä kertomalla miehellesi, ihatumisesta lähtisi tietty jännitys ja näkisit tilateen selkeämmin. Voisit oikeasti tehdä valinnan. Itse kertoisin.

Älä kerro. Hoida asia kuntoon äläkä sotke miestä tähän omaan soppaasi. Meidän tilanteessa tuo olisi suhteen kuolinisku.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, ehkä sinun kannattaisi kertoa miehellesi tästä ihastuksesta. Voisitte keskustella suhteestanne ja miten sitä voisi piristää, eikä sinun tarvitsisi tuntea enää syyllisyyttä. Ja ehkä kertomalla miehellesi, ihatumisesta lähtisi tietty jännitys ja näkisit tilateen selkeämmin. Voisit oikeasti tehdä valinnan. Itse kertoisin.

Älä kerro. Hoida asia kuntoon äläkä sotke miestä tähän omaan soppaasi. Meidän tilanteessa tuo olisi suhteen kuolinisku.

Mulla on siis ihan omakohtaista kokemusta ihastumisesta parisuhteessa puolin ja toisin, ja rehellisyys on aina ollut paras ratkaisu. Kyllähän pitkissä parisuhteissa tulee ihastumisia, mutta niitä ei kannata ruokkia haaveilemalla ja flirttailemalla. Ex-mieheni oli ihastunut työkaveriinsa ja minä sain tietää, oikeastaan kysyin suoraan kun arvelin, että on ihastunut. Mies myönsi ihastuksen ja sen jälkeen tilanne laukesi. Ei enää pitänyt ihastusta yllä käymällä yhdessä lounaalla ja kahvilla ja juttelemalla facebookissa vaan selvitimme asian meidän kesken. Tietysti loukkaannuin miehen ihastuksesta, mutta jos parisuhde on hyvä, niin ei tuollainen mikään eron paikka ole.

-se, jota lainasit

AP toivoi kokemuksia vastaavista tilanteista. Tässäpä yksi tuore tosielämän tilanne..

Olen nuori, 25v, ollut nykyisen miehen (31v) kanssa kuusi vuotta. Ei lapsia. Aloitin uudessa työpaikassa reilu vuosi sitten ja keväällä aloin työskennellä siellä erään miehen kanssa. Aluksi ei ollut mitään ihmeellistä, mutta viikkojen kuluessa alkoi olla jotain ilmassa. Joo, tuota samaa kuvailemaasi sähköä, ihastusta, hulluja ajatuksia ja fantasioita illalla... Tämä toinen mies oli vapaa ja heitti pökköä vaan pesään flirttailemalla. Aluksi koitin vastustella ja järkeillä, mutta lopulta mietin vain samoja juttuja kuin sinä AP. Että voi kumpa saisin suudella, koskettaa, olla lähellä. Eräs päivä töiden jälkeen tämä toinen mies sitten veti minut sivuun ja suuteli kunnolla ja lähti pois. Jäin ihan sekaisin pariksi tunniksi yksin töihin miettimään enkä osannut ajatella mitään muuta kuin että kuinka ihanaa se oli. Seuraavana päivänä muiden lähdettyä sama toistui. Paitsi että mies rupesi tukemaan kättä housuihini ja vaikka revin sen useasti pois ja sanoin ei, työnsi kuitenkin. Olin jotenkin niin sekaisin ihastuksesta, etten osannut muuta kuin sanoa että nyt pitää lähteä kotiin, en siis suuttunut tai mitään muutakaan vaikka väkisin teki. Kotiin päästyäni itkin silmät päästäni, mietin vain miten halpa lumppu olen. Oman miehen kanssa asiat kuitenkin hyvin ja tämä ihastukseni ei todellakaan halunnut minusta muuta kuin p****a. En tiedä mitä helvatin linnoja maalailin päässäni, mitä kuvittelin saavani ja saavuttavani. Ja MIKSI. Joo, kaikilla ei todellakaan käy näin - eihän me oltu edes puhuttu mitä haluamme, vaan tällä toisella miehellä oli vaan suoraan seksi mielessä - minulla taas ihastus ja fyysinen toiminta sai aikaa oikeasti vaan todella pahan olon. Pari viikkoa tämän jälkeen kyseinen mies yritti vielä uudelleen, mutta totesin että nyt riittää, en halua enää mitään. Tämän jälkeen pistin kaikki välit jäihin tuon miehen kanssa ja pyysin pomolta siirtoa toiselle osastolle, jonka hän hyväksyi.

Noiden suutelemisten jälkeen olen itse ollut henkisesti todella kovilla ja täysin rikki. Iloisuus vaihtui masennukseen, en iloitse enää mistään, koska minusta tuntuu etten ansaitse sitä. Kotona esitän iloista ja se on rankkaa. Toki tilanteesta on aikaa jo kolmisen kuukautta, joten pikkuhiljaa helpottaa. Kenellekään ystävälleni en todellakaan kertonut, juttelin äitini kanssa asiasta tuntikausia. Äitini kielsi minua kertomasta miehelle, koska olen nuori, tein virheen, jonka tajusin ja lopetin pelleilyn ja nyt kärsin siitä yksin. Itse olisin halunnut kertoa, mutta myöhäistä se kai nyt on.

Pahinta tässä tilanteessa on se että mies on nyt mennyt tutustumaan tähän työkaveri-mieheen. Ja pelkään että asia tulee ilmi. Vaikka tiedän että tällä työkaverilla on itselläänkin intressit olla kertomatta kenellekään, mutta ei siitä sen enempää. Tässä voin todeta näin niin kuin jälkikäteen että ei ne suudelmat oikeasti merkinneet mitään. Arki oli tasaantunut oman miehen kanssa ja tuntui ihanalta saada huomiota toiselta, niin itsekeskeistä kuin se onkin. Pidemmällä elämänkokemuksella olisin varmasti osannut laittaa stopin ja varmasti tämän jälkeen osaankin. Mietin vain että kumpa saisin pyyhittyä pois tekemäni asiat, kumpa olisin kieltäytynyt jo silloin ensimmäisellä kerralla. Haluaisin panostaa omaan suhteeseeni nyt kun olen asioita tajunnut, mutta enpä vaan pysty.

Jatkuu..

Jatkuu...

Joten AP. Tiedän kuinka sekaisin tuollaisesta ihastuksesta voi mennä. Tiedän myös kuinka hirveää on kantaa salaisuutta siitä, ettei olekaan ollut luottamuksen arvoinen. Älä tee mitään, houkutus on todella suuri, tiedän sen. Mutta ne ajatukset ja fantasiat mitä kelailet päässäsi ovat mielikuvituksen tuotetta, tämä ihastuksesi voi olla ihan täysin muuta, kuin ihastuksissasi kuvittelet. Panosta nyt omaan suhteeseesi, ennen kuin huomaat olevasi tällaisessa tilanteessa kuin minä, keikkumassa veitsenterällä henkisesti niin, että säpsähdät jokaisesta viestistä miehelle, kun pelkäät että siinä kerrotaan mitä menit tekemään. Raukka mikä raukka, mutta jospa joku olisi minua fiksumpi.

Vierailija kirjoitti:

11, minuakin pelottaa mahdollinen tunteiden tunnustaminen mielenhäiriössä, kuten vaikka humalatilassa. Valtava tarve olisi myös muuten tästä asiasta puhua, mutten ole kertonut kenellekään. Siksi tänne avaudun tästä. Oletko sinä avautunut esimerkiksi ystävillesi?

Kauanko olet ollut ihastunut työkaveriisi? Onko tunteet laimentuneet jossain vaiheessa? Haluaisin tuon sinun asenteen, jossa ihastuminen on enimmäkseen myönteinen asia työpäivän piristyksenä. Tuntuuko sinusta koskaan kamalalta se ajatus, ettet luultavasti koskaan saa tietää mitä se olisi voinut hänen kanssaan olla? Minua joskus vaivaa se, tuntuu että menetän jotain. Aloin näitä kirjoittaessa miettiä oman suhteen tilaa ja olisiko tarpeellista tehdä jotain muutoksia,  että tämä parisuhde tuntuisi vielä tärkeämmältä... Jos ihastuskin tällöin laimenisi, en tiedä. En olisi uskonut itsestäni, että tällaisessa tilanteessa olen, näin jotenkin sekaisin.

Minua ihmetyttää myös se, kuinka tuntuu, että ymmärrän pettäviä ihmisiä yhtäkkiä paljon paremmin. Olen aina ollut aika mustavalkoinen sen asian suhteen, vaikka helposti ihastuva olenkin. Nyt otolliset olosuhteet loisivat tosi selkeän riskin.

Ap

Olin samankaltaisessa tilanteessa, tosin ihastunut luokkakaveriini (olimme nuoria aikuisopiskelijoita). Juttu luisti, huumori oli samanlaista ja kemiaa oli. Olin myös aina ollut todella paljon pettämistä vastaan ja ihmetellyt kuinka toiset pystyvät siihen.

Niin vain minunkin kohdalla olin päivä päivältä lähempänä pettämistä kun sain tältä mieheltä sitä mitä en omalta mieheltäni saanut. Yhtään ei helpottanut se, kuinka ihastukseni kosketteli koulussa ohimennen "vahingossa", en lähtenyt siihen mukaan, mutta en vaan voinut vastustaa ja kieltäytyäkään. Monta kertaa kiehnäsimme koulussa salaa ja mies yritti suudella, sai minut myös ihan kosteaksi (oma mieheni ei saanut). Kävin hänen luonaan myös kylässä ja kaksi kertaa olimme ihan seksin partaalla, kunnes selkärankani pysyi ja lähdin kotiin. Sinä päivänä kun hän antoi suudelman huulilleni, kerroin myöhemmin samana iltana sen hetkiselle miehelleni haluavani päättää suhteen.

Näin olin vapaa tekemään mitä vaan ja hyppäsinkin lähes heti tämän uuden miehen lakanoihin. Kyllä, seksi oli tajunnanräjäyttävää, hauskaa, kiihkeää, estotonta, sellaista mitä en ole ikinä saanut. Mutta, miehestä alkoi pikkuhiljaa selvitä piirteitä, jotka eivät vastanneet kuvaa, jonka hänestä koulussa sain. Kuitenkin puoli vuotta myöhemmin aloimme seurustella hänen kanssaan ja nyt puoli vuotta myöhemmin, kaikki tuo mikä alussa oli ihanaa on poissa. Mies ei ole edes halunnut minua kahteen kuukauteen. Suhteella ei siis mitä ilmeisemmin ole tulevaisuutta enkä ole onnellinen. En kuitenkaan kadu että jätin "hyvän" suhteen ja hyppäsin tuntemattomaan.

Olen aiemmin kertonut miehelleni siitä, kuinka helposti ihastun. Hän otti asian tosi hyvin. Ei kokenut asiaa uhkaksi parisuhteellemme. Tästä ihastuksesta en voisi kertoa, ainakaan suuresti vähättelemättä. Tämä tunne on niin paljon enemmän, ihan liikaa. Ajattelen omalle kohdalleni ja tunnen heti miten loukkaavaa näin suuri ihastuminen toiseen on, enkä halua helpottaa omaa oloani sysäämällä tätä mieheni harteille. Ellei tilanteelle näy loppua, enkä esimerkiksi saa vaihdettua työpaikkaa ja ihastus ei laimene ollenkaan, tai jos alan esimerkiksi suunnittella tekeväni ihastuksen eteen jotain, niin alan harkita myös miehelleni avautumista. 

50, olet mielestäni liian ankara itsellesi. Mitäänhän ei lopulta edes tapahtunut. Haluaisin jotenkin lohduttaa sinua, mutta rekisteröimättömien kirjoitusaika umpeutuu ihan just :( 

Ap

Tiedän  ettei mitään seksiä lopulta ollut. Tiedän kuitenkin, että suuteleminenkin on liikaa miehelleni, en tiedä tulisiko ero loppujen lopuksi, mutta parisuhde olisi murskana joka tapauksessa. Miehen kanssa ollaan puhuttu nyt paljon enemmän ja tajuaa laiminlyöneensä parisuhdettamme, kuten myös minä laiminlöin ja haluamme parantaa asioita. Kuitenkin tämä teko painaa mieltä aina jonkin verran ja tämä kirjoittaminenkin sai taas haavat auki. Tilannetta ei yhtään paranna se, että juuri äsken töissä juttelin kahvipöydässä erään toisen työkaverin kanssa, joka on tämän toisen miehen tuttu myös vapaa-ajalla. Kertoi siitä, kun oli uuden naisensa kanssa ollut syömässä ja heti oli tullut tuttuja koputtamaan selkään. Totesin vaan, että onpa kyllä pieni kaupunki. Johon tämä työkaveri sanoi, että niin on. Että tiesitkös, että jos jotain tekee niin äkkiä se tulee ilmi. En tietenkään voi tietää liikkuuko jutut tästä nyt sitten, vai ihan yleisesti vain tokaisi.. 

Pahoittelut että tämä nyt meni puoleltani täysin säälittäväksi avautumiseksi, mutta tunnistan vaan tekstissäsi niin paljon omia ajatuksiani tuolta ajalta. Myöskin tuon, että itsekin harkitsin miehelle kertomista. Kuitenkin kun tietty raja ylittyi, niin kertominen ei ollut enää mahdollista, koska olisi pitänyt kertoa vain osa totuutta. Ja sitten ihastus sekoitti kunnolla pään, niin oma mies siirtyi jonnekin taka-alalle, enkä ajatellut enää asiaa hänen kannaltaan juurikaan. Olin jotenkin ihan varma jossain harhoissani, ettei parisuhteeni tule jatkumaan tai että voisin sekä syödä että säästää kakun. Vaikea sanoa jälkikäteen, miksei ajatukset käyneet yhtään siinä, mitä todennäköisimmin tulee käymään. Jotenkin luulisi, että kun on läheltä nähnyt miten pettäminen tuhoaa parisuhdetta, osaisi itse olla uskollinen. 

Vaikea jäsentää ajatuksia nyt tähän, mutta nyt tuli taas olo, että pakkohan mun on kertoa. Kuitenkin samalla pelottaa ihan kauheasti, koska tiedän että sen jälkeen saan varmaan keräillä tavarani pihalta. Ja miltä tuntuu kuulla tämä asia jälkikäteen, kun olemme setvineet asioita auki viimeisen pari kuukautta? Pahempi se on varmasti kuulla ulkopuolisilta kuitenkin. En tiedä pitääkö teistä moni suutelemista pahana, mutta tilannetta mielestäni pahentaa se, että kyse ei ole mistään "suutelin baarissa kännissä tuntematonta", vaan tavallaan pitkän aikaa on ajateltu jotain muuta, kuin sitä omaa kumppania. Ja avauduttu jollekin toiselle henkilölle oman kumppanin sijaan. Jos fyysinen puoli ei ole tarpeeksi paha, niin henkinen puoli sitten ainakin on. Tuskimpa miestä kiinnostaa, että pari kuukautta haaveiltuani ja sitten suudeltuani totesin, etten pystykään. Kyllä siinä vaiheessa on jo raja ylitetty, vaikken sänkyyn asti mennytkään.

Mieti AP oikeasti kunnolla, ennen kuin menet tekemään mitään. Toivottavasti tämä säälittävä selkärangaton toimintani ja siitä kärsiminen auttaa sinua näkemään tavallaan sinne toiselle puolelle, minkälaista sitten voi olla kun ylittää lopullisesti sen rajan. En kyllä pysty käsittämään minkälaiset ihmiset voi pitää salasuhdetta pitkään....?

Mä en enää jaksa tätä :(

Vierailija kirjoitti:

Tiedän  ettei mitään seksiä lopulta ollut. Tiedän kuitenkin, että suuteleminenkin on liikaa miehelleni, en tiedä tulisiko ero loppujen lopuksi, mutta parisuhde olisi murskana joka tapauksessa. Miehen kanssa ollaan puhuttu nyt paljon enemmän ja tajuaa laiminlyöneensä parisuhdettamme, kuten myös minä laiminlöin ja haluamme parantaa asioita. Kuitenkin tämä teko painaa mieltä aina jonkin verran ja tämä kirjoittaminenkin sai taas haavat auki. Tilannetta ei yhtään paranna se, että juuri äsken töissä juttelin kahvipöydässä erään toisen työkaverin kanssa, joka on tämän toisen miehen tuttu myös vapaa-ajalla. Kertoi siitä, kun oli uuden naisensa kanssa ollut syömässä ja heti oli tullut tuttuja koputtamaan selkään. Totesin vaan, että onpa kyllä pieni kaupunki. Johon tämä työkaveri sanoi, että niin on. Että tiesitkös, että jos jotain tekee niin äkkiä se tulee ilmi. En tietenkään voi tietää liikkuuko jutut tästä nyt sitten, vai ihan yleisesti vain tokaisi.. 

Pahoittelut että tämä nyt meni puoleltani täysin säälittäväksi avautumiseksi, mutta tunnistan vaan tekstissäsi niin paljon omia ajatuksiani tuolta ajalta. Myöskin tuon, että itsekin harkitsin miehelle kertomista. Kuitenkin kun tietty raja ylittyi, niin kertominen ei ollut enää mahdollista, koska olisi pitänyt kertoa vain osa totuutta. Ja sitten ihastus sekoitti kunnolla pään, niin oma mies siirtyi jonnekin taka-alalle, enkä ajatellut enää asiaa hänen kannaltaan juurikaan. Olin jotenkin ihan varma jossain harhoissani, ettei parisuhteeni tule jatkumaan tai että voisin sekä syödä että säästää kakun. Vaikea sanoa jälkikäteen, miksei ajatukset käyneet yhtään siinä, mitä todennäköisimmin tulee käymään. Jotenkin luulisi, että kun on läheltä nähnyt miten pettäminen tuhoaa parisuhdetta, osaisi itse olla uskollinen. 

Vaikea jäsentää ajatuksia nyt tähän, mutta nyt tuli taas olo, että pakkohan mun on kertoa. Kuitenkin samalla pelottaa ihan kauheasti, koska tiedän että sen jälkeen saan varmaan keräillä tavarani pihalta. Ja miltä tuntuu kuulla tämä asia jälkikäteen, kun olemme setvineet asioita auki viimeisen pari kuukautta? Pahempi se on varmasti kuulla ulkopuolisilta kuitenkin. En tiedä pitääkö teistä moni suutelemista pahana, mutta tilannetta mielestäni pahentaa se, että kyse ei ole mistään "suutelin baarissa kännissä tuntematonta", vaan tavallaan pitkän aikaa on ajateltu jotain muuta, kuin sitä omaa kumppania. Ja avauduttu jollekin toiselle henkilölle oman kumppanin sijaan. Jos fyysinen puoli ei ole tarpeeksi paha, niin henkinen puoli sitten ainakin on. Tuskimpa miestä kiinnostaa, että pari kuukautta haaveiltuani ja sitten suudeltuani totesin, etten pystykään. Kyllä siinä vaiheessa on jo raja ylitetty, vaikken sänkyyn asti mennytkään.

Mieti AP oikeasti kunnolla, ennen kuin menet tekemään mitään. Toivottavasti tämä säälittävä selkärangaton toimintani ja siitä kärsiminen auttaa sinua näkemään tavallaan sinne toiselle puolelle, minkälaista sitten voi olla kun ylittää lopullisesti sen rajan. En kyllä pysty käsittämään minkälaiset ihmiset voi pitää salasuhdetta pitkään....?

Mä en enää jaksa tätä :(

t. 50

Miten menee ap? 

Tiedustelee se "kuin blogia" seuraava :)

Selvisi, että työkaveri tuntee samoin. Hän otti asian esille itse ja kertoi miten tuntee. Ja sitten pahin... Hän suuteli minua työpaikalla viime viikolla, torstaina kun olimme molemmat hetken ylitöissä, sen jälkeen kun hän kertoi tunteistaan. En tiedä, en ymmärrä miten asiat päätyivät siihen pisteeseen! En mennyt perjantaina töihin ollenkaan, menin tilanteesta jotenkin aivan sekaisin enkä vain pystynyt kohtaamaan työkaveria ja pidin etäpäivän. Viikonlopun kierin syyllisyydessäni ja keräsin itseäni. Mieheni oli koko viikonlopun menoissaan, joten kirjaimellisesti koko viikonlopun kiersin ajatuksieni ja tunteideni kanssa kehää. Tänään menin vieläkin aivan sekavin mielin töihin, luullakseni valmiina kohtaamaan työkaverin. Ja hän ei ollut töissä. Jännitän huomista todella paljon. En edes tiedä mitä haluan! Varmaan pysäyttää tämän homman ennen kuin se pahemmin ehtii alkaakaan. Miehelleni en ole kertonut, mutta tunnen itseni ja tiedän etten pysty elämään hänen kanssaan kertomatta, tunteet ovat eri asia, tämä oli teko. Pettämistä :( Pettämisen jäätyä kuitenkin vain suuteluasteelle saamme todennäköisesti asian selvitettyä (mieheni on tehnyt aikanaan suhteemme alkutaipaleella jotain samanlaista). Vaikken varmaksi tietenkään voi tietää. Mutta yhtään pidemmälle vietynä tai tällaisena jatkettuna tämä on minun parisuhteeni loppu.

Mutta tämä työkaveri... Se suudelma oli jotain uskomatonta. Se tieto, että ihastuminen ei ollut yksipuolista, se oli huumaavaa! Mua oksettaa tämä riemu. En olisi uskonut tätä itsestäni. Jos voin tehdä näin en ole se ihminen joka luulin olevani. 

Tiedän millaisia vastauksia tulen saamaan ja olen ne ansainnut.

Ap

Olen ihastunut maahamme tulleeseen turvapaikanhakijaan. En voi tunteilleni mitään. Koskaan ennen ennen ole tuntenut näin vahvasti. En tiedä,mitä teen, mutta haluan elää tämän suhteen ja katsoa, mihin se johtaa. Yritän taistella vastaan, mutta en pysty. Tämä tunne on jotain, mitä en ole koskaan kokenut.

Eikö ap kannattaisi jo harkita tuota työkaveria ihan niinku seurustelukumppaniksi? 

Miten meni tää viikko ap?

Voimia mitä ikinä päätätkin ei nuo oo helppoja asioita ikinä.mä rakastuin 5 v sitten ihan silmittömästi yhteen poliisiin,en ikinä ois pettänyt kuitenkaan,kunnioitan miestäni paljon ja rakastan häntä hirveästi.poliisin kanssa ei olla nähty sen jälkeen,siitä huolimatta edelleen mietin joskus mitähän hänelle nyt kuuluu,onko hän onnellinen jne.miehelleni kerroin heti että rakastuin ja hän ymmärsi sen tietäen etten vaaranna mitenkään suhdettamme