Olen ihastunut vaikka olen parisuhteessa! :(

Vierailija kirjoitti:

Miten sinun oma miehesi kohtelee sinua, rehellisesti katsottuna? 

Onko seksi hänen kanssaan pettymys joko alusta asti tai nyt myöhemmin?

Ihastuminen aika usein johtuu siitä että omassa suhteessa jokin ei toimi.

Höpöhöpö, omassa suhteessa ei tarvitse olla mitään pielessä, ja silti ihminen ihastuu. Me ollaan vain eläimiä jos sitä ihan biologian kannalta ajattelee.

Aloittaja on kuitenkin aika nuori, lapseton ja ihastuksen kohde on vapaa. Jos kerran työpaikankin voi helposti vaihtaa tarvittaessa, niin eihän tuo tilanne mikään mahdoton suhteen muodostamisen kannalta ole. Siis kunhan katsoo ajan kanssa että tunteet eivät häviä ja lopettaa suhteen nykyisen kanssa ennen kuin lähtee työkaveria vikittelemään.

11, minuakin pelottaa mahdollinen tunteiden tunnustaminen mielenhäiriössä, kuten vaikka humalatilassa. Valtava tarve olisi myös muuten tästä asiasta puhua, mutten ole kertonut kenellekään. Siksi tänne avaudun tästä. Oletko sinä avautunut esimerkiksi ystävillesi?

Kauanko olet ollut ihastunut työkaveriisi? Onko tunteet laimentuneet jossain vaiheessa? Haluaisin tuon sinun asenteen, jossa ihastuminen on enimmäkseen myönteinen asia työpäivän piristyksenä. Tuntuuko sinusta koskaan kamalalta se ajatus, ettet luultavasti koskaan saa tietää mitä se olisi voinut hänen kanssaan olla? Minua joskus vaivaa se, tuntuu että menetän jotain. Aloin näitä kirjoittaessa miettiä oman suhteen tilaa ja olisiko tarpeellista tehdä jotain muutoksia,  että tämä parisuhde tuntuisi vielä tärkeämmältä... Jos ihastuskin tällöin laimenisi, en tiedä. En olisi uskonut itsestäni, että tällaisessa tilanteessa olen, näin jotenkin sekaisin.

Minua ihmetyttää myös se, kuinka tuntuu, että ymmärrän pettäviä ihmisiä yhtäkkiä paljon paremmin. Olen aina ollut aika mustavalkoinen sen asian suhteen, vaikka helposti ihastuva olenkin. Nyt otolliset olosuhteet loisivat tosi selkeän riskin.

Ap

Minulla oli joskus samanlainen tilanne kuin sinulla; parisuhde ja ihastuminen työkaveriin. Silloinen suhteeni ei toiminut ja työkaverini, johon olin ihastunut oli kaikkea sitä, mitä olin aina puolisostani halunnut. Päätös oli aika helppo, kun paljastui, että hänkin on kiinnostunut minusta. Itse löysin työkaveristani eli nykyisestä puolisostani sen, jota olin aina etsinyt; sielunkumppanini. Löysin hänen myötä viimeinkin kotiin <3 En tiedä auttoiko tämä tieto yhtään, mutta lähinnä tiedoksi, että näinkin onnellisesti voi käydä.

Ehdottomasti ap toteuta unelmasi. Tuohan upea mahdollisuus eikä mikään ongelma.

Jos tunnet vetoa tähän työpaikan mieheen, niin se on täysin miehesi vika. Hän ei ole huomioinut sinua ja pitää sinua itsestäänselvyytenä. Tuskin on tehnyt kotitöitäkään riittävästi. Hän on antanut kemiansa ja fyysisen vetovoimansa hiipua. Todella ajattelematonta häneltä. Onko miehesi hissukka kilttimies?

Eli ap sinulla on ainutlaatuinen tilaisuus.

Voit kokeilla, onko työkaveri todella kiinnostunut sinusta. Jos tunne on molemminpuolinen, niin voitte helposti järjestää yhteistä aikaa työpäivän jälkeen tai jopa sen aikana.

Kokeilujakson jälkeen voit sitten valita, jatkatko miehesi kanssa uutta kokemusta rikkaampana vai onko uusi mies parempi. Myös rusinat pullasta on yksi vaihtoehto. Jos työtoverimies on siihen halukas, niin voit myös jatkaa suhdetta siten, että pidät työtoverimiestä salarakastajana ja varsinaisen miehen kanssa voit rakentaa ja viettää arkea.

Oletko muuten kunnossa ap? Eit ole shoppaillut, kaahaillut etkä tunne oloasi ylienergiseksi?

Emme ole työkaverin kanssa tekemisissä vapaa-ajalla.

Oma mieheni kohtelee minua hyvin ja seksissä ei ole muuta vikaa kuin vähentynyt määrä. Mieheni on hieman etäinen arjen keskellä juuri nyt, harrastaa nykyisin aiempaa enemmän ja meidän yhteinen aika on vähentynyt. Saattaa olla, että ihastus helpottaisi parisuhteeseen kunnolla panostamalla. Toisaalta yhteistä aikaa on kuitenkin vielä aika paljon ja mitään käsin kosketeltavaa ongelmaa ei ole. Mies on menossa enemmän, mutta minä olen nyt mieleltäni etäisempi. Kuitenkin yhteinen elämä on mutkatonta ja mukavaa, eikä mitään vikaa ole.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Oletko muuten kunnossa ap? Eit ole shoppaillut, kaahaillut etkä tunne oloasi ylienergiseksi?

Miksi? :D

Tunnen itseni kieltämättä ylienergiseksi.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli joskus samanlainen tilanne kuin sinulla; parisuhde ja ihastuminen työkaveriin. Silloinen suhteeni ei toiminut ja työkaverini, johon olin ihastunut oli kaikkea sitä, mitä olin aina puolisostani halunnut. Päätös oli aika helppo, kun paljastui, että hänkin on kiinnostunut minusta. Itse löysin työkaveristani eli nykyisestä puolisostani sen, jota olin aina etsinyt; sielunkumppanini. Löysin hänen myötä viimeinkin kotiin <3 En tiedä auttoiko tämä tieto yhtään, mutta lähinnä tiedoksi, että näinkin onnellisesti voi käydä.

Minä luulin mieheni olevan se, mitä olen puolisolta aina halunnut... En tiedostanut kaipaavani tällaista yhteyttä, kuin mitä työkaverini kanssa meillä on. Ilmeisesti kuitenkin kaipaan.

Ihana tuo sinun lopputulemasi, kuin Konttori tv-sarjasta :)

Ap

Ja 24, älä ole katkera. Tai uskon että olet, jos todella on sinulle käynyt noin. Siinä tapauksessa pahoittelut kokemastasi. En aio tehdä eteen päin samaa. Toivon, että kirjoitit huviksesi ja ilman oikeaa katkeruutta. Jos se kuitenkin oli mukana, hankkiudu siitä eroon, itsellesi pahimman hallan teet katkerilla tunteilla, trust me :)

Ap

Vierailija kirjoitti:

11, minuakin pelottaa mahdollinen tunteiden tunnustaminen mielenhäiriössä, kuten vaikka humalatilassa. Valtava tarve olisi myös muuten tästä asiasta puhua, mutten ole kertonut kenellekään. Siksi tänne avaudun tästä. Oletko sinä avautunut esimerkiksi ystävillesi?

Kauanko olet ollut ihastunut työkaveriisi? Onko tunteet laimentuneet jossain vaiheessa? Haluaisin tuon sinun asenteen, jossa ihastuminen on enimmäkseen myönteinen asia työpäivän piristyksenä. Tuntuuko sinusta koskaan kamalalta se ajatus, ettet luultavasti koskaan saa tietää mitä se olisi voinut hänen kanssaan olla? Minua joskus vaivaa se, tuntuu että menetän jotain. Aloin näitä kirjoittaessa miettiä oman suhteen tilaa ja olisiko tarpeellista tehdä jotain muutoksia,  että tämä parisuhde tuntuisi vielä tärkeämmältä... Jos ihastuskin tällöin laimenisi, en tiedä. En olisi uskonut itsestäni, että tällaisessa tilanteessa olen, näin jotenkin sekaisin.

Minua ihmetyttää myös se, kuinka tuntuu, että ymmärrän pettäviä ihmisiä yhtäkkiä paljon paremmin. Olen aina ollut aika mustavalkoinen sen asian suhteen, vaikka helposti ihastuva olenkin. Nyt otolliset olosuhteet loisivat tosi selkeän riskin.

Ap

Parille kaverille olen asiasta puhunut, mutta en ole ollut ihan rehellinen tunteiden voimakkuuden kanssa, todennut vain, että saattaisin tilanteen salliessa hairahtua tähän mieheen.

Sinuun verrattuna ap tilannettani helpottaa se, että minkäänlainen tunteiden realisoituminen ei yksinkertaisesti ole mahdollista. Rakastan miestäni, joka hieno puoliso ja erinomainen isä lapsillemme. Niin, ja ne lapset. Ero tai "vain" pettäminen olisi kamala teko lapsiani kohtaan. Ja tosiaan tällä miehellä on oma perhe, kaunis vaimo ja käsittääkseni onnellinen liitto, jossa lapsia. Lisäksi työskentelen alalla, jossa työpaikat ovat kiven alla. Olen nyt hyvässä asemassa ja hyvässä työpaikassa, enkä halua lähteä sieltä hairahduksen tai ihmissuhdesekoilujen takia, koska olen nähnyt valtavasti vaivaa päästäkseni tähän pisteeseen. Joten ei, mitään realistista toteutumisen mahdollisuutta tälle haavesuhteelleni ei ole lukuun ottamatta juuri jotain työpaikan pikkujoulujen pussailua tai satunnaista seksiä, joihin en kumpaankaan aio sortua. -11

11, olet ihanan järkevä ja jotenkin tosi kartalla itsesi kanssa. Ja koko sinun tilanteen. Tuntuu, ettei minussa ole mitään tuollaista järkevää tahdonvoimaa ja ymmärrystä tajuta todella miten toivoton tämä ihastus on. Toisaalta tilanteet tosiaan eroavat aikalailla. Minulle olisi aikalailla helppo vaihtoehto myös heittäytyä hektisten tunteiden vietäväksi. Vaikka todennäköisesti katuisin, myös siinä tapauksessa, että toimisin kunniallisesti. Useiden mielestä tässä ei ole suurta riskiä, mitä sitten jos hieman kokeilee. Todellisuudessa parisuhteeni on minulle tärkeä. Me voidaan mieheni kanssa olla joskus se pitkään yhdessä ollut onnellinen pariskunta.

En siis tarkoita järjenpuutteella mitään pettämiseen liittyvää, se on minulle se vaihtoehto ei.

11, toivotan sinulle kaikkea hyvää! Toivon, että ihastuksesi laimenee pelkäksi päivien piristykseksi, niin ettei se ole riski edes siinä tapauksessa, että vedät pääsi täyteen :D Kiitos kun jaoit tarinaasi, helpotti oloani tosi paljon!

Ap

Mun mielestä anna mennä! Kerran täällä vain eletään ja jos löytää jotain kipinää ja intohimoa tähän tylsään elämään niin täysillä vaan mukaan! Ja nauti siitä!

Vierailija kirjoitti:

Miksi suomihorot ihastuvat aina työpaikkansa miehiin?

Ottaako päähän olla työtön?

Parisuhde ei suojaa ihastumiselta. Eikä se ihastuminen aina mene ohi, vaikka järki kuinka sanoisi, että kannattaisi.

Kannattaa miettiä, onko tämä sittenkin se elämäsi rakkaus. Älä kävele onnesi ohi...itse olen jo vanhempi ja ajattelin aikoinaan kuin sinä. Ja nyt kaduttaa. Jos yhteisiä lapsia ei ole niin anna palaa. Jonkun asuntolainan takia ei todellakaan kannata jäädä suhteeseen.

Tää on tosi kutkuttava ketju seurata. :) Ihan jo senkin ansiosta, miten hyvin kirjoitat, ap, jäsentelet asiaasi selkeästi ja rationaalisesti. Silti kaikesta paistaa tuo hullu ihastuminen... Vähän kuin seuraisi jotain blogia. :D Ja lisäksi sen takia, kun omassa elämässä ei ole tällä hetkellä mitään säpinää. Ei suhdetta eikä ihastumisia, pääsee tällai vähän maistamaan ja muistamaan, miten ihanaa ja kiduttavaa se voi olla.

Totta kai olen samalla kannalla kuin itsekin olet, että et vaan riskeeraa mitään. Toivottavasti tilanne ei piinaa liikaa. :)

ohis

Kiva kuulla, 37 :) Kiitos!

Työpäivä oli ja meni. Pitkä viikonloppu edessä... Näköjään aloitettuani tämän keskustelun myönsin viimein kunnolla itselleni tämän ihastuksen. Koko tunne tuli jotenkin konkreettisemmaksi ja töissä huomasin analysoivani käytöstäni, ihastuksen käytöstä ja muita työkavereita (huomaavatko he jotain) aivan eri tavalla kuin aiemmin. Ja yritin vältellä ihastusta ensin, mutta päivän kuluessa olin hänen seurassaan kuin ennenkin, uppoutumassa keskusteluihin jotka olivat jälleen kerran niin mielenkiintoisia, etten välillä edes muistanut ihastuneeni tähän mahtavaan ihmiseen. Kunnes hän jossain välissä ojensi minulle kahvikupin, kätemme osuivat toisiinsa ja säpsähdyttävä sähkö kulki taas koko kehon läpi. Tuntuu, että ihastuskin tunsi jotain samankaltaista, katsoimme toisiamme jotenkin hämmentyneinä ja järjetön toivo heräsi minussa. Järki huusi taustalla miten työkaverini tunteilla minua kohtaan ei ole mitään väliä, mutta sydän läpätti ja inhottava, väärä onnellisuus oli minussa ihan kaikkialla. Tuon tapahtuman jälkeen välttelin ihastusta taas, vaikka hän yritti hakeutua seuraani. Ahdistus ja toiveikas onnellisuus sekaisin.

Tuntuu, että tulen hulluksi tästä tunteiden sekamelskasta. Kotona katselin työpaikkoja. Haluan varauloskäynnin, jos ihastus ei lopukaan tai edes laimene pian. Tai jos en opi pitämään tätä vain työpäivien piristeenä, kuten aiemmin kirjoitellut "11" kertoi suhtautuvansa ihastukseensa töissä.

Ja kotona oma mies oli kultaisempi kuin aikoihin. Syyllisyys.

Ap

Voisinpa saada kaksi elämää, jotka haarautuvat tästä hetkestä. Sellaisen, jossa elän mieheni kanssa koko loppuelämäni. Ja sellaisen, jossa eroan, saan ihastukseni ja elämän hänen kanssaan. Olisipa edes mahdollisuus nähdä valintojen seuraukset. Mitä tekisin, jos ihastukseni kertoisi haluavansa minut? Silloin joutuisin oikeasti valitsemaan, tällä hetkellähän tilanne on kuitenkin vielä selkeä, koska ei ole tarpeen tuhota jotain hyvää pelkkien hetkellisten mielihalujen ja tunteiden perusteella. Toivottavasti sellaista valintatilannetta ei koskaan tule. Sellaisen päätöksen jälkeen menisi kauan ennen kuin voisi tietää tehneensä oikean valinnan.

Ap

Näin työkaveria ohimennen kaupassa ja hän kertoi lähtevänsä illalla viihteelle. Ei ole sellaista tyyppiä, joka juhlii paljon. Koko loppupäivä meni miettiessä mustasukkaisena sitä miten hän löytää nyt jonkun varmasti. Typerää.

Kellään lauantai-illan kunniaksi vertaistukea tai muuta sanottavaa?

Ap

Lopeta haaveilu ja keskity todellisuuteen.